FLUORI

Olemme tottuneet kuulemaan, kuinka fluori on tärkeä hampaillemme. Hammastahnat on nykyään kyllästetty yhä suuremmilla fluoripitoisuuksilla ja lapsille syötetään fluoritabletteja. Lisäksi fluoria on yleisesti suuvesissä, hammaslangoissa, lääkkeissä, virvokejuomissa, oluissa, hedelmämehuissa, teollisuuden saasteissa ja erilaisissa tuhoaineissa. Myös pohjavedessä on fluoria alueittain vaihtelevia määriä. Mitä jos tämä ylenpalttinen fluorin saanti ei olisikaan elimistöllemme hyväksi, ei edes hampaillemme?


Fluori on myrkky, ei ravintoaine. Pohjaveden luonnollinen fluori on ihmiselle harmittomampaa kuin tuotettu, mutta myös luonnollinen fluori on suurina pitoisuuksina toksista, joka voi johtaa selkärangan epämuodostumiin, lihasten surkastumiseen ja halvauksiin. Hammastahnoissa käytetty fluori on natriumfluoridia, alumiiniteollisuuden jätettä. Fluorin onkin todettu olevan myrkyllisempää kuin lyijyn ja vain hiukan vähemmän myrkyllistä kuin arsenikki.


Fluorin pieni fluoriini-ioni on hyvin aggressiivinen ja pystyy tunkeutumaan kehon jokaiseen soluun. Se häiritsee myös kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaa, mutta yhdistyy herkästi magnesiumin ja mangaanin ioneihin, joiden kautta se pääsee vahingoittamaan monen sadan entsyymin toimintaa. Entsyymijärjestelmien murtuminen häiritse puolestaan hiilihydraattien aineenvaihduntaa, luun muodostumista ja lihasten toimintaa.


Kaikki kehon elintoiminnat ovat riippuvaisia erilaisista entsyymeistä. Fluorin vaikutuksesta toiset entsyymit aktivoituvat, toiset estyvät, osa tuhoutuu kokonaan. Lipaasit, jotka ovat tärkeitä rasvan ruoansulatuksessa, sekä fosfataasit ovat fluorille erityisen herkkiä. Fluori aiheuttaa myös luuston fluoroosia. Tämä on tila, jossa ilmenee selkäkipua, ja josta kehittyy osteoporoosia ja niveltulehduksia. Entsyymien häiriintyminen voi johtaa myös lihasten heikkouteen, jopa surkastumiseen. Toisten entsyymien häiriintyminen vahingoittaa hermostoa, luuston kasvua ja maksan toimintaa, kun taas joidenkin aiheuttaa syöpää ja muita vakavia sairauksia. Fluorin toiminta kehossa haittaa lisäksi proteiinien muodostumista.


Kun fluori tunkeutuu pehmytkudoksiin, se johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tästä ensimmäinen oire on huomattava väsymys. Kilpirauhanen tarvitsee jodia tuottaakseen tyroksiini-hormonia, joka pitää yllä aineenvaihduntaa. Fluori puolestaan estää jodin saapumisen kilpirauhaseen, jolloin se ei voi toimia normaalisti. Lisäkilpirauhanen, joka säätelee kalsiumin ja fosforin jakelua, on myös herkkä fluorille ja voi sen johdosta joutua liikatoimintatilaan. Käpyrauhanen sen sijaan säätelee vanhenemista ja melatoniinin tuotantoa, jonka tehtävänä on huolehtia uni/valverytmistä. Fluorin on huomattu laskevan melatoniinin tuotantoa, joka saattaa aiheuttaa unihäiriöitä.


Pitkään luultiin, että fluori poistuu ihmisen elimistöstä muutamassa tunnissa. Nyttemmin tutkimukset antavat osoittaa, että fluorilla on taipumus kerääntyä etenkin luustoon ja pehmytkudoksiin. Muita kertymispaikkoja ovat sydän, munuaiset ja virtsarakko. Onkin arveltu, että noin puolet päivittäisestä fluoriannoksesta jää kehoon, koska terveetkään munuaiset eivät pysty eliminoimaan sitä sen enempää. Kun fluorin kasaantuminen alkaa lapsuudesta, se saavuttaa toksisen rajan 38 vuodessa, jolloin se alkaa vahingoittaa luustoa.


Fluori ja raskaus ovat myös yksi kyseenalainen yhdistelmä. Keskushermosto kehittyy koko sikiökauden ajan sekä vielä varhaisina elinkuukausina. Fluori pystyy tunkeutumaan istukasta sikiöön ja siellä läpäisemään lapsen veriaivo-esteen. Sikiön aivojen ja älykkyyden vaurioituminen tapahtuu jo hyvin pienillä fluoripitoisuuksilla (määrillä, jotka eivät ole äidille vielä haitallisia). Älykkyyden ja oppimishäiriöiden ohella fluori aiheuttaa sekä lapsille että aikuisille anemiaa ja ruoansulatuskanavan limakalvojen vaurioita.


Tarvitsemmeko sitten lisättyä fluoria mihinkään? Emme, sillä fluori ei estä hampaiden reikiintymistä. Hammasmädän aiheuttaa huono ruoka. Karieksen yleistyminen johtuu ruokatottumusten muutoksista, jotka painottuvat nykypäivänä puhdistettuihin viljatuotteisiin, sokeriin eri muodoissa ja jalosteisiin, jotka pursuavat erilaisia kemikaaleja. Paras keino välttää kariesta onkin tarjota lapsille ja aikuisille täysipainoista, kuitupitoista ja puhtaasti kasvatettua ravintoa.
Vaihtoehtoja perinteisille hammastahnoille löytyy. Fluorittomia hammastahnoja on yleisesti saatavilla ekokaupoista ja muista terveyskaupoista.