Terveyden ja hyvän immuniteetin tärkeimpiä ylläpitäjiä ovat suoliston kunto ja siellä vallitseva bakteerikanta. Bakteerit osallistuvat vahvasti ruoansulatusprosessiin, jonka vuoksi niiden toiminta ja vaikutukset heijastuvat moniin sisäisiin toimintoihimme. Sisäiset toimintomme puolestaan määräävät sen miltä näytämme sekä fyysisesti että miten voimme henkisesti.
Tapanani on sanoa, että mahdollisten terveysongelmien alkusyy löytyy melkein aina suolistosta ja/tai mielestä. Voimme vaikuttaa vallitsevaan bakteerikantaan ravitsemuksella ja muilla elintavoillamme. Sen lisäksi meillä jokaisella on jo luonnostaan vallalla tietyntyyppinen suoliston bakteerikanta, joka voi altistaa meidät tietyntyyppisille sairauksille ja oiretiloille tai vastaavasti tukea ja edistää terveyttämme.
Erilaiset bakteerit käyttävät ravinnokseen erityyppisiä raaka-aineita. Tiedämme, että maitohappobakteereita sisältäviä raaka-aineita nauttimalla voimme edistää hyvien bakteerien kasvua ja toimintaa suolistossamme. Vastaavasti jalostetulla ruoalla, lääkkeillä, allergisoivilla aineilla ja muilla kemikaaleilla voimme saada aikaan valtavaa tuhoa omassa suolistossamme. Tällöin hyvien bakteerien tuhoutumisen lisäksi kärsivät suoliston limakalvot ja epiteelisolut.
Tämä blogitekstini on tuttua ja kerrattua asiaa aikaisemmin maitohappobakteereista kirjoittamistani artikkeleista. Tämän saatteen myötä voitte linkata itsenne varsinaiseen artikkeliin, joka on julkaistu Tiede-lehdessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
5 kommenttia:
Moikka! Kiitos lyhyestä ja ytimekkäästä tekstistäsi. Opiskelen itse ravitsemustiedettä ensimmäistä vuotta ja suoliston hyvinvoinnin(tai pahoinvoinnin) merkitys on korostunut opintojen aikana kokoajan.
Olin myös iloinen löytäessäni inormatiiviset ja asialliset ravitsemussivusi, joista saatan ammentaa juuri itseäni kiinnostavaa tietoa omia raporttejani ja tekstejä ajatellen. Minulla on kovin samanlainen "filosofia" kuin sinullakin ja saatoin oitis samaistua ajatuksiisi kokonaisvaltaisesta terveydestä. En tiedä onko joku joskus sinulle sanonut näin, mutta monet mielipiteesi ovat lähellä Antti Heikkilää. :) Hän on minulle yksi merkittävimmistä suunnannäyttäjistä alalla.
Kiitos tästä! Jään jatkossakin seurailemaan. Jos haluat, vilkaise blogiani. Ravitsemusartikkeleitani on myös luettavissa tämän kuukauden Lasten maailma -lehdestä, sekä helmikuun Kauneus&Terveys -lehdestä.
P.s. Missä olet itse opiskellut alaa, ja miltä näyttää Suomen työkenttä ja mahdollisuudet työllistyä tällä hetkellä?
Hei Maama!
Kiitos viestistäsi!
Mukava kuulla, että pidit nettisivuistani.
Meitä "toisinajattelijoita" (jotka eivät puhu perinteisen lautasmallin puolesta) alkaa kenties olla jo kentällä paljon. Siinä mielessä olen Heikkilän kanssa samoilla linjoilla. Yhteneväisyyksiä siis löytyy. Meidän suurin eromme on kai se, että puhumme kuitenkin hieman eri tavalla asioista. Ja toki joitakin asiaerojakin löytyy. Mutta siis monessa asiassa olen kyllä samaa mieltä. Ehkä suurin ero on siinä, että minä puhun (tietääkseni) enemmän kehon kuuntelun puolesta ja siitä ettei samanlainen ruokavalio sovi kaikille. Tästä tietääkseni Antti Heikkilä ei puhu samoissa määrin.
Vilkaisin myös blogiasi. En nyt heti ehtinyt hirveästi sitä lukemaan muuta kuin viimeisimmän kirjoituksesi. Siinä pisti heti silmään paahdetut siemenet. Vain vinkiksi, että suosittelen pähkinät ja siemenet ostamaan ja myös nauttimaan aina kuumentamattomina. Kuumennus pilaa herkät kasvirasvahapot, jonka jälkeen ne eivät ole enää terveysruokaa. Joten monien terveellisten raaka-aineiden juju on juuri laadussa ja tuotteen jalostamattomuudessa. Jalostuksessa tai jopa omassa keittiössä vääriä ruoanlaittometodeja käyttäen laadukas raaka-aine voidaan pilata nopeastikin. Itse terveellisten raaka-aineiden lisäksi tulisi siis puhua terveellisistä ruoanlaittometodeista.
Itse kävin ravitsemuskurssejani aikoinaan Terveysopisto Saluksessa. Myös muita lyhyempiä luentoja ja kursseja on tullut kierrettyä. Suurin oppi kuitenkin on tullut itsenäisestä opiskelusta vain kirjoja ja internettiä lukien. En ole mistään koulusta/kurssilta saanut ”täydellistä” tietoa, joten itsenäinen opiskelu on mielestäni ollut tärkeää.
Minulta on tulossa maaliskuussa uusi kirja. Se saattaisi kiinnostaa sinua. Laitan aiheesta uuden blogipostauksen, josta löytyy linkki kirjan tietoihin. :)
Mukavaa päivää ja palaamisiin!
Ai niin. Unohdin vastata työkysymykseesi. :)
Uskon, että jokaisella alalla työllistyminen on apljolti itsestä kiinni. Nyt ravitsemus ja hyvinvointi ovat pinnalla, joten työllistymismahdollisuudet ovat varmasti hyvät niin Suomessa kuin ulkomaillakin.
Moikka! Kiitos vastauksista :) Tietotaitosi ajoi minut surffaamaan nettiin ja hankkimaan lisätietoa mainitsemastasi siemen-asiasta. Olet oikeassa siinä, että ravintoarvot kokevat kolauksia joutuessaan vääränlaisten valmistustapojen raiskaamiksi(pahoittelut rankasta verbivalinnasta), eikä kyseessä ole lopulta enää sama tuote ollenkaan. Kuluttajia ajetaan harhaan monen elintarvikkeen kohdalla ihan rahastussyistä: mietitään esimerkiksi "kalapuikkoja", valmislihapullia, einesruokia yleensä ja tuotteiden nimeämistä superfoodeiksi. Ruokien kohdalla ei mainita mitään siitä kuinka aineet tulisi käyttää jotta ravintoarvot säilyvät ennallaan tai jopa paranevat.
Siemenistä löysin pääasiassa mainitsemaasi tietoa, mutta paahtaminen ei ole aina pelkästään negatiivinen juttu. Esimerkiksi pellavansiemenen kuorikerroksessa on syanogeenisiä yhdisteitä, joista voi olla haittaa suurissa määrissä. Kuumennus vähentää syaanivedyn muodostumista tai estää sen jopa kokonaan muun muassa leipomotuotteissa.
Hampunsiemenissä puolestaan tilanne on se, että siemenessä vain osa sen kivennäisaineiden, kuten raudan ja sinkin, pitoisuuksista on ihmiselle käyttökelpoisessa muodossa. Se taas johtuu fytiinihaposta eli fytaatista, joka "lukitsee" kivennäisaineita. Pelkkä liotus ei fytiinihappoa poista, vaikka tekeekin siemenistä jo kermaisemman makuisia.Paahtaminen sen sijaan tuhoaa merkittävissä määrin fytaattia.
Kevyt paahtaminen tuo myös siementen parhaimman aromin esiin, vaikka se verottaakin rasvakoostumuksesta. Ja itse asiassa, siementen ja pähkinöiden sisältämät tyydyttymättömät rasvat pilaantuvat helposti huoneenlämmössä ihan ilman paahtamistakin. Mieluummin siis suuhun herkullisia paahdettuja siemeniä, kuin pilaantuneita kippoon unohtuneita yksilöitä! :)
Oikeassa olet, että ei näitä asioita tosiaan tarvitse kouluissa opiskella että voi saavuttaa korkean tietotaidon. Itselläni oli 3 pitkää välivuotta lukion jälkeen ja päätin että haluan ryhdistäytyä ja löytää selkärankani uudestaan ;) Lähdin siis kaikkien odotusten vastaisesti yliopistoon, vaikka en millään muotoa koe tarvitsevani valmistumispaperia voidakseni edetä alalla. Mutta tuleepa koettua tämäkin vaihe elämässä!
Kiva kuulla, että kurkkasit blogiani. Meillä on siinä mielessä samat lähtökohdat, että haluamme korostaa sekä fyysisen että psyykkisen hyvinvoinnin merkitystä. Antti Heikkilästä poikkean itsekin juuri siinä, että puhun myös mielitekojen puolesta enkä vastaan ;) Suklaa on ihan ookoo, eikä paahtoleipä silloin tällöin ole kuolemaksi.
Kirjasi kuulostaa todela kiinnostavalta jo pelkästään nimensä perusteella. Haalinkin sen käsiini heti kun tulen Suomeen lomalle seuraavan kerran.
Mukavaa vuodenalkua sinulle!
Hei taas! :)
Vastaus fytiinihapon poistamiseen siementen kohdalla on idätys. Eli kevytkin muutaman tunnin idätys, jossa ei tarvitse olla edes selvää itua näkyvissä tuhoaa fytiinihapon. Näin myös ravinteet ovat helpoimmin käytettävässä muodossa.
Toinen hyvä keino fytiinihapon poistamiseen on maitohapatus.
Mutta ymmärrän, ettei jokainen jaksa aina idättää siemeniään. Tosin fytaatteja on eri pitoisuuksia eri siemenissä. Kyllä siemeniä voi hyvin syödä liotetuinakin vain, sillä jo se aktivoi entsyymitoiminnan ja poistaa kyllä suuren osa fytiinihaposta. Liotusvettä ei tule ksokaan käyttää.
Lähetä kommentti