Kehon kuuntelun määritteleminen tai kuvaaminen on mielestäni vaikeaa ja jää usein hyvin epämääräisiksi sanoiksi. Näistä lukijan voi olla vaikea ammentaa mitään selkeää omaan elämään ja kokemusmaailmaan. Konkreettisemmat käytännön esimerkit sen sijaan toimivat usein kaikessa paljon selkeämmin.
Oma kokemus on rikkaampaa kuin mikään muu. Sitä ei voi kukaan kumota tai sinulta viedä. Haluaisinkin sinun osallistuvan tämän aiheen käsittelyyn jakamalla kommenttiosuuteen oma kokemuksesi kehon kuuntelusta. Esimerkki kokemus voi liittyä niin ravitsemukseen kuin muihinkin hyvinvoinnin osa-alueisiin.
Kokemusten jakaminen rikastuttaa elämää. Voimme kaikki oppia niin paljon toisiltamme. Jos ei muuta, niin ainakin sen, miten eri tavoin jokainen meistä voi reagoida eri asioihin ja silti olemme kaikki ”normaaleja”. On normaalia olla erilainen. Aivan samoin kuin joka ikinen lumihiutale on uniikki oma yksilönsä.
En pohjusta aihetta tämän enempää, vaan annan puheenvuoron teille. Ole hyvä, sana on vapaa. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
9 kommenttia:
Vuosien varrella olen tottunut liikkumaan useamman kerran viikossa joko hampaan irvessä tai liikunnasta täydestä sydämellä nautiskellen. Viime aikoina liikkuminen on ollut entistä enemmän nautinnollista. Sitten tuli stoppi ja ällötys. Kuvittelin, että nyt menee kaikki pipariksi. Kaksi viikkoa olin harrastamatta liikuntaa. Viikon kohdalla halusin palata treenaamaan, mutta flunssa ja kehon väsymys käskivät pysyä kotona. Menin eilen "pitkästä" aikaa treenaamaan. Mikä tunne! Eivät ne parin viikon tauot maata kaada. Tuntuu, että pursuaa energiaa ja ja...
Oman kehon kuunteleminen karkin ja sokerin kohdalla on todella vaikeaa. Välillä keho huutaa sokeria ja karkkia syödessä kuitenkin meinaa yrjö lentää.
Toisinaan keho viestittää, haluaako se kylmää ja lämmintä ruokaa. Jos tekee mieli viherpirtelöä, on virhe tunkea koneeseen iso kasa pastaa.
Pyrin syömään kehoa kuunnellen. Menen toisinaan kauppaan ilman ennakkoajatuksia ja suunnitelmia. Kysyn itseltäni, mitä kehoni tarvitsee nyt. Ostoskoriin sitten tavaraa sen mukaan, itseä kuunnellen. Pari kuukautta sitten oli kausi, jolloin halutti syödä maksaa. Nyt on mennyt viikkokausia kasvisruokapainotteisesti ja melkein päivittäin puolukoita ja karpaloita nauttimalla.
Pitää vaan oppia erottamaan mieliteot (karkkihampaani voi haluta litran tonkkaa jäätelöä, mutta kehoni ei Oikeasti halua sitä). Vielä kun oppisi syömään kohtuullisia määriä, eikä ahtaisi isoa lautasellista aina tyhjäksi :)
Tärkeä aihe josta olen myös kirjoitellut vaikka en tosin hetkeen. Kehon kuuntelu on mielestäni sitä, että, kuuntelee sisintään eikä järkeä puhumattakaan siitä, että toimisi ohjelmoidusti tai ulkoa-omaksoidusti (uusia sanoja..) käyttäen kehoa koneena johon syötetään se ja se määrä ravinteita syy-seuraus menetelmällä. Nouu. Itselleni kehon kuuntelu on sitä, että:
- Erottaa mielihalut oikeista tarpeista
- Syökö vain muuttaakseen tunnetilaa - niin monella edelleen usein kyllä
- Osaa valita ruokia, joita keho oikeasti tarvitsee , mutta:
- Ravitsee sekä kehoa että mieltä, esim. makeaa voi syödä jos se on terveellistä
- Nauttii ruoasta, elämästä, joka hetkestä, eikä odota, että elämä on sitten kun...
- Tasapaino eri osa-alueilla, jing/jang
Kun lähtötilanne meillä monella ei-niin-herkällä ihmisellä on tuo konemaisuus niin kehoa oppii kuuntelemaan pikku hiljaa. Avain onkin kehon jatkuva havainnointi, kokeilu ja muutosten tekeminen. Joku ruoka-aine voi toimia jonkun aikaa palvellen tietty tarkoitusta, kuten raakasuklaa kemikaalikarkkien korvikkeena. Siitä voi sitten jatkaa eteenpäin herkistyneellä keholla vielä luonnollisempia vaihtoehtoja kohti.
Kyse ei tietysti ole vaan ravintoseikoista, vaan kaikesta muustakin. Keho-mieli-sielu. Kuunteleeko kehoaan tai aitoja tuntemuksiaan esim .työnteon suhteen, ystävyyssuhteiden suhteen vai käyttääkö uskomusjärjestelmäänsä, pelkoa jne päätöksentekijänä. Olemme vasta niin alussa näissä jutuissa...
Loistavia kommentteja jo täällä!
Itse opin ensimmäistä kertaa kuuntelemaan kehoani vasta vajaa vuosi sitten suhteellisen perusteellisen ruokaremontin myötä. Olin ruokaremonttiin asti syönyt virallisten suositusten mukaan hyvinkin terveellisesti eli lautasellinen puuroa aamulla maitolasillisella alas huuhdottuna ja sitä rataa.
Sairastelin kuitenkin jatkuvasti ja viime vuosi meni suurimmaksi osaksi sairastellessa. Turhan monen turhauttavan (erikois)lääkärireissun jälkeen päätin ottaa ohjat omiin käsiini ja selvittää mitä itse voin tehdä. Long story short: nyt mennään viittä vaille viljattomalla ja maidottomalla ruokavaliolla. Pääosaa näyttelevät kasvikset, juurekset, hedelmät, marjat, pähkinät, siemenet ja luomumunat. Välillä keittiössä piipahtavat myös erilaiset kala- ja lihakaverit.
Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut suhtautumisessa ruokaan. Olen aina rakastanut ruokaa ja ollut pienestä pitäen intohimoinen ruoanlaittaja. Ennen en kuitenkaan kiinnittänyt minkäänlaista huomiota siihen millaisia raaka-aineita käytän ja ennen kaikkea millainen olo ruoasta tuli. Nyt tiettyjä ruokia ja ruoka-aineita tulee välteltyä juurikin siitä syystä, että niistä tulee huono ja tukkoinen olo. Välillä tulee edelleen ohilyöntejä, mutta niin pitää tullakin. Itseltään ei pitäisi kieltää mitään, vaan herkuttelulle pitää ehdottomasti antautua silloin tällöin. Tärkeintä on kuitenkin mielestäni se, että valtaosa ravinnosta on terveellistä ja energisoivaa. Ja ennen kaikkea hyvää!
Kiitos kaikille kommenteista! Mahtavaa!
Toivotaan, että lisää vielä ilmaantuu.
Santeri: Huomasin, että kirjoitat blogia Sokrateen keittiössä. Pikavilaisulta vaikutti mahtavalta ja reseptit näytti herkullisilta! Täytyy tutustua ajan kanssa tarkemmin. Ehkä minäkin saan uusia ruokavinkkejä sinulta. :)
Terveisin, suuri ruoan rakastaja ;)
Kiitos :)
Itse löysin blogisi vasta taannoin, mutta viimeiset päivät se on ollut ahkerassa seurannassa! Todella mielenkiintoinen ja informatiivinen blogi. Reseptit vaikuttavat kanssa mahtavilta!
Piti muuten vielä sanomani, että komppaan Heidiä siinä, että se oman kehon kuuntelu kannattaa kaiken muunkin kuin ravinnon suhteen. Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi huonoihin ruokiin, viineihin, ihmissuhteisiin, työhön, harrastuksiin yms.. Omaa kehoa kuuntelemalla ne parhaat jutut löytyy helposti ja automaattisesti. Kunhan oppii erottamaan ne mielihalut oikeista tarpeista ;)
Herkullista ja nautinnollista viikonloppua!
Postauksestasi tietämättä kirjoitin juuri samasta aiheesta :). Löysin blogistasi jonkin muunkin aiheeseen liittyvän tekstin - tosi hienoa!
Itselleni kehon kuuntelu on hyvin kokonaisvaltaista, ei siis vain kropan kuuntelua, vaan kehon, mielen, sanalla sanoen oman itsen kuuntelua.
Kiitos Miia taas erittain mielenkiintoisesta ja itselleni ajankohtaisesta postauksesta.
Monien mutkien kautta minulle tuli elamassani pysahtymisen paikka, joka avasi silmani tarkastelemaan omaa kayttaytymistani. Syomis- juomis- ja liikuntatottumukset olivat aivan retuperalla. Kun lahdin tutkiskelemaan syita kaytokseeni, niin huomasin, etta minulta puuttui kyky sanoa "ei" omille himoilleni ja mieliteoilleni. Mikaan ei oikein riittanyt.
Siina olin sitten korjaillut entisen nautintoaineen vieroitusoireita uudella nautintoaineella ja tahan oravanpyoraan kun jouduin, niin lopputuloksena oli jatkuvaa syomista ja juomista, josta meista niin moni tana paivana karsii. Paino alkoi nousta ja olin kaikin puolin tyytymaton olooni.
Uskon, etta meidan kehomme pyrkivat luonnostaan tasapainoiseen tilaan, jota selkean ruokarytmin puute yhdessa runsaiden sokeroitujen ja prosessoitujen herkkujen nauttiminen (seka runsas kahvin ja alkoholin kaytto) sotkee. Eli alamme tulkitsemaan kehomme hiljaisia viesteja aivan vaarin ja ajaudumme naiden vaarien ruoka- & juomistottumuksien takia yha vain kauemmaksi kehon luontaisesta tasapainotilasta.
Minulle kehon kuuntelu ei ole sama kuin joogatunti pari kertaa viikossa (vaikka hyva sekin), vaan jotain huomattavasti syvaluotaavampaa itsetutkiskelua; oman kaytoksen rehellista tarkkailua (itseaan kun on niin helppo huijata) ja sita kautta kaytostapojen muuttamista. Omalla kohdallani se kaytannossa tarkoittaa omien himojeni hallitsemista ja sita, etta aina ei tarvitse saada kaikkea, mita mieli tekee.
Nyt kun keho on jo jonkin verran puhdistunut niin olen huomannut, etta juon sillon kun on jano, syon silloin kun on nalka ja herkkuhetkiin riittaa yksi pieni jalkiruoka. Aika yksinkertaista loppujen lopuksi.
Hieno teksti! Kiitos siitä Anne-Maria! :)
Lähetä kommentti