Ilon Pisara

Luonnollista!

2012-01-17T13:30:00.005+02:00

Hei kaikille lukijoilleni ja ihanaa uuden vuoden alkua!

Moni teistä on jo odotellut pitkään ja hartaasti uusia blogi-kirjoituksiani. Kiitos kannustuksesta ja kärsivällisyydestä!

Uusi vuosi tuo mukanaan kaikkea uutta ja jännittävää. Itselleni tämä vuosi tulee olemaan varsin merkityksellinen, sillä päivän valon saa maaliskuussa uusi ravintotietokirjani. Kirja kantaa nimeä Luonnollista! Syömisen syvin olemus. Tieto-osuuden lisäksi kirja sisältää paljon reseptejä valokuvineen. Olen pyrkinyt rakentamaan kirjan niin, että sen opastuksella jokaisen on helppo ryhtyä rakentamaan omaa terveellistä elämäntapaansa kehoaan kuunnellen.

Kirja ei lopu takakansiin, vaan kirjalle tullaan rakentamaan omat nettisivut. Sivuilla kirja jatkaa lukijansa kanssa matkaa elämäntapamuutokseen ja sivuilla tullaan jakamaan tärkeää lisätietomateriaalia. Lisäksi sivuilla on tehtäväosioita, joiden tarkoitus on helpottaa elämäntapamuutoksessa ja oman kehon kuuntelussa.

Tarkemman kirjaesittelyn pääset lukemaan täältä. Internet-sivusto avautuu kirjani julkaisun jälkeen eli maaliskuussa. Tarkempi päivä ei ole vielä tiedossa, mutta tästä ilmoittelen teille lähempänä. Sen osoite tulee kuitenkin olemaan www.luonnollista.com.

Uskon kirjan sisältävän paljon mielenkiintoista luettavaa teille, jotka olette tykänneet lukea blogi-kirjoituksiani. Tämä kirja ja sen ympärille luomani internetsivusto tulee varmasti korvaamaan monin verroin kärsivällisyytenne kirjoitusteni odottelusta. Nyt saatte luettavaa roppakaupalla! :)

Tämän ihanammin ei voi uusi aika enää alkaa!

Mikä on sinun suolistotyyppisi?

2012-01-11T12:59:00.002+02:00

Terveyden ja hyvän immuniteetin tärkeimpiä ylläpitäjiä ovat suoliston kunto ja siellä vallitseva bakteerikanta. Bakteerit osallistuvat vahvasti ruoansulatusprosessiin, jonka vuoksi niiden toiminta ja vaikutukset heijastuvat moniin sisäisiin toimintoihimme. Sisäiset toimintomme puolestaan määräävät sen miltä näytämme sekä fyysisesti että miten voimme henkisesti.

Tapanani on sanoa, että mahdollisten terveysongelmien alkusyy löytyy melkein aina suolistosta ja/tai mielestä. Voimme vaikuttaa vallitsevaan bakteerikantaan ravitsemuksella ja muilla elintavoillamme. Sen lisäksi meillä jokaisella on jo luonnostaan vallalla tietyntyyppinen suoliston bakteerikanta, joka voi altistaa meidät tietyntyyppisille sairauksille ja oiretiloille tai vastaavasti tukea ja edistää terveyttämme.

Erilaiset bakteerit käyttävät ravinnokseen erityyppisiä raaka-aineita. Tiedämme, että maitohappobakteereita sisältäviä raaka-aineita nauttimalla voimme edistää hyvien bakteerien kasvua ja toimintaa suolistossamme. Vastaavasti jalostetulla ruoalla, lääkkeillä, allergisoivilla aineilla ja muilla kemikaaleilla voimme saada aikaan valtavaa tuhoa omassa suolistossamme. Tällöin hyvien bakteerien tuhoutumisen lisäksi kärsivät suoliston limakalvot ja epiteelisolut.

Tämä blogitekstini on tuttua ja kerrattua asiaa aikaisemmin maitohappobakteereista kirjoittamistani artikkeleista. Tämän saatteen myötä voitte linkata itsenne varsinaiseen artikkeliin, joka on julkaistu Tiede-lehdessä.

Askel Elämään- valmennuskoulutus

2011-05-18T07:35:00.002+03:00

Kaipaatko opastusta ruokavaliosi suunnitteluun ja kehon kuunteluun?

Tarvitsetko käytännönopetusta uusien ruokien teossa ja villivihannesten keruussa?

Oletko kiinnostunut ravitsemuksesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista?

Nyt on viimeinen mahdollisuus ilmoittautua Askel Elämään- valmennuskoulutukseen. Ilmoittautumiset ovat käynnissä perjantaihin 20.5. asti. Tarkemmin koulutukseen voi tutustua täältä.

Ajan henki

2011-04-19T15:41:00.002+03:00

Ajan Henki | Virallinen julkaisu | 2011 from Ajan Henki on Vimeo.

Kemikaalicocktail

2011-03-04T19:44:00.005+02:00

Jokainen meistä haluaisi varmasti pysyä aina terveenä ja vieläpä kenties elää mahdollisimman pitkään. On selvää, että terveellinen elämäntyyli voi antaa hyvätkin mahdollisuudet elinvoimaisuuteen. Länsimaisesta elämäntyylistä ja ruokavaliosta on monta askelta terveelliseen elämään.

Vaikka ihanteellisia ruokavaliota on niin monta kuin on ihmisiäkin, on terveellisessä ruokavaliossa jokaisella myös paljon yhteistä. Mielestäni ensimmäinen ja tärkein askel kohti terveellisempää elämää on kaikenlaisten kemikaalien eliminoiminen. Täysin kemikaalittomaan elämään tuskin kukaan enää kykenee, sillä koko maapallo on jo sen verran saastunut ja kemikaalit levinneet joka maankolkkaan ja maaperään. Kuitenkin on vielä paljon mitä voimme tehdä minimoidaksemme kemikaalikuormaamme.

On erittäin surullista huomata, kuinka korruptoitunutta kaikki on nykymaailmassa. Kaikkea hallitsee raha ja vallanhimo. Näiden ahneuksien alle jäävät todellinen auttamisenhalu, rehellisyys ja luottamus. Miten tämä sitten liittyy ravitsemukseen, terveyteen ja kemikaaleihin? Enemmän kuin uskoisikaan, sillä se hallitsee miltei kaikkea. On hyvin yleistä, ettei tieteellisiin tutkimuksiin ole enää luottamista. sillä suurin osa maailmalla julkaistuista tutkimuksista ovat puolueellisia. Aiheesta kiinnostuneita suosittelen katsomaan parituntisen dokumentin ”Terveys lautasella” YLE Areenasta.

Samainen dokumentti nostaa hyvin esille myös toisen seikan, joka tekee kemikaalien vaarallisuuden/vaarattomuuden tutkimisen miltei mahdottomaksi. Nykyinen käytäntö on, että tietyn kemikaalin ADI-arvoa laskettaessa koe-eläin altistetaan vain tälle yhdelle kemikaalille. Annoksia testaamalla tutkijaryhmä voi saavuttaa jonkun lukeman, minkä pitäisi käytännössä olla haitaton. Testit ovat hyvin epäluotettavia, sillä ihmisten yksilölliset erot ovat paljon suurempia kuin tietyllä eläinrodulla eikä kukaan ole oikeasti pystynyt tutkimaan, miten ihmis- tai eläinkeho käyttäytyy altistukseen pitkällä aikavälillä. Oma näkökantani on, että kemikaalit ovat pieninäkin annoksina hyvin myrkyllisiä ja sairauksille altistavia.

Huolestuttavinta kaikessa on kuitenkin se, ettei meistä kukaan altistu vain yhdelle kemikaalille vaan elimistöissämme virtaa valtava kemikaalicocktail. Edellä mainitussa dokumentissa eräs tutkijaryhmä tutki kolmen kemikaalin ristivaikutuksia, joista mikään yksistään ei tutkimusten mukaan lisännyt sairausriskiä. Kuitenkin koe-eläinten altistuttua kolmelle kemikaalille yhtä aikaa kohosi riski 60 prosenttiin! Kemikaalicocktailissa ei enää päde mikään matemaattinen kaava, vaan yhtälö on arvaamaton ja yksikin yhtälö voi olla kohtalokas.

Se, mitä kemikaalien ristireaktiot aiheuttavat jokaisen meidän elimistöllemme ei ole summa kolmesta kemikaalista, vaan kymmenistä, sadoista ja jopa tuhansista. Ei siis mikään ihme, että eri sairaustilastot sen kuin kasvavat kasvamistaan.

Jokaisella on kuitenkin onneksi vapaus valita ja ostaa lisäaineettomia tuotteita, vai onko? Valitettavasti ahneus käy jo ylitsepääsemättömäksi ja kansalaisia huijataan isolla kädellä. YLE uutisoi juuri tällä viikolla siitä, kuinka ruokateollisuus on alkanut kuluttajien tietoisuuden lisääntyessä kiertää pakkausten lisäainemerkintöjä.

”Monet lisäaineet on merkitty elintarvikepakkauksiin E-numeroin. Nyt ihmiset ovat oppineet varomaan näitä E-numeroita, joten ruokateollisuus on keksinyt kiertää ne ujuttamalla tuotteisiin samoja kemikaaleja toisilla nimillä.”, kirjoittaa YLE uutiset.

Kyllä liikutaan jo lähellä ihmisten huijausta, sanoo YLE:n haastattelema Seppo Heiskanen, joka toimii Elintarviketeollisuusliiton tutkimus- ja lainsäädäntöosaston johtajana. Koko jutun voit lukea täältä.

Lisäaineiden lisäksi saamme aimo joukon kemikaaleja kaikenlaisista lannoitteista ja torjunta-aineista. Luomu- ja biodynaamisesti viljellyt tuotteet ovat todellakin rahansa arvoisia, jos vaakakupissamme on oma terveytemme. Olisi ihanteellista, jos kuluttaja voisi valita kaikki käyttämänsä tuotteet kaupan luomuosastolta. Näin ei kuitenkaan käytännössä aina ole. Tohtori Mercola on listannut internet-sivustollaan tavanomaisesti tuotettujen kasvisten ja hedelmien ryhmästä ne, joissa on suurimmat torjunta-ainejäämät.

• persikka
• omena
• paprika
• selleri
• nektariini
• mansikka
• kirsikka
• salaatti
• greippi
• pinaatti
• peruna

Samassa listauksessa löytyy myös raaka-aineet, jotka sisältävät vähiten kemikaalijäämiä.

• parsakaali
• munakoiso
• kaali
• banaani
• kiivi
• parsa
• herne
• mango
• ananas
• maissi
• avokado
• sipuli

Sivusto on Yhdysvaltalainen, mutta uskoakseni samaa tilastoa voidaan hyödyntää myös Suomessa ja Euroopassa.

Se, miten voimme vaikuttaa kemikaalikuormaamme, on valitsemalla kokonaisia tuoreita raaka-aineita, joita ei ole jalostettu ja pakattu valmispakkauksiin. Suosi metsänantimia parhaasi mukaan ja kaupan hyllyiltä valitse luomua tai biodynaamisesti viljeltyä. Opettele nauttimaan ruoanlaitosta ja arvostamaan raaka-aineiden laatua ja takaan, että ateriasi on suurempi makuelämys kuin yksikään kaupan valmisateria.

Joy for Life Retreat Ruotsissa

2011-03-04T09:15:00.003+02:00

Vuoden takainen Victoria Boutenkon luento Suomessa saa jatkoa uudessa laajennetussa muodossa Ruotsin maalla. Victoria perheineen järjestää viikon mittaisen retriitin kauniissa Mundekullan kurssikeskuksessa.

Tarkempia tietoja kurssisisällöstä englanniksi seuraavassa:

Joy for Life Retreat in Sweden

Seven days of green smoothies by Victoria Boutenko and
The Work of Byron Katie, presented by Tom Compton
June 6th (Monday) to June 12th (Sunday), 2011

Our retreat in Sweden will be held at Mundekulla Retreat Center, peacefully and beautifully located.

At the Joy for Life Retreat, our days are packed with activities. Green smoothies made from fresh organic produce, are served four times daily and documentaries from Victoria’s personal collection are shown on a big screen every evening.

Victoria Boutenko lectures twice a day. Some of the topics she covers include:
• Understanding Detox
• The Self-Healing Ability of the Body
• History of Eating
• Strengthening Immunity
• Taking Care of Skin, Hair, Teeth and Eyes
• The Nutritional Value of Greens
• Travelling with Raw Foods
• Women’s Health
• Organic vs. Conventional
• Raw Food on a Budget
• Parasites
• Colon Health
• Q & A

Tom Compton guides the daily workshops introducing the work of Byron Katie, which help:
• To identify stressful thoughts
• To question stressful thoughts
• To live with less fear
• To minimize stress in everyday life
• To resolve conflicts
• To improve relationships

Valya Boutenko teaches a morning fitness program and yoga. She also lectures on
• Food Demo: Green Smoothies for Any Occasion
• Restoring Vision Naturally
• Helping Children Become Healthy
• Q & A

Sergei Boutenko leads a variety of workshops:
• Wild Edible Walk
• The Nutritional Superiority of Greens
• Salsa Dancing
• Short distance hikes
• Q & A

Lisätiedot: www.joyforliferetreat.com

Uudet kuviot

2011-02-24T18:30:00.003+02:00

Vuosi on alkanut uusilla kuvioilla. En yleensä kirjoita blogiini sen kummemmin työkuvioistani, sillä blogini ei ole mainostarkoitukseen vaan terveystiedon jakamiseen. Kuitenkin työstäni ravintoneuvojana johtuen nämä kaksi asiaa nivoutuvat yhteen.

Tästä syystä ajattelin ilmoittaa teille kaikille lukijoille uudet yhteystietoni sekä uuden internetsivustoni osoitteen. Ravitsemuksesta kiinnostuneille sieltä voi löytyä jotain ajankohtaista ja tarpeellista tietoa. Tervetuloa siis vierailemaan sivuillani www.askelelamaan.com

Sivuilta löytyvät myös päivitetyt yhteystietoni.

TV-vinkki

2011-02-16T17:57:00.003+02:00

Olen aikaisemmin kirjoittanut paljon maitohappobakteereista, niiden tärkeydestä ja siitä, kuinka syömämme ruoka muuttaa suoliston bakteerikantaa sille suotuisaksi tai haitalliseksi riippuen syömästämme ruoasta. On selvää, että syömämme ravinto vaikuttaa meihin kokonaisvaltaisesti ja voi muuttaa solujamme ja geenejämme.

Aiheeseen liittyvä hyvä TV-dokumentti "Ravinto ja geenit" esitettiin maanantaina YLEllä. Kyseinen PRISMA dokumentti on nähtävissä YLEAREENAssa kuukauden ajan.

Toinen mielenkiintoinen ja suosittelun arvoinen dokumentti on Tiededokumentti: Tappava kalsium. Myös tämän dokumentin löytää uusintana YLEAREENAsta vielä reilun viikon ajan.

Antoisia katseluhetkiä!

ASIAA!

2010-10-19T12:09:00.002+03:00

Video näyttäytyy blogissa vain 10 minuutin mittaisena. Koko ohjelman voi katsoa oikeaa alalaitaa klikkaamalla.

Mitä sinulle on kehon kuuntelu?

2010-10-19T11:25:00.001+03:00

Kehon kuuntelun määritteleminen tai kuvaaminen on mielestäni vaikeaa ja jää usein hyvin epämääräisiksi sanoiksi. Näistä lukijan voi olla vaikea ammentaa mitään selkeää omaan elämään ja kokemusmaailmaan. Konkreettisemmat käytännön esimerkit sen sijaan toimivat usein kaikessa paljon selkeämmin.

Oma kokemus on rikkaampaa kuin mikään muu. Sitä ei voi kukaan kumota tai sinulta viedä. Haluaisinkin sinun osallistuvan tämän aiheen käsittelyyn jakamalla kommenttiosuuteen oma kokemuksesi kehon kuuntelusta. Esimerkki kokemus voi liittyä niin ravitsemukseen kuin muihinkin hyvinvoinnin osa-alueisiin.

Kokemusten jakaminen rikastuttaa elämää. Voimme kaikki oppia niin paljon toisiltamme. Jos ei muuta, niin ainakin sen, miten eri tavoin jokainen meistä voi reagoida eri asioihin ja silti olemme kaikki ”normaaleja”. On normaalia olla erilainen. Aivan samoin kuin joka ikinen lumihiutale on uniikki oma yksilönsä.

En pohjusta aihetta tämän enempää, vaan annan puheenvuoron teille. Ole hyvä, sana on vapaa. :)

BALANSSIA, BALANSSIA, BALANSSIA!

2010-10-17T14:00:00.005+03:00

Edellisen artikkelini suuri kommenttimäärä johdatteli minut tämänpäiväiseen aiheeseen. Ihmiset ovat nykyään erittäin kiinnostuneita terveydestä ja ihanteellisen ruokavalion löytämisestä. Se on ihanaa!
Mutta… samaan aikaan ihmiset menevät yhä enemmän ymmälleen kaiken tiedon ja mediamylläkän seurauksena. Mikä on oikeastaan totta ja mikä ei? Miten meidän tulisi syödä, kun toinen taho sanoo toista ja toinen toista?

Median ongelma on mielestäni se, ettei se kykene koskaan tuomaan laaja-alaista näkökulmaa asioihin. Jokaisessa mediakeskustelussa, julkaisussa tai muussa formaatissa aika ja mitta ovat rajallisia, jolloin halutaan tarttua yhteen asiaan tai näkökulmaan. Tämä on huomattu mm. viimeaikaisissa rasvakeskusteluissa. Kun puolletaan yhtä asiaa, kuulostaa se yleensä toisen asian kumoamiselta. Tästähän harvoin, varsinkaan ravitsemuksessa, on kyse.

Kaikessa on kyse balanssista. Luonto yrittää tasapainoilla koko ajan ääriolosuhteiden kanssa. Samoin ihmiskeho (olemmehan osa luontoa) pyrkii koko ajan mahdollisimman tasapainoiseen tilaan. Eri hetkinä tasapainoisen tilan saavuttaminen vaatii erityyppisten asioiden muokkaamista.

Miten sitten voimme tietää, mitä, milloin ja miten meidän tulisi tasapainottaa kehomme tilaa? Kehon epätasapainotilat välittyvät hienovaraisina viesteinä eri puolille kehoa, jonka me kykenemme tuntemaan aivojen välityksellä. Viestit voivat olla pieniä tai isoja fyysisiä tuntemuksia tai vain hiljaista sisäistä ääntä, joka yrittää kertoa sinulle jotain kehosi tilasta.

On hyvin vaikea yrittää selittää mitä kehon tulkinta ja sisäinen ääni ovat, sillä viestit ovat joka kerta ja joka ihmisellä omanlaisiaan. Kuulostaa erittäin vaikealta ja loputtomalta suolta, vai mitä? Sitä se voi aluksi ollakin ennen kuin opimme kehon kieltä. Kehon kielen opetteleminen ja sille herkistyminen kannattaa, sillä oma kehosi on ainut oikea ja luotettava viestien antaja. Mitä suuremmiksi mestareiksi tulemme oman kehon tulkinnassa, sitä helpompaa meidän on valita päivittäiset ruoka-aineemme, syömämme ruoan määrä, lepohetkemme, päivän aktiviteettimme, sosiaaliset kanssakäymisemme jne.

Keho antaa viestejä jokaiseen tilanteeseen elämässäsi. Keho on hyvin moniulotteinen kokonaisuus, joka ei rajoitu pelkästään fyysiseen olomuotoon. Ihmiskehoa voidaan tarkastella sekä fyysisellä, psyykkisellä, mentaalisella että henkisellä tasolla. Keho pyrkii huolehtimaan jokaisen näiden tason balanssista, joka antaa jälleen lisähaastetta viestien kuunteluun. Nyt ei liikutakaan vain yhdellä tasolla, eikä edes 3D muodossa ;), vaan äärettömillä taajuuksilla, joita pienet ihmisaivomme yrittävät epätoivoisesti tulkita ja ymmärtää.

Jotta asia olisi helpompi ymmärtää, otan esimerkin ravitsemuksesta. Kuvitellaan, että henkilö nauttii ainoastaan maailman ravintorikkaimpia raaka-aineita, joista hän koostaa päivittäiset ateriansa. Raaka-aineet hän on valinnut tutkimuslähteisiin ja teorioihin vedoten, joiden kriteerinä ovat olleet korkeat ravinnepitoisuudet. Muutama kuukausi hän elää kuin olisi elämänsä voimissaan täynnä energiaa, voimaa ja kestävyyttä. Samainen ravinto on voinut ruokkia myös hänen mieltään sisäisesti ja hän pursuaa iloa, naurua ja valoa. Kuitenkin muutaman kuukauden päästä olo ei tunnu enää samalta ja energiataso alkaa hiipua. Mitä on oikein tapahtunut?

Kyseisessä tilanteessa kehon balanssi on järkkynyt. Hetken aikaa hänelle ihanteellinen ravinto ei jostain syystä enää olekaan se optimaalisin, vaikka kaikki teoriassa näyttää edelleen hyvältä ja ravinteita saadaan yllin kyllin. Ravinnossa ei kuitenkaan ole kyse pelkästään yleisimmin tunnetuista ravinteista, vaan paljon monimutkaisemmasta kokonaisuudesta ja tiedon ja energian välityksestä. Lisäksi muuttuvia tekijöitä on ympärillämme koko ajan. Maailma ja elämä eivät ole stabiili tila, joka pysähtyisi maksimaalisen ja optimitilan saavuttaessaan. Mikään ei ole varmempaa kuin se, että kaikki muuttuu koko ajan. Muuttuvia tekijöitä on miljoonia ajatusten ja tunteiden muuttumisesta sääolosuhteiden muuttumiseen ja kaikkea siltä väliltä. Ihmismieli on siitä kummallinen, että se pyrkii koko ajan näennäisturvalliseen. Yleensä tähän käytetään keinona hallintaa, kontrollointia sekä liikaa järkeilyä. Teoria kuitenkin usein kumoutuu käytännössä, sillä oikeanlaisen teorian koostaminen on miltei mahdottomuus miljoonista osatekijöistä, joista jokainen vieläpä muuttuu koko ajan ja kaikki reaktiot ovat seuraamuksia juuri tapahtuneiden triljoonien eri reaktioiden summasta. Tätä tämä elämä siis on eikä kaikkea mielestäni edes kannata yrittää ymmärtää. Kuuntelemalla kehosi sisäistä ääntä, olet kuitenkin todennäköisimmin oikealla polulla. Kaikki riippuu siitä, tulkitsitko sen lähettämiä viestejä oikein.

Ennen kuin olen jo kohta itsekin aivan sekaisin ja ymmälläni, on kai parempi lopettaa tämä artikkeli. Vaikka sunnuntai on hyvä päivä antaa mielen ollakin hieman sekaisin, ennen huomista työpäivää. ;D

Loppuun haluan kuitenkin siis vielä painottaa, että asiantuntijat, ravintoterapeutit ja tutkijat (jos tekevät työtä sydämestään) ovat ihmisten apuna ja voivat kyetä opastamaan oikeiden lähteiden juurelle; lähteille, jotka ravitsevat koko kehoasi ja avartavat kykyäsi kuunnella kehon viestejä. Lisäksi pätevä opastaja ei koskaan väitä, että hän on oikeassa vaan antaa vinkkejä korostaen, että jokainen meistä voi vain itse olla oman kehontulkintansa mestari ja löytää ihanteellisen ravitsemuksen ja terveyden kuhunkin elämäntilanteeseen.

KAAKAON SULOINEN KIROUS

2010-10-06T19:28:00.005+03:00

Seuraava artikkelini tulee jakamaan varmasti paljon mielipiteitä. Mutta niinhän kaikki, mihin ihmisillä on vahva tunneside. Hassua kyllä, mutta kaakao on yksi sellainen.

Kaakaon positiivisista vaikutuksista on kirjoitettu paljon, sillä onhan kaakao tämän hetken ykköstrendi. Näin ainakin jos seuraamme superfood luennoitsijoita, jotka ovat löytäneet tiensä myös valtamedioihin. Kaakaohuumassaan monikaan ei tunnu kyseenalaistavan millään tavalla sen mahdollisesti suuriakin haitallisia vaikutuksia.

Ensimmäiseksi on hyvä huomioida, ettei mikään eläin luonnossa syö kaakaopapua. Myöskään alkuperäiskansat eivät suinkaan käyttäneet sitä ravinnollisiin tarkoituksiinsa ruoka-aineena tai ravintolisänä. Sen sijaan he kyllä nauttivat itse hedelmiä, joka ympäröi papua. Näiden heimojen keskuudessa kitkerät ja karvaat pavut tunnettiin erityisesti niiden huumaavasta ja hallusinaatioita aiheuttavista vaikutuksistaan. Papuja hyödynnettiinkin vain satunnaisesti erilaisissa pyhissä rituaaleissa, joissa kaakaota käytettiin osana heidän keitoksiaan. Hallusinaatioiden ohella erittäin suuret määrät kaakaota voivat aiheuttaa samankaltaisia oireita kuin LSD ja hasis. Kaakaon nauttimisesta aiheutuvat oireet eivät sinällään yllätä, sillä se stimuloi aivoja samoissa osissa kuin monet muutkin huumeet.

Vaikka kaakaopapu ei ole yhtä vahva huume kuin monet muut, on sen vahvuus kuitenkin sitä luokkaa, että se aiheuttaa voimakasta riippuvuutta. Juuri moni riippuvuudelle altistunut ei tahdo myöntää sen negatiivisia vaikutuksia. Toisaalta taas kaakaota markkinoiville tahoille se on riippuvuutta aiheuttavan piirteensä ansiosta mainio myyntikohde ja suuri rahantulolähde, sillä kerran kaakaoon koukuttunut palaa aina ostamaan lisää.

Edellä mainitut huumaavat vaikutukset tulevat vain suurista kaakaomääristä, joita harva syö todellisuudessa kerralla. Kuitenkin moni tuntuu nauttivan kaakaota ja siitä tehtyä raakasuklaata osana aterioitaan korvatakseen sillä muuta päivittäistä ravitsemusta. On kuitenkin hyvä ymmärtää yksi asia: Kaakaota tulisi nauttia vain satunnaisesti huvittelu ja herkuttelu mielessä, eikä se ole superruokaa, jolla voidaan korvata aterioita ja oikeasti terveellisiä perusraaka-aineita. Toki kaakao sisältää myös joitakin ravinteita, mutta koska sitä ei suositella (eikä voi) nautittavaksi suuria määriä, ei se tuo merkittävää lisää ravitsemukseen.

Myöskään alkuperäisissä elävän ravinnon opeissa kaakaota ei ole pidetty sopivana ja terveellisenä raaka-aineena. Nykyisin raakaravinnon resepteihin se on tullut korvaamaan aluksi epäterveellisten jaloste- ja kemikaaliherkkujen osuutta. Nyttemmin asia on kuitenkin tuntunut lähtevän ikään kuin käsistä ja moni syö kaakaota jopa päivittäin mieltäen sen jotenkin välttämättömäksi aineeksi optimaalista terveyttä tavoiteltaessa.

Ravitsemusopeissa kaakaota on vältetty monestakin syystä. Ensinnäkin se on elimistöä happamoittava, joka ei tue liiallisesti nautittuna ihanteellista happo-emästasapainon ylläpitämistä. Elimistön puhdistautumiseen happo-emästasapainon ohella liittyy myös maksan kunto ja puhtaus. Kaakao on maksalle hyvin myrkyllistä, ja sen pitkäaikainen käyttö kohottaa maksan ja veren myrkkypitoisuuksia, jotka puolestaan voivat aiheuttaa päänsärkyä, mielialavaihteluita, vihan purkauksia, väkivaltaa, masennusta, harhoja ja huimausta. Muita kaakaon suuren käytön aiheuttamia oireita ovat vakava riippuvuus, seksuaalihäiriöt, väkivaltaisuus, merkityksettömyyden tunne ja haluttomuus tarttua asioihin. Kyseiset oireet johtuvat monestakin tekijästä. Yksi vahva osasyy on kaakaon sisältämä kofeiini ja teobromiini, jotka ovat molemmat haitallisia aineita aiheuttaen muun muassa niin sanottua valepiristystä. Kaakaon syönnistä johtuva pirteys on siis harhaa ja johtuu itse asiassa kehon vastareaktiosta elimistölle aiheutuvalle stressille, joita seuraa kun keho yrittää päästä eroon kaakaon sisältämistä myrkyistä. Se, mitä ihminen kokee lisääntyneenä energiana, on kehon tehokäynnillä oleva koneisto, joka yrittää tasapainottaa elimistön omaa tilaa. Hieman samankaltainen olotila aiheutuu myös muusta stressistä, joka saattaa ensin kehon hypertilaan, jonka jälkeen tapahtuu väistämättä romahdus.

Koska kaakao toimii vahvana stimulanttina, se kiihottaa myös munuaisten ja lisämunuaisten toimintaa. Jatkuessaan se voi aiheuttaa painajaisia, unettomuutta, vapinaa ja äärimmäisiä energianvaihteluita. Suurten rasvamäärien kanssa nautittuna kaakao tukkii vahvasti myrkkyjä elimistöön ja on lisäksi äärimmäisen vaikea pala ruoansulatukselle.

Usein kaakaon sisältämän kofeiinin ja teobromiinin haittavaikutuksia vähätellään tai jopa kumotaan siten, ettei raakakaakao vaikuttaisi samalla tavalla kuin kuumennettu versionsa. Tämä on sikäli koomista, sillä samaiset henkilöt nauttivat ja mainostavat raakakaakaota juuri sen vahvasti stimuloivan vaikutuksen vuoksi. Väitteelle ei tunnu muutoinkaan olevan perusteita, sillä todellisuudessa juuri raakapavuista aiheutuvat oireet ovat vielä suuremmat kuin kuumennetun kaakaon. Myös monet myrkylliset vaikutukset ovat tutkimusten ja kokemusten mukaan paljon vahvempia raakapapuja nautittaessa. Lukuisten ihmisten kokemien ikävien sivuvaikutusten johdosta monet eivät pidäkään kaakaota superruokana. Toisilla oireet ilmenevät heti jo pienistäkin määristä, toiset huomaavat ne vasta vuosien käytön jälkeen.

Kehotukseni kuuluukin, että tunnustelkaa miten kaakao teissä oikeasti vaikuttaa; ei hetkellisellä superfiiliksellä vaan pitkällä tähtäimellä katsottuna. Ja edelleenkään ei pieni määrä silloin tällöin nautittuna varmasti elimistölle hallaa tee, mutta suurten käyttöjen kohdalla suosittelen varovaisuutta. Herkkunakin se peittoaa mennen tullen perinteiset kemikaalicocktailkarkit. Kaakaon sijaan suosittelen kuitenkin koittamaan carobia, joka antaa herkkuihin toivottua suklaista makua ilman sivuvaikutuksia.
Kaakaon mainostettuja antioksidantteja ja magnesiumia me saamme kuitenkin vallan hyvin paljon terveellisemmistäkin raaka-aineista. :)

TERVEYDEN SALAISUUS

2010-06-06T12:03:00.003+03:00

Otsikkoni lupaa paljon, eikö totta? Aikaisemmat artikkelini painottavat toistuvasti marjojen, hedelmien, lehtivihannesten sekä muiden kasvisten tärkeyttä ruokavaliossamme. Olen korostanut määrällisesti suuren kasvikunnanlähteiden kulutuksen muokkaavan vahvasti suolistomme bakteerikantaa, jolla taas puolestaan on suuri vaikutus immuniteettiimme, ravinteiden imeytymiseen, myrkkyjen poistoon ja koko elinvoimaisuuteemme. Suolistosta (mm. optimaalisen ruoansulatuksen ja oikean bakteerikannan avulla) ravinteet imeytyvät vereen.

Veri on se, joka kaikkein vahvimmin vaikuttaa terveydentilaamme. Tämän vuoksi veren pH, siinä olevien ravinteiden määrä sekä puhtaus (mahdollisimman vähän vieraita aineita, kuten kemikaaleja) ovat avain asemassa terveyden saavuttamisessa. Jos jokin näistä järkkyy pahasti, kuolemme.

Elimistömme on jatkuvasti altis vieraille aineille, joiden aggressiivinen käyttäytyminen johtaa vakaviin sairauksiin, kuten syöpään. Onko kuitenkaan mitään, mitä voisimme tehdä suojellaksemme kehoa näiltä toistuvilta hyökkäyksiltä? Kyllä, on paljonkin mitä voimme tehdä. Ei kuitenkaan riitä, että toimimme vasta kun sairaudet ovat ottaneet ylivallan elimistössämme. Keholle on annettava sen tarvitsemia ravinteita jatkuvasti, jotta se kykenee optimaaliseen suoritukseensa.

Vaikka tiedämme jo jotain kasviskunnan lähteiden sisältämistä aineista ja kemiallisista rakenteista, olemme tosiasiassa vielä aivan matkan alussa. Tuskin koskaan pääsemme käsiksi kaikkiin luonnon luomiin ihmeellisyyksiin, mutta voimme jo kiistatta todeta luonnon omien antimien sisältävän erittäin voimakkaita terapeuttisia aineita, jotka käyttäytyvät elimistössä lääkkeen tavoin.

Parantava voima on vain kasvikunnan raaka-aineissa ja toimii kaiken pohjana koostettaessa terveellistä ja tasapainoista ruokavaliota. Sen vuoksi kasvisten, marjojen, hedelmien ja lehtivihannesten osuus päivittäisestä ravitsemuksesta tulisi olla vähintään 75 %. Minkään raaka-aineen teho ei kuitenkaan vastaa alkuperäistä, jos nautimme vain jonkin eristetyn osan alkuperäistuotteesta tai raaka-aine on prosessoitu. Näin ollen mikään vitamiinipilleri, kuitujauhe, purkkiruoka tai edes kemiallisesti valmistettu maitohappobakteerivalmiste ei kykene samaan suoritukseen kuin luonnollinen luonnon jo täydelliseksi muokkaama raaka-aine. Täyteen kypsyyteen päästessään hedelmä tai kasvis on täydellinen pakkaus, jonka tehokkuus on aivan omaa luokkaansa. Jos eriytämme jonkin aineen (kuten vitamiinin) alkuperäislähteestä, uupuu valtaosa sen toimimiseen tarvittavia aineita, joita tiede ei ole vielä edes pystynyt löytämään. Sen sijaan tukeutumalla jalostamattomiin luonnonmukaisesti tuotettuihin alkuperäisraaka-aineisiin voimme luottaa sen toimivan kehomme parhaaksi juuri oikealla luonnon tarkoittamalla tavalla, joka käytännössä tarkoittaa mm. ravinteiden oikeaa (muttei liiallista) imeytymistä ja kehon taistelua vieraita partikkeleita vastaan.

Elävän ravinnon parantava voima ja elimistön puhdistuminen

2010-05-28T14:22:00.004+03:00

Edelliseen blogikirjoitukseeni liittyen haluaisin ilmoittaa mielenkiintoisesta tapahtumasta kesäkuussa.

ELÄVÄN RAVINNON HUIPPUKOULUTTAJAT ENSIMMÄISTÄ KERTAA SUOMESSA

- Elävän ravinnon parantava voima ja elimistön puhdistuminen -

Hippocrates Health-instituutin johtajat ja Ann Wigmoren työn jatkajat Anna Maria ja Brian Clement Yhdysvalloista Floridasta luennoivat Helsingissä torstaina 17.6.2010 klo 18-21. Tilaisuus järjestetään Balderin salissa Aleksanterinkatu 12, ja ovet avataan lipunmyyntiä varten klo 17.30.

Ennakkoon ilmoittautuneille tilaisuus maksaa 25€e ja lipun paikan päältä ostaville 30e€. Ilmoittautua voi Elävän ravinnon yhdistyksen toimistoon sähköpostitse ery@elavaravinto.fi tai puhelimitse (09)491 267.

Ilmoittautuneet maksakaa lipun hinta ERY:n tilille: Helsingin OP 578007-249365. Muista merkitä viitteeksi: 42424/luentomaksu. Maksukuitti on lippusi!

Luennot käsittelevät elävän ravinnon parantavaa voimaa ja elimistön puhdistumista. Brian Clementin luennon aihe on ”Power of live food to heal desease and conquer aging” ja Anna Maria Clement puhuu aiheesta ”Detox and elimination”. Luentojen välillä tarjoillaan vihermehumaistiaiset ja myydään kirjoja. Illan aikana on myös mahdollisuus kysymyksiin ja keskusteluun. Luennot pidetään englanniksi.

Kirjoja:
Healthful Cuisine 2nd Edition by Anna Maria Clement and Kelly Serbonich
LifeForce by Brian Clement

Seuraa tiedotusta tapahtumista Elävän ravinnon yhdistyksen kotisivuilta, josta löytyy tietoa yhdistyksen toiminnasta ja jonka kautta voi liittyä jäseneksi. Elävän ravinnon yhdistys ry on myös facebookissa.

Lisätietoja: helena.hietanen@saunalahti.fi, puh. 050 536 6184
Hippocrates Health Institute kotisivut: http://www.hippocratesinst.org/

Tervetuloa kuulemaan viimeisintä tietoa elävästä ravinnosta! Maksa lippusi ajoissa ja varmista mahdollisuutesi päästä mukaan innostavaan iltaan!

ELIMISTÖ KAIPAA PUHDISTAUTUMISTA

2010-05-21T18:37:00.006+03:00

Moni haluaa aloittaa vuotensa puhdistautumisella. Toinen paastojen ja puhdistuskuurien suosittu ajankohta on kevät, jolloin ihmiset haluavat päästä bikinikuntoon ja vaatekerrosten vähenemisen myötä alkavat taas kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä.

Oikeassa kehon puhdistautumisessa ei ole kuitenkaan kyse viikon kuurista, vaan sen tulisi kuulua jokapäiväiseen elämäämme, mikäli haluamme saavuttaa pysyviä ja terveyttäviä tuloksia. Vaikka puhdistautumisen hyödyt näkyvät myös ulkoisesti, hiusten, kynsien ja ihon kunnossa, ovat sisäiset, syvät vaikutukset vielä merkittävämpiä. Jos keho on puhdas ja emäksinen, on se tie terveyteen, sillä sairaudet syntyvät vain happamaan kehoon.

RAVINNON SUURI VAIKUTUS

Kehon puhdistautumisen työkalut yksinkertaisuudessaan ovat puhdistavat ja ravitsevat ruoka-aineet sekä kehon puhdistuselinten aktivoiminen. Korvaamalla kehoa kuormittavat ruoat ravitsevilla ja puhdistavilla vaihtoehdoilla autat elimistöä myös voimauttamaan sen omia puhdistuselimiä, kuten munuaisia, maksaa ja suolistoa, maksimaaliseen suorituskykyyn.

Hedelmät, marjat, lehtivihannekset ja kasvikset ovat parhaita puhdistavia ruokia niiden suuren ravintopitoisuuden sekä kuitupitoisuuden ansiosta, joka on erityisen tärkeää säännöllisen suolen toiminnassa. Lisäksi ne ovat ruoansulatukselle helposti sulatettavaa ravintoa, joka säästää siten elimistöämme. Hedelmien, marjojen, lehtivihannesten ja kasvisten osuus tulisi olla vähintään 75 % päivittäisestä ruokavaliostamme oikean happo-emästasapainon, puhdistumisen ja oikean suoliston bakteerikannan ylläpitämiseksi.

Myös veden juominen on erittäin tärkeää. Vesi toimii kuin pesuvetenä, jota ilman kuonat eivät voi liikkua pois kehosta. Toki täytyy myös muistaa, että veden laadulla on merkitystä. Saastunut ja likainen vesi tuo kehoomme vain lisää kemikaaleja ja kuormittaa jo ennestään kuonaantunutta elimistöä. Puhtainta on lähdevesi, jota säilytetään lasipullossa. Vettä suositellaan päivittäin juotavaksi 1 litra 25 kiloa kohden. Kookkaammat ihmiset siis tarvitsevat enemmän vettä päivittäin tukeakseen ruoansulatuksen ja kehon toimintaa.

Ruokia, joita suositellaan välttämään, ovat kaikenlaiset jalosteet ja valmisteet, kemikaalit, tehotuotettujen eläinten liha, rasvaiset ja sokeriset/suolaiset ruoat, alkoholi, tupakka ja kaikki kofeiinia sisältävät tuotteet, kuten kahvi, teet ja erilaiset virvoitusjuomat. Suosi luomua aina kun mahdollista turhien kemikaalien välttämiseksi.

PIDÄ ITSESI AKTIIVISENA

Kehon luonnollinen puhdistus- ja kuonanpoistojärjestelmä toimii tehokkaammin, kun liikkuu ja polttaa kehon rasvaa. Myrkkyjen ensisijaisena varastointipaikkana toimivatkin juuri kehon rasvasolut. Myöhemmin ne siirtyvät yhä syvemmälle kehon soluihin aina sisäelimiin asti, jolloin yleensä ilmenee pikkuhiljaa yhä vakavampia sairauksia.

Kuonanpoiston lisäksi (hien ja paremman suolentoiminnan avulla) liikunta antaa parempaa oloa ja energisyyttä, sillä liikunta vapauttaa endorfiinia, mielihyvähormonia. Ideaalitilanteessa 75 % liikuntaan käytettävästä energiasta tulisi kohdistaa hengityksen, venyttelyn ja sisäisten lihasten harjoittamiseen, kuten pilateksessa, joogassa tai Qigongissa (Chi Kung). Loppu 25 % tulisi kohdistaa vahvistavaan ja kestävyyttä harjoittaviin lajeihin, kuten juoksu, vaellus, reipas kävely, hiihto tai uinti. Liikuntaa suositellaan päivittäin vähintään 30 minuuttia, mieluiten 1 tunti.

Kävely on ihmisen luontaisin liikuntamuoto, joka sopii yleensä kaikille. Pidemmillä vaelluksilla, joissa voimme yöpyä laavuissa, teltassa tai jopa makuupussiin kietoutuneena sammalmättäällä, pääsemme vielä ainutlaatuiseen yhteyteen luonnon kanssa ja moni kokee sen jopa hyvin meditatiivisena kokemuksena. Mitä lähemmäksi luontoa pääsemme ja mitä läsnä olevana pystymme olemaan, sitä vähemmän tarvitsemme tiedostettua meditatiivisen tilan aktivoimista.

PUHDISTA MIELESI

Puhdistautumisessa ei ole kyse vain fyysisestä kehosta, vaan myös mielen rentoutumisesta. Stressi, suru, katkeruus tai viha voivat olla yhtä myrkyttäviä tekijöitä kuin mitkä tahansa myrkylliset aineet. Itse asiassa suurin osa (jopa 80–90 %) kaikista oireistamme ja sairauksistamme ovat lähtöisin henkisten tekijöiden synnyttämistä fyysisistä oireista. Hyvinä mielen rentouttajina voivat toimia mm. musiikki, taide-elämykset, tanssi, kävely tai yksinkertaiset meditointiharjoitukset. On tärkeää myös päästää irti negatiivisista tunteista ja mielenhallitsijoista (kuten katkeruus, viha, kateus, riippuvuus, omistushalu jne.) ja keskittää ajatukset positiivisiin asioihin ja läsnä olevaan hetkeen. Yleensä mietimme liikaa mennyttä tai tulevaa ja unohdamme juuri tämän hetken. Kuitenkin vain tällä hetkellä on merkitystä.

ANNA AIKAA SYVÄLLE UNELLE

Voi syödä kuinka terveellisesti tahansa ja liikkua säännöllisesti, mutta jos keho ei saa tarpeeksi ja säännöllisesti laadukasta unta, ei voi koskaan saavuttaa optimaalista terveyttä ja hyvää oloa. Tämä johtuu siitä, että suuri joukko elimistön hyviä prosesseja tapahtuu meidän nukkuessamme. Unessa lihakset rentoutuvat, verenpaine laskee ja ruoansulatuksemme saa levähtää (edellyttäen, ettei henkilö ole syönyt raskaasti ennen nukkumaan menoa), jolloin elimistö voi keskittää energiansa välttämättömiin toimenpiteisiin, kuten ravinteiden imeyttämiseen, solujen korjaukseen ja niiden suvun jatkoon.

Salaisuus piilee niinkin yksinkertaisen seikan takana kuin 8 tunnin yöuni syvän unen aikaan, joka on klo: 21.00–6.00 välillä. Terveydellemme on parasta mennä joka päivä nukkumaan ja herätä samaan aikaan; myös viikonloppuisin. Toinen tärkeä asia on hengitysilmamme, joten kunnollinen makuuhuoneen tuuletus on hyvä tapa ennen nukkumaan menoa.

Tässä muutamia raaka-aineita, jotka vauhdittavat kehon puhdistautumista:

• sitruuna: sisältää yli 100 entsyymiä, huonoja bakteereita tappava, vahvasti emäksisöivä, puhdistava

• voikukka: puhdistaa maksaa, superravinteikas villivihannes (myös kaikki muut tummanvihreät lehtivihannekset)

• tuore inkivääri: laukaisee ruoansulatusjärjestelmän stressiä, sisältää ruoansulatusentsyymejä

• maa-artisokka: tehostaa sapen toimintaa ja ehkäisee ilmavaivoja

• vesikrassi: auttaa puhdistamaan verta, auttaa maksaa vapautumaan myrkyistä, sisältää hurjasti ravinteita

• hapankaali: sisältää luonnollisessa muodossa olevia hyviä suolistobakteereja, jotka tasapainottavat suolistoflooraa

TOMAATTI-SIPULISALAATTI, 1 annos lisukkeeksi

2010-04-27T19:13:00.002+03:00

• 2 tomaattia tai kourallinen kirsikkatomaatteja
• 1 pieni sipuli tai ½ isosta sipulista (käytä mieleistäsi sipulilajiketta)
• pieni nippu tuoreita basilikan tai persiljan lehtiä
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• ripaus ruususuolaa

Viipaloi sipuli erittäin ohuiksi siivuiksi. Lisää öljy ja suola ja sekoita. Suikaloi samoin tomaatit ja basilikan lehdet ja lisää ne sipuleiden joukkoon. Sekoita. Voit antaa hetken makujen vetäytyä ja sipulien pehmentyä öljyssä.

Raakaruoka- ja elävän ravinnon ravintoloita metsästämässä

2010-04-18T09:14:00.002+03:00

Olen alkanut tekemään listaa niin kotimaassa kuin maailmalla olevista raakaruoka- ja elävänravinnon ravintoloista.

Onko sinun paikkakunnallasi tai oletko maailmalla matkatessasi vieraillut ravintoloissa, joita voisit suositella listalleni?

Jotta saisin mahdollisimman kattavan listan, voit halutessasi lähettää ravintolan nimen ja osoitteen sähköpostiini miiasaastamoinen@hotmail.com tai suoraan kommenttiosuuteen. Lisäksi toivon saavani palautetta ravintola kokemuksestasi esim. ruoan tasosta, palvelusta, hintatasosta jne.

Kiitos jo etukäteen vastanneille! :)

Mahtavaa sunnuntaipäivää kaikille!

FLUORI

2010-04-12T16:13:00.002+03:00

Olemme tottuneet kuulemaan, kuinka fluori on tärkeä hampaillemme. Hammastahnat on nykyään kyllästetty yhä suuremmilla fluoripitoisuuksilla ja lapsille syötetään fluoritabletteja. Lisäksi fluoria on yleisesti suuvesissä, hammaslangoissa, lääkkeissä, virvokejuomissa, oluissa, hedelmämehuissa, teollisuuden saasteissa ja erilaisissa tuhoaineissa. Myös pohjavedessä on fluoria alueittain vaihtelevia määriä. Mitä jos tämä ylenpalttinen fluorin saanti ei olisikaan elimistöllemme hyväksi, ei edes hampaillemme?

Fluori on myrkky, ei ravintoaine. Pohjaveden luonnollinen fluori on ihmiselle harmittomampaa kuin tuotettu, mutta myös luonnollinen fluori on suurina pitoisuuksina toksista, joka voi johtaa selkärangan epämuodostumiin, lihasten surkastumiseen ja halvauksiin. Hammastahnoissa käytetty fluori on natriumfluoridia, alumiiniteollisuuden jätettä. Fluorin onkin todettu olevan myrkyllisempää kuin lyijyn ja vain hiukan vähemmän myrkyllistä kuin arsenikki.

Fluorin pieni fluoriini-ioni on hyvin aggressiivinen ja pystyy tunkeutumaan kehon jokaiseen soluun. Se häiritsee myös kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaa, mutta yhdistyy herkästi magnesiumin ja mangaanin ioneihin, joiden kautta se pääsee vahingoittamaan monen sadan entsyymin toimintaa. Entsyymijärjestelmien murtuminen häiritse puolestaan hiilihydraattien aineenvaihduntaa, luun muodostumista ja lihasten toimintaa.

Kaikki kehon elintoiminnat ovat riippuvaisia erilaisista entsyymeistä. Fluorin vaikutuksesta toiset entsyymit aktivoituvat, toiset estyvät, osa tuhoutuu kokonaan. Lipaasit, jotka ovat tärkeitä rasvan ruoansulatuksessa, sekä fosfataasit ovat fluorille erityisen herkkiä. Fluori aiheuttaa myös luuston fluoroosia. Tämä on tila, jossa ilmenee selkäkipua, ja josta kehittyy osteoporoosia ja niveltulehduksia. Entsyymien häiriintyminen voi johtaa myös lihasten heikkouteen, jopa surkastumiseen. Toisten entsyymien häiriintyminen vahingoittaa hermostoa, luuston kasvua ja maksan toimintaa, kun taas joidenkin aiheuttaa syöpää ja muita vakavia sairauksia. Fluorin toiminta kehossa haittaa lisäksi proteiinien muodostumista.

Kun fluori tunkeutuu pehmytkudoksiin, se johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tästä ensimmäinen oire on huomattava väsymys. Kilpirauhanen tarvitsee jodia tuottaakseen tyroksiini-hormonia, joka pitää yllä aineenvaihduntaa. Fluori puolestaan estää jodin saapumisen kilpirauhaseen, jolloin se ei voi toimia normaalisti. Lisäkilpirauhanen, joka säätelee kalsiumin ja fosforin jakelua, on myös herkkä fluorille ja voi sen johdosta joutua liikatoimintatilaan. Käpyrauhanen sen sijaan säätelee vanhenemista ja melatoniinin tuotantoa, jonka tehtävänä on huolehtia uni/valverytmistä. Fluorin on huomattu laskevan melatoniinin tuotantoa, joka saattaa aiheuttaa unihäiriöitä.

Pitkään luultiin, että fluori poistuu ihmisen elimistöstä muutamassa tunnissa. Nyttemmin tutkimukset antavat osoittaa, että fluorilla on taipumus kerääntyä etenkin luustoon ja pehmytkudoksiin. Muita kertymispaikkoja ovat sydän, munuaiset ja virtsarakko. Onkin arveltu, että noin puolet päivittäisestä fluoriannoksesta jää kehoon, koska terveetkään munuaiset eivät pysty eliminoimaan sitä sen enempää. Kun fluorin kasaantuminen alkaa lapsuudesta, se saavuttaa toksisen rajan 38 vuodessa, jolloin se alkaa vahingoittaa luustoa.

Fluori ja raskaus ovat myös yksi kyseenalainen yhdistelmä. Keskushermosto kehittyy koko sikiökauden ajan sekä vielä varhaisina elinkuukausina. Fluori pystyy tunkeutumaan istukasta sikiöön ja siellä läpäisemään lapsen veriaivo-esteen. Sikiön aivojen ja älykkyyden vaurioituminen tapahtuu jo hyvin pienillä fluoripitoisuuksilla (määrillä, jotka eivät ole äidille vielä haitallisia). Älykkyyden ja oppimishäiriöiden ohella fluori aiheuttaa sekä lapsille että aikuisille anemiaa ja ruoansulatuskanavan limakalvojen vaurioita.

Tarvitsemmeko sitten lisättyä fluoria mihinkään? Emme, sillä fluori ei estä hampaiden reikiintymistä. Hammasmädän aiheuttaa huono ruoka. Karieksen yleistyminen johtuu ruokatottumusten muutoksista, jotka painottuvat nykypäivänä puhdistettuihin viljatuotteisiin, sokeriin eri muodoissa ja jalosteisiin, jotka pursuavat erilaisia kemikaaleja. Paras keino välttää kariesta onkin tarjota lapsille ja aikuisille täysipainoista, kuitupitoista ja puhtaasti kasvatettua ravintoa.
Vaihtoehtoja perinteisille hammastahnoille löytyy. Fluorittomia hammastahnoja on yleisesti saatavilla ekokaupoista ja muista terveyskaupoista.

VALON VOIMA

2010-04-08T18:43:00.007+03:00

Miten aika ja valo vaikuttavat kehomme toimintoihin ja mieleemme? Ja miten oikein määritämme ajan? Tätä kysymystä pohtivat niin fyysikot kuin tiedemiehetkin, enkä puolestani voi antaa siihen yksiselitteistä vastausta. Sen sijaan tarkastelen aikaa sisäisen kellomme näkökulmasta, jonka rytmiin oleellisesti valo vaikuttaa.

Valo ja aika vaikuttavat elimistömme toimintoihin monin tavoin. Elollisilla on niin kutsuttu sisäinen kello, jonka tarkoitus on mitata aikaa ja antaa elintoiminnoille järjestysmuoto. Jos sisäinen aika pysähtyy, katoaa sen myötä vallitseva järjestys.

Yksi sisäistä aikaa mittaava muoto on valo. Päivän ja yön vaihtelu on toistuva stressin lähde elimistöllemme, joka yrittää tasapinoilla kunkin vallitsevan tilanteen mukaan. Valon ja pimeän, mutta myös ulkoilman lämpötilan, erot luovat ääripäisyydellään suuren haasteen. Jotta yksilölle elintärkeät toiminnot myös pysyisivät tiukasti mutta joustavasti hallinnassa, tarvitsemme monta sisäistä kelloa.

KESKUSKELLO TOIMII PÄÄTAHDITTAJANA

Osa elimistön sisäisistä kelloista laskee tietyssä hetkessä kulunutta aikaa, osa puolestaan mittaa säännöllisesti toistuvia jaksoja. Ihmiselle tärkein sisäinen kello sijaitsee aivoissa näköhermojen risteyksen yläpuolella olevissa hermosolujen tiivistymissä, josta 10 000 solua mittaavat aikaa. Ne yhdessä muodostavat elimistön keskuskellon, joka määrähetkinä tahdistaa kehon jokaisen solun. Keskuskello muokkaa elimistön toimintoja synnyttämällä sinne eripituisia jaksoja. Lukuisat elintoiminnot, kuten kehon lämpötila ja verenpaine muuttuvat säännöllisesti näiden jaksojen mukaisesti.

Aikaa mittaavissa soluissa sisäisen kellon jakson pituutta tai muita ominaisuuksia muokkaavat erityiset proteiinit, jotka ovat kellogeenien tuotteita. Kellogeenit osallistuvat yksilön elonpiiristä tulevien viestien käsittelyyn. Nämä aikaan ja valoon reagoivat perintötekijät auttavat elimistöä seuraamaan luonnon antamia aikamerkkejä ja sopeuttamaan elintoimintoja vallitseviin olosuhteisiin. Mikäli niissä ilmenee virheitä, ne muuttavat vuorokausirytmiä tai vuorokausirytmin joustavuutta.

LAITAKELLOT HIENOSÄÄTÄVÄT

Keskuskellon lisäksi aivoissa toimii muitakin sisäisiä kelloja, kuten laitakelloja. Kun keskuskello mittaa vuorokauden aikaa, seuraavat muut kellot aineenvaihdunnan tapahtumia ja ennakoivat tulevia aterioita keskuskellon määräämää tahtia seuraten. Laitakelloja on aivojen lisäksi monessa muussakin elimessä, kuten suun limakalvoissa, suolessa, haimassa, luurankolihaksissa, keuhkoissa, sydämessä, verisuonten seinämissä ja maksassa. Sisäiset kellomme ovat niin tärkeitä, että henkilöt, joilla on sisäisen kellon rytmihäiriöitä, kokevat terveytensä huonommaksi ja sairastuvat useammin kuin muut. Jos häiriöt ovat suuria, lyhentävät ne myös elinikää.

Laitakelloille merkittävin aikamerkki on ateriointi. Esimerkiksi paasto voi tahdistaa laitakellon vuorokausirytmin maksasoluissa ja siirtää sen vaihetta jopa 10 tunnilla aivojen keskuskellon toiminnasta riippumatta. Ateriakeskeinen aikataulu johtaakin kehon niin sanotun tiimalasin käyttöön keskuskellon sijaan. Tällöin aikaa mitataan vain seuraavaan ateriaan saakka.

Sisäisen tiimalasin avulla pystymme arvioimaan tarkasti myös unen aikana kulunutta aikaa. Tällaiset henkilöt voivat havahtuvat hereille halutulla hetkellä jopa ilman herätyskelloa. Henkilöt myös kokevat itsensä virkeämmiksi, joka johtuu sisäisen herätyskellon aktivoimista hormoneista; noradrenaliinista ja kortisolista.

Kellot tarvitsevat myös tahdistusta, muutoin ne käyvät kukin omaa tahtiaan. Valo on elimistön sisäisille kelloille aikamerkki ja voimakkain tahdistin. Ihminen voi tasoittaa talven ja kesän sekä yön ja päivän välisiä eroja osittain valaisemalla ja lämmittämällä. Valon jälkeen voimakkaimmat tahdistimet ovat ateriat, lepo ja liike sekä herääminen ja nukkumaanmeno. Näiden säännöllisen rytmityksen avulla henkilö voi pysytellä tiukasti 24 tunnin mukaisessa aikataulussa.

SISÄISEN KELLON RYTMIHÄIRIÖT

Kiireisen elämäntavan, kaupungistumisen ja vuorotyön yleistymisen takia ihminen on menettämässä kosketuksen luonnon aikamerkkeihin. Myös epäsäännöllinen elämänrytmi, masennus ja niukat sosiaaliset suhteet voivat altistaa sisäisen kellon rytmihäiriöille.

Etenkin masennuksen syntyyn vaikuttavat luonnossa tavattavat ilmiöt. Masennuksesta kärsivillä valo estää herkästi melatoniinin tuotantoa ja nostaa mielialaa. Valo voi estää melatoniinin tuotantoa myös sokeilla henkilöillä, jos vain silmän verkkokalvon ja käpyrauhasen välinen hermorata on vaurioitumaton. Tällöin valo voi vaikuttaa myös keskuskelloon. Valosta voi siten olla apua säännöllisen uni-valverytmin ylläpitoon, vaikka henkilöt eivät silmillään näe valoa eikä heidän näkökuorilleen synny siitä aistihavaintoa.

VUODENAJAT

Vuodenajat ovat tärkeitä jaksoja ajan kulun seuraamiseksi. Eräillä ihmisillä masennustila ilmaantuu samaan aikaan, kun syksy saapuu ja ruska puhkeaa. Tällaista masennustilaa kutsutaan ruskareaktioksi. Ruskareaktiota potevat ihmiset kärsivät ilottomuudesta ja mielihyvän menetyksestä sekä hylätyksi tulemisen pelosta. He kokevat ruskan signaalina valoisan jakson ja elämän loppumisesta kesän jälkeen, mutta toipuvat täysin seuraavaan kesään mennessä.

Luonnon ohella myös ihminen sopeutuu talven tuloon, jolloin talven rasitukset muuttavat paitsi aivojen myös kehon toimintoja. Kehon lämpötila on talvipäivinä n. 0,3 astetta korkeampi kuin kesällä. Talviöinä kehon lämpötila pysyy puolestaan pidempään matalana kuin kesällä. Kortisolin tuotanto lisämunuaisten kuorikerroksesta voimistuu talviaamuina, sydämen syke hidastuu ja verenpaine laskee. Talven aikana ihminen pyrkii yöllä säästämään energiaa, jotta lämpimänä päivällä.

Vuodenajat vaikuttavat myös käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Sosiaalisten käyttäytymisten ohella valo vaikuttaa myös kehomme ravinnontarpeeseen ja ruoansulatukseen. Pimeän aikaan runsaana kehossa virtaava melatoniini aiheuttaa lisäksi makeannälän ja makeasta pitävät juovat myös tutkimusten mukaan mielellään alkoholia.

YÖHORMONIMME MELATONIINI

Ihminen tuottaa yöllä runsaasti melatoniinia, jonka tuotanto tapahtuu lähes kokonaan käpyrauhasessa. Pieniä määriä tuotetaan kuitenkin myös sen ulkopuolella, kuten suolen peittosoluissa ja silmän verkkokalvolla. Käpyrauhanen alkaa erittää melatoniinia klo: 20.00–21.00 ja sen eritys hiipuu klo: 6.00 mennessä. Suurinta melatoniinin eritys on kello 2.00–4.00 välillä. Melatoniini siirtyy käpyrauhassoluista suoraan verenkiertoon ja veren mukana ympäri kehoa. Melatoniinin suodattimia sijaitsee aivojen lisäksi silmien verkkokalvoilla, suolessa, verisuonten seinämissä ja munasarjoissa.

Melatoniin tuotannossa yksilöiden välillä on suuria eroja, jotka johtuvat osittain jo perinnöllisistä tekijöistä. Keskellä päivää melatoniinin eritys on hyvin niukkaa huolimatta siitä, miten valoisassa tilassa henkilö oleskelee tai onko hän hereillä vai nukkuuko. Melatoniin tuotanto on siis runsasta vain öisin. Melatoniini toimiikin eräänlaisena yösignaalina; yöhormonina. Tämän signaalin kuunteleminen ja uni juuri yöaikaan ovat yksi tärkeimmistä asioista terveydellemme. Ilman riittävää melatoniinin tuotantoa ihminen ei kykene nukkumaan tarpeeksi syvää unta vaikka tunteja kertyisikin tarpeeksi, joka puolestaan vaikuttaa hereilläoloaikamme virkeystilaan, keskittymiskykyyn, aktiivisuuteen, oppimiseen ja positiivisten tunteiden kokemiseen.

Melatoniinilla on myös heikentävä vaikutus munasarjojen toimintaan, jonka vuoksi sitä on harkittu ehkäisypilleriksi. Veressä runsaana kiertävän melatoniinin takia munasolu voi jäädä irtoamatta kuukautiskierrossa talven aikana, mikä heikentää hedelmöittymisen mahdollisuuksia. Koska valo estää melatoniinin tuotantoa, voi vuoteen vieressä palavan lampun valo vaikuttaa kuukautiskierron mittaan niillä, joilla kierto on pitkä ja epäsäännöllinen. Viitenä peräkkäisenä yönä kuukautiskierron päivinä 13–17 annettu valo lyhentää ja säännöllistää kuukautiskierron keskimäärin 45:stä 33 vuorokauteen. Tämä puolestaan voimistaa hedelmöittymismahdollisuuksia.

D-VITAMIINI ON KESÄHORMONI

Keho muuntaa auringonvaloa D-vitamiiniksi, mutta tämä tapahtuu vain jatkuvassa ja runsasenergisessä auringonpaisteessa. D-vitamiinin tuotanto alkaa soluissa, joissa muokataan aluksi provitamiinia. Auringonpaisteen sisältämä ultraviolettisäteily (290–315 nanometriä) muuttaa provitamiinin previtamiiniksi. Tämän jälkeen lämpö muuttaa previtamiinin parissa vuorokaudessa kolekalsiferoliksi, joka on yksi D-vitamiinin muoto. Ylenpalttinen auringossa oleskelu voi tosin hidastaa D-vitamiinin rakentamista. sillä melaniini (väriaine, joka suojaa ihoa liialliselta auringolta) kilpailee provitamiinin kanssa auringonsäteistä, mikä rajoittaa previtamiinin muodostumista.

Ihossa rakennettu ja ravinnon mukana saatu D-vitamiini yhdistyvät kehossa. Ne muuttavat molekyylimuotoaan kahdesti: ensin maksassa, sitten munuaisissa. Maksassa muokkaaman D-vitamiinin (kalsidioli) määrä verenkierrossa on suurimmillaan kesällä, ja sen määrään vaikuttaa sekä auringonpaiste että ravinto. Munuaisissa muokatun D-vitamiinin (kalsitrioli) pitoisuus on sitä vastoin suurimmillaan talven aikana eikä vaihtele vuosikierron aikana auringonpaisteen tai ravinnon vaikutuksesta. D-vitamiinia ei voi varastoida kuitenkaan kehon tarpeisiin koko talveksi, vaan sen saannin tulee olla tasaista ympäri vuoden.

Jokainen meistä kaipaa talven jälkeen jo valoa ja aurinkoa ja näin kevään mittaan päivä onkin pidentynyt jo huimasti. Moni huomaa tämän varmasti jo virkeys ja energiatilassaan. Tämän valoaiheisen artikkelin myötä uskon valon merkityksen korostuvan jokaisen mieleen entisestään. Ammennetaan nyt taas tätä ihanaa kesähormonia itseemme, kun vihdoin kohta aurinko alkaa lämmittää ja lataa energiatasomme huippuunsa.

ASPARTAAMI

2010-04-05T16:08:00.004+03:00

Kaikki tietävät sokerin epäterveelliset vaikutukset ja pyrkivät korvaamaan perinteiset sokeriherkut ”terveellisemmillä” vaihtoehdoilla, kuten esimerkiksi light-tuotteilla. Moni ei kuitenkaan tiedä, että kyseisissä tuotteissa käytetyt keinotekoiset makeutusaineet ovat myrkkyjä, jotka vaikuttavat epäsuotuisasti terveyteen monin verroin tavallista sokeria pahemmin.

Yksi hyvin yleisesti käytetty makeutusaine, niin meillä Suomessa kuin maailmallakin, on aspartaami. Aspartaami on myrkky, joka koostuu kahdesta aminohaposta, fenyylialaniinista ja aspargiinista sekä metanolista. Aspartaamin puolustajat väittävät, että kaksi ensimmäistä komponenttia ovat täysin samanlaisia kuin ne, joita elimistössä syntyy proteiinipitoisen ruoan jälkeen, ja että ne hajoavat ja katoavat itse nopeasti. Niitä esiintyy myös luonnonmukaisina, joten aspartaamikin on väitteen mukaan luonnollinen aine ja vaarallinen vain niille, jotka sairastavat fenylketonuriaa. Siksi aspartaamista on mainittava tuoteselosteessa (E951). Tosin etenkin vitamiinivalmisteissa aspartaami saatetaan jättää mainitsematta.

Aspartaami on joistakin väitteistä huolimatta synteettinen valmiste ja käyttäytyy elimistössä aivan omalla tavallaan. Synteettisellä fenylalaniinilla on taipumus muuttua metanoliksi, joka tunnetusti aiheuttaa mm. sokeutta ja maksavaurioita. USA:n ympäristösuojeluvirasto suosittelee metanolin päivittäisen saannin rajoittamista 7,8 mg/vrk, mutta jo yksi tölkki kevytvirvokejuomaa sisältää metanolia kaksinkertaisesti tämän määrän. Aspartaamia käyttävä diabeetikko saattaa päivän aikana saada jopa yli 30 kertaa tämän annoksen.
Aspartaamin ADI-arvo on 40 mg/kg/vrk. Tämän mukaan 60 kg painava henkilö voi juoda päivittäin 4 L kevytjuomaa, jonka metanolin saanti nousee tällöin jo 300 mg. Suomen elintarvikevirasto on myös tämän ADI:n kannalla.

Aspartaamin metanoli muuttuu jo yli 30 asteessa karsinogeeniksi, formaldehydiksi. Tämä on voimakas myrkky, joka jo pieninä määrinä voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi puolestaan muuttuu muurahaishapoksi, joka aiheuttaa verisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia.

Aspartaamimyrkytyksen yleisiä oireita ovat jatkuva väsymys, ruoansulatusvaivat kuten turvotus, pahoinvointi, vatsakipu ja ripuli, muistin ja ajattelukyvyn huomattava heikentyminen, persoonallisuusmuutokset, käsien- ja jalkojen tunnottomuus ja nipistely, näköhäiriöt ja tajuttomuus. Muita tavallisia oireita ovat allergiat, kouristukset, fibromyalgia, nivelsäryt, äkilliset kivut, lihominen, huimaus, päänsärky/migreeni, tinnitus, ahdistus, masennus, paniikkihäiriöt, sydämen verisuonten sairaudet, verenpaineen nousu, puhehäiriöt ja parkinsonismi. Suurin vahingoittava vaikutus aspartaamilla on aivoihin. Mitä kauemmin aspartaamilla makeutettu tuote seisoo kaupanhyllyllä, sitä suuremmaksi kasvavat myrkyllisten aineiden pitoisuudet.

Vaikka aspartaamia (lähes energiaton makeute) käytetään yleisesti laihdutus- ja kevytvalmisteissa, se itse asiassa lisää sokerin ja makeanhimoa. Lisäksi aspartaami on addiktoiva aine, joka aiheuttaa herkästi riippuvuutta.
Myös diabeetikoille suositellaan yleisesti aspartaamia. Etenkin kun diabeetikot pyrkivät välttämään sokeria ja muita hiilihydraatteja, voi nautitun aspartaamin määrä kohota pilviin. Ristiriitaista onkin, että myös aspartaamin tiedetään aiheuttavan diabetesta.

Äidin nauttima aspartaami hedelmöityksen ja raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle synnytysvaurioita. Myrkky siirtyy lapsen myös imetyksen välityksellä. Aspartaamin haittavaikutukset korostuvatkin juuri lapsilla, jotka eivät kykene aikuisten tahtiin poistamaan myrkyllisiä aineosia. Lapsilla tällä aspartaamin liikasaannilla on suurta merkitystä koulumenestykseen, sillä aspartaami vaikuttaa erityisesti siihen aivojen osaan jossa oppiminen tapahtuu. Aspartaamilla on myös vakavia vaikutuksia näköön sekä MS-taudin kehittymisen.

Vaikka aspartaamia sisältäviä tuotteita tulee koko ajan lisää kauppojen hyllyille, on sille olemassa luonnollisia hyviä vaihtoehtoja. Kuumentamaton eli raaka hunaja on tavallista sokeria makeampaa ja sopii kaikenlaisten ruokien makeuttamiseen. Myös kuivatut hedelmät, etenkin taateli, ovat yllättävän makeita jo luonnostaan ja ovat täynnä kehon tarvitsemia kivennäisaineita. Täysruokosokeri on tavallista valkoista sokeria parempi vaihtoehto, mutta suosittelen senkin korvaamista kuivatuilla hedelmillä tai hunajalla. Emme kuitenkaan tarvitse ylenpalttista sokeria ravitsemuksessamme, joten erikseen lisättyä sokeria tulisi välttää. Mitä luonnonmukaisemmin syömme, sitä vähemmän kehomme kaipaa makeutta.

JÄÄTELÖLEIVOS, 10 leivosta

2010-02-16T19:06:00.003+02:00

Limejäätelö:
• 5 dl cashewpähkinöitä
• 1 dl puristettua limenmehua (n. 4 -5 limeä)
• reilu ½ dl taatelisiirappia
• reilu ½ dl kookosöljyä
• 1 dl vettä (tai sen verran että saat tahmean kerman)

Carob keksi:
• 2,5 dl rusinoita
• 3 dl saksanpähkinöitä
• reilu ½ dl carobjauhetta
• ripaus ruususuolaa

Mansikkahillo:
• 5 dl luomu pakastemansikoita
• 1-2 rkl hunajaa

Jauha cashewpähkinät jauhoksi. Lisää muut jäätelön aineet ja soseuta tehosekoittimella paksuksi kermaksi. Kaada alumiiniseen muffinssivuokaan tasaisiin annoksiin (n. 10 kpl) noin 2-3 cm paksuudelle. Pakasta 2-3 tuntia.

Soseuta kaikki keksin ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi keksitaikinaksi. Levitä ½ - 1 cm paksuiseksi levyksi leivinpaperoidulle pellille ja jäädytä n. ½ tuntia.

Ota keksipohja ja jäätelö muotteineen pakastimesta. Leikkaa sopivankokoista muottia apuna käyttäen oikean kokoisia ympyröitä, jotka painelet muffinssivuokiin jäätelön päälle. Näin saat jäätelöön keksipohjan. Pakasta vielä vähintään ½ tuntia.

Kun haluat tarjoilla jäätelön, ota muotti huoneenlämpöön 15 minuutiksi. Kumoa jäätelöt muffinssivuoasta ja tarjoile esimerkiksi mansikkahillon kanssa. Mansikkahillon teet soseuttamalla puolijäiset mansikat hunajan kanssa. Tarkista makeus ja lisää hunajaa pikkuhiljaa, ettei hillosta tule liian makeaa.

Jäätelö säilyy pakkasessa muutamia viikkoja.

PASTA in PINK, 1 annos

2010-02-16T19:05:00.002+02:00

Kurpitsapasta:
• 20 cm pala kesäkurpitsaa
• 1 punajuuri
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• ½ rkl sitruunanmehua
• ripaus ruususuolaa

Raasta (kuorimaveitsellä) kesäkurpitsa pitkiksi suikaleiksi lautaselle. Raasta punajuuri hienoksi raasteeksi. Sekoita pastan ainekset keskenään ja anna marinoitua 10 minuuttia.

Pähkinäkastike:
• 2 rkl parapähkinöitä (liota muutama tunti)
• 3/4 dl saksanpähkinöitä (liota muutama tunti)
• ripaus ruususuolaa
• pastan marinadiliemi

Kaada pähkinöiden liotusvesi pois. Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Kurpitsan marinoituessa jää lientä yleensä 1-2 rkl, joka käytetään kastikkeeseen. Tällä saadaan väriä ja makua.

Parsakaalisalaatti:
• 200 g parsakaalia
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• ½-1 rkl sitruunanmehua
• ripaus ruususuolaa

Pilko parsakaali hienoksi ja kaada kulhoon. Lisää joukkoon suola, öljy ja sitruunanmehu. Pusertele kaalia sormilla ja kämmenillä muutaman minuutin ajan, jotta saat nesteen irtoamaan kaalista ja kaalin pehmenemään. Tällä menetelmällä kaali on helpommin sulavaa ja ikään kuin raakakypsennettyä. Mikäli et pidä voimakkaasta sitruunan mausta, käytä mehua vähemmän tai jätä pois kokonaan.

Asettele kurpitsapasta lautaselle ja kaada päälle kastike. Tarjoile parsakaalisalaatin tai mieleisesi vihersalaatin kanssa.

KURPITSAPASTAA HAMPPUKASTIKKEELLA, 1 annos

2010-02-16T19:00:00.002+02:00

Kurpitsapasta:
• 20 cm pala kesäkurpitsaa

Hamppukastike:
• 2 tomaattia
• ½ punainen paprika
• 5 isoa aurinkokuivattua tomaattia
• 1 pieni nippu tuoretta persiljaa
• ½ rkl kylmäpuristettua hamppuöljyä
• 3 rkl hampunsiemeniä
• ripaus ruususuolaa

• 2 rkl pinjansiemeniä (liota siemeniä muutama tunti)

Pilko kastikkeen raaka-aineet pieneksi. Soseuta kaikki sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Raasta (kuorimaveitsellä) kesäkurpitsa pitkiksi suikaleiksi lautaselle. Kaada päälle kastike. Päälle voit ripotella 2 rkl liotettuja pinjansiemeniä. Tarjoile.

Hampunsiemenet voi myös halutessaan korvata myös muilla siemenillä ja pähkinöillä.

GREEN SOUP, 1 annos

2010-02-16T18:56:00.003+02:00

• 1 puntti tammenlehteä tai mangoldin lehteä (tai jotain muuta tummanvihreää lehtivihannesta)
• 1 pieni nippu tuoretta persiljaa
• 1 lehtisellerin varsi
• 1 avokado
• 1 sitruunan mehu
• n. 15 g kuivattua Wakame-merilevää
• 3 dl vettä (tai sen verran, että saat sopivan notkeuden)

Liota wakamea kylmässä vedessä n. 15–20 minuuttia. kaada liotusvesi pois ja huuhtele.
Pilko muut raaka-aineet paitsi avokado pieniksi palasiksi ja soseuta. Lisää avokado ja soseuta tasaiseksi samettimaiseksi keitoksi.

Lisää valmiiseen keittopohjaan tuoreita kasvissuikaleita, kuten raastettua porkkanaa, parsakaalia tai ituja. Nauti sellaisenaan tai siemenleivän kanssa!

KERMAINEN PARSAKAALIKEITTO, 2 annosta

2010-02-16T18:54:00.001+02:00

• 6 dl pilkottua parsakaalia
• 7 dl vettä (tai sen verran että saat sopivan koostumuksen)
• 2,5 dl manteleita
• 1 tl sipulia hienonnettuna
• 1 tl hunajaa
• ½- 1 valkosipulin kynttä
• 1 avokado
• 1 tl ruusu- tai merisuolaa
• ½ tl kuminaa
• 1/8 tl mustapippuria valinnainen

Tehosekoita mantelit, vesi ja hunaja tasaisen pehmeäksi. Soseuta samettiseksi. Lisää joukkoon loput raaka-aineet ja soseuta samettimaiseksi keitoksi. Nauti!

AURINKOPATEE HAPANKAALISALAATILLA, 1 annos

2010-02-16T18:52:00.002+02:00

Aurinkopatee:
• 1 porkkana
• 2 rkl kurpitsansiemeniä
• 2 rkl parapähkinöitä
• 3/4 dl saksanpähkinöitä
• 1 lehtisellerinvarsi
• 1 kourallinen basilikan lehtiä
• ripaus ruususuolaa
• 1 valkosipulinkynsi (valinnainen)

Hapankaalisalaatti:
• 1 iso Romaine-salaattinippu
• ½ kurkku
• 1,5 dl hapankaalia
• 2 rkl hamppuöljyä

Liota pähkinöitä ja siemeniä muutama tunti. Kaada liotusvesi pois.

Raasta porkkana hienoksi raasteeksi. Pilko myös sellerin varsi ja sipuli. Soseuta kaikki raaka-aineet tehosekoittimella/sauvasekoittimella tahnaksi.

Huuhdo kurkku sekä salaatinlehdet ja paloittele. Sekoita kurkun palat, salaatti, öljy ja hapankaali keskenään. Tarjoile pateen kanssa.

Tahdotko auttaa?

2010-02-04T08:30:00.004+02:00

Ensimmäiseksi tahdon kiittää kaikkia teitä lukijoitani, jotka olette olleet niin innostuneita Victoria Boutenkon saapumisesta Suomeen! Luennolle on jo paljon ilmoittautuneita, mutta mukaan vielä mahtuu! :)

Victorian Suomen vierailu kuuluu yhtenä osana hänen laajaan Euroopan kiertueeseensa. Mikäli, joku ei pääse hänen Suomen luennolleen, voi muiden maiden kiertueaikataulun katsoa täältä.

Olen miettinyt, miten saisin markkinoitua Victorian luentoa laajemmin ja myös muuallepäin Suomea kuin pääkaupunkiseudulle sekä blogini lukijoille. Olen tehnyt Victorian luennosta julisteen (A3), jonka voi ladata tai tulostaa täältä.

Haluatko sinä auttaa tiedon välittämisessä?

Nyt pyydänkin niitä lukijoita, joilla on innostusta auttaa, jakamaan eteenpäin tietoa Victorian luennosta. Mikäli olet halukas, on sinulla nyt myös mahdollisuus tulostaa juliste ja laittaa se oman paikkakuntasi ilmoitustauluille, ekokauppoihin, harrastuspaikkoihin tai työpaikalle.

ISO KIITOS JO ETUKÄTEEN KAIKILLE AVUSTAJILLE!

Voikaa hyvin ja nähdään viimeistään luennolla!

HAPANKAALI

2010-02-01T09:05:00.000+02:00

Ann Wigmoren 7-päivän hapankaali:
• 2 isoa valko- tai punakaalia
• (lisäksi esim. porkkanaa, punajuurta, selleriä, paprikaa)
• 2 tl merileväjauhetta tai 10 cm pätkä wakamelevää

Raasta kaali ja muut ainekset. Survo voimakkaasti puunuijalla, kunnes kaali mehustuu ja lisää merilevä. Aseta painoksi lautanen päällyslehtien päälle Pidä pimeässä 5-7 vuorokautta (mitä korkeampi lämpötila, sitä lyhyempi valmistusaika). Poista paino ja päällyslehdet. Laita kylmään. Hapankaali säilyy 3-4 viikkoa jääkaapissa.

Frantsilan hapankaali:
• 10 kg kaalia suikaleina
• 50–150 g merisuolaa (vastaa n. ½ dl - 1 ½ dl eli 0,5 – 1,5 %)
• 10 porkkanaa raasteena
• 2 omenaa raasteena
• 1 dl kokonaisia kuminansiemeniä
• maun mukaan katajanmarjoja, meiramia, mäkimeiramia, korianterinsiemeniä, voikukan lehtiä

Käytä mieluiten luomukaalia. Suikaloi ensin 1 kaali ja taita se 25 litran lasiastian pohjalle. Kaali pitäisi käyttää mahdollisimman nopeasti suikaloinnin jälkeen. Nuiji suikaleita sen verran, että mehu irtoaa ja lisää niiden päälle 1-2 tl suolaa. Laita kaalin päälle hieman porkkanaraastetta ja kuminaa. Jatka kerrosten tekemistä samalla tavoin: suikaloi kaalia ja laita suikaleet sitä mukaa lisukkeiden kanssa kerroksittain astiaan. Lisää kerroksiin myös omanraastetta ja mausteita, mikäli haluat niitä käyttää.

Kun astia on täynnä, nuiji kaalia perusteellisesti. On tärkeää, että mehua irtoaa runsaasti. Laita lopuksi kaalien päälle paino. Paino täytyy olla melko raskas, jotta kaali jää painon ja oman mehunsa alle ilmattomaan tilaan. Toisaalta painon tulee olla sen verran pieni, että kaaliastian reunoille jää pieni rako, josta hapattamisreaktiossa syntyvä hiilidioksidi pääsee pois.

Peitä astia pyyhkeellä ja jätä muutamaksi päiväksi n. 18–20 asteen lämpötilaan. Siirrä astia 2 viikoksi 16 asteen lämpötilaan, minkä jälkeen hapankaali on valmista.

ELONVOIMAA ELÄMÄN ALKUTAIPALEELLE

2010-01-31T16:08:00.008+02:00

Elämän ihme, lapsen syntymä, on yksi monen aikuisikään kuuluvan tärkeimpiä tapahtumia. Pieni lapsi tarvitsee rakkauden, hellyyden ja huolenpidon lisäksi myös ravinteikasta ruokaa sekä fyysisen että henkisen kehityksen rakennusaineiksi. Lapsuudessa myös luodaan pohja myöhemmille aikuisiän ruokatottumuksille.

Lasten ravitsemus vaihtelee suuresti eri ikäkausina. Lisäksi tähän vaikuttavat sukupuoli, pituus ja paino, aktiivisuus sekä muut yksilölliset tekijät. Kuitenkin lapsen ruokahalu on yleensä aina luotettava opas, jota tulisi kuunnella. Entinen ”lautanen tyhjäksi” -käsitys on vanhanaikainen ja voi johtaa ruoansulatushäiriöihin ja sitä kautta aiheuttaa muita ikäviä oireita. Ruoan määrä ei kerro saadusta ravintoaineiden määrästä. Sen sijaan laatu ja elimistömme kyky imeyttää ravinteita mahdollisimman tehokkaasti ovat avainasemassa.

Ensikosketus ravintoon

Syntymä on elämän alkamisen lisäksi alku myös suolistobakteerien saamiselle ja kasvulle. Oikeanlaisen bakteerikannan muodostuminen on elintärkeää ravinteiden imeyttämiselle. Lisäksi ne osallistuvat joidenkin ravinteiden muodostamiseen. Näistä yksi mainitsemisen arvoinen on K-vitamiini sekä osa B-ryhmän vitamiineista. Lue tarkempi artikkeli suolistobakteerien synnystä ja tärkeydestä täältä.

Äidinmaito on täynnä elämän energiaa. Sen merkitys myös suolistobakteerien synnylle on valtava. On hyvä ymmärtää syvällisesti imetyksen merkitys vauvan hyvinvoinnille sekä ravinnon antajana että immuunipuolustuksen kasvattajana. Mikäli imetys ei kuitenkaan jostain syystä onnistu, ei äidin tule kantaa siitä syyllisyyttä. On vain hyvä tietää, miten voimme sen jälkeen parhaimmalla tavalla myötävaikuttaa lapsen terveen ja elinvoimaisen elimistön syntyyn.

Äidinmaito on paras ja riittävä ravinto yksistään aina ½ ikävuoteen asti. Siitä lapsi saa kaikki tarvittavat ravinteet D-vitamiinia lukuunottamatta, mikäli myös äiti on kiinnittänyt huomiota ravitsemukseensa. Äidinmaidon koostumus muokkautuu pitkälti äidin oman ravitsemuksen mukaan. Kuitenkin luonto on järjestänyt niin, että elämän kiertokulku säilyy, erittyy äidinmaitoon yleensä riittävästi ravinteita. Nämä kaikki otetaan äidin omista ravintovarastoista. Sen sijaan imettävän äidin oma tila saattaa huonontua puutteellisen ravitsemuksen johdosta. Puutoksen ensioireet voivat ilmetä synnytyksen jälkeisenä masennuksena, alakulona, ahdistuksena jne.

Kiinteät ruoat

Vaikka äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi jopa ½ ikävuoteen asti, haluaa moni aloittaa kiinteiden antamisen jo 4 kuukauden iästä lähtien. Myös omat maitovarat hupenevat monilta jo aikaisemmin ja tällöin on syytä harkita äidinmaitokorviketta. Hyvä ja luonnonmukainen vaihtoehto on Holle- äidinmaitokorvike, jota voi tarjota aina yhteen ikävuoteen asti. Myös rintamaitoa suositellaan jatkamaan 1 vuoteen asti kiinteiden ruokien ohella, mikäli se vain on mahdollista. Muita maidon korvikkeita ovat manteli- ja seesammaito, joita voi tarjota ½ ikävuodesta ylöspäin. Näiden totuttelu kannattaa aloittaa kuitenkin erittäin pienissä erissä, jotta vältytään ruoansulatusongelmilta. Pienten lasten raaka-aineissa kannattaa ehdottomasti suosia luomua, jolloin vältytään tai ainakin minimoidaan mahdolliset yliherkkyydet ja allergiat. Usein allergiat syntyvät tiettyihin raaka-aineisiin käytetyistä kemikaaleista, joista hyvinä esimerkkeinä mansikka, omena ja pähkinät.

Ensimmäiseksi kiinteäksi ateriaksi kannattaa tarjota omatekoisia tuoreita marja- ja hedelmäsoseita. Ne ovat helpoimmin sulavia eivätkä tarvitse juuri elimistömme omia ruoansulatusnesteitä. Tämä hyöty kuitenkin saavutetaan vain tarjoamalla tuoreista marjoista ja hedelmistä vastasoseutettuja aterioita. Kaikki kaupan vauvansoseet ovat kuumennettu. Näin kaikki ruoan omat entsyymit ja suuri osa ravinteista, kuten C-vitamiini ja antioksidantit ovat tuhoutuneet. C-vitamiinia lisätään lasten soseisiin jälkikäteen, mutta sen imeytyminen ei ole verrattavissa luonnonmukaisista lähteistä saatuihin ravinteisiin. Myöskään vitamiinin alkuperää ei voida koskaan selvittää. Lue tarkempi artikkeli ravintolisistä täältä.

Kaikkiin soseisiin lisätään myös tärkkelystä, joka tekee soseista erittäin makeita, kuohkeita ja näin itse marjaa tai hedelmää tarvitsee käyttää paljon vähemmän. Tällaiset valmissoseet ja ateriat vääristävät lapsen oman luonnollisen makuaistin ja kosketuksen tuoreisiin, luonnonmukaisiin raaka-aineisiin. Tämä on myös usein syynä myöhemmällä iällä kasviksista, marjoista ja hedelmistä kieltäytymiseen, sillä liialliseen makeaan tottuminen saa marjat ja hedelmät maistumaan liian happamilta. Happamampien marjojen makeutukseen voi käyttää kypsää banaania, joka on luonnon makeimpia hedelmiä. Myös kuivatuista hedelmistä voi tehdä soseita liotuksen jälkeen, eivätkä ne tarvitse mitään lisättyä sokeria tai suurustetta. Totuttelu ruokiin kannattaa kuitenkin aloittaa tuoreilla hedelmillä ja jättää kuivatuista hedelmistä tehdyt soseet myöhempään vaiheeseen.

Hedelmäsoseiden jälkeen voi pikkuhiljaa myös aloittaa kasvisten totuttelun. Parhaiten tähän soveltuvat porkkana, parsakaali, kukkakaali, bataatti ja erilaiset kurpitsat. Myös kurkkua, tomaattia ja avokadoa voi antaa tuoreeltaan raakasoseen muodossa. On tärkeää, että pieni lapsi saa myös tuoreravintoa kypsennettyjen kasvissoseiden lisäksi. Yleisesti paljon nitraattia sisältäviä kasviksia pyritään välttämään, mutta luomua tai biodynaamisesti viljeltyjä voi vallan hyvin käyttää. Näiden nitraattipitoisuudet ovat erittäin minimaaliset verrattuna tehotuotettuihin elintarvikkeisiin.

Myös lounas- ja päivällisateriat suositellaan aina tekemään itse, sillä purkkiruoat ovat niin sanotusti ”kuollutta” ruokaa. Kotitekoiseen ruokaan totuttelu kannattaa, sillä varhaislapsuudessa annettu ruoka muokkaa ravitsemustottumuksia pitkälle aikuisuuteen asti. Mitä vähemmän kehomme tottuu keinotekoisiin makuihin ja aromeihin, sitä paremmat edellytykset meillä on tulevaisuuden ruokailutottumuksia ajatellen.

Viljan rooli ravitsemuksessa

Virallinen ravitsemusoppi tyrkyttää meille viljaa joka suunnasta ja painottaa sen olevan pohja päivittäiselle ravitsemukselle. Viljan ja liian tärkkelyksen vaaroista olen sivuuttanut muissa blogiteksteissäni aikaisemminkin. Kasvava lapsi tarvitsee energiaa, jota saadaan helposti tärkkelyspitoisista viljoista. Kuitenkin valtaosa väestöstä syö gluteiinipitoista viljaa liikaa ja suuri osa tästäkin nautitaan jalostetussa ja puhdistetussa muodossa.

Moni aloittaa puurojen ja vellien antamisen jo 4-5 kuukauden jälkeen riippumatta lapsen kehityksestä. Kaikkien uusien raaka-aineiden totuttelun tulisi tapahtua lapsen kehitystä seuraten. Myös äidinmaidon riittävyys vaikuttaa kiinteiden ruokien tarpeellisuuteen. Mikäli pieni lapsi on täysimetyksellä, ei kiinteisiin siirtyminen ole niin tarpeellista ennen puolen vuoden ikää.

Tärkkelys, josta vilja pääosin koostuu, tarvitsee emäksisen ruoansulatusnesteen. Yksi tärkeimmistä emäksisistä ruoansulatusnesteistä sisältää syljessä, josta jopa 50 % koostuu erilaisista ruoansulatusentsyymeistä. Tämä tärkeä sylki yhdessä pureskelun kanssa aloittaa tärkkelyksen sulattamisen jo suussa. Vaikka vauva kuolaa jo syntymästään asti, ei oikeanlainen ruoansulatukseen tarvittava sylki ja pureskelu ole mahdollista muodostua vasta kun ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että vahvasti tärkkelyspitoisia raaka-aineita annetaan vasta hampaiden puhkeamisen jälkeen. Tämä säästää haimaa ja sen erittämiä ruoansulatusnesteitä, joita sen täytyy erityisen paljon erittää, mikäli se ei saa mitään tukea muista ravinnon tai elimistön muodostamista ruoansulatusnesteistä.

Täysjyvinä kannattaa suosia gluteiinittomia vaihtoehtoja, kuten superravinteikasta quinoaa sekä hirssiä ja tattaria, joista itse asiassa vain hirssi lukeutuu viljoihin. Myös amarantti on herkullinen vaihtoehto. Quinoaa, hirssiä ja tattaria voi aluksi tarjota kevyesti haudutettuna puurona, mutta myöhemmin pureskelun kehittyessä kannattaa myös pienille lapsille tarjota tuorepuuroa. Tuorepuuroihin täysjyvien vaihtoehdoiksi kannattaa käyttää myös erilaisia luonnonmukaisesti tuotettuja ja käsittelemättömiä siemeniä, manteleita ja pähkinöitä. Näiden liotus ja jauhaminen on erityisen tärkeää hyvän ruoansulatuksen kannalta.

Lehtivihreä tärkeää myös lapsille

Vihreät lehtivihannekset ovat yksi ravinteikkaimmista raaka-aineryhmistä. Näiden puuttuminen ruokavaliosta voi johtaa vakaviin ravitsemuksellisiin puutoksiin ja heikkoon ravinteiden imeytymiseen. Lehtivihannekset on erityisen tärkeää tarjota luonnonmukaisesti tuotettuina, jolloin pystymme minimoimaan nitraattien määrän. Liian suuret määrät elimistöön kertynyttä nitraattia voivat häiritä pienen lapsen elimistön hapenkuljetusta. Lisäksi niiden suuret määrät saattavat muodostua elimistössä nitriitiksi ja siitä edelleen syöpää aiheuttaviksi nitrosoamiineiksi. Luonnonmukaisesti tuotetuista tai puhtaalta maaperältä kerätyistä villivihannesten nauttimisesta ei sen sijaan ole vaaraa, päinvastoin. Yleensä kasvisten sisältämiä nitraatteja pelätään liikaa. Samaan aikaan lapsille tarjotaan nitriittipitoisia makkaroita, leikkeleitä ja nakkeja. Moniko tulee ajatelleeksi, että jo puolikkaan nakin syöminen päivittäin ylittää turvallisen nitriitin saannin rajan.

Hyvä keino lehtivihreän lisäämiseen on tarjota se viherpirtelön muodossa. Lehtivihreästä voit lukea lisää täältä ja pirtelö ohjeita löytyy täältä. Viherpirtelöissä voimakas lehtivihreä on jo laimennettu, eikä siten aiheuta yliannostuksen vaaraa isommille lapsille, mikäli muistaa vaihdella lehtivihreitä päivittäin. Sen sijaan pienten alle vuodenikäisten lasten päivittäiseen annosteluun riittää 1 tl laimennettua lehtivihreää eli viherpirtelöä. Tätä määrää voi kasvattaa vuoden jälkeen pikkuhiljaa suuremmaksi lapsen omaa vaistoa kunnioittaen.

Tutit kaupan hyllyjen koristeena

Tutti tuo turvallisuutta niin pienelle lapselle kuin aikuisellekin. Usein lapselle tutin tuoma turvallisuus on kuitenkin vain vanhempien totuttamisen seuraamusta. Moni vanhempi kokee tutin pelastukseksi pienen lapsen mielenilmaukselle. Nämä mielenilmaukset ovat kuitenkin tärkeä viesti jostain vauvan tarpeesta.
Tutti on tapa, johon ei kannata edes totutella. On tärkeää, ettei lasta totuteta jatkuvaan imeskelyn tarpeeseen. Suurin syy tuttien boikotoimiseen löytyy kuitenkin kemikaaleista. Jatkuva imeskely ja pureskelu liuottavat suuret määrät haitallisia kemiallisia aineita lapsen elimistöön.

Vesi kallein voitehista

Elimistö tarvitsee runsaasti vettä aineenvaihdunnan hoitamiseen ja kuona-aineiden kunnolliseen erittämiseen. Niukka veden juominen heikentää aineenvaihduntaa, eritystoimintaa ja energianmuodostusta. Puhdas huoneenlämpöinen vesi on paras juoma, jota tulisi nauttia pitkin päivää sekä ennen tai hieman jälkeen aterian.

Pienten lasten vedentarve kasvaa kiinteisiin siirryttäessä eikä äidinmaito enää sen jälkeen riitä ainoaksi nesteytykseksi. Vettä tulisi tarjota aina aterioiden välillä ja sen tulisi olla ainoa janojuoma. Mehut, maidot, limsat tai muut juomat eivät korvaa veden tarvetta.

Tarjoa parasta

Lapsen kasvu on pyrähdysmäistä, mikä näkyy myös ruokahalun muutoksina. On täysin normaalia, että pienellä lapsella on yhtenä päivänä suunnaton ruokahalu, mutta seuraavana päivänä mikään ei maistu. Tarjoamalla luonnonmukaisista, jalostamattomista ja tuoreista raaka-aineista tehtyjä aterioita, voidaan parhaiten vaikuttaa tasaiseen verensokeriin, jaksamiseen ja välttää lapsen hillitsemättömien ruokahimojen syntyminen.

Laatu on avainasemassa terveellistä ravitsemusta koostettaessa. Kaiken pohjana tulisi olla luonnonmukaisesti tuotetut kasvikset, marjat ja hedelmät. Näiden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Myös kaikki kuitupitoiset ja ravinteikkaat siemenet, pähkinät, palkokasvit ja gluteenittomat täysjyvät antavat rakennusaineita pienen lapsen kasvulle ja kehitykselle. Vapaana kasvanutta kalaa, luomu kananmunia ja riistalihaa voi tarjota pieniä määriä päivittäin aina puolenvuoden iästä ylöspäin. Yksi eläinvalkuaista sisältävä ateria päivässä kuitenkin riittää. Muilla aterioilla kannattaa suosia kasvikunnanproteiinin lähteitä.
Kuitenkaan liha ei ole kasvavalle lapselle pakollinen, kunhan muu ravitsemus on monipuolinen. Laadukas riistaliha ei kuitenkaan ole missään mielessä epäterveellistä, vaan on kuulunut ravitsemukseemme läpi historian. Lihasta tekee epäterveellistä sen tehotuotanto, eläimille syötetyt rehut sekä antibiootit ja muut lääkkeistä ja rokotteista saadut kemikaalit, jotka puolestaan kulkeutuvat lihan mukana ruokapöydällemme ja siitä elimistöömme.

Myös rasvan lähteisiin kannattaa kiinnittää huomiota ja suosia kylmäpuristettuja luomuöljyjä. 7-8 kuukauden iässä pieni lapsi tarvitsee usein rasvalisää lisättyjen kasviöljyjen muodossa. Tähän pätee kuitenkin sama sääntö, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin aikuisten ravitsemuksen kohdalla; kasviöljyjä ei saa koskaan kuumentaa mikäli mielii hyötyä sen terveyttävistä vaikutuksista. Lisärasvan tarpeeseen vaikuttaa kuitenkin suuresti myös muu ravitsemus. Muita hyviä rasva ja proteiinilähteitä ovat avokado, siemenet, pähkinät ja rasvainen kala.

Moni miettii myös maidon välttämättömyyttä lapsen ravitsemukseen. Maidon tarpeellisuudesta ihmisen ravitsemuksessa olen kirjoittanut oman artikkelin, jonka voi käydä lukemassa täältä.

Makeisten, sipsien ja muiden jalostettujen elintarvikkeiden tarjoamista kannattaa pitkittää mahdollisimman myöhäiseen ikävaiheeseen (tai välttää kokonaan). Niiden sisältämät kemikaalit, aromivahventeet, suola ja sokeri ovat myrkkyä elimistölle ja suora tie vääränlaisten nälkä- ja makuviestien saamiseen. Näiden tilalla kannattaa suosia itse tehtyjä elävän ravinnonherkkuja, tuore- tai kuivahedelmäpaloja.

Tie kohti ravinteikkaampaa ruokaa:
Yleisesti käytetty ruoka-aine ensin ja perässä korvaava ravinteikkaampi vaihtoehto:

• purkkisoseet -> tuoreista hedelmistä ja marjoista tehdyt sokeroimattomat soseet
• peruna, riisi, pasta -> bataatti, porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, kaalit
• tehotuotettu liha -> kala, kananmuna (luomu), riista, pähkinät, siemenet, palkokasvit
• maito -> pähkinä- ja siemenmaidot, kauramaito
• makeutettu jogurtti -> hapatetut pähkinä- ja siemenjogurtit
• leipä -> idätetty täysjyvä ja siitä tehty leipä, siemenleivät
• murot, sokeroidut myslit -> tuorepuuro, kotitekoiset ja sokerittomat myslit, (keitetty täysjyväpuuro)
• lehmänmaitojuustot -> vuohenjuustot, siemenjuustot
• sokeri -> ei tarvita lisätty sokeri. marjoissa, hedelmissä (etenkin kuivattu) ja kasviksissa riittävästi luonnon omia sokereita
• margariini, kevytlevitteet -> kylmäpuristettu öljy, pähkinä- ja siementahnat, avokado

Victoria Boutenko Suomessa maaliskuussa!

2010-01-22T14:56:00.003+02:00

Victoria Boutenkon saapuminen Suomeen on varmistunut!

Victoria odottaa mielenkiinnolla ja ilolla tulevaa Suomen vierailuaan. Victorian suurimpana syynä vierailulleen on hänen kyltymätön halunsa jakaa tietoa terveydestä. Hänen luentonsa ja kirjansa ovat saavuttaneet suurta menestystä maailmalla ja niiden kautta ihmiset ovat saaneet apua oman terveytensä hoitamiseen. Victoria jakaa mitä ihmeellisimpiä parantumistarinoita!

Maailman ravinteikkaimpiin raaka-ainesiin kuuluvat lehtivihreät on Victorian Suomen vierailun pääluentoaihe. Luentopaikka ja aika ovat nyt myös varmistuneet. Tässä pieni tietopaketti tulevasta tapahtumasta.

Tapahtuma-luento: Victoria Boutenko - The Miracle of Greens

Aika: tiistai 9.3. klo: 18.30-21.30

Paikka: Balderinsali, Aleksanterinkatu 12, Helsinki

Sisäänpääsymaksu: 25 €

Mikäli haluaa varmistaa paikkansa luennolle, voi kyseiseen tapahtumaan ilmoittautua sähköpostitse osoitteeseen miia@siqri.com. Ilmoittautumisen jälkeen paikkavarauksensa voi varmistaa maksamalla pääsylippuun oikeuttavan maksun tilisiirtona.

Myös ovelta on mahdollisuus saada lippuja luentoa ennen, jos tilaa vielä on. Lipunmyynti alotetaan puoli tuntia ennen varsinaisen tapahtuman alkua eli klo: 18.00. Etenkin pidemmältä saapuvien kannattaa siis kuitenkin varata lippunsa ajoissa, sillä paikkamäärä on rajallinen.

Luentonsa lisäksi Victoria antaa vierailullaan (9.-10.3.) mielellään myös haastatteluja.
Haastattelupyynnöt voi myös lähettää osoitteeseen miia@siqri.com.

Toivomme teidän lähettävän tätä viestiä eteenpäin kaikille tahoille, joiden uskotte olevan kiinnostuneita kyseisestä tapahtumasta.

Ilolla, Victoria ja Miia

PINAATTIKEITTO, 1 annos

2010-01-21T10:16:00.001+02:00

• 100 g tuoretta pinaattia
• 1 kurkku
• 2 lehtisellerin vartta
• 1 avokado
• ripaus ruususuolaa

Pilko kurkku ja lehtiselleri pieniksi palasiksi ja soseuta. Lisää pinaatit, suola ja avokado ja soseuta tasaiseksi samettimaiseksi keitoksi. Nauti!

GARDEN SOUP, 1 annos

2010-01-21T10:06:00.003+02:00

• 4 lehtikaalin lehteä (poista kova keskusvarsi)
• 1 pieni nippu basilikaa
• 3 tomaattia
• 1 punainen paprika
• 2 lehtisellerin vartta
• 1 avokado
• ½ sitruunan mehua
• 1 dl vettä (tai sen verran, että saat sopivan notkeuden)
• ripaus ruususuolaa

Pilko muut raaka-aineet paitsi avokado pieniksi palasiksi ja soseuta. Lisää suola ja avokado ja soseuta tasaiseksi samettimaiseksi keitoksi. Nauti!

Victoria Boutenkon luento

2010-01-10T19:05:00.003+02:00

Hei kaikille lukijoilleni ja hyvää alkanutta vuotta!

Uusi vuosi näyttää alkavan innostavilla ja mielenkiintoisilla yhteydenotoilla. Olen nimittäin saanut yhteydenoton Victoria Boutenkolta, jossa hän tiedusteli luentomahdollisuutta Suomessa. Tiedustelen nyt alustavasti blogini kautta, kuinka paljon luennolle osallistujia voisimme saada kasaan. Mikäli halukkaita tuntuisi olevan, voisimme Victorian kanssa ryhtyä järjestämään hänen luentoaan Suomeen. Luennon ajankohta olisi näillä näkymin maaliskuussa Helsingissä.

Kuka sitten on Victoria Boutenko?

Victoria on pitkän linjan ravintoluennoitsija ja kirjailija. Häneltä ovat ilmestyneet mm. teokset Green for Life, 12-steps to raw foods sekä joukko muita reseptikirjoja. Victoria on luennoinut ympäri maailmaa lehtivihreän merkityksestä terveydellemme sekä raaka- ja elävän ravinnon eduista ja tärkeydestä osana terveellistä ravitsemusta.

Victoria on parantanut itsensä sekä perheensä muut jäsenet vakavista sairauksista raakaravinnolla. Suurimmaksi parantavaksi tekijäksi hän mainitsee tummanvihreät lehtivihannekset, jotka ovat yksi maailman ravintorikkaimmista raaka-aineista. Hän on tehnyt itse tutkimuksia lehtivihreän eduista ja parantavista ominaisuuksista sekä toimii yhteistyössä monien tutkijoiden kanssa.

Victoria Boutenkon luentoaihe Suomessa keskittyisi ilmeisimmin lehtivihreän terveyttäviin vaikutuksiin. Luennollaan hän jakaa osittain hänen kirjoihinsa kirjoittamaa tietoa sekä tuloksia viimeisimmistä tutkimuksistaan. Tarkempaa luentosisältöä emme ole vielä sopineet, mutta keskimäärin hänen luentonsa ovat 3 tunnin mittaisia, joissa osallistujat pääsevät lopuksi esittämään kysymyksiään.

Mikäli teillä on esittää luentopaikka ehdotuksia, otan niitä mielelläni vastaan.

DARK PASSION CAKE, n. 6-8 palaa

2010-01-02T09:59:00.005+02:00

Kakku pohja:
• 7,5 dl saksanpähkinöitä
• 1,7 dl carob-jauhetta
• ¼ t ruususuolaa
• 2,5 dl kuivattuja taateleita + 0,5 dl vettä liotukseen (liota 6-8 tuntia välillä taateleita vedessä käännellen, jolloin vesi imeytyy ja pehmittää kaikki taatelit)

Täyte:
• 1,5 dl vadelmia
• 1,5 dl mustikoita

Kuorrute:
• ¾ dl taateleita + ¾ dl vettä liotukseen (liota 8 tuntia, jolloin kaikki taatelit ovat pehmenneet)
• 1 kypsä avokado (keskikokoinen)
• 0,8 dl carob-jauhetta

Tehdäksesi kakkupohjan, lado saksanpähkinät, suola ja carob-jauhe monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Vältä ylijauhamista. Lisää liotetut taatelit ja jauha tasaiseksi massaksi. Jaa annos kahteen yhtä isoon palaan ja aseta sivuun.

Tehdäksesi kuorrutteen, kaada liotetut taatelit liotusvesineen monitoimikoneeseen ja jauha tahmeaksi siirapiksi. Lisää avokado ja soseuta pehmeäksi. Lisää vielä carob-jauhe ja jauha samettiseksi kuorrutteeksi.

Painele toinen osa kakkupohjaa mieleiseesi kakkupohjamuottiin. Levitä päälle vajaa puolet kuorrutteesta. Tämän jälkeen lisää jäiset tai tuoreet marjat. Marjojen päälle painellaan toinen kakkupohjakerros. Kuorruta koko kakku lopulla kuorrutteella ja koristele mieleiseksesi. Tarjoile heti tai anna vetäytyä muutama tunti jääkaapissa. Jäiset marjat sulavat juuri sopiviksi muutamassa tunnissa jääkaappiolosuhteissa.

Kakkupohja säilyy jääkaapissa useita viikkoja. Täyte erikseen säilytettynä säilyy n. 1 viikon jääkaapissa. Täytetty kakku marjoineen säilyy puolestaan n. 3 päivää jääkaapissa.

NACHOS WITH AVOCADO SALSA, 1 annos

2010-01-02T09:32:00.005+02:00

Nachos: Herkullinen peruspohja sellaisenaankin ilman tulisia mausteita!
• 3 rkl pellavansiemeniä + ¾ dl vettä
• 2 rkl kurpitsansiemeniä
• 2 rkl auringonkukansiemeniä
• ripaus ruususuolaa
• ½ sitruunan mehu, n. 2 rkl

Perusraaka-aineiden lisäksi voi taikinaan lisätä mm. seuraavia raaka-aineita antamaan makua ja meksikolaisia vaikutteita:
• valkosipuli
• sipuli
• chili
• curry
• kuivattu tomaatti
• selleri
• cayennepippuri

Liota pellavansiemeniä ¾ dl:ssä vettä n. 8 tuntia. Pellavansiemenet imevät veden itseensä ja muodostavat kiinteää limaa, joka sitoo taikinan raaka-aineet yhteen.
Liota myös auringonkukan- ja kurpitsansiemenet omassa vedessään n. 8 tuntia. Kaada auringonkukan- ja kurpitsansiementen liotusvesi pois.
Kaada kaikki raaka-aineet tehokkaaseen monitoimikoneeseen (voit käyttää myös tehokasta sauvasekoitinta). Jauha kaikki raaka-aineet tasaiseksi massaksi niin että siemenet ovat rikkoontuneet. Lado taikina leivinpaperoidulle pellille ja tee siitä lusikkaa apuna käyttäen iso pellin kokoinen pyöreä lätty paksuudeltaan n. 1-2 mm. Kuivata kuivurissa tai uunissa 35 asteessa uuninluukku hieman raollaan n. 6 tuntia. Aseta kuivuneen taikinapinnan päälle puhdas leivinpaperi ja sen päälle toinen pelti ylösalaisin. Käännä peltisetti ympäri ja poista päällimmäinen pelti. Näin taikina on kääntynyt ympäri. Poista varovasti vetäen päällimmäinen leivinpaperi ja jatka kuivattamista toiselta puolelta vielä n. 2 tuntia tai niin kauan, että taikina on täysin kuivunut rapea levy. Katko sormin sopivan kokoisia paloja (nachoja) annosta varten.

Samasta taikinapohjasta voi tehdä myös tortilloja, jolloin kannattaa jättää levy hieman paksummaksi ja kuivattaa sen verran vähemmän aikaa, jotta levyn pinnat ovat kuivuneet, mutta levy on vielä taiteltavissa.

Avokadokastike:
• 1 kypsä avokado
• pieni loraus vettä, jotta saat sopivan notkean kastikkeen
• ripaus ruususuolaa

Sekoita kaikki samettiseksi kermamaiseksi kastikkeeksi sauvasekoittimella.

Salsa:
• 2 tomaattia
• 2 lehtisellerin vartta
• ½ punaista paprikaa
• 15 pätkä kurkkua
• ½ pieni sipuli
• oman maun mukaan voit myös lisätä joukkoon tulisempia raaka-aineita, kuten tuoretta chiliä, jalopenoja jne.

Paloittele kaikki salsan raaka-aineet kuutioiksi. Sekoita valmis avokadokastike joukkoon. Tarjoile heti nachojen kanssa.

VÄLIMEREN SALAATTI, 1 annos

2010-01-02T09:22:00.004+02:00

• 150 g lehtikaalta
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 1/5 tl ruususuolaa
• ½ rkl sitruunan mehua

• 1 punainen paprika
• 1-2 tomaattia
• 2 rkl pinjansiemeniä

Liota pinjansiemeniä muutama tunti vedessä. Kaada liotusvesi pois.

Huuhdo lehtikaali ja revi lehdet irti ruodista. Suikaloi kaali hienoksi ja lado isoon kulhoon. Mittaa suola, öljy ja sitruunanmehu kaalin päälle. Survo sormin kaalia niin kauan, että neste alkaa irrota kaalista. Näet kuinka kaali pehmenee ja ikäänkuin kypsyy. Myös kaalin määrä pienenee valtavasti.

Paloittele paprika ja tomaatit kuutioiksi ja lisää ne pinjansiementen kanssa salaattiin. Tarjoile.

Salaatista saa täyttävän lounaan, kun sen tarjoilee esim. täytettyjen siemenleipien kanssa.

CAESAR-SALAATTI, 1 annos

2010-01-02T09:20:00.002+02:00

• 150 g erilaisia salaatinlehtiä (esim. tatsoi, vuonakaali, romaine-, tai tammenlehti-salaatti)
• 1 punainen paprika
• 1 dl sinimailasen ituja
• 2 palaa siemenleipää
• 1-2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• (ripaus ruususuolaa)

Huuhdo salaatit ja revi palasiksi isolle lautaselle. Paloittele paprika ja siemenleipä kuutioiksi. Lisää paprikat, idut ja öljy salaatin joukkoon ja sekoita. Halutessasi voit myös lisätä salaatin joukkoon ripauksen ruususuolaa. Leipä tuo kuitenkin suolaisuutta, joten vältä liiallista suolankäyttöä. Päälle vielä siemenleipäkuutiot ja tarjoile.

SIEMEN LEIPÄ, 12 palaa

2010-01-02T09:14:00.006+02:00

Siementäyte:
• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 dl auringonkukansiemeniä
• 4 rkl kuorellisia seesaminsiemeniä
• 4 rkl pellavansiemeniä kokonaisina + 1 dl vettä liotukseen

Liota seesamin-, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä 6-8 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja idätä ½ vrk:tta. Liota pellavansiemenet omassa vedessään 8 tuntia. Älä kaada pellavansiementen liotusvettä pois, sillä se muodostaa terveellisen liman joka käytetään taikinassa.

Taikinapohja:
• 2,5 dl pellavansiemeniä
Jauha siemenet hienoksi rouheeksi tehosekoittimella.
• 2,5 dl vettä
• 1/3-1/4 tl ruususuolaa (tai maun mukaan)

Kaada jauhetut pellavansiemenet isoon kulhoon ja lisää vesi ja suola jauhettujen pellavansiementen joukkoon.

Maustetahna:
• 1-2 valkosipulinkynttä
• ½-1 sipulia
• 2 lehtisellerinvartta
• 15 aurinkokuivatun tomaatin puolikasta

Silppua sipulit, selleri ja tomaatit. Tehosekoita (sauvasekoitin toimii tässä hyvin) tahnaksi.

Yhdistä nyt kaikki raaka-aineet keskenään eli taikinapohja, maustetahna sekä idätetyt siemenet ja liotetut pellavansiemenet. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille ja levitä taikina koko pellinlevyiseksi ohueksi levyksi.

Kuivaa leipää 35–40 asteisessa uunissa uuninluukku raollaan yön yli tai n. 10 tuntia. Sen jälkeen ota toinen leivinpaperilla leivitetty pelti ja aseta toisen pällin päälle. Käännä levy ympäri, jotta leipä kääntyy ylösalaisin. Nosta päällimmäinen pelti ja poista varovasti leivinpaperi. Jatka uuden puolen kuivattamista vielä toiset 10 tuntia. Tarkasta välillä leivän kuivumisaste, jottet kuivata leipää liikaa. Mitä pidempään kuivatat leipää, sen näkkärimäisemmäksi se muuttuu ja säilyy pidempään. Mikäli leipä jää hieman pehmeäksi, säilyy se n. 1 ½ viikkoa jääkaapissa suljetussa rasiassa.

Leikkää valmis leipä 12 samankokoiseksi leipäkuutioksi.

Lämmintä ja Iloista Joulua Kaikille Lukijoilleni!

2009-12-24T09:07:00.002+02:00

Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta puolesta vuodesta, jonka aikana olen blogiani kirjoittanut. Toivotan teille kaikille erityisen lämmintä, rauhallista ja rakkauden täyteistä joulun aikaa!

Loppu vuosi näyttäytyi minulle varsin kiireisenä, enkä ole ehtinyt vähään aikaan uusia artikkeleita kirjoittamaan. Mutta jatkamme taas ensi vuonna!
Ensi vuosi tuokoon uusia tuulia, iloa, hyvää oloa ja vapautta Teille kaikille! :)

COCO MOUSSE 1-2 annosta

2009-11-22T08:10:00.005+02:00

• 1 dl cashewpähkinöitä
• 4 tuoretta taatelia (Jos käytät kuivattuja, voit liottaa niitä muutaman tunnin ja käyttää liotusvesineen.)
• 2,5 dl vettä (Jos haluat pirtelömäisemmän koostumuksen, lisää vielä 0,5-1 dl vettä.)
• 1 kypsä banaani
• 1 rkl carobjauhetta
• ¼ tl aitoa luonnon vaniljaa

Jauha pähkinät tehosekoittimessa. Lisää ensin 1 dl vettä pikkuhiljaa, jotta saat samettisen kermamaidon. Lisää taatelit, banaani, carobjauhe, vanilja ja loput vedestä ja tehosekoita. Voit jäähdyttää moussen hetken aikaa jääkaapissa ja tarjoilla viileänä. Nauti!

Coco Mousse on herkullista sellaisenaan tai tuoreiden hedelmien ja marjojen kastikkeena!
Erityisesti makuyhdistelmiin sopivat tuore ananas ja mansikat.

Roskaruoka muuttaa suoliston bakteerikannan

2009-11-16T09:27:00.004+02:00

Artikkeleitani lukeneet tuntevatkin jo kasvikunnantuotteiden, kuitujen ja hyvien bakteerien merkityksen terveydellemme. Kasvipainotteinen ruokavalio, joka koostuu 50 % kasviksista ja 25 % marjoista ja hedelmistä, muokkaa suoliston bakteerikantaa elimistölle suotuisaksi. Oikea bakteerikanta ei auta pelkästään ruoansulatusprosessissa, vaan osallistuu myös tiettyjen ravinteiden muodostumiseen ja imeyttämiseen. Tällä kaikella on puolestaan suora yhteys paremman immuniteetin kehittymiseen, virkeyteen ja ylipäätään kaikkeen terveyteemme liittyviin tekijöihin. Vaikka söisimme kuinka terveellisesti, emme hyödy ruoan sisältämistä ravinteista, ellei elimistömme kykene imeyttämään kehon tarvitsemia ravintoaineita. Kuten sanonta kuuluu: Emme ole sitä mitä syömme, vaan sitä mikä meihin imeytyy. Kuitenkin nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä ja juuri oikea ja ravinteikas ruoka muokkaa suoliston bakteerikannan elimistölle suotuisaksi.

Science Translational Medicine on julkaissut tuoreen tutkimuksen, jossa tutkittiin ruokavalion vaikutusta suolistoflooran syntymiseen. Jo aikaisemmissa tutkimuksissa on huomattu, kuinka ylipainoisten suolistofloora poikkeaa normaalipainoisten floorasta. Ylipainoisten ihmisten suolistosta on löydetty enemmän Firmicutes-ryhmän bakteereja, jotka lisääntyvät rasvaisesta ja sokeripitoisesta ruoasta. Firmicutes-bakteerien lisääntyminen heikentää puolestaan Bacteroidetes-bakteerikantaa, joka vallitsee yleensä normaalipainoisten ihmisten suolistossa.

Firmicutes- ja Bacteroidetes-bakteerikannan ylivallalla on merkittävä ero, ei pelkästään terveyteemme vaan myös ylipainon kertymiseen. Tämä johtuu siitä, että Firmicutes-ryhmän bakteerit sulattavat suoliston läpi kulkevan ruoan tehokkaammin kuin Bacteroidetes-ryhmän bakteerit, ja saavat siitä sen vuoksi enemmän kaloreita irti. Jos suolisto on täynnä Firmicutes-bakteereita, ne irrottavat kaloreita tehokkaasti myös vähäkalorisesta ruoasta. Näin ollen roskaruoka ei lihota ainoastaan suuren kaloripitoisuuden vuoksi, vaan se myös lisää Firmicutes-ryhmän bakteerien muodostusta.

Luonnostaan kaikilla eläimillä ja ihmisillä on valtava bakteerikanta elimistössään. Normaalisti ihmisessä on 10 potenssiin 14 bakteerisolua ja 10 potenssiin 13 ihmissolua. Niin sanottu normaalifloora vaikuttaa merkittävästi elämään ja terveyteen. On kuitenkin mahdollista kasvattaa eläimiä niin, että niissä ei ole lainkaan mikrobiflooraa. Tällaisia eläimiä kutsutaan gnotobiootisiksi eläimiksi. Gnotobiootiset eläimet ovat erittäin herkkiä patogeeneille, sillä näiden immuniteetti ei ole päässyt kehittymään vahvaksi suolistobakteerien puuttumisen vuoksi.

Science Translational Medicinen julkaisemassa tutkimuksessa suolistoflooran muuttumista ja sen yhteyttä ylipainoon tutkittiin käyttämällä tutkimuksessa nimenomaisia gnotobioottisia hiiriä, joiden suolistossa ei ole lainkaan bakteereja. Hiiret jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäiselle ryhmälle siirrettiin ylipainoisten hiirten suolistobakteereita ja toiselle normaalipainosten hiirten bakteerikantaa. Molemmille testiryhmille tutkijat antoivat saman verran ravintoa. Tutkimuksen lopussa ylipainoisten hiirten bakteereja kantavat gnotobioottiset hiiret painoivat kaksi kertaa enemmän kuin toinen testiryhmä.

Tutkimusta jatkettiin vielä toiseen vaiheeseen, jossa gnotobioottisten hiirten suolistoon siirrettiin normaalipainoisen ihmisen suolistobakteereita ja niitä ruokittiin kasvipainotteisella ja vähärasvaisella ravinnolla. Tutkimuksen lopussa suoliston bakteerikanta tutkittiin, joka osoitti suurimmaksi vallalla olevaksi bakteerikannaksi Bacteroidetes-ryhmän bakteerit. Tämän jälkeen tutkijat alkoivat ruokkia hiiriä rasvaisella ja sokeripitoisella ruoalla, jonka seurauksena bakteerien voimasuhteet vaihtuivat ja Firmicutes-ryhmän bakteerit ottivat vallan vain yhden vuorokauden sisällä.

Torstain TV vinkki!

2009-11-11T18:09:00.003+02:00

Torstain ajankohtaisohjelma Kuningaskuluttaja käsittelee tällä viikolla Natriumglutamaattia.

Tarkemmat ohjelmatiedot:

Kuningaskuluttaja

TV1 Klo: 19.30 Pvm: 12.11.2009

"Natriumglutamaatti huijaa syömään epäterveellisiä ruokia"

Ennen torstain ajankohtaisohjelmaa voi käydä tutustumassa natriumglutamaattiin aikaisemmasta artikkelistani, jonka löydät täältä.

Lämmin kasvisherkku 1 annos

2009-11-08T12:57:00.003+02:00

• 1,5 dl keitettyjä kikpapuja (Myös muut pavut käyvät. Kuvan annoksessa käytetty myös tuoreita härkäpapuja.) (miehille 2,5 dl)
• 2 porkkanaa
• lanttua samassa suhteessa porkkanan kanssa
• 150 g nokkosta (myös pinaattia sopii hyvin)
• 1-2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• ruususuolaa maun mukaan

Kuori ja paloittele porkkana ja lanttu. Höyrytä kasvikset pehmeiksi. Älä höyrytä liian kauaa, sillä se vie maun kasviksista. Nokkosen voi käyttää tuoreena tai erittäin pikaisesti höyrytettynä (esim. 15 sekuntia). Höyrytä nokkosta vain sen verran, että se hiukan pehmeää tai sulaa, mikäli käytät pakasteena.
Nokkosen tilalla voi vaihtoehtoisesti käyttää valmiiksi hienonnettua pakastepinaattia. Tällöin anna pinaatin sulaa huoneenlämmössä reilu tunti. Älä käytä mikroa sulatukseen! Pakastepinaattia ei tarvitse höyryttää, vaan voit kaataa lämpimät kasvikset ja kikherneet päälle, jolloin pinaattikin hieman lämpenee.
Sekoita kaikki aineet keskenään ja lisää ruususuolaa sekä laadukasta oliiviöljyä maun mukaan. Tarjoile.

Nokkonen on superruokaa, jota kannattaa kerätä pakasteeseen läpi kesän. Tarkempaa tietoa nokkosesta löydät täältä.

Graavilohi

2009-11-08T12:53:00.003+02:00

Valmistusaineet 15:lle:

• 1000 g Tuoretta lohifileetä, mielellään keskipala
• 2 rkl karkeaa ruususuolaa
• 1 kpl tuore tillinippu

Valmistusohjeet:
Ripota hiukan suolaa sopivaan astiaan, voipaperille tai foliolle. Leikkaa filee kahdeksi palaksi ja ripota leikkuupinnoille suolaa. Pane toinen paloista astiaan nahkapuoli alaspäin. Pätki pinnalle tillikerros. Aseta päälle toinen pala lihapinta tilliä vasten ja niin, että toisen fileen paksu lihapuoli tulee toisen ohutta kylkilihaa vasten. Peitä kelmulla tai voipaperilla ja aseta päälle kevyt paino; lautanen, työlauta tms.

Pidä jääkaapissa noin vuorokauden ajan.
Jos käytät voipaperia tai foliota, suolaa kala kuten edellä. Tee tiivis paketti ja pujota se muovipussiin. Näin voit käännellä pakettia suolautumisen aikana. Graavatun lohen voi myös pakastaa. Pane tuore, suojattu lohi heti pakasteeseen, sulatettaessa se samalla graavautuu. Kun tarjoat graavikalan, raaputa pinnalta maustekerros pois ja leikkaa ohuita viipaleita poikittain ja viistoon.

Vinkki:
Käytä mahdollisimman tuoretta kalaa. Kotimainen merilohi, meritaimen tai kirjolohi sopii erinomaisesti, mutta muutkin kalat kelpaavat. Parhaiten graavaukseen sopii lohen fileen keskiosa.

Kala säilyy n. viikon jääkaapissa graavauksen jälkeen!
Suositellaan myös 3 päivän pakastusta ennen tai jälkeen graavauksen pöpöjen tuhoamiseksi.

MAITOHAPPOBAKTEERIVALMISTEET

2009-11-07T07:48:00.003+02:00

Vatsan turvotus, ilmavaivat, ummetus, ruoansulatusongelmat, huono immuniteetti? Kenties monelle tuttuja oireita. Näiden hoitoon moni on saanut apua maitohappobakteereista.

Ennen maitohappobakteerivalmisteita syötäessä on selvitettävä henkilön taustaa ja sitä, missä kunnossa hänen suolistonsa on. On myös perehdyttävä oikeaan ruokavalioon, joka on tärkein elementti oikean suolistobakteerikannan saavuttamisessa. Ennen valmisteiden hankkimista, kehoitan tutustumaan aikaisempaan artikkeliini täältä.

Mikäli suoliston hyvä bakteerikanta on kuitenkin tuhottu, on syytä turvautua maitohappobakteerivalmisteisiin oikean bakteerikannan synnyttämiseksi. Harvoin kuitenkaan missään kerrotaan, mitä sinun tulisi tietää maitohappobakteerivalmisteista.

Ennen kuin ostat maitohappobakteerivalmistetta, tarkista:

1:- Bakteerien alkuperä: Ovatko ne ihmisspesifistisiä vai meijeriteollisuudesta?

2:- Vahvuus. Vähintään 10E9 cfu/g/kanta.
- Prosenttimäärä (esim. 1,5%) ei kerro mitään, jos vahvuutta ei paljasteta.
- 10E11 cfu/g ei ole mahdollista, koska bakteerit eivät tällöin ole stabiileja (ei fyysisesti, eikä taloudellisesti mahdollista).
- Jos vahvuus on alle 10E8 cfu/g, on parempi ostaa jogurttia.

3:- Stabiilisuus.
- Liian tiiviit (yli 10E9) bakteerit eivät ole stabiileja, paitsi alle –30C
- Bakteerit alle 10E8 ovat stabiileja, mutta tarpeeksi tehokkaita vasta, jos ottaa enemmän kuin 10 grammaa päivässä.
- Jos seoksessa on E-aine, voit olla varma siitä, että bakteerit eivät ole stabiileja ilmoitetussa pitoisuudessa. Tämä koskee useimpia meijeribakteereja.
- Tabletin valmistuksessa 95% bakteereista tuhoutuu puristuksen ja lämpötilan takia.
- Pakkaaminen blistereihin tuhoaa 80% bakteereista prosessissa syntyvän kuumuuden takia.

4:- Kantaja (prebiootti.)
- Kantajan pitää olla sekoitettu mahdollisimman yksinkertaisesti.
- Jos seoksessa on liian montaa ainesta, puskurivaikutus lisääntyy ja tuotteen teho heikkenee.
- Bakteerin ja kantajan yhteisvaikutus täytyy tarkistaa tuotteen pH-rvon ja tehon suhteen.
- Vitamiinit ja bakteerit eivät sovellu yhteen.
- Sekoituksessa ei tarvita tärkkelystä in vivo, pelkästään in vitro.
- Suhteellisen kosteuden on oltava alle 4%, muuten bakteerit eivät säily kauan.
- Inuliini ei ole suositeltavaa, koska se lisää sekä patogeenisten bakteerien, että bifidoakteerien kasvua.

5:- Onko valmistajalla puolueettomia testituloksia, jotka osoittavat:
a) - Bakteerien vaikutuksen kantajaan in vivo ja in vitro.
b) - Stabiilisuuden in vivo ja in vitro.
c) - Bakteerien kyvyn tuottaa maitohappoa, interferonia, interleukinia, vetyperoksidia, luonnollisia antibiootteja jne.
d) - Huomaa, että monet valmistajat viittaavat testeihin, joissa on käytetty vahvoja seoksia, mutta myyntiin tulevat seokset laimennetaan.
e) - Stabiilisuutta täytyy seurata prosessin alusta loppuun.

6:- Ovatko bakteerit rekisteröity Budapestin sopimuksen mukaisesti, kuten laki edellyttää?

MANGO-PUOLUKKAHERKKU 1 annos

2009-11-05T16:52:00.003+02:00

• 40 g (n. reilu dl paloiteltuna) kuivattua luomu mangoa + 1,5 dl vettä liotukseen
• 2 dl puolukoita
• 1,5 dl maustamatonta soijajogurttia

Paloittele mangolastut sormenpäänkokoisiksi palasiksi ja liota vedessä muutama tunti.

Soseuta mango liotusvesineen sauvasekoittimella samettimaiseksi soseeksi. Sekoita joukkoon puolukat ja maustamaton soijajogurtti. Nauti!

ROKOTUKSET

2009-11-05T16:40:00.004+02:00

Rokotukset puhuttavat valtamediassa edelleen eikä loppua tunnu näkyvän. On jokaisen oma päätös, miten haluaa kehoaan käsiteltävän ja millä tavoin ennaltaehkäistä ja hoitaa sairauksia. Tällä viestillä haluan kuitenkin jakaa tietoa, jonka sain juuri henkilökohtaisesti tutkija Yves Delattelta.

Tutkija Yves Delatte on tutkinut maitohappobakteereita, entsyymeitä ja ravitsemuksen vaikutusta terveyteemme, joista hän myös luennoi ympäri maailmaa. Maitohappobakteerien ja suoliston hyvinvoinnin lisäksi hän on tutkinut rokotteita ja tutkimustulosten pohjalta hän on julkaissut teoksen ”ROKOTUKSET”. Kirja sisältää karua tekstiä rokotuksista ja niiden vaikutuksista.

Tässä vielä tietoa tutkijasta:
Yves Delatte on syntynyt 1943 miehitetyssä Ranskassa lääkäri-isän ja sairaanhoitajaäidin poikana. Lapsuuttaan hän eli Vietnamissa ja kouluikäisenä Ranskan Algeriassa. Äitinsä Yves menetti kolmivuotiaana. Yves on opiskellut University of Algeriassa luonnontieteellisessä tiedekunnassa ja humanististen tieteiden tiedekunnassa Helsingin Yliopistossa.

Yves Delatte on tehnyt tutkimustöitään biologina eri maissa: Australiassa ja Johannesburgissa Etelä-Afrikassa 70-luvulla tutki eläinten aineenvaihduntaa ja ravitsemusta. Ruotsissa hän on ollut luomassa probioottivalmisteita eläimille. Vuodesta 1986 Yves on luonut erilaisia probioottivalmisteita sekä ihmisille että eläimille. Hän on osallistunut ja toiminut luennoitsijana erilaisissa tieteellisissä konferensseissa, joissa on käsitelty erilaisia lääketieteellisiä kysymyksiä. Yves on julkaissut erilaisia tutkimuksiaan kirjoina ja artikkeleina myös Ranskassa ja Iso-Britanniassa.

Haluan julkaista nyt kokonaisuudessaan kirjeen, jonka Delatte on kirjoittanut ja lähettänyt suoraan peruspalveluministeri Paula Risikolle. Pyysin kirjeen julkaisemiseen lupaa Delattelta ja vastaukseksi hän sanoi nimenomaan toivovansa, että kyseistä tietoa levitettäisiin eteenpäin. Kirje on hätähuuto tutkijalta, jolle rokotukset ovat näyttäneet todellisen luonteensa. Tästä huolimatta en tiedotteellani halua luoda propagandaa, vaan saattaa esille myös toisen puolen rokotusten maailmasta.

Tässä kirje kokonaisuudessaan:

AVOIN KIRJE PERUSPALVELUMINISTERI PAULA RISIKOLLE
SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ
HELSINKI

A-H1N1 EPIDEMIA JA ROKOTUSKAMPANJA SITÄ VASTAAN

Arvoisa ministeri!

Kaikella kunnioituksella Teitä kohtaan koemme välttämättömäksi nostaa esiin joitakin seikkoja, joihin haluamme saada julkisen ja selkeän selityksen:

1:- ”Fogerty International Center Proceedings -julkaisussa (nro 15) suositellaan suorittamaan geneettisiä ihmiskokeita ”ehkäisevien rokotteiden” varjolla (s. 1102–1103). Yksi tämän dokumentin allekirjoittaneista on nobelisti Jean Dausset.

2:- 9.3.2009, kaksi kuukautta ennen kuin nk. A-H1N1 epidemia puhkesi, rokotevalmistaja Sanofi-Aventis alkoi rakentaa uutta, 100 miljoonan arvoista tehdasta Meksikoon. Siinä valmistettaisiin ”uutta rokotetta uutta pandemiaa vastaan, kun uusi virus ensin on tunnistettu…”. Tämä viittaa siihen, että ”epidemia” oli etukäteen suunniteltu ja tarkoitus on tällä rahoittaa koko projekti.

3:- WHO:n kokouksessa Roomassa vuonna 2006, kun kausi-influenssaa ja muita influenssoja oli tutkittu 37 vuotta, COCHRANE-raportissa todettiin, että rokotuksista ei ollut minkäänlaista hyötyä influenssaa vastaan. Rokotteet eivät pysty estämään sitä eivätkä vähentämään iäkkäiden ihmisten kuolleisuutta.

4:- Koska tämä uusi virus sisältää sian, linnun ja ihmisen influenssavirusgeenejä, on mahdotonta, että se olisi luonnollinen. Se ei voi olla mitään muuta kuin laboratoriossa luotu virus (teoria, jonka venäläisen tiedeakatemian professori Leonid IVACHOV on vahvistanut), uusi virusantigeeni, jota todennäköisesti on levitetty eri väestöryhmiin eri paikoissa hepatiitti-B-rokotuskampanjan varjolla (mikä esim. Fogerty-julkaisun mukaan on mahdollista).

5:- Yhtäkään tutkimusta rokotteiden tehoa voimistavien aineiden (adjuvanttien) myrkyllisyydestä ei ole tehty, tai jos on tehty, tuloksia ei ole koskaan julkaistu. Minkä tahansa rokotteen adjuvantti voi olla lasten diabeteksen, leukemian, autismin tai jopa sekä lasten että aikuisten psyykkisten ja fyysisten sairauksien aiheuttaja.
Runsaasti mediatilaa saaneet, rokotuksen ottaneet julkisuuden henkilöt, ovat rokotteen sijasta lähes poikkeuksetta saaneet plaseboja.

6:- Suomen ja 140 muun nk. sivistysvaltion allekirjoittamassa vuoden 1948 Nürnbergin sopimuksessa on kansanmurhan (genocide) kieltävä laki, jossa sanotaan: ”minkäänlaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä ei saa tehdä kertomatta potilaalle kaikista mahdollisista sivuvaikutuksista ja haitoista eikä ilman potilaan tai hänen edustajansa kirjallista suostumusta”.

VAADIMME, että käynnistetään välittömästi julkinen, puolueeton ja kansainvälinen tutkinta, jossa selvitetään tämä ”pandemia” juuria myöten. Vastuussa olevat, olivat he keitä tahansa, täytyy asettaa kansainvälisen tuomioistuimen eteen ja heille on annettava asianmukainen rangaistus väärinkäytöstä, väärien tietojen antamisesta, korruptiosta, julkisten varojen ja veronmaksajien rahojen väärinkäytöstä sekä kansanmurhasta.

Lasten ja äitien terveyttä ja lääketeollisuuden intressejä ei saa sekoittaa keskenään.

Yves Delatte
tutkija
PL 21, FI-20320 Turku
biolatte@kolumbus.fi

IMMUNITEETTI VAHVAKSI

2009-11-03T08:11:00.004+02:00

Mediassa suurennuslasin alla ovat nyt sikainfluenssa ja rokotukset. Länsimaisen lääketieteen vastaus infektioiden torjumiseen näyttää kiteytyvän yhteen asiaan, rokotuksiin. Missään valtamediassa ei kuitenkaan puhuta, mistä oma luonnollinen immuniteettimme rakentuu. Ne, joille allopaattinen lääketiede ja kemialliset lääkkeet/rokotukset eivät tunnu oikealta ratkaisulta, on olemassa muita vaihtoehtoja. Nämä luonnolliset vaihtoehdot ovat itse asiassa paljon tehokkaampia kuin mikään kemiallinen valmiste ja mikä parasta, ei näillä ole mitään negatiivisia sivuvaikutuksia. On harmillista kuinka luonnon omat järjestelmät unohdetaan tai jopa kumotaan nykylääketieteen parissa.

Seuraava lista on tiivis katselmus hyvän immuniteetin rakennuspalikoiksi.

1. Terve ja vahva suolisto:
Jopa 70 % immuunipuolustuksesta on nimenomaan suoliston hyvinvoinnin varassa. Maitohappobakteerit stimuloivat voimakkaasti immuunijärjestelmää ja edesauttavat näin terveyden palautumista ja ylläpitämistä. Ihmisen suolistoalueella on paljon immuunijärjestelmän soluja, jonka vuoksi suolistoaluetta voidaankin pitää immuunijärjestelmän tärkeimpänä osana. Ainoa keino, jolla voimme vaikuttaa suolistomme hyvinvointiin, on antaa sille sen kaipaamaa ravintoa. Lue lisää aiheesta täältä.

2. D-vitamiini:
D-vitamiini toimii erittäin tehokkaana immuunijärjestelmän vahvistajana. Nykyiset viralliset saantisuositukset ovat uusien tutkimusten valossa aivan liian alhaiset. Monet asiantuntijat suosittelevat pohjolassa asuville vähintään 20–50 mikrogramman vuorokausiannostuksia.

3. Omega-3-rasvahapot:
Omega-3-rasvahapot hillitsevät tehokkaasti tulehdusoireita.

4. Muut ruoasta saatavat ravinteet:
Vitamiinit:
• A-vitamiini: parantaa limakalvojen kuntoa
• B-vitamiinit: hyväksi yleiskunnolle
• C-vitamiini: lievittää oireita ja parantaa vastustuskykyä
• E-vitamiini: tukee immuunijärjestelmää, antioksidantti

Kivennäisaineet:
• Magnesium: tarvitaan keuhkojen hyvään toimintaan
• Seleeni: lisää E-vitamiinin tehoa
• Rauta: edistää vasta-ainetuotantoa
• Sinkki: parantaa vastustuskykyä, lyhentää flunssan ja influenssan kestoa

Muut:
• Flavonoidit: C-vitamiinin kanssa hillitsee tulehdusoireita
• Valkosipuli: auttaa infektion torjunnassa
• Echinacea (auringonhattu): tehokas immuuninjärjestelmän vahvistaja

Suositeltavia ruokia:
• *** tuoreet kasvikset, marjat, hedelmät
• *** rasvainen kala
• ** pähkinät ja siemenet
• ** valkosipuli, muut sipulit
• * inkivääri
• * piparjuuri
• * sinappi

Vältettäviä ruokia:
• maitotuotteet -> lisää hengitysteiden limaneritystä
• vehnä + muut puhdistetut viljatuotteet
• paistetut ruoat
• liika suola
• sokeri
• alkoholi
• tupakka
• jalostetut elintarvikkeet
• kofeiini (kahvi, colajuomat, virvoitusjuomat, suklaa, tee)
• natriumglutamaatti!

5. Lepo ja riittävä uni:
Riittävän unen ja rentoutumisen merkitys on valtava hyvän immuniteetin saamiseksi.

6. Ulkoilu ja raitis ilma:
Elimistö tarvitsee happea. Jokaisen olisi hyvä ulkoilla raittiissa ilmassa vähintään 1 tunti päivässä. Liikunnan yhdistäminen raittiiseen ilmaan parantaa hapenottokykyämme, jolla on puolestaan suora vaikutus kehomme toimintoihin.

7. Hygienia:
Infektioiden jyllätessä on syytä kiinnittää erityishuomiota hyvään hygieniaan ja käsienpesuun. Kuitenkin täytyy muistaa, että liian steriili ympäristökään ei ole paras vaihtoehto, sillä juuri ympäristön bakteerit vahvistavat immuniteettiamme.

8. Myrkkyjen eliminoiminen:
Kaikki kemikaalit, niin ruoasta, kosmetiikasta, lääkkeistä kuin ympäristöstäkin saatuna, myrkyttävät kehoamme. Kiinnittämällä huomiota näiden minimaaliseen saamiseen, voimme edesauttaa kehoamme voimaan paremmin.

Syö itsellesi ihannepaino

2009-10-22T17:32:00.004+03:00

Jokainen meistä haluaisin saavuttaa ihannepainonsa. Mutta mikä on ihannepaino? Länsimainen lääketiede kategorisoi ihmiset usein turhan tiukkojen raamien mukaan. Vaikka joustonvaraa toki ”normaaliin” painoon on annettu, ei se kerro koko totuutta. Ihmisten painon sijaan katse pitäisi kääntää terveyttä kohti, aivan samoin kuin ruoan energiamäärä ravintoaineita ja laatua kohti.

Kaloreiden sijaan ravinteita

Perinteisen ajattelun mukaan kalori on aina kalori. Tietyn kokoinen ihminen tarvitsee tietyn määrän kaloreita, jotta hänen päivittäinen energiantarpeensa tulisi tyydytettyä. Kaloreiden lisäksi huomio on oikein jaotelluissa energiaravinteissa, kuten rasvat, hiilihydraatit ja proteiinit. Mikä näiden ihanteellinen saantisuhde sitten on, vaihtelee aikakausittain ja koulukunnittain. Näiden ihanteellinen tasapaino ei kuitenkaan kerro vielä mitään ravitsemustilastamme. Suurin osa länsimaiden ihmisistä elääkin aliravittuina siitä huolimatta, että heidän energiansaantinsa hipoo korkeuksia. Aliravitsemus on tila, jossa henkilö ei saa tarpeeksi ravinteita, joka mahdollistaisi hänelle tasapainoisen hyvän olon sekä terveyden.

Kalorit eivät myöskään ole niin yksiselitteinen asia kuin yleisesti annetaan ymmärtää, sillä eri ruoka-aineet käyttäytyvät elimistössä eri tavoin. Myös eri henkilöt reagoivat eri tavoin ruoka-aineisiin. Tämän lisäksi tietyn raaka-aineen käyttäytymiseen vaikuttaa se, minkä kanssa raaka-aine nautitaan. Raaka-aineella, sen kanssa nautituilla muilla ruoka-aineilla sekä ruoanvalmistustavalla on merkitystä niin eri ravinteiden imeytymistehokkuuteen, ruoansulatukseen, energian lähteen käyttämiseen kuin energian varastoitumiseenkin. Joissakin uusissa tutkimuksissa on huomattu, kuinka saman energiamäärän saaminen pähkinöistä ja siemenistä käyttäytyy eri tavalla kuin pastasta ja leivästä saatuna. Esimerkkitutkimus mm. osoitti, kuinka tärkkelyspitoinen ruoka lihotti helpommin. Vaikka kyseisiä ruoka-aineita syötiin tutkimukseen osallistuneiden ihmisten kesken niin paljon, että se ylitti heidän energiantarpeensa, varastoitui ylimääräinen energia varastorasvana aivan eri paikkoihin. Tärkkelystä nauttineiden rasva varastoitui vyötärölle, joka on terveydelle erityisen vaarallista muodostaen rasvakertymiä myös sisäelintemme ympärille. Sen sijaan pähkinöistä ja siemenistä saatu lisäenergia varastoitui lantiolle ja reisiin, joka puolestaan ei ole terveydelle niin vaarallista. Myös rasvanlaadulla on selvä yhteys terveyteen ja sen varastoitumisominaisuuksiin. Kerta- ja monityydyttymättömät rasvahapot, joita saadaan pähkinöistä, siemenistä, kylmäpuristetuista kasviöljyistä, avokadosta, kalasta ja muista merenantimista, ovat terveydelle edullisia ja jopa välttämättömiä. Perinteisen kaloreihin tuijottamisen sijaan toivoisin ihmisten kiinnittävän huomionsa ruoka-aineiden suojaravinteisiin, kuten vitamiini- ja kivennäisaineisiin ja antioksidantteihin. Suosikaa siis vain LAATURUOKAA ja oikeat ravinteet ja energiamäärät tulevat kyllä sitten itsestään, mikäli määrät ja suhteet ovat kohdallaan.

Syökää ihmiset SYÖKÄÄ

Usein laihdutettaessa ihmiset alkavat nipistää ruokamääristään. Laihdutusohjelmissa laskeskellaan syödyn aterian kaloreita ja määrästä tingitään juuri kaloreiden vähentymisen toivossa. Ruoan vähentäminen on joissain ylensyömisen tapauksissa suotavaa, mutta toisinaan se saattaa viedä väärille urille, sillä liian niukasti syöminen vain hidastuttaa aineenvaihduntaamme. Tämän lisäksi ravinteiden määrä sen kuin vähenee samassa suhteessa ruoanvähenemisen kanssa. Vähentämisen sijaan tulisi suosia huonolaatuisen ruoan korvaamista ravinteikkaammalla vaihtoehdolla.

Työssäni kohtaan mitä erilaisimpia ihmisiä ja jokaisella on oma syynsä ravintoneuvojan luokse saapumiseen. Yksi yleinen syy on kuitenkin laihdutus, sillä runsas ylipaino alkaa jo tuottaa joukon mitä erilaisimpia oireita ja sairauksia. Huolimatta ylipainosta olen suurimmassa osassa henkilöiden ravitsemuksessa tehnyt huomion, että he syövät määrällisesti liian vähän. Ylipaino onkin kertynyt vääränlaisista ruoka-aineista itse määrän sijaan.

Olipa kyse sitten ali- tai ylipainosta, yritän korostaa, ettei kenenkään pitäisi koskaan laihduttaa tai lihottaa itseään. Sanoilla on negatiivinen kaiku, joka vaikuttaa väistämättä psyykkeeseemme. Tämän negaation koemme usein rajaavana ja kahlitsevana, eikä sellaisten tunteiden kanssa eläminen voi koskaan olla kovin terveyttävää.

Sen sijaan kehotan kaikkia SYÖMÄÄN TERVEELLISESTI! Suositukseni kuuluukin: SYÖKÄÄ ITSENNE TERVEIKSI! Terveellinen ruokavalio ei ole myöskään väliaikainen dieetti, vaan elämänmuutos.

Oikean määrän syödylle ruoalle jokainen tunnistaa, mikäli oppii kuuntelemaan kehonsa hienovaraisia viestejä. Liika ajatteleminen onkin usein yliarvostettua. Ajattelemisen ja järkeilemisen sijaan voisimme jokainen yrittää kuunnella sisäistä ääntämme. Se on usein jo ”ajatellut” asiat puolestamme ja antaa valmiita vastauksia, kunhan osaamme tulkita niitä.

Terveellisten ja laadukkaiden raaka-aineiden listaa löydät pitkin matkaa blogini muista artikkeleista. Oikeita raaka-aineita ja oikeassa suhteessa nauttiessaan ihminen voi syödä niin paljon kuin haluaa vaarantamatta kuitenkaan terveyttään. Itse asiassa tämän jälkeen ei enää tarvitse laskeskella ruoka-aineiden ravintosisältöjä, vaan elimistö saa oikeat määrät ravinteita huomaamattaan. Myös painomme ajautuu meille luonnollisiin lukemiin kuin itsestään. Se, onko paino virallisten suositusten ylä- tai alarajoissa ei ole merkitystä, niin kauan kuin ihminen on terve. On kuitenkin huomioitava, että meidän jokaisen ruumiinrakenteemme on erilainen ja toimii pohjana kehonmallillemme.

Papu-kasvissekoitus 1 annos

2009-10-19T07:59:00.004+03:00

• 1 dl valmiiksi keitettyjä adukipapuja tai adukipavun ituja
• 1 dl valmiiksi keitettyjä kikpapuja tai kikpavun ituja
(voit käyttää myös muita keitettyjä papuja makumieltymystesi mukaan)
• 1 iso tai 2 keskikokoista porkkanaa
• 200 g parsakaalia
• ½ punaista paprikaa
• 10 cm kesäkurpitsaa

Yrttikastike: (kastikkeesta riittää useaan annokseen)
• 2 nippua persiljaa
• 1 nippu basilikaa
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 dl auringonkukansiemeniä tai kurpitsansiemeniä (myös muut pähkinät ja mantelit käyvät)
• 2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
• (2 rkl lämmintä vettä)

• ruususuolaa

Soseuta kaikki yrttikastikkeen ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi.

Puhdista ja huuhdo vihannekset. Paloittele. Höyrytä porkkana ja parsakaali aivan hetken verran, jotta solukalvot hieman pehmenevät (mutta älä kypsennä liikaa). Sekoita höyrytetyt kasvikset, tuore paprika, kesäkurpitsa, pavut sekä suola. Lisää joukkoon iso nokare yrttikastiketta ja sekoita. Lopun yrttikastikkeen voi myös pakastaa tai säilyttää jääkaapissa 2 vrk:ta.

Jos haluat ateriasta elävän ravinnon ruoan, käytä keitettyjen papujen tilalla ituja ja kasvikset tuoreeltaan ilman höyrytystä.

HALLITSEMATTOMAT HIMOT

2009-10-18T18:26:00.002+03:00

”Kuuntele kehoasi” on kommentti, jota kuulee sanottavan usein luontaislääketiedettä ja ravintoterapiaa käsittelevissä asiayhteyksissä. Silti korostetaan, ettemme saisi kuunnella mieltämme tai järjen ääntämme. Ei ihme, että jokunen meistä on jo ihmeissään, miten meidän tulisi sitten oikein tulkita itseämme. Tässä artikkelissa paneudun hallitsemattomiin ruokahimoihin, sen seurauksiin ja alkusyihin. Sama kommentti kuitenkin liittyy sekä itsensä kuuntelemiseen (intuitio ja sisäinen minä eli henki) jokaisella elämänsaralla ja taajuudella.

Mitä on himo?

On tärkeää erottaa himot nautinnoista ja makumieltymyksistä sekä oikeista kehomme viesteistä. Himojen tunnuspiirre on sen hallitsemattomuus, jolloin seurauksena voi esiintyä hallitsematonta ahmimista ja pakonomaista tarvetta saada kyseistä ruokaa. Yleensä tästä muodostuu riippuvuus, sillä hallitsemattomat himot kasvavat sitä mukaa, miten paljon annamme keholle aivojen haluamaa ruokaa. Vaikka himojen tyydyttäminen antaa hetkellisen hyvänolon tunteen, se ei yleensä ole kestävää ja päinvastoin olotila ajautuu nopeasti toiseen ääripäähän eli pahanolon tunteeseen, ahdistukseen jne. Toisin kuin himot, antavat nautinnot pelkästään positiivisia ja yleensä myös pidempiaikaisia tuntemuksia. Ne tasapainottavat olotilaa ja antavat mielihyvää tuottamatta kuitenkaan riippuvuutta. Nautinnot antavat mielekkyyttä elämään ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Näiden asioiden erottaminen kehomme viesteistä on erityisen tärkeää matkalla kohti terveyttä, hyvää oloa ja tasapainoa.

Ruokahimot, mistä ne tulevat?

Himot ovat aina seurausta kehon epätasapainosta. Ruokahimot, joista yleisimmin esiintyy makeanhimo, kertovat puutteellisesta ravitsemuksesta. Pelkkä makeanhimo ei kerro meille, mikä puutos kehollamme vallitsee. Tämä johtuu siitä, että kaikki puutokset ja epätasapainotilat ilmenevät ensimmäiseksi juuri makeanhimona. Se, mistä puutoksesta tai epätasapainotilasta on kyse, löytyy yleensä tarkastelemalla henkilön ravitsemusta. Makeanhimon lisäksi yleisesti esiintyy myös himoa rasvaista ruokaa kohtaan.

Miksi puutteet ilmenevät aina yleensä makeahimona?

Makeanhimo on luonnollinen reaktio tutkiessamme hieman elimistömme rakennetta ja toimintoja. Äidinmaito on luonnostaan makeaa ja makea onkin ensimmäinen maku, johon olemme jo lapsuudestamme saakka tottuneet. Tämän seurauksena jokainen meistä pitää makeasta, sillä se muistuttaa meitä ravinnosta. Vauvan varttuessa muihin makuihin (karvas, hapan, suolainen, kitkerä) on totuteltava pikkuhiljaa.

Luonnolliseen makeaan tottumisen lisäksi kehomme käyttää polttoaineekseen glukoosia (eräs sokerin muoto), jonka vuoksi se on ihmiselle tärkeä. Kaikki ravinnosta saatavat hiilihydraatit muutetaan glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon ja varastoidaan tarpeen mukaan glykogeeniksi maksaan ja lihaksiin. Myös erilaisia rasvahappoja elimistö pystyy muuttamaan helposti polttoaineeksi. Itse asiassa käytämmekin suurimmaksi osaksi polttoaineeksemme rasvaa, sillä vasta sykkeen noustessa yli 50 %:n maksimisykkeestämme, alkaa keho käyttää polttoaineekseen suhteessa enemmän hiilihydraatteja kuin rasvaa. Näin ollen kestävyysliikunnassa (esim. maraton) on saatu hyviä tuloksia rasvatankkauksella perinteisen hiilihydraattitankkauksen sijaan.
Mitä yksinkertaisemmassa muodossa nautittu hiilihydraattilähde on, sitä nopeammin se nostaa verensokeriamme. Näin ollen valkoinen sokeri nostaa nopeimmin verensokeriamme. Hedelmäsokeri ei ole heti valmiina elimistön polttoaineeksi, vaan vaatii pilkkomista ja muuntumista, jonka vuoksi sen aiheuttama verensokerinnousu on 5 kertaa hitaampaa kuin valkoisen sokerin. Hedelmien ja marjojen sisältämä kuitu hidastaa osaltaan verensokerinnousua.

Myös tärkkelys on yhteen pakattuja sokereita. Näin ollen makeanhimo saattaa perinteisen sokerin lisäksi esiintyä myös leivän, pastan tai ranskalaisten himona, sillä nämä elintarvikkeet koostuvat pääasiassa pelkästä tärkkelyksestä. Vaikka täysjyväviljan käyttö hidastaa kuitujen vuoksi hieman verensokerinnousua, on tärkkelyksen määrä edelleen sama kuin puhdistetussakin viljassa. Viljaa, riisiä, maissia ja perunaa syödessämme syömme siis suurimmaksi osaksi sokereita, sillä usein näiden tärkkelyspitoisuus on vähintään 55 %, täysjyväriisissäkin jopa 70 %. Tämän lisäksi mikään edellä mainituista ei sisällä mainittavia määriä ravinteita. Näitä syömällä saadaan siis suurimmaksi osaksi tyhjää energiaa. Tietyissä tutkimuksissa on myös havaittu viljan sisältämien ainesosien aiheuttavan riippuvuutta, mutta kirjoitan joskus viljan vaaroista erikseen.

Tarkempi katsaus aivoihimme paljastaa myös viehtymyksemme makeaan tai rasvaiseen ruokaan. Aivomme koostuu 60 % rasvasta (kuivapainosta) ja se käyttää aina ensisijaisesti polttoaineekseen sellaista energianlähteen muotoa, joka on nopeimmin muunnettavissa glukoosiksi. Tällaisia ovat sokerin eri muodot, kuten mm. sakkaroosi, fruktoosi ja tärkkelys. Edellä mainitut aineet myös nostavat nopeimmin verensokeria. Aivojen kärsiessä puutostiloista, se antaa käskyn ”Anna minulle ruokaa”. Aivot vaativat ruokana yleensä jotain makeaa ja kenties lisäksi rasvaista, sillä sen antama energia on nopeimmin aivojen käytettävissä ja siten vaikuttamassa myös mielihyväkeskukseen. Toinen makeanhimoon liittyvä syy on makeanruoan aiheuttama lisääntynyt serotoniinin tuotanto, joka lisää hyvänolon tunnetta. Serotoniinin vajaus ilmenee alakulona, apatiana, väsymyksenä tai masennuksena. Erityisesti naiset ovat herkkiä serotoniinin vaihteluille ja se selittääkin osaltaan naisten suurta makeanhimoa.

Aivojen kärsiessä ravintoaineiden tai energian puutteesta, antaa se käskyn lisätankkauksesta. Vaikka aivot antavat käskyn makealle, se ei tarkoita, että se olisi sille kuitenkaan sopivaa ravintoa. Aivot osaavat vain erotella nopeimmat energian lähteet, mutta eivät ravitsevimpia. Tämä selittää sen, miksi ravintoaineiden tai energianvajeen kynnyksellä mielemme tekee mieli makeaa. Käskyllä ei ole mitään tekemistä oikean nälän kanssa, sillä jo tunnin aterian päästä me voimme kokea ”valenälkää”, mikäli aivomme ja kehomme eivät ole saaneet nauttimastaan ateriasta tarpeellisia ravinteita. Ravitsemuksellisesti huono ateria (tässä tapauksessa esim. runsaasti tärkkelystä ja sokereita sisältävä pasta ja leipä-ateria) nostaa nopeasti verensokerin ylös ja taas tipauttaa sen pohjalukemiin. Tämä raju vaihtelu tuo ruoanjälkeen väsymystä, jota aivomme tulkitsevat ravinnon puutteeksi. Näin vatsassa on edelleen sulamatonta ruokaa, mutta koemme silti nälkää tai muuten vaan kaipaamme jotain mitä syödä. Tämä on pohjaton kierre, josta ei ole ulospääsyä niin kauan kun syömme liikaa sokereita tai muuten ravitsemuksellisesti vajaata ruokaa.

Miten voimme estää ruokahimot?

Ruokahimot, joihin lukeutuu himo jotain tiettyä ruokaa kohtaan tai vain syömisen himo, poistuvat yleensä oikein koostetulla ravitsemuksella. Kun kehomme saa tarvittavat ravintoaineet, loppuvat myös hallitsemattomat himot. Ravinteikas ruoka, joka koostuu suurimmaksi osaksi kasviksista, hedelmistä ja marjoista (monipuolisesti) antaa meille riittävät määrät kuituja ja ravinteita. Kuitu lisää täyteyden tunnetta ja hidastaa verensokerinnousua. Täydentämällä kasviksia vielä ravintorikkailla pähkinöillä, siemenillä, palkokasveilla, kalalla, kananmunalla ja mahdollisesti pienellä määrällä laadukasta riistalihaa, saa elimistö riittävät määrät proteiinia, joka on paras kylläisyydentunteen säilyttäjä. Proteiini myös osaltaan hidastaa verensokerin nousua, joten se auttaa ehkäisemään väsymyspiikkejä sekä antaa kestävyyttä.

Oikein koostetun ravitsemuksen lisäksi ateriarytmeillä on suuri vaikutus ruokahimoihin. Mikäli olemme päivän vajaalla ravitsemuksella, iskee syömisen vimma taatusti iltaisin. Silloin tuntuu, kuin voisimme syödä jääkaapin tyhjäksi ruoasta riippumatta. Säännöllinen ateriarytmi sekä riittävät ruokamäärät totuttavat myös elimistömme tiettyihin ruoka-aikoihin, jolloin emme kaipaa erityisiä naposteluhetkiä aterioiden välillä. Tarpeellisella määrällä ruokaa pidämme myös ruoansulatuksemme aktiivisena ja tehokkaana. Haluan kuitenkin korostaa, ettei kenenkään tulisi syödä itseään liian täyteen. Kevyemmin voi myös syödä ahdistuneessa mielentilassa, suuressa surussa tai stressissä, sillä nämä voimakkaat negatiiviset tunteet heikentävät ruoansulatustamme.

Yksi tärkeä esille nostettava asia ovat myös aromivahventeet, joista yhdeksi vahvimmista lukeutuu natriumglutamaatti. Nämä voimakkaat aineet aiheuttavat ruokahimoja ja ovat tutkitusti yhteyksissä ahmimiseen ja muuhun hallitsemattomaan syömiseen. Ne myös koukuttavat, aiheuttavat riippuvuutta ja sotkevat aivojemme kyvyn tulkita kehomme viestejä. Poistamalla kaiken eines- ja valmisruoan, annamme aivoillemme mahdollisuuden kehon oikeaan tulkitsemiseen.

Kuuntele kehoasi

Nyt sen sitten kirjoitin; lause, jota on vaikea määritellä tai purkaa oikein ymmärretyksi lauseeksi.

Kehomme viestittää meitä heti, jos kehomme balanssi alkaa horjua. Kehomme antaa käskyn aivoille, joka tulkitsee viestin. Näin ollen varsinaisen aivojen välittämän viestin ja alun perin keholta tulleen viestin erottaminen voi olla haastavaa, sillä molemmat tulkitaan aivojen kautta. Poistamalla häiritsevät ja viestin estävät tekijät, voimme antaa itsellemme mahdollisuuden kehon omien hienovaraisten viestien tulkitsemiseen. Aromivahventeitakin voimakkaammin vaikuttavat kemialliset lääkkeet sekä muut kemiallisesti valmistetut aineet estävät täysin kehomme viestien kulkeutumisen aivoihin.

Kehomme saattaa antaa viestin jonkun tietyn ruoka-aineen lisätarpeesta, joka välittyy viestinä aivoille. Näin koemme tarvitsemamme jonakin aikana enemmän tiettyä raaka-ainetta. Kuten alussakin kirjoitin on tämän viestin ero himosta se, että sen syöminen antaa tasapainon kehollemme ja halu syödä kyseistä ruokaa hälvenee. Sen vuoksi en itse kutsuisi tätä viestiä himoksi. Hallitsemattomiin himoihin emme puolestaan saa tyydytystä (paitsi hetkellinen) sitä nauttimalla, vaan se lisää haluja ja riippuvuutta, mitä enemmän sitä syömme.

Loppuun haluan vielä korostaa, ettemme tarvitse lisättyä sokeria. Näin ollen sokerimakeisten himot ovat aina hallitsemattomia himoja ja elimistö puutostiloja.

HAPPO-EMÄSTASAPAINO

2009-10-12T16:26:00.011+03:00

pH-tasapaino ja sen merkitys terveydelle

Kehomme muodostuu soluista ja jokaisella solulla on omat itsenäiset toimintonsa. Jokainen solu pyrkii harmoniaan, tasapainoon ja jokaisella solulla on myös kyky parantaa itsensä jos niiden ympäristö vain sallii sen. Samanaikaisesti jokainen solu ja kehomme kaikki toiminnot tuottavat elämämme myötä happamia kuona-aineita.

Happo-emästasapaino on kehon oma säätelymekanismi. Sillä on keskeinen osa monissa elimistön toiminnoissa mm. aineenvaihdunta-prosessissa. Esimerkiksi liian happamassa suolistossa, ravinnosta saatavien, elimistölle tärkeiden ravinteiden ja kivennäisaineiden imeytyminen heikkenee. Happo-emästasapaino huolehtii myös siitä, että veren pH arvo pysyy vakaana 7,35 – 7,45. Jos tähän arvoon tulee kymmenesosayksikön poikkeama suuntaan tai toiseen, olemme hengenvaarassa.

Vain harvoilla on nykyään ihanteellinen happo-emästasapaino kehossaan, useimpien kehot ovat ylihapettuneita. Nykyinen elinympäristömme on täynnä happoja, niitä kartuttavat:

1. Ilmansaasteet ja erilaiset elinympäristöömme lisätyt kemikaalit ja myrkyt (tekstiilit, vaatteet, puhdistusaineet, maalit, kosmetiikka – tuotteet jne.).

2. Ravinto, jonka laatu on heikentynyt esim. kasvikset sisältävät vähemmän kivennäisaineita keinolannoitetun maaperän johdosta. Nykyinen lihan tuotanto, kalojen viljely, siipikarjan kasvatus jne. tuottaa kemiallisia lisäaineita sisältävää ravintoa. Ruoka-aineiden pakkausmenetelmät ja pitkät kuljetukset heikentävät myös ravinnon laatua. Niihin lisätyt säilöntä-, aromi, väri – ja muut lisäaineet ovat ihmiskeholle vieraita happoja ja myrkkyjä.

3. Ruokailutottumukset ovat huonontuneet, itse valmistettu kunnon kotiruoka ei ole enää itsestäänselvyys. Lisäainepitoisten ja ravinneköyhien valmisruokien ja pikaruokien käyttö on jokapäiväistä. Sokeri ja vaaleat vehnäjauhotuotteet, kovetetut rasvat, makeiset, limpsat, leivonnaiset – kuuluvat päivittäiseen ruokavalioon, vaikka ne ovat kehon pahimpia ”likaajia”.

4. Nautintoaineet, alkoholi, tupakka, kahvi, musta tee – aiheuttavat runsaasti happoja elimistöön. Myös lääkkeet synnyttävät happoja, ja kuinka välinpitämättömästi esim. särkylääkkeitä käytätetään.

5. Liikumme liian vähän ja teemme yhä vähemmän ruumiillista työtä. Hikoilu on terveellistä, sen mukana poistuu kehosta kuona-aineita. Mutta me käytämme jopa hikoilua estäviä aineita ja hien hajun peittäviä aineita! Näissä tuotteissa käytetään paljon kemiallisia aineita, jopa keholle myrkyllisiä aineita kuten alumiinia!

6. Myös toinen äärimmäisyys on meille haitaksi, osa ihmisistä urheilee liikaa, liian rasittava liikunta aiheuttaa lihaksiin maitohappoja.

7. Stressi, suorituspaineet, masennus, ärtymys jne. lisäävät myös kehoon happoja, suolahappoa. Rauha, hiljaisuus ja rentoutuminen sitä vastoin tuottavat emästä.

Aineenvaihdunnassa kivennäisaineet eli mineraalit neutraloivat hapot vaarattomiksi. Näitä neutraloituja happoja kutsutaan kuona-aineiksi. Vesi kuljettaa kuona-aineet pois kehosta, siksi vettä on juotava riittävästä. Hiilihapollinen kivennäisvesi tai kahvi, teet ja muut nesteet, jotka sisältävät vettä eivät sido kuona-aineita itseensä. Veden on oltava puhdasta, parasta on lähdevesi tai keitetty, kemikaaleista puhdistettu vesijohtovesi.

Saamme kuitenkin kehomme enemmän happoja kuin niitä neutraloivia mineraaleja. Mineraaleja saadaan vihanneksista, kasviksista, marjoista, hedelmistä, joita tulisi syödä päivittäin vähintään kilo. Mielellään luomuviljeltyjä kasviksia, sillä niiden mineraalipitoisuudet ovat suuremmat kuin keinolannoitetussa maaperässä kasvatettujen kasvisten ja vihannesten. Suomen talvi hankaloittaa tätä suositusta. Kunnollisia, auringon kypsyttämiä, myrkyttömiä, hedelmiä ja kasviksia on lähes mahdoton saada, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Esi-isämme söivät talvella marjoja ja paljon juureksia.

Ihon tehtävä on poistaa ylimääräisiä kuona-aineita kehosta. Jos keho on liian hapan, syntyy finnejä, näppyjä, syyliä, luomia jne. Keho varastoi ne liikahapot ja kuona-aineet, joita se ei pysty neutraloimaan tai poistamaan kehosta. Se aloittaa varastoinnin rasvakudoksista: lantio, reidet, käsivarret ja pakarat. Kun nämä varastopaikat ovat täynnä, otetaan käyttöön lisävarastopaikat: sidekudokset, rustot, nivelet, verisuonet. Erilaisien elintasosairauksien syntyminen on tässä vaiheessa tavallista esim. migreeni, astma, reuma, kihti, korkea verenpaine, korkea kolesteroli. Viimeisenä varastotilana käytetään sisäelimiä.

Mineraalit neutraloivat happoja. Jos keho ei saa tarvitsemiaan mineraaleja ravinnosta, se irrottaa niitä kehon omista mineraalivarastoista.

Kehon mineraalivarastot:
• hiukset ja hiuspohja
• kynnet
• iho
• hampaat ja luusto
• verisuonet ja laskimot
• rustot, kapselit, jänteet, veri

Jo näiden ”varastojen” kunnosta voi päätellä, onko kehossa liikaa happoja.

Mahdollisia oireita:
Päänsärky, närästys, verta vuotavat ikenet, karies, ienkato, hiustenlähtö, sienitaudit, ilmavaivat, peräpukamat, alttius allergioihin, iho-ongelmat, reuma, kihti, nivelrikko, osteoporoosi, migreeni, selluliitti, korkea verenpaine, korkea kolesteroli, verenkiertohäiriöt, suonikohjut, välilevyongelmat, lihassäryt, kolotukset, vatsa- ja suolisto-ongelmat, sappi- ja munuaiskivet, vihreä – ja harmaa kaihi, tinnitus, turvotus, apaattisuus, masennus, ärtyisyys.

Terveellinen, ravintopitoinen ruoka on koko terveytemme perusta. Siksi on äärettömän tärkeää syödä hyvää, laadukasta ravintoa. Keho tarvitsee molempia; niin happoja kuin emästäkin.

Hyvä ravinto koostuu lautasella 80 % emäksestä ja 20 % happoja synnyttäviä elintarvikkeita.
Riittävästi puhdasta vettä n. 2 l päivässä. Raitis ilma, lepo ja kohtuullinen liikunta ovat itsestäänselvyys.

Emäkset

Happoa muodostavien aineiden vastakohta ovat emästä muodostavat tai emäksiset aineet. Nämä ruoka-aineet sisältävät ns. emäksistä kivennäis- ja hivenaineita. Niitä ovat myös aineenvaihduntaan liittyvät happi sekä kivennäisaineista sinkki, rauta, kalium, kalsium, kupari, magnesium, natrium jne. Tärkein niistä on kalsium. Kalsiumin puutteen haitalliset seuraukset on tunnettu jo kauan. Niitä on riisitauti, hammaskaries sekä erilaiset muut luiden epämuodostumat ja vajaakehittyminen. Kalkinpuutos voi johtua joko ravinnon kalkkiköyhyydestä, elimistön kyvyttömyydestä käyttää ravinnon sisältämää kalkkia hyväkseen tai siitä, että elimistö joutuu luovuttamaan kalsiumia omista varastoistaan. Näin käy kehon ollessa liian hapan, syötäessä liikaa eläinvalkuaista tai nautittaessa liikaa kofeiinipitoisia aineita.

Emäkset poikkeavat epäorgaanisista hapoista ennen kaikkea siinä, että niiden ylimäärästä ei ole haitallisia vaikutuksia. Keho muodostaa jatkuvasti happoja joiden neutraloimiseen tarvitaan kaksikymmenkertainen määrä emästä.

Emäksisyyden kannalta tärkeää:
• Syö rauhassa ja pureskele hitaasti. Ruuansulatus alkaa jo suussa, sylki on emäs ja sen sekoittuminen ruoka-aineisiin valmistelee ruuan sulamista suolistossa.
• Älä juo vettä tai muita nesteitä ruokailun aikana, vesi laimentaa hyödyllisiä ruuansulatusnesteitä. Veden voi nauttia noin 1⁄2 tuntia ennen tai jälkeen ruokailun. Maito on vain imeväisten ja lasten juoma.
• Kohtuudella nautintoaineita, esim. kahvia aamupäivällä, silloin keho pystyy parhaiten neutraloimaan happoja. Kun kahvin kanssa muistaa juoda aina lasillinen vettä, hapot poistuvat helpommin.
• Jos on syönyt paljon happoja aiheuttavia ruokia, on hyvä lisätä kehoon neutraloivia emäksiä
• Kasvisten keitinlientä ei saisi heittää pois, keittäessä suurin osa kasvisten mineraaleista liukenee keitinveteen. Veden voi käyttää keittoihin, kastikkeisiin tai vaikka juoda sellaisenaan.
• Jos jonain päivänä tulee syötyä paljon happoja synnyttävää ruokaa, niin seuraavana päivänä on hyvä pitää kasvis- tai keittopäivä.

Jotta elimistö voisi säilyttää happo-emästasapainon, tulisi päivittäisessä ruuassa olla seitsemän kertaa enemmän emästä kuin happoja muodostavia ruoka-aineita.

Epäorgaaniset ja orgaaniset hapot

"Hapot" voidaan jakaa kahteen eri ryhmään, joiden vaikutuskin on täysin erilainen. Kysymyksessä ovat orgaaniset ja epäorgaaniset hapot.

Epäorgaaniset hapot

Tärkeimmät epäorgaaniset hapot syntyvät valkuaisaineista eli proteiineista. Happoja muodostuu sekä eläinkunnasta että kasvikunnasta peräisin olevista valkuaisaineista niiden hajotessa aineenvaihduntatapahtumissa.

Toisen happojen ryhmän muodostavat mineraalihapot. Parhaiten niistä tunnetaan suolahappo, rikkihappo, fosforihappo ja typpihappo. Virtsahappoa muodostuu elimistössä aineenvaihdunnan seurauksena. Elimistölle tarpeettomat epäorgaaniset hapot poistetaan elimistöstä erilaisina suoloina (mm. virtsahapon suoloina), joita syntyy hapon ja erilaisten emäksisten kivennäisaineiden yhtyessä (kalium, kalsium, natrium, magnesium).

Orgaaniset hapot

Orgaanisia happoja ovat mm. hedelmähapot kuten sitruunahappo, omenahappo, askorbiini- ja maitohappo. Hedelmähapot eivät happonimitystä edes ansaitsisi. Ne maistuvat kyllä erittäin happamilta mutta epäorgaanisten happojen kanssa niillä ei ole mitään yhteistä. Hedelmät ja marjat, joissa on runsaasti erilaisia hedelmähappoja, ovat parhaita elimistömme emäslähteitä.

Epäorgaaniset hapot joutuvat elimistössämme aivan toisenlaisen aineenvaihduntaprosessin kohteeksi kuin orgaaniset hapot.

Orgaanisista hapoista muodostuu elimistössä lähes aina hiilidioksidia ja vettä. Tapahtumasarjaa kutsutaan hapettumiseksi, koska se vaatii happea. Sitä kutsutaan myös palamiseksi, koska muodostuu lämpöä. Syntynyt hiilidioksidi poistuu uloshengityksessä.

Hapettumisen yhteydessä vapautuvat hedelmien emäksiset aineet. Ne neutraloivat (tekevät tehottomiksi) elimistön epäorgaanisia happoja, joita on muodostunut mm. valkuaisainepitoisista ruoka-aineista.

Mihin Hapot joutuvat?

Elimistön toimintoja kuvattaessa käytetään usein sanaa aineenvaihdunta. Aineenvaihdunnalla tarkoitetaan kaikkia niitä tapahtumia, joiden kohteeksi ravinto ruuansulatuskanavassa joutuu. Aineenvaihdunnassa erilaisten ruuansulatusnesteiden, kuten syljen, mahanesteen, sapen ja suolinesteen vaikutuksesta ruuasta vapautuvat ravinneaineet elimistön rakennusaineiksi, elintoimintojen ylläpitoon ja kuluneiden solunosien korjaamiseen. Käytettävät aineet palavat eli hapettuvat aineenvaihdunnassa.

Solujen hajoamistuotteet ja happamat aineenvaihdunnan kuona-aineet kuljetetaan verenkierron avulla niiden erittämispaikoille: munuaisiin, iholle, keuhkoihin ja suolistoon, joista ne poistuvat, kunhan ne on ensin tehty emästen avulla haitattomiksi.

Heikot hapot kuten virtsahappo, sitruunahappo ja askorbiinihappo voivat poistua erittymällä suoraan virtsaan (ellei niitä ole enempää kuin munuaiset pystyvät erittämään). Aineenvaihdunta hajottaa niitä myös hiilidioksidiksi ja vedeksi.

Voimakkaat hapot sitä vastoin harvoin poistuvat sellaisenaan elimistöstä. Elimistön on ne ensin neutraloitava emäksillä. Tähän tarkoitukseen käytetään munuaisten muodostamaa ammoniumia. Se on erittäin voimakas emäs. Neutraloinnin jälkeen muodostuvat neutraalit suolat poistuvat elimistöstä virtsan mukana. Kuitenkin munuaisilla on tietty kapasiteetti tuottaa ammoniumia. Ammonium syntyy glitamiiniaminohaposta sen pilkkoutuessa.

Elimistön kyky muodostaa ammoniumia on rajallinen. Siksi myös neutraloinnin teho on rajallinen.
Jos neutralointikyky ylitetään nauttimalla runsaasti ruokia, jotka tuottavat happamia aineenvaihduntatuotteita, alkavat happamat aineet kertyä elimistöön.

Happojen varastoituminen

Elimistö pyrkii kaikin keinoin pitämään veren happamuuden vakiona. Elimistön kyky hajottaa ja poistaa elimistöön tulleita happoja vaihtelee. Se on erilainen eri ihmisillä eri ikäkausina. Munuaisilla on aina yläraja kyvyssä käsitellä happoja.

Jos ravinto tuo elimistöön happoja enemmän kuin mitä keuhkot, munuaiset ja hiki voivat tehdä tehottomiksi, käsitellään happojen ylimäärä elimistön puskurijärjestelmässä. Näin säilytetään suunnilleen vakio kudosnesteiden ja veren happamuudessa. Kaikki ylimääräiset hapot elimistö varastoi tavalla, joka ei enää johda veren happamuuden muutoksiin.

Happamien aineenvaihduntatuotteiden pääasiallisia varastopaikkoja ovat sidekudokset. Sidekudos (kollageeni) kärsii happamista aineista ja sen normaali toiminta häiriintyy. Sidekudoksen degeneraatiota, rappeutumista, voitaneen pitää happovarastoinnin seurauksena (esim. ateroskleroosi).

Toinen varastointipaikka on luusto. Happojen varastointi johtaa luuston haurastumiseen ja osteoporoosiin kalsiumkadon seurauksena.

Teoreettisena varastona voidaan pitää myös soluja. Niiden pH on luonnostaan melko matala ja niissä on paikkoja, joihin happamia aineita voitaisiin varastoida. On myös olemassa teoreettinen riski, että kyseinen varastointi sekoittaa solujen normaalia toimintaa.

Elimistön eräs hätäkeino ylimääräisten happamien aineiden varastoimiseksi on muodostaa niistä munuais-, sappi- tai virtsarakon kiviä.

Ovatko happovarastot terveyden uhka?

Mikäli ruoka ei sisällä riittävästi happoja neutraloivia emäksisiä aineita, tekevät happamia jäämiä tuottavat ruuat elimistön aikaa myöten happamaksi.

Elimistön happoylimäärän haittavaikutuksista ei yleensä ilmene oireita pitkään aikaan. Happoja kertyy verenkiertoon niin kauan kuin mahdollista. Itävaltalainen professori Ebbinger tuli tutkimuksissaan siihen tulokseen, että sekaruokaa syövän ihmisen elimistö on saavuttanut noin 35 vuoden iässä pisteen, jossa happamuus ei voi enää lisääntyä. Hän kutsui tätä tilaa verireumaksi, useimpien aineenvaihduntasairauksien esiasteeksi. Erilaiset aineenvaihduntasairaudet lisääntyvät voimakkaasti yli 40-vuotiaiden keskuudessa.

Biologinen lääketiede tuntee lukuisia eri sairauksia, joiden se katsoo aiheutuvan nimenomaan pitkäaikaisesta elimistön happamuudesta. Niitä ovat reumaattiset sairaudet, vanhuuteen liittyvät kalkkeutumissairaudet ja sidekudossairaudet.

Sidekudos joutuu varastoimaan ja käsittelemään happoylimäärät, jotka eivät voi poistua elimistöstä normaalilla tavalla. Happoylimäärät rasittavat myös munuaisia. Mahahaavan epäillään olevan seurausta kyseisen happamuuden noususta, samoin luuston kalkkikadon (osteoporoosi). Osteoporoosi on nykyisin erittäin yleinen sairaus, varsinkin vaihdevuodet ohittaneiden naisten keskuudessa. Liiallinen happamuus voi olla erilaisten kipu- ja särkytilojen, rappeutumissairauksien ja erilaisten aineenvaihduntavaivojen kuten erilaisten reumatilojen, maksa-, vatsa-, munuais- ja sydänvaivojen sekä diabeteksen, kohonneen verenpaineen, verenkiertohäiriöiden syy. Elimistön liiallinen happamuus heikentää myös hampaiden ja ikenien terveyttä johtaen hampaiden reikiintymiseen, heilumiseen ja irtoamiseen sekä ikenien turpoamiseen.

On paikallaan todeta, että useimmat lääkärit ja fysiologit tuntevat paremmin happo-emästasapainon akuutit häiriöt. Happo-emästasapainon kroonisiin häiriöihin liittyvät tutkimukset ovat vaikeita, osin mahdottomia suorittaa. Tästä syystä monet teoriaan liittyvät seikat eivät edusta absoluuttista tieteellistä totuutta, vaan ovat vielä teoriaa.

Mitkä ruoat ovat happamia ja mitkä emäksisiä?

Emäs ylijäämäiset ruuat:

• vihannekset, juurekset
• marjat, hedelmät
• idut
• maito ja hapanmaitotuotteet
• sienet
• idätetyt siemenet, pähkinät ja vilja

Neutraalit ruuat:

• tattari, hirssi
• mantelit
• hasselpähkinä

Emäs- ja neutraalipitoiset ruoka-aineet tulisi olla 80 % syödystä ruuasta.

Happoylijäämäiset ruuat:

• liha, kala, kananmunat
• idättämätön vilja ja viljatuotteet
• sokeri
• pähkinät
• juustot
• kaikki rasvat
• puolukka

Happopitoiset ruoka-aineet tulisi olla enintään 20 % syödystä ruuasta.
Viljat voivat vaikutukseltaan olla jopa voimakkaampia kuin liha.

Emäsryövärit

Nykyinen ruokavalio sisältää aineksia, jotka ovat elimistön terveydelle suuri vaara. Emäsryöväreiksi kutsutaan sellaisia ruoka-aineita, joista ei itsestään varsinaisesti muodostu happoja, mutta, jotka vaikuttavat happamuutta lisäävästi, jolloin elimistö joutuu turvautumaan omiin emäsvarastoihinsa.

Happamuutta lisäävistä aineista vaarallisimpia ovat:
1. sokeri
2. valkoiset ydinvehnäjauhot, niistä valmistetut ruoat ja leivonnaiset
3. kovetetut tai pitkälle jalostetut ruokarasvat

Laskennallisesti voidaan päätellä, että sokerista 97 % vaikuttaa elimistöön happamuutta lisäävästi. Emästen kuluttajana vehnäjauhot ovat sokerin luokkaa. Sokeri ja valkoiset vehnäjauhot yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jossa happoylimäärän vaikutus ja haitallisuus kaksinkertaistuu. Yhtä haitallisia ovat kovetetut ja raffinoidut (jalostetut) rasvat ja öljyt; margariinit ja tavalliset ruokaöljyt. Kyseiset kolme ruoka-ainetta muodostavat elimistöä ajatellen todellisen ryöväritrion. Näin selittyy myös, että monien vegaanien elimistö on yhtä hapan kuin lihansyöjien, koska vegaanitkaan eivät syö riittävän täysipainoista ja käsittelemätöntä ruokaa.

Mitä emäsvoittoinen ruoka aiheuttaa?

Syötäessä joko raakaa tai kypsennettyä emäsvoittoista ruokaa, alkaa elimistö muuttua neutraalimmaksi. Myös erilaisten kiputilojen lieventyminen on suorassa yhteydessä elimistön happovarastoihin. Kivut lievenevät ja poistuvat samalla kuin emäsylimäärä kasvaa ja happamat aineenvaihdunta-aineet vähenevät kudoksista.

Kaikki kivut eivät kuitenkaan lopu sillä, että elimistö vapautuu hapoista, sillä krooninen happoylimäärä on saattanut vaurioittaa soluseinämiä ja heikentää verenkiertoa eikä elimistön alkalisoituminen vaikuta siihen. Elimistön emäsylimäärän ei tiedetä aiheuttavan mitään vastaavanlaisia seurauksia.

Onko happo- emästasapaino sama kuin kivennäistasapaino?

Kyseessä on kaksi eri asiaa, vaikka emäsvoittoinen ruoka sisältääkin yleisesti runsaasti kivennäis- ja hivenaineita. Oikeasuhteinen ja riittävä kivennäisaineiden saanti kulkee käsi kädessä emäsvoittoisen ruoan kanssa (juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä).

Vaikuttaako ruuan valmistustapa happo-emästasapainoon?

Happo-emästasapainoon voimakkaammin vaikuttaviin epäorgaanisiin happoihin eivät ruuan valmistustavat vaikuta. Tasapainon säilyttäminen edellyttää, ettei keitto- tai liotusvesiä heitetä pois. Liotus- ja keitinvedessä on emäksisiä aineita. Happamat aineet säilyvät keitetyssä ruoka-aineessa. Esimerkiksi keitetyt kasvikset, joiden keitinvesi heitetään pois, muodostavat happoylimäärän, vaikka raakana tuote on emäsylimäärää tuottava.

Kasviksia ei koskaan pitäisi keittää suolavedessä, sillä silloin ne menettävät parhaan ravintoarvonsa - elimistön happamuutta alentavan ominaisuutensa.

Vielä ei ole pystytty kehittämään mittaustapaa, jolla pystyisimme selvittämään elimistön tarkkaa happo-emästasapainoa.

Elimistössä olevien happamien aineenvaihduntajäämien poistaminen onnistuu ainoastaan kasvispainotteista ruokavaliota noudattamalla.

Talven lämmittävät reseptit

2009-10-12T13:42:00.003+03:00

Seuraavassa on pari lämmittävää ruokareseptiä kylmiin talvipäiviin. Nauti ateriasi lisukkeena aina myös tuoreita kasviksia!

PAISTETUT MUIKUT JA YRTTIJUUREKSET
1 annos

• 120 g tuoreita muikkuja (paista uunissa kypsiksi n. 15–20 min 150-180 asteessa) (miehille 150–200 g)

• 1 iso porkkana kuutioituna
• 1 iso punajuuri kuutioituna
• 1,5 dl lanttua kuutioituna
• 1 rkl kylmäpuristettua oliivi- tai rypsiöljyä
• ripaus ruususuolaa
• tuoretta basilikaa, oreganoa ja timjamia runsaasti (iso kourallinen)

Höyrytä paloitellut juurekset. Älä kypsennä liikaa. Lisää suola ja öljy ja paloitellut yrtit. Tarjoile paistettujen muikkujen ja tuoreiden kasvisten (tuoresalaatti) kanssa.

Yrttijuuresten kanssa käy myös muut kalat, kuten lohi ja silakat.

JUURESLAMMASPATA
2 annosta

• 2 pientä sipulia
• 2 punajuurta
• 2 porkkanaa
• 1 bataatti
• pieni pala lanttua
• 2 rkl oliiviöljyä
• 200g lammaspaistia (lihaa voi annostella naisille 100 g ja miehille 150 g per annos)
• ripaus ruususuolaa
• mustapippuria, basilikaa, timjamia, meiramia, kirveliä

Ruskista liha kevyesti pannulla (älä polta). Kuori ja pilko kasvikset kuutioiksi. Voitele pata öljyllä ja lisää sinne kasvikset, öljy, mausteet ja ruskistetut lampaanpaistikuutiot. Sekoita kaikki keskenään ja laita kansi padan päälle. Hauduta 150 asteessa n. 1 tunti tai kunnes juurekset ovat pehmenneet.

Lämpöä keholle

2009-10-12T12:55:00.006+03:00

Elämme vuodenaikaa, jolloin sää kylmenee ja keho tarvitsee lämpöä säilyttääkseen balanssinsa. Sen lisäksi, että pidämme itsemme lämpiminä kunnollisella vaatetuksella, myös ruoan vaikutus kehomme lämpötilaan on merkittävä. Myöhään syksyllä ja talvella tulisi suosia kehoa lämmittävää ruokaa. Myös tuuli ja kosteus lisäävät kylmyyttä. Näin ollen myös kesällä voi ajoittain nostaa lämmittävän ruoan osuutta. Henkilöiden, joiden energiataso on matala ja jotka kokevat itsensä kylmiksi, on syytä lisätä lämmittävän ruoan osuutta. Siten heikot, laihat ja kuivat kehotyypit tarvitsevat enemmän lämpöä tuottavaa ravintoa kuin jykevämmät ja korkean energiatason omaavat.

Kiinalaisessa lääketieteessä (sekä muualla Idässä) ruoka-aineet jaetaan niiden erilaisen lämpöä tuottavan vaikutuksen ja ominaismakujen mukaan. Eri ruoka-aineet ja niiden lämpötilat sekä maut vaikuttavat meidän kehomme eri toimintoihin joko aktivoimalla tai heikentämällä sitä. Tämä tieto saadaan tarkastelemalla kehon käytöstä ruoan kulutuksen jälkeen. Lämpötilalla ei mitata sitä, kuinka kuumalta tai kylmältä ruoka tuntuu, vaan ruoan lämpötila on mitta sen vaikutuksesta kehoon ruoansulatuksen jälkeen. Yksinkertaisesti, lämmittääkö vai viilentääkö se meitä.

Viilentävät ruoka-aineet pyrkivät johtamaan energian sisäänpäin ja alaspäin, viilentäen ylemmät ja uloimmat kehon osat ensin. Lämmittävät ruoat nostavat puolestaan energian ylöspäin ja ulospäin keskustasta, lämmittäen meidät sisältä ulospäin. Lämmittävät ruoat nopeuttavat meitä ja viilentävät hidastavat.
Hyvin kuumat ja tuliset ruoka-aineet, kuten chili, lämmittävät meidät ensin voimakkaasti ja sitten viilentävät hikoilun avulla. Tuliset ja kuumat ruoka-aineet myös kuivattavat kehoa, jonka vuoksi niiden liiallista käyttöä tulisi välttää.

Ei ole yhtä absoluuttista sääntöä, joka määrää onko ruoka lämmittävää vai viilentävää. Seuraavat ohjeet ovat kuitenkin melko luotettavia:
• Kasvit, joiden kasvamiseen kuluu enemmän aikaa (esim. juurekset, inkivääri), ovat yleensä lämmittävämpiä kuin nopeasti kasvava ruoka (salaatit).
• Ruoka-aineet, joissa on korkea vesipitoisuus, ovat yleensä viilentäviä (esim. meloni, kurkku).
• Kuivatut ruoka-aineet ovat lämmittävämpiä kuin vastaavat tuoreet (esim. kuivatut hedelmät)
• Kemiallisesti lannoitetut ruoat, jotka on pakotettu kasvamaan nopeasti, ovat yleensä viileämpiä kuin vastaavat luonnollisesti kasvaneet.
• Jotkut ruokiin lisätyt kemikaalit voivat aiheuttaa Kuumuutta, kuten myös keinotekoisesti kypsytetyt ruoat.

Ruoan lämpötilaan vaikutetaan myös valmistustavalla. Valmistustavoissa tulisi suosia neutraaleja tai lämmittäviä. Höyrytys on paras tapa ruuanvalmistuksessa, sillä se ei muuta juurikaan ruuan omaa luonnetta, ainoastaan tasapainottaa liian kylmiä tai kuumia ruokia.
• Raaka -> Viilentävä
• Höyrytetty -> Neutraali
• Keitetty (keittoruoka)-> Neutraali/Lämmittävä
• Hauduttaminen -> Lämmittävä
• Uunissa paistettu -> Lämmittävä
• Syväpaistettu -> Kuumentava
• Paistettu -> Kuumentava
• Grillattu -> Kuumentava
• Paahdettu -> Kuumentava

Tieto ruoka-aineiden lämpötilasta auttaa meitä tasapainottamaan ateriamme yleisvaikutusta ja sopeuttamaan sen kehomme tarpeisiin. Kylmätilan omaavat tarvitsevat enemmän lämmittävää ravintoa ja päinvastoin.

Vaikka edellä on esitetty viitteitä siitä millainen ruoanvalmistustapa lämmittää kehoamme, on tuoreruoan osuus myös talvella erittäin tärkeää. Yleensä suosittelen tuoreruoan osuudeksi 50–80 % päivittäisestä ruoastamme. Osuuden suuruus on yksilöllistä huomioiden kehon tarpeet. Tämän lisäksi siihen vaikuttaa vuodenaika ja maantieteellinen sijainti. Kylmempään vuodenaikaan mentäessä monen keho kaipaa lämmittävämpää ruokaa ja on myös luonnollista, että kypsennetyn ruoan osuutta lisätään. Tietyt henkilöt voivat hyvin syömällä ympärivuotisesti 100 %:sti elävää ravintoa (ruokaa, jota ei ole kuumennettu yli 42 asteen), mutta tällainen valinta on jokaisen tehtävä kuunnellen kehoaan.

Oman kehon kuuntelulla ei tarkoiteta mielen ja järjen kuuntelemista, sillä näitä ohjailevat yleensä himot tai aatteet. Tiukkojen aatteiden mukaan eläminen voi olla vahingollista kehollemme. Olen valitettavan usein joutunut todistamaan nuoria naisia, jotka haluavat elää vegaanisella ravinnolla huolimatta siitä, että heidän kehonsa oireilee jatkuvasti. Yleensä tähän on johtanut vääränlailla koostettu vegaaniravinto, joka ei tue kehomme tarpeita. Haluan korostaa, että oikein koostettu vegaaninen ravitsemus voi olla huipputerveellinen, mutta oma näkemykseni on, ettei tiukka vegaaninen ravinto ole välttämättä se kaikkein terveellisin ja paras vaihtoehto. Pieni laadukkaan eläinproteiinin osuus (kala, äyriäiset, kananmuna, riista) ravitsemuksessamme täydentää ravitsemustamme valtavasti.

Himot puolestaan kertovat aina jostain kehon epätasapainotilasta. Tämä ei tarkoita, ettemmekö voisi tuntea nautintoa ja mieltymystä eri asioita kohtaan. Juuri nautinnot tekevät elämästä elämisen arvoista. Himot sen sijaan ovat voimakkaita haluja, joita emme kykene hallitsemaan. Yleensä niistä muodostuu riippuvuuksia ja ne ajavat sisäisen balanssimme päälaelleen. Näiden asioiden erottaminen kehomme viesteistä on erityisen tärkeää matkalla kohti terveyttä, hyvää oloa ja tasapainoa.

Kuten edellä jo mainitsin, voi elävällä ravinnolla elää myös talvella huomioimalla raaka-aineiden omat lämpövaikutukset. Myös kehon tasapaino on tärkeää. Tällä tarkoitan, että vain yhdenlämpöisille ja makuisille raaka-aineille itsemme altistaminen saa kehomme balanssin järkkymään. Vuodenaikojen mukaisessa syömisessä siis ruoka-aineiden suhteita muutetaan, muttei poisteta jotain ryhmää käytöstä kokonaan. Myös talvella on lehtivihreän osuus siis erittäin tärkeää.

Vaikka talvella suositaan lämmittäviä ruokia, tulisi ruokavalioon sisällyttää vuodenajasta ja sen ominaislämpötilasta riippumatta monipuolisesti erilaisia ruoka-aineita.

Toinen huomioitava asia on nautittavan ruoan fyysinen lämpötila. Nautittavan ruoan tulisi olla aina celsiusasteeltaan vähintään huoneenlämpöistä. Paras ruoan lämpötila on n. 35–38 astetta, joka on lähellä kehon omaa lämpötilaa. Näin säästämme kehoamme, jonka ei tarvitse uudelleen jäähdyttää tai vastaavasti lämmittää ravintoa ruoansulatukselle sopivaksi. Liian kylmänä nautitut ruuat eivät ole hyväksi elimistölle. Tämä on asia, joka on erityisen tärkeää elävän ravinnon syöjille, jotteivät he turhaan viilentäisi kehoaan.

Seuraavassa on esimerkkejä tiettyjen ruoka-aineiden lämpövaikutuksesta.

VIILEÄT tai KYLMÄT:
• viljat; tattari, hirssi, ohra, villiriisi, speltti, vehnä
• palkokasvit, pähkinät ja siemenet; soijapapu, mungpapu, tofu
• vihannekset; kaalit, lehtisalaatti, pinaatti, nokkonen, amarantti, selleri, parsa, kesäkurpitsa, tomaatti, kurkku, munakoiso, bambunversot, sienet, raparperi, hapankaali
• hedelmät, marjat; mansikka, sitrushedelmät, papaija, vesimeloni, mango, banaani, päärynä, persikka
• eläinkunnantuotteet; jogurtti, juustot, piimä, viili, kuha, hauki, ravut, merilevät
• mausteet; meirami, sitruunamelissa, suola
• juomat; vihreä tee, soijamaito, kylmä tai viileä vesi

NEUTRAALIT:
• viljat; täysjyväriisi, ruis
• palkokasvit, pähkinät ja siemenet; herne, seesaminsiemen, hasselpähkinä
• vihannekset; punajuuri, porkkana, lanttu
• hedelmät, marjat; omena, mustikka, viinirypäle, luumu, viikuna, ananas, taateli
• eläinkunnantuotteet; kananmuna, ahven, silli, tonnikala
• mausteet; hunaja
• juomat; kuuma vesi

LÄMPIMÄT:
• viljat; kaura
• palkokasvit, pähkinät ja siemenet; useat pavut, manteli, saksanpähkinä, kurpitsansiemen, pinjansiemen, käynyt papujuusto, auringonkukansiemen
• vihannekset; sipuli, ruohosipuli, kurpitsa, bataatti, oliivi
• hedelmät, marjat; kirsikka, ruusunmarja, mustaherukka, rusina, musta luumu, vadelma, aprikoosi
• eläinkunnantuotteet; nauta, lammas, kana, kalkkuna, silakka, katkaravut, lohi (höyrytetty, haudutettu, uunissa miedolla lämmöllä paistettu)
• mausteet; persilja, rosmariini, tuore inkivääri, fenkoli, sahrami, mausteneilikka, muskotti, kardemumma, sinapinsiemen, tilli, ruskea sokeri
• juomat; viinit

KUUMAT: VÄLTÄ LIIALLISTA KUUMIEN RUOKIEN NAUTTIMISTA! SE SAA ELIMISTÖN EPÄTASAPAINOTILAAN!
• viljat; -
• palkokasvit, pähkinät ja siemenet; -
• vihannekset; valkosipuli, piparjuuri, shalottisipuli, paprika
• hedelmät, marjat; -
• eläinkunnantuotteet; lohi (pannulla paistettu)
• mausteet; basilika, kuivattu inkivääri, chili, pippurit, kaneli, curry
• juomat; kahvi, vahva alkoholi

Edellä esitettyä listaa seuraamalla voimme huomata, kuinka suosittelemani tuorepuurokin voi olla lämmittävä tai viilentävä riippuen käytettävistä raaka-aineista. Lämmittävän tuorepuuron saamme käyttämällä raaka-aineina esimerkiksi mustaherukkaa, vadelmaa, ruusunmarjaa, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä ja nauttimalla sen vähintään huoneenlämpöisenä. Vastaava puuro valmistettuna ainoastaan viilentävistä raaka-aineista, kuten mansikoista, banaanista, hirssistä ja jogurtista, olisi puolestaan viilentävä.
Hyviä lämmittäviä lounas- ja päivällisruokia ovat esimerkiksi lämmittävä juureskeitto ja aurinkoinen sosekeitto tai höyrytetyt kasvikset ja lohi maustettuna isolla nipulla persiljaa tai muita tuoreita yrttejä.

Lopuksi haluan vielä nostaa esille tärkeän asian; RUOANSULATUSPROSESSI TARVITSEE LÄMPÖÄ. Pitkäaikainen tai liiallinen kylmien ruokien syöminen heikentää vakavasti ruoansulatustamme ja johtaa pernan toiminnan romahtamiseen. Sisäelimistämme juuri pernalla on valtava vaikutus siinä, miten kehomme kykenee hyödyntämään syömämme ravinnon. Mitä vahvempi pernamme toiminta on, sitä paremmin se kykenee imemään ravintoa mistä tahansa ruoasta ja tukemaan kehomme tarpeita.

Ruusuinen hedelmäpöperö 1 annos

2009-10-04T08:23:00.004+03:00

• 1 annos viikunatahinia (katso ohje täältä)
• 4 kuivattuja luomuaprikoosia
• 3 rkl kuivattua ruusunmarjaa (käytä mieluummin paloja kuin jauhetta)
• 1,5 dl vettä liotukseen
• 1 iso luomu omena

Liota paloitellut aprikoosit ja ruusunmarjat 1,5 desissä vettä 4-6 tuntia.

Soseuta lionneet kuivahedelmät (älä kaada kuivahedelmien vettä pois) tasaiseksi massaksi viikunatahinin kanssa. Raasta omena kuorineen karkeaksi raasteeksi ja sekoita pöperön joukkoon.

TV vinkki!

2009-09-29T06:54:00.003+03:00

Tänään JIM TV esittää dokumentin, joka saattaa kiinnostaa monia, jotka haluavat vaikuttaa ekologisemmilla elintavoillaan ja ratkaisuillaan ympäristöömme.

JIM D: Maa ilmasta
JIM Klo: 21.00 Pvm: 29.09.2009

Tuotteiden tarinat, osa 1/2. Mitä piilee ostamiemme tuotteiden takana? Millaisissa oloissa ne on tehty ja millaiset vaikutukset niillä on ympäristöön? Jakson ensimmäisessä osassa perehdytään kännyköissä käytettävään koltaaniin, farkkujen valmistusprosessiin ja uhanalaiseen tonnikalaan. Ranskalainen dokumenttisarja.

Makua tahnoilla ja levitteillä

2009-09-25T08:00:00.004+03:00

Siementahnat ovat puhdasta nautintoa!
Tahnoja voi käyttää levitteenä esimerkiksi täysjyvä- ja siemenleipien kanssa tai maustaa kasviksia ja muita salaattiruokia.

KURPITSANSIEMENTAHNA

• 200 g kurpitsansiemeniä
• 1 ½ - 2 dl kylmäpuristettua oliivi- rypsi- camelinaöljyä

Jauha kurpitsansiemenet hyvin hienoksi. Pane jauhe kulhoon ja lisää siihen teelusikoittain öljyä, kunnes saat hyvän levitteen rakenteen. Tahnan tulee muistuttaa maapähkinävoita. Pidä tahnaa kannellisessa lasitölkissä jääkaapissa, jotta se pysyy tuoreena. Säilyy jääkaapissa noin 1 viikon.

Kurpitsansiemenet ovat yksi parhaista sinkinlähteistä,
ja ne on kauan yhdistetty immuunisuojaan, eturauhasen terveyteen ja hedelmällisyyteen. Siemenissä on myös runsaasti välttämättömiä omega-6-rasvahappoja.

LINSSITAHNA

• 3 dl keltaisia linssejä
• 8 dl vettä
• (pieni pala punasipulia tai ½ dl ruohosipulia)
• ripaus ruususuolaa
• 3-4 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa tai basilikaa

Huuhtele linssit huolellisesti ja hauduta niitä miedolla lämmöllä n. puolisen tuntia. Nosta lämpötila kiehumispisteeseen ja kuori mahdollinen vaahto pois. Hauduta n. 30 minuuttia tai, tai kunnes linssit ovat täysin pehmenneet (lisää vettä tarvittaessa). Lisää suola ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää pilkottu sipuli, oliiviöljy, sitruunamehu ja mausteet ennen tarjoilua.

TUOREHERNETAHNA

• 150 g tuoreita herneitä
• ½ dl kylmäpuristettua oliivi- rypsi- camelinaöljyä
• 2-3 rkl sitruunamehua
• 1-2 dl tuoretta basilikaa tai persiljaa
• 1 dl manteleita
• 1-2 valkosipulinkynttä
• 1 tl ruususuolaa

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi tahnaksi. Syö sellaisenaan leivän päällä tai kasviksiin sekoitettuna.

PERSILJAKEVYTLEVITE

• 125 g voita
• n. 1 ¼ dl vettä
• ¾ dl kylmäpuristettua oliivi- rypsi- camelinaöljyä
• 1 dl tuoretta persiljaa pilkottuna

Sekoita huoneenlämpöinen voi kylmään veteen ja sekoita öljy ohuena nauhana joukkoon. Lisää persilja. Laita jääkaappiin kovettumaan.

HUMMUS

• 4 dl keitettyjä kikherneitä
• 2 rkl tahinia eli seesaminsiementahnaa ja loraus vettä
• 1 dl vettä
• 2-3 rkl kylmäpuristettua oliivi- rypsi- camelinaöljyä
• 1-2 rkl sitruunamehua
• 1-2 tl ruususuolaa
• 2-3 rkl persiljaa
• (1 pilkottu valkosipulinkynsi)

Soseuta kikherneet tehosekoittimessa. Vatkaa tahinia ja vettä sauvasekoittimella tai käsin, niin että tahini sekoittuu veteen. Lisää kaikki ainekset kikherneisiin ja sekoita huolellisesti. Lisää vettä, jos tahna on liian sakeaa. Anna vetäytyä muutama tunti ja tarjoile lisukkeena tai sellaisenaan leivän päällä. Säilyy jääkaapissa n. 3 vuorokautta. Osan voi myös pakastaa.

Ruusuinen unelma 1 annos

2009-09-20T07:50:00.004+03:00

• 2 dl tuoreita perattuja ruusunmarjoja (perkaaminen tarkoittaa kovien siementen poistamista)
• 3 tuoretta taatelia
• vettä (sopivan notkeuden saamiseksi)

Seesamkerma:
• 2 rkl kuorellisia seesaminsiemeniä
• 1 kuivattu viikuna + 1 dl vettä liotukseen
• (voit lisätä vaniljaa halutessasi)

Liota seesaminsiemenet omassa vedessään 6 tuntia, jonka jälkeen idätä siemeniä muutama tunti. Samoin liota paloiteltu viikuna omassa vedessään.
Soseuta seesaminsiemenet ja viikunat viikunoiden liotusvettä pikkuhiljaa lisäten (käytä koko liotusvesi).

Soseuta ruusunmarjat ja taatelit tasaiseksi soseeksi lisäten vettä sopivan notkeuden saamiseksi. Jos kaipaat makeampaa ruusunmarjavanukasta, voi taateleiden määrää lisätä. Lado isoon lasikulhoon vuorotellen ruusunmarjavanukasta ja seesamkermaa. Tarjoile.

Lohi aurinkosalaatilla 1 annos

2009-09-20T07:47:00.002+03:00

• 150 g tuoretta lohta (miehille 200 g)
• 1 iso porkkana
• kurpitsaa samassa suhteessa porkkanan kanssa
• iso kourallinen sinimailasen ituja
• iso kourallinen mieleisiäsi versoja
• iso kourallinen vuonankaalia
• iso kourallinen pilkottua mangoldia

Avokadokastike:
• 1 avokado
• ruususuolaa (oman maun mukaan)
• vettä (sopivan notkeuden saamiseksi)

Höyrytä tai hauduta uunissa tuore kala kypsäksi.
Huuhdo versot sekä salaatinlehdet ja revi palasiksi. Raasta porkkana hienoksi ja kurpitsa hieman isommaksi raasteeksi. Kumoa kasvikset isolle lautaselle ja kaada päälle avokadokastike. Tarjoile lohen kanssa.

Kasvispeti 1 annos

2009-09-20T07:43:00.002+03:00

• 100 g tofua (miehille 150 g)
• 1 iso porkkana
• lanttua samassa suhteessa porkkanan kanssa
• ½ paprikaa (keltaista tai punaista)
• 100 g vuonankaalia
• 2 rkl saksanpähkinöitä
• 2 rkl kurpitsansiemeniä
• 1-2 dl pilkottua tuoretta persiljaa
• aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan
• 1 rkl kylmäpuristettua oliivi- tai rypsiöljyä
• ripaus ruususuolaa

Liota siemeniä muutama tunti.
Paloittele tofu viipaleiksi, suolaa ja hauduta uunissa kullanruskeiksi.
Kuori ja paloittele porkkanat sekä lanttu. Höyrytä porkkanat ja lanttu nopeasti kypsiksi. Höyrytys on nopea kypsennystapa, joten muutama minuutti riittää. Tunnet kun kasvikset ovat puolipehmeitä. Älä hauduta liikaa, sillä se vie kasvisten maun.
Pilko persilja silpuksi. Kuutioi aurinkokuivatut tomaatit. Kaada höyrytetyt kasvikset kulhoon ja lisää päälle ripaus suolaa. Lisää joukkoon persilja ja paloitellut paprikat, tomaatit, vuonankaali, tofu sekä kurpitsansiemenet ja saksanpähkinärouhe. Lisää öljy ja sekoita. Tarjoile heti.

Kalaa ja höyrytetyt kasvikset 1 annos

2009-09-20T07:25:00.005+03:00

• 130 g tuoretta tonnikalaa tai lohta (miehille 150-200 g)
• 200g parsakaalia
• 2 porkkanaa
• 1 dl herneitä
• 1-2 dl pilkottua tuoretta persiljaa
• aurinkokuivattuja tomaatteja
• 1 rkl kylmäpuristettua oliivi- tai rypsiöljyä
• ruususuolaa

Paloittele tonnikala kuutioiksi ja höyrytä nopeasti kypsäksi. Kuutioidut palaset kypsyvät jopa parissa minuutissa. Älä kypsennä liikaa, vain sen verran, että liha hyytyy.
Huuhtele ja pilko parsakaali. Kuori ja paloittele porkkanat. Höyrytä porkkanat ja parsakaali nopeasti kypsiksi. Huomaa, että porkkanat vievät hiukan kauemmin aikaa kypsyäkseen, joten lisää parsakaalin nuput hieman myöhemmin. Höyrytys on nopea kypsennystapa, joten muutama minuutti riittää. Tunnet kun kasvikset ovat pehmeitä. Älä hauduta liikaa, sillä se vie kasvisten maun.
Pilko persilja silpuksi. Kuutioi aurinkokuivatut tomaatit. Kaada höyrytetyt kasvikset kulhoon ja lisää päälle ripaus ruususuolaa. Lisää joukkoon persilja ja paloitellut tomaatit, herneet sekä öljy. Sekoita. Tarjoile heti kalakuutioiden kanssa kanssa.

Vanilja-omenapiirakka

2009-09-16T07:38:00.005+03:00

Pohja:
• 1 dl auringonkukansiemeniä
• 2 dl manteleita
• 10 liotettuja taatelia

Jauha mantelit ja auringonkukansiemenet. Lisää joukkoon taatelit ja tee monitoimikoneella pohja-aineista paksu massa ja levitä vuokaan, johon on ripoteltu auringonkukansiemenrouhetta. Laita pohja jääkaappiin 2 tunniksi.

Täyte:
• 5-6 makeaa omenaa raastettuna (luomu omenat kuorineen)
• 2 rkl sitruunamehua
• 1-2 rkl kanelia

Sekoita päällysteen ainekset keskenään. Kumoa täyte pohjalle.

Vaniljakerma-päällys:
• 3 dl cashewpähkinöitä (ei lioteta)
• reilu ½ tl luonnonvaniljaa
• 8 taatelia (tuoreet sellaisenaan mutta kuivattuja voi liottaa muutaman tunnin)
• vettä

Hienonna pähkinät tehosekoittimessa. Lisää mausteet ja vesi, soseuta. Lisää vettä vain sen verran, että saat kiinteän kastikkeen. Levitä paksu kerros kastiketta omenatäytteen päälle. Koristele omenasiivuilla sekä saksanpähkinärouheella. Viilennä piirakka jääkaapissa ½-1 tunti ennen tarjoamista.
Säilytä piirakka jääkaapissa.

Hedelmäkakku

2009-09-16T07:25:00.005+03:00

Pohja:
• 2 dl manteleita
• 2 dl saksanpähkinöitä
• 1 dl kivettömiä liotettuja taateleita

Rouhi mantelit ja saksanpähkinät tehosekoittimessa. Lisää taatelit pienissä erissä jatkaen tehosekoittamista. Levitä rouhemassa piirakkavuokaa, jonka pohjalle on ripoteltu pähkinärouhetta. Anna seistä vähintään 2 tuntia jääkaapissa.

Täyte:
• n. 2 dl kuivattuja viikunoita
• n. 2 dl kuivattuja aprikooseja (ehdottomasti luomu)
• 2 dl cashewpähkinöitä
• vettä

Paloittele kuivahedelmät sormenpään kokoisiksi paloiksi. Liota kuivahedelmiä vedessä 4-6 tuntia. Lisää vettä sen verran, että hedelmät peittyvät.
Jauha cashewpähkinät. Tehosekoita liotetut hedelmät liotusvesineen tasaiseksi massaksi. Tehosekoita joukkoon pähkinäjauhe. Levitä täyte pohjalle.

Päällyskoristeet:
• 100 % raakakaakaojauhetta
• saksanpähkinärouhetta
• luumuja

Ripottele pinnalle kaakaojauhetta ja koristele luumuilla. Pidä kylmässä 2 tuntia ennen tarjoilua, jotta täyte hieman kovettuu.
Säilyy jääkaapissa hyvin parikin viikkoa.

Viherpirtelöt

2009-09-13T16:54:00.006+03:00

Viherpirtelöiden resepti on yksinkertainen: jotain tummanvihreää lehtivihannesta ja hedelmiä ja/tai marjoja. Vaihtoehtoja makuihin on rajattomasti. Lisäämällä joukkoon raikasta vettä, saat pirtelön. Jättämällä veden pois, saat pehmeän vanukkaan. Voit valita mieleisesi koostumuksen.

Esimerkkejä sopivista lehtivihanneksista: Lehtivihreitä on vaihdeltava päivittäin! Mieluiten jokaisena viikonpäivänä eri lajia!
• lehtikaali
• persilja
• nokkonen
• voikukka
• vuohenputki
• savikka
• apilat
• koivunlehdet
• viinimarjanlehdet
• naatit (esim. punajuuren)
• versot
• tummanvihreät salaattivihannekset (rooman-, tammenlehti-, tatsoisalaatti, vuonankaali)
• pinaatti
• lehtiselleri

VIHERPIRTELÖ 01
1 annos

• ½ ananas
• 2,5 dl mansikoita
• 4 lehtikaalin lehteä (leikkaa kova keskuskanta pois)
• (½ kypsä banaani)
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 02
1 annos

• 2 dl tuoreita nokkosenlehtiä
• 2 dl mustaherukoita
• 1 omena
• 1 päärynä
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 03
1 annos

• kourallinen pinaattia
• 2 dl mustikoita
• 1 päärynä
• 1 omena
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 04
1 annos

• nippu voikukanlehtiä
• 1 omena
• 1 persikka
• 2 dl vadelmia
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 05
1 annos

• 3-4 lehtikaalin lehteä (leikkaa kova keskuskanta pois)
• 1 banaani
• 2 dl mansikoita
• 2 kiiviä
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 06
1 annos

• nippu persiljaa
• 1 banaani
• 1 päärynä tai omena
• 2 dl mustikoita
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 07
1 annos

• kourallinen voikukanlehtiä
• 1 sellerin varsi
• 1 banaani
• 1 päärynä
• 1 omena
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 08
1 annos

• kourallinen puna- tai valkoapilaa
• 2 dl mansikoita
• 1 omena
• ½ banaani
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 09
1 annos

• kourallinen mustaherukanlehtiä
• 2 dl mustaherukoita
• 1 banaani
• 1 päärynä
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 010
1 annos

• iso kourallinen jauhosavikanlehtiä
• 3 dl marjoja
• peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 011
1 annos

• iso kourallinen pinaattia
• 2,5 dl mansikkaa
• 1 banaani
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 012
1 annos

• kourallinen mieleisiäsi versoja
• 1 banaani
• 1 persikka
• 1 omena/päärynä
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

VIHERPIRTELÖ 013
1 annos

• 4 lehtikaalin lehteä (leikkaa kova keskuskanta pois)
• 1 banaani
• 1 päärynä
• 1 omena
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

Terveellinen LEHTIVIHREÄ

2009-09-13T16:36:00.008+03:00

Olemme jo oppineet, että ravintoaineisiin kuuluu muutakin kuin yleisimmin tunnetut vitamiinit ja kivennäisaineet. Yksi tärkeä kategoria, joilla on löydetty terveyttä edistäviä vaikutuksia, ovat raaka-aineiden omat väriaineet. Hyvä ja helppo sääntö kuuluukin: syö jokaista 5 eri väriä päivittäin.

• sininen/purppura: esim. mustikka, mustaherukka, luumu, viikuna
• vihreä: esim. vihreä omena, kiivi, päärynä, parsa, vihreä paprika, parsakaali, vesikrassi, herneet, kesäkurpitsa, kaali, nokkonen
• valkoinen/ruskea: esim. banaani, taateli, kukkakaali, sipulit, sienet
• oranssi/keltainen: esim. aprikoosi, satsuma, mango, papaija, porkkana, keltainen paprika
• punainen: esim. mansikka, vadelma, tomaatti, kirsikka, punainen paprika, retiisi

Näistä vihreät nousevat kuitenkin ylitse muiden. Erityisesti syvän tummanvihreät lehtivihannekset on syytä nostaa jalustalle niiden huomattavien terveysvaikutusten vuoksi.

Lehtivihreä eli klorofylli on kasvikunnantuotteissa esiintyvä orgaaninen yhdiste, jolla on samantapainen kemiallinen rakenne kuin hemoglobiinilla. Sitä kuulee usein kutsuttavankin kasvien vereksi. Veri ja klorofylli poikkeavatkin toisistaan vain keskusatomin osalta; veressä keskusatomina on rauta, kun lehtivihreässä se on magnesium.

Luonnossa lehtivihreällä on tärkeä merkitys osallistumalla fotosynteesiin eli hiilidioksidin yhteyttämiseen. Se on kuin varastoitunutta aurinkoenergiaa. Lehtivihreä, joka antaa kasveille vihertävän sävyn, on luonnonkiertokulun kautta tietysti elintärkeä myös ihmisille. Sen osuus ravitsemuksessamme on kuitenkin ajan saatossa vähentynyt radikaalisti, siitäkin huolimatta, että se lukeutuu kenties tärkeimmäksi ravintoaineeksi. Monet tutkijat ovatkin todenneet lehtivihreän tärkeäksi ja tehokkaaksi lääkkeeksi. Esimerkiksi tulehdussairauksissa lehtivihreä vaikuttaa parantavasti estämällä bakteerien lisääntymisen.

Lista lehtivihreän suotuisista vaikutuksista on vaikuttava, sillä se:
• edistää solujen aineenvaihduntaa
• edistää uuden, terveen kudoksen muodostumista
• parantaa tulehduksia
• lisää elimistön hapenottokykyä
• normalisoi happoisuutta
• normalisoi suolen bakteerikantaa
• lisää vastustuskykyä
• edistää verenmuodostusta
• mahdollistaa pysyvän terveyden sekä hyvän henkisen ja fyysisen suorituskyvyn
• palauttaa elimistön tasapainon
• poistaa myrkkyjä elimistöstä
• voimistaa sydämen toimintaa ja elvyttää verisuonia, sisäelimiä, kohtua ja keuhkoja
• suojaa säteilyltä
• ei haittavaikutuksia

Suurimpia klorofyllipitoisuuksia sisältävät villivihannekset, merilevät sekä tummanvihreät viljeltävät lehtivihannekset. Juuri nämä ruokaryhmät ovat kuuluneet entisaikoina runsaimpiin ja merkittävimpiin ravintoaineisiin ravitsemuksessamme. Viljojen yleistyessä luonnon omat superraaka-aineet ovat saaneet väistyä ja seurauksella on myös omat vaikutuksensa nykyihmisten terveyden tilaan. Merkittävimmät ravitsemukselliset erot entisaikoihin verrattuna ovat oikeanlaisen kalsiumin ja omega-3-rasvahappojen vähäisyys. Useimmat villivihannekset sisältävät kaksi kertaa enemmän omega-3:sta kuin 6:sta ja niiden kalsiumin imeytymistehokkuus on 80–90 % luokkaa, joka tekee niistä parhaimman kalsiumin lähteen.

Kuinka paljon ja missä muodossa näitä superaineita sitten kannattaa nauttia? Lehtivihanneksia tulisi nauttia päivittäin ja mielellään melkein joka aterialla. Vähimmäissuositus on kuitenkin 1 iso nippu soseutettuna tai 2 nippua salaatin muodossa päivittäin. Annoserot johtuvat siitä, että ihmiset pureskelevat huonosti ruokansa ja ilman kunnollista hienontamista lehtivihannekset ovat heikosti sulavaa ruokaa. Näin ollen ne helposti kulkeutuvat sellaisenaan ruoansulatuskanavan läpi. Hienontaminen esimerkiksi viherpirtelöihin tai elävän ravinnon keittoihin lisää imeytymistehokkuutta ja ravinteiden hyväksikäytettävyyttä. Tehokas tehosekoitin kykenee rikkomaan jopa solukalvot ja helpottaa näin omaa ruoansulatustamme. Tästä huolimatta ruoansulatuksemme tarvitsee sylkeä, joten soseutetutkin ruoat on syytä pureskella huolellisesti.

Vaikka itse lehtivihreä ei suurissakaan määrissä ole haitallinen, on sitä sisältävissä lehtivihanneksissa usein alkaloideja. Alkaloidit eli kasviemäkset ovat kasveissa esiintyviä typpipitoisia, emäksisiä, elimistön toimintoihin yleensä merkittävästi vaikuttavia orgaanisia yhdisteitä. Alkaloidit tunnistaa usein kitkerästä mausta ja ne ovatkin luonnon omia myrkkyjä.
Pienet määrät näitä myrkkyjä eivät ole vaarallisia, mutta suurina määrinä nautittuna niitä voi kerääntyä liikaa elimistöön. Tästä syystä on tärkeää kierrättää lehtivihanneksia. Hyvä ohje on varata erilaisia lehtivihreitä jokaiselle viikon päivälle. Näin myös voimme hyödyntää paremmin eri lehtivihanneksissa olevat pitoisuudet sen sisältämistä ravinteista.

Lehtivihreän nauttiminen voi aluksi tuottaa huonovointisuutta. Tämä johtuu kehon tottumattomuudesta alkaloidien tuottamiin myrkkyihin. Ajan kanssa tämä oire kuitenkin katoaa, kun elimistö on tottunut uuteen aineeseen ja pystyy muuttumaan sille vastustuskykyiseksi. Alkaloidien tuottamien myrkkyjen lisäksi myös lehtivihreän voimakkaasti puhdistava ominaisuus voi aluksi tuottaa pahoinvointia tai päänsärkyä, mutta tämä häviää puhdistusreaktion hidastuessa. Mikäli oireet ovat varsin voimakkaita, kannattaa lehtivihreää lisätä päivittäiseen ravitsemukseen pikku hiljaa.

Tehokas tapa nauttia lehtivihreää ovat viherpirtelöt ja -vanukkaat sekä keitot. Etenkin hedelmäpohjaiset pirtelöt maistuvat tottumattomallekin käyttäjälle peittäen kitkeryyden alleen. Viherpirtelöiden resepti on yksinkertainen: jotain tummanvihreää lehtivihannesta ja hedelmiä ja/tai marjoja. Vaihtoehtoja makuihin on rajattomasti. Lisäämällä joukkoon raikasta vettä, saat pirtelön. Jättämällä veden pois, saat pehmeän vanukkaan. Voit valita mieleisesi koostumuksen.

Esimerkkejä sopivista lehtivihanneksista:
• lehtikaali
• persilja
• nokkonen
• voikukka
• vuohenputki
• savikka
• apilat
• koivunlehdet
• viinimarjanlehdet
• naatit (esim. punajuuren)
• versot
• tummanvihreät salaattivihannekset (rooman-, tammenlehti-, tatsoisalaatti, vuonankaali)
• pinaatti
• lehtiselleri

Hedelmät ovat jo puoliksi sulanutta ruokaa, joka kulkeutuu nopeasti ruoansulatuskanavan läpi. Tästä syystä niihin ei ole hyvä yhdistellä runsaasti rasvaa, proteiinia tai tärkkelystä sisältäviä raaka-aineita, jotka hidastavat ruoansulatusta. Hidastamalla ruoansulatusta hedelmät eivät pääse kulkeutumaan riittävän nopeasti ruoansulatuskanavaa pitkin ja seurauksena saattaa ilmetä vatsan nipistelyä tai ilmavaivoja. Tästä syystä viherpirtelöt, jotka sisältävät hedelmiä, suositellaan juomaan omana aterianaan. Paras hetki päivälle on aamu, jolloin elimistö kaipaa tukea puhdistukseen ja kuona-aineiden poistoon. Lehtivihannekset sen sijaan sopivat yhdistettäväksi kaikkiin ruoka-aineisiin.

Viherpirtelöiden ohjeita löydät täältä.

Monia askarruttaa myös soseutetun ruoan säilyvyys. Hienontamisen jälkeen ruoka-aineet alkavat hapettua, joka heikentää ja tuhoaa tiettyjä tärkeitä ravinteita, kuten C-vitamiinia ja antioksidantteja. Tuoremehut suositellaankin nautittavan heti valmistuksen jälkeen. Myös pirtelöt ja keitot (kuten ruoka aina) olisi parasta nauttia heti valmistuksen jälkeen ravintoaineiden maksimoimiseksi. Tästä huolimatta pirtelöt ja keitot säilyvät hyvin ilmatiiviissä rasiassa jääkaappiolosuhteissa n. 2 vrk:tta. Tutkimusten mukaan pirtelöiden parempi säilyvyys johtuu kuiduista. Pirtelöt ja keitot, joissa hedelmät ja marjat käytetään kokonaan kuituineen päivineen säilyvät hyvin ilman suurempaa hapettumista. Tutkijat päättelevät tämän johtuvan siitä, että kuidut suojaavat voimakkaasti hapettumisreaktiolta. Myös tehokkaalla tehosekoittimella on mahdollista rikkoa jo tiettyjä solukalvoja ja vapauttaa antioksidantteja suojaamaan hapettumisreaktiolta.

Omena-pellavansiemenpöperö 1 annos

2009-09-07T20:35:00.004+03:00

• 1 omena (käytä luomu omenat kuorineen ja siemenineen)
• 3 kuivattua viikunaa tai aprikoosia tai luumua
• ½ dl rusinoita
• 1 rkl pellavansiemeniä
vettä liotukseen

Käytä kotimaisia luomu pellavansiemeniä. Huuhtele siemenet ja kuivatut hedelmät. Liota siemeniä ja paloiteltuja kuivattuja hedelmiä 8 tuntia. Liotusvettä sen verran, että raaka-aineet peittyvät.
Soseuta kaikki ainekset tehosekoittimessa tahnaksi ja lisää vielä raastettu omena. Voit nauttia pöperön sellaisenaan tai soija-, pähkinä-, siemen- tai kauramaidon kanssa.

Viher-marjapuuro 1 annos

2009-09-07T20:20:00.006+03:00

• 2 dl tuoretta tai pakastettua nokkosta (nokkosen tilalla voi myös käyttää vaihdellen muita lehtivihanneksia, kuten mustaherukanlehdet, voikukka, pinaatti, savikka, vesikrassi, apila, vuohenputki, persilja)
Jos et löydä talvella mieleisiäsi lehtivihreitä, voit käyttää kuivattua nokkosta n. 2 rkl tai merileväjauhetta 1 tl.
• 1 annos pähkinäjogurttia
Jos et halua/jaksa hapattaa jogurttia, voit käyttää yhden annoksen pähkinät pelkästään liotettuina.
Eli tällöin yhteen annokseen tulee:
- 1 rkl manteleita
- 1 rkl kurpitsansiemeniä
- 2 rkl saksanpähkinöitä
- 1 parapähkinä
• 1 luomu omena
• 2 dl mustaviinimarjoja
• 1 dl mansikoita

Soseuta kaikki aineet tasaiseksi puuroksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella.

Pähkinäjogurtti: 2 annosta
• 2 rkl manteleita
• 2 rkl kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä
• 6-8 saksanpähkinän puolikasta
• 2 parapähkinää
• 2,5 dl vettä

Liota pähkinöitä ja siemeniä vedessä n. 8 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja jauha hienoksi. Lämmitä vesi 40 asteiseksi kattilassa (tarvitset ruokalämpömittarin). Lisää vähitellen vettä pähkinäseokseen koko ajan jauhaen sauvasekoittimella niin että saat tasaisen seoksen. Laita seos ilmatiiviiseen lasiastiaan. Anna seistä pimeässä 10–12 tuntia huoneenlämmössä, jonka jälkeen siirrä jääkaappiin jäähtymään.

Vadelma-aprikoosipuuro 1 annos

2009-09-07T20:19:00.004+03:00

• 4 kpl kuivattuja luomu aprikooseja + 0,5 dl vettä liotukseen
• 2 dl pakastettuja vadelmia
• 2 dl pähkinäjogurttia (katso ohje nokkos-marjapuurosta)
• 1 luomu omena siemenineen ja kuorineen

Liota aprikooseja 5-8 tuntia. Sekoita kaikki aineet keskenään (myös aprikoosien liotusvesi) tehosekoittimessa puuroksi.

Voimakeitto 1 annos

2009-09-06T13:13:00.004+03:00

• 2 porkkanaa
• 3 dl raastettua kurpitsaa
• 2 dl tuoretta tai pakastettua nokkosta
• ½ avokado
• 2-4 dl vettä (Veden määrä riippuu kurpitsan vesipitoisuudesta. Lisää vettä pikkuhiljaa sopivan koostumuksen saamiseksi.)
• 1 rkl kurpitsasiemeniä
• 3 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
• ruususuolaa

Liota siemeniä muutama tunti. Kaada tämän jälkeen liotusvesi pois. Raasta porkkana hienoksi raasteeksi. Lado tehosekoittimeen raaka-aineet seuraavassa järjestyksessä: vesi, raastetut vihannekset, nokkonen. Soseuta samettiseksi. Lisää vielä joukkoon siemenet, suola, avokado. Soseuta kovimmalla teholla samettimaiseksi keitoksi. Ripottele pinnalle vielä hampunsiemeniä.

Raikas parsakaalikeitto 1 annos

2009-09-06T13:08:00.004+03:00

• 2,5 dl pilkottua parsakaalia
• 20 cm kurkkua
• 1 dl vettä
• 1 cm siivu sipulia pilkottuna
• 1 dl persiljaa silputtuna
• ½ - 1 avokadoa
• 1 luomu kananmuna
• ruususuolaa

Lado tehosekoittimeen raaka-aineet seuraavassa järjestyksessä: vesi, paloiteltu kurkku, parsakaali, persilja, sipuli. Soseuta samettiseksi. Lisää vielä joukkoon kananmuna, suola, avokado. Soseuta kovimmalla teholla samettimaiseksi keitoksi.

LÄMMIN PARSAKAALIKEITTO 1 annos

• 300 g pilkottua parsakaalia
• 2,5 dl vettä
• ½ sipulia pilkottuna
• ruususuolaa
• ½ avokadoa
• 1 luomu kananmuna

Keitä parsakaali 2,5 dl:ssä vettä miedolla lämmöllä melko pehmeäksi. Kaada se keitinvesineen tehosekoittimeen, lisää sipuli ja suola. Soseuta pienellä nopeudella. Lisää avokado ja kananmunat ja sekoita pehmeäksi.

Hehkuva juuressosekeitto 1 annos

2009-09-06T13:01:00.005+03:00

• 1 punajuuri
• 1 ½ porkkanaa
• 2-3 dl vettä
• 2 dl mieleisiäsi vihreitä lehtivihanneksia (versot, voikukka, apila, tatsoi jne.)
• 1 parapähkinä
• 1 rkl saksanpähkinöitä
• 2 rkl manteleita
• ruususuolaa

Liota pähkinöitä muutama tunti. Kaada tämän jälkeen liotusvesi pois. Raasta punajuuri ja porkkana hienoksi raasteeksi. Lado tehosekoittimeen raaka-aineet seuraavassa järjestyksessä: vesi, raastetut juurekset, versot, pähkinät. Soseuta samettiseksi keitoksi kovalla teholla. Lisää vielä joukkoon suola ja soseuta.

LÄMMIN JUURESSOSEKEITTO 1 annos

• 1 punajuuri sekä samassa suhteessa muita juureksia: porkkanaa, lanttua ja bataattia
• ½ sipulia
• 2 dl vettä
• ripaus ruususuolaa

• 1,5 dl mantelimaitoa
• 3 rkl saksanpähkinöitä (liota pähkinöitä muutama tuntia vedessä ja kaada liotusvesi sitten pois)

Kuori ja silppua sipuli pieneksi. Kuori ja paloittele juurekset. Kiehauta vesi ja lisää punajuuret. Hetken päästä lisää myös muut juurekset, suola ja sipuli. Keitä hiljalleen, kunnes juurekset ovat pehmenneet. Soseuta keitto sauvasekoittimella.
Tämän jälkeen lisää mantelimaito ja soseuta. Lisää vielä saksanpähkinät ja soseuta pehmeäksi keitoksi.

TARVITSEMMEKO RAVINTOLISIÄ? Osa 2

2009-09-05T08:50:00.005+03:00

Kysymyksiin, paljonko tarkalleen kukin meistä tarvitsee tiettyä vitamiinia tai ravintoainetta, on suoralta kädeltä mahdotonta vastata. Ravintoaineiden imeytymistehokkuuteen vaikuttaa erittäin monta tekijää. Kirjoitan jäljempänä muutamista esimerkeistä, mutta sama asia koskee kaikkia ravintoaineita. Kysymyslistassani en ole käyttänyt mitään tiettyä ravintoainetta, vaan korvannut sen X-kirjaimella.

• Mistä raaka-aineista saan X-ravintoainetta?
• Kuinka paljon raaka-aineessa/raaka-aineissa on X-ravintoainetta?
• Mikä on X-ravintoaineen imeytymistehokkuus kyseisestä raaka-aineesta?
• Mitkä muut ravintoaineet lisäävät tai puolestaan heikentävät X-ravintoaineen imeytymistehokkuutta samalla aterialla syötynä?
• Miten muu ruokavalioni tai sairaudet lisäävät tai vähentävät X-ravintoaineen tarvettani?
• Puuttuuko minulta mahdollisesti tiettyjä geenejä, jotka vaikuttavat X-ravintoaineen imeytymistehokkuuteen?
• Missä kunnossa suolistonukkani ja suoliston limakalvoni ovat?

Jo tämä kysymyslista osoittaa, että muuttujia on paljon. Hyvänä esimerkkinä toimii mm. kalsium, jonka saantisuositukset eripuolilla maailmaa ovat todella suuria. Japanissa saantisuositus on n. 600 mg, kun Yhdysvalloissa puhutaan 1200 mg:sta.

Mistä näin suuret erot sitten johtuvat? Kalsiumin saannista ja hyväksikäytöstä puhun tarkemmin maito-artikkelissani. Mutta lyhyesti vastauksena: suuret erot johtuvat pitkälti siitä, kuinka paljon elimistöstämme poistuu kalsiumia. Yhdysvaltalaisten suuri eläin-, ja viljatuotteiden sekä kofeiinipitoisten elintarvikkeiden käyttö on yksi suurimmista kalsiumin kuluttajistamme. Näin ollen myös viranomaiset ovat luultavimmin tuplanneet kalsiumsuositusten määrän. Lisäksi tuotteet, joista kalsium saadaan, ovat imeytymistehokkuudeltaan melko huonoja.

Imeytymistehokkuuteen vaikuttavat uusien tutkimusten mukaan myös geenimme. Jotkut tutkijat, kuten professori Richard Mithin Norwichin elintarviketutkimuslaitoksesta, uskovat nyt, että puolelta meistä puuttuu geeni, joka tehostaa sulforafaanin toimintaa. Samoilta ihmisiltä myös poistuu virtsan mukana nopeammin sulforafaania, joten elimistöllä on vähemmän aikaa hyötyä aineesta. Seleeni voi 13-kertaistaa sulforafaanin tehon. Sulforafaani on rikkiyhdiste, joka ehkäisee syöpäkasvainten muodostusta. Tätä saadaan mm. ristikukkaisista kasviksista, kuten parsakaalista. Kuumennus ei vaikuta sulforafaaniin, mutta se liukenee keitinveteen.

Myös muunlaisia eroja voi löytyä ihmisten geeneistä. Eräs entsyymi hajottaa punajuuren väriainetta. Noin joka kymmenenneltä ihmiseltä puuttuu kuitenkin tämän entsyymin geeni, joten heidän virtsansa on punajuuren syömisen jälkeen vaaleanpunaista.

Nämä esimerkit kertovat, ettei sama määrä X-raaka-ainetta siis takaa toiselle henkilölle tarpeellista määrää ravintoainetta. Toinen henkilö voi joutua tuplaamaan raaka-aineen syönnin samaan tulokseen pääsemiseksi. Kuitenkaan en pidä suositeltuna turvautumaan ensimmäiseksi ravintolisiin, sillä niiden alkuperästä on mahdotonta tietää, kuten seuraava esimerkkini osoittaa.

Tutkittuani ravintolisissä käytettyjen vitamiinien lähteitä olen usein törmännyt seinään, jonka lopullista alkuperää on miltei mahdotonta selvittää. Useat kirjallisuuslähteet nostavat kuitenkin esimerkiksi C-vitamiinin, joka on yksi maailman eniten käytetty ravintolisä (mikä on hullua sinänsä, jos yhtään tarkastelemme sitä, kuinka helppoa C-vitamiinia on saada ravinnosta). Valtaosa ravintolisien ja C-vitaminoitujen tuotteiden C-vitamiinista tulee maissista. Maissi on kuitenkin jo miltei täysin geenimanipuloidun maissin varassa. Tämä tarkoittaa, että suurin osa ellei jopa kaikki C-vitaminoidut tuotteet on tehty käyttäen geenimanipuloitua maissia. Geenimanipulointi on jo aihe sinänsä ja siitä voi olla montaa mieltä. Oma kantani (ja suositus myös muille) aiheeseen kuitenkin on olla erittäin varovainen asioiden kanssa, joiden vaikutuksista ei ole näyttöä tarpeeksi pitkän ajan kuluessa. Geenimanipulointi voi olla uhka kaikkien elollisten terveydelle.

Mutta loppuun voin vielä todeta, ettei edellisen artikkelin lopussa esitettyä ruokavalioesimerkkiä noudattavilla ole syytä huoleen ravintoaineiden saannista. Kyseinen esimerkki ei vain tyydytä valtion ravitsemuslautakunnan suositukset, vaan antaa jopa monin verroin enemmän.

TARVITSEMMEKO RAVINTOLISIÄ?

2009-09-04T11:21:00.006+03:00

Onko ruoasta mahdollista saada kaikkia tarvitsemiamme ravintoaineita? Tämä on kysymys, jota moni miettii samaan aikaan, kun pillerikauppiaat mainostavat kilpaa huipputärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineita. Sama asia askarruttaa niin kuluttajia kuin itse ravitsemusalantyöntekijöitäkin.

Oma vahva näkemykseni sai juuri tukea Harvardin yliopiston lähettämästä uutiskirjeestä. Kirjeessä kerrottiin jo yleisestikin tiedossa olevista riskeistä, jotka liittyvät kemiallisiin ravintolisiin. Tutkimusten mukaan ravintolisät eivät ole pystyneet suojaamaan sydän- ja verisuonisairauksilta tai syöviltä, toisin kuin terveellinen ruokavalio. Myös yllättäviä riskejä on löydetty kemiallisten ravintolisien käytöstä. Joidenkin ravintolisien, mm. beetakaroteenin, on jopa todettu lisäävän syöpäalttiutta. Päinvastainen tulos saadaan luonnollisesta ravinnosta saadulla beetakaroteenilla, joka puolestaan suojaa syövältä. Toinen esimerkki löytyy E-vitamiinista, joka imeytyy kehoon 100 %:sti luonnollisista lähteistä saatuna. Synteettinen E-vitamiini sen sijaan imeytyy vain 30 %:sti ja imeytymätön osa käyttäytyy elimistössä radikaalina eli elimistölle vieraana aineena tai myrkkynä.

Pääasiallinen syy näiden kahden vastakkaiseen tulokseen löytyy luultavimmin aineen muodosta. Teolliset ravintovalmisteet sisältävät suuret määrät säilöntä- ja lisäaineita. Lisäksi niiden sisältämät ravintoaineet imeytyvät huonosti elimistöön. Monissa tutkimuksissa saadut tulokset osoittavat, että terveyteen vaikuttavat ravintoaineiden suotuisat ominaisuudet näkyvät nimenomaan silloin, jos ne saadaan ruoasta. Uusimpien tutkimusten mukaan erityisesti kasvikunnan sisältämät yhdisteet ovat terveyttä edistäviä. Perinteisten ravintoaineiden eli vitamiinien ja hivenaineiden rinnalle ovat nousseet kasviperäiset yhdisteet, jotka eivät ole ravinto- vaan ruuan omia väriaineita. Tämä voisi selittää myös sen, miksei teollisesti valmistettujen ravintolisien nauttimisesta ole huomattu terveyttä edistävää vaikutusta. Sitä vastoin niiden runsas käyttö on saattanut aiheuttaa päinvastaisia tuloksia.

Harvardin uutiskirjeen mukaan asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että ruokavalio tulisi koostaa siten, että se sisältää kaikki tarvittavat ravintoaineet. Yleisimmät ruokavaliot on laadittu perustuen 2000 kalorin taulukoihin. Haastavaksi tilanteen tekee se, että moni kärsii sairauksista tai ylipainosta, jolloin ruokavalion kalorimäärien tarpeet joko tippuvat tai ravintoaine tarve kasvaa suuresti. Näihin ”rajattuihin/karsittuihin” dieetteihin suositellaan usein ”varmuuden vuoksi” ravintolisiä. Täydellisessä ruokavaliossa ei kuitenkaan ole kyse ruoan määrästä vaan LAADUSTA. Jopa vähäkalorinen ruokavalio voi sisältää kaikki tarvitsemamme ravintoaineet ja oikeassa suhteessa, jos vain osaamme valita raaka-aineet oikein. Poikkeuksena tähän on kuitenkin D-vitamiini, jota pohjolassa asuvien ei ole mahdollista saada tarvittavia määriä ruoasta. Kuten Harvardista kirjoitetaan: ” Even a low-calorie diet can deliver all the vitamins and minerals you need, with one exception — vitamin D. So plan to take a vitamin D supplement. Getting the rest of your nutrients through diet requires some planning and some knowledge about food.”
Myöskään perinteinen kalorikeskeinen ajattelu ei kerro mielestäni juuri paljoa ravitsemuksestamme. Eri raaka-aineet käyttäytyvät eri tavalla elimistössämme, vaikka kalorimäärä olisi täsmälleen sama.

Mitkä sitten ovat niitä huippuravinteikkaita ruokia, joka mahdollistaa täydellisen ravintoaineiden saannin? Harvard antoi oman superruokalistansa kirjeessään, johon olen lisännyt hieman myös suomalaisia raaka-aineita.

Superruoat:
• avokado
• tummanvihreät lehtivihannekset (nokkonen, voikukka, lehtikaali, persilja, pinaatti jne.)
• kaalit (erityisesti parsa- ja lehtikaali)
• porkkana
• punajuuri
• idut ja versot
• sienet (siitake, kantarelli jne.)
• bataatti
• kaikki marjat
• hedelmät
• maitohapatetut tuotteet
• luomu kananmunat
• siemenet (seesam, hamppu, kurpitsa, auringonkukka, pinja, pellava jne.)
• pavut, linssit, herneet
• mantelit ja pähkinät (ei paahdettuja, suolattuja tai muuten kuumennettuja)
• merilevä
• quinoa
• rasvaiset merikalat
• vähärasvainen riistaliha

Varmasti listaa voisi vielä jatkaa, mutta edellä muutamia esimerkkejä. Huippuravinteikkaita näistä vielä saadaan minimoimalla teho- ja torjunta-aineet OSTAMALLA LUOMUA.

Edellä mainituista raaka-aineista 50 % täytyisi koostua kasviksista ja 25 % marjoista ja hedelmistä. Loppu koostetaan hyvistä proteiini ja rasvalähteistä, kuten pähkinät, siemenet, palkokasvit, kala, kananmuna, avokado, riistaliha. Proteiini- ja rasvapitoisten raaka-aineiden suhteeseen vaikuttaa oma ruokavalio, joka voi muodostua eri henkilöille oman mieltymyksen mukaan aina sekaravinnosta elävään ravintoon (ja kaikesta siltä väliltä).

Seuraava esimerkki on vain mallina yhdenlaisesta proteiinien ja rasvojen koostamisesta:
• 50 % kasvikset (vähintään 2/3 tuoreravintona)
- näistä osa tummanvihreitä lehtivihanneksia tuoreravintona
• 25 % marjat ja hedelmät (tuoreravintona)
• 10 % pähkinät ja siemenet (tuoreravintona)
• 5 % palkokasvit (kypsennetty tai idätetty)
• 5 % kala ja kananmuna (kevyesti kypsennetty tai tuoreravintona, kuten graavilohi)
• 3 % kylmäpuristetut kasviöljyt (kuumentamattomina eli tuoreravintona)
• 1-2 % merilevät (tuoreravintona)
• Lisäksi voi oman mieltymyksen mukaan käyttää pieniä määriä hyvälaatuista riistalihaa ja täysjyvää

Marja- ja hedelmäpirtelöt

2009-08-23T08:27:00.005+03:00

Smoothieta ja pirtelöitä voi tehdä mieleisistään marjoista ja hedelmistä joko manteli- pähkinä tai siemenmaitoihin tai pelkästään hedelmien ja marjojen omista mehuista. Vaihtoehtoja makuihin on rajattomasti. Myöhemmin ravitsemustietoa sekä reseptejä viherpirtelöistä.

KUITUINEN MARJAPIRTELÖ
1 annos

• 2 - 3 dl maustamatonta mantelimaitoa
• 1 banaani
• 2 dl marjoja (esim. mustikka, mansikka, vadelma, mustaherukka)
• 1 rkl pellavansiemenrouhetta
• 2 rkl auringonkukansiemeniä (jotka mielellään liotettu 8 tuntia)

Sekoita tehosekoittimessa kaikki ainekset sekaisin ja tarjoile heti.

SIEMEN-MARJAPIRTELÖ
2 annosta

• 1 dl liotettuja manteleita tai auringonkukansiemeniä
• 2 kypsää banaania
• 5 dl marjoja (esim. mustikka, mansikka, vadelma, mustaherukka)
• 4 dl vettä

Sekoita tehosekoittimessa kaikki ainekset sekaisin ja tarjoile heti.

SATEENKAARIPIRTELÖ
2 annosta

• 3,6 dl pakastettuja mango- tai papaijakuutioita
• 12 pakastettua mansikkaa
• 2 pakastettua banaania

Työnnä hedelmät ja marjat tuoremehukoneeseen ohjeen mukaisessa järjestyksessä. Valuta juoma suoraan laseihin tai kannuun. Tarjoile heti.
Juomaa voi käyttää myös hedelmäsalaatin kastikkeeksi!

OMENAPIRTELÖ
2 annosta

• 1-2 banaania
• 3-4 omenaa lohkoina
• 1 avokado
• 1 tl luonnonvaniljaa

Sekoita kaikki aineet tehosekoittimessa ja tarjoile heti.

BANAANI-PÄÄRYNÄPIRTELÖ
1 annos

• 1 banaani
• 1 päärynä
• 3 dl itse puristettua appelsiinimehua

Sekoita kaikki aineet tehosekoittimessa ja tarjoile heti.

MUSTIKKA-PÄHKINÄPIRTELÖ
2 annosta

• ½ dl cashewpähkinöitä + 1 dl vettä liotukseen
• 1 banaani
• 3 dl mustikoita
• 4 dl maustamatonta soijajogurttia
• 2 dl itse puristettua omenamehua

Liota pähkinöitä 5-8 tuntia. Kaada liotusvesi pois. Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa ja tarjoile heti.

VADELMA-APRIKOOSIHERKKU
1 annos

• 4-6 kpl kuivattuja luomu aprikooseja + 1 dl vettä liotukseen
• 2 dl pakastettuja vadelmia
• 2 dl maustamatonta soijajogurttia tai muuta luonnon jogurttia
• 2-3 dl itse puristettua omenamehua

Liota aprikooseja 5-8 tuntia. Sekoita kaikki aineet keskenään (myös aprikoosien liotusvesi) tehosekoittimessa ja tarjoile heti.

Lisää pirtelöohjeita löydät täältä!

Maidon monet kasvot

2009-08-17T20:05:00.008+03:00

Moni mieltää edelleen maidon kuningasten juomaksi, jota ilman emme voi elää. Sen sijaan sen sopimattomuus leimataan sairaudeksi, jota kutsumme laktoosi-intoleranssiksi tai maitoallergiaksi. Näiden ajatusten takana ovat pitkälti virallisten ravitsemuslautakuntien suositukset, jotka puoltavat maitotuotteiden käyttöä.

Monia askarruttaa kysymys maitotuotteiden tarpeellisuudesta sekä sopivuudesta. Tarkastellessamme, mitä maito nykypäivänä on ja mitkä ovat sen vaikutukset kehoomme, voimme jokainen tahollamme arvioida sen tarpeellisuutta omassa ravitsemuksessamme.

MAIDON MATKA

Entisaikaan maitoa lypsivät terveet ja vahvat mansikit, jotka saivat ravinteensa vihreiltä niityiltä. Nykypäivänä maito ei synny kuitenkaan enää tuoreesta ruohosta ja heinästä, vaan tehotuotantolaitosten käyttämästä väkirehusta. Lehmien liikkumattomuus ja ravinnon laadun muuttuminen ovat heikentäneet myös maidon ravitsemuksellista arvoa. Myös mansikkien suuret utaretulehdusluvut kertovat hälyttävän tosiasian lehmille syötettävistä antibioottimääristä, joiden jäänteitä päätyy eittämättä myös maitoon.

Osaltaan maidon ravitsemuksellista arvoa alentaa myös sen nykypäivänä käytävä prosessi. Kaupassa myytävä maito ei ole enää tuoretta, vaan pitkän ja raskaan prosessin jälkituotos. Maidon matka kaupan hyllylle käy pastöroinnin, suodatuksen ja homogenoinnin kautta.

Mitä nämä vaiheet sitten tarkoittavat? Homogenointi tarkoittaa prosessia, jossa maitorasvan isot rasvapallomolekyylit hajotetaan pienemmiksi. Näin estetään rasvan kertyminen maidon pinnalle, joka on täysin esteettinen kysymys. Tällä estetiikan tavoittelulla on kuitenkin omat seurauksensa. Rasvamolekyylien pienentyessä niiden läpäisevyys verisuonten seinämistä helpottuu ja näin maitorasva tukkeuttaa myös verisuonistoamme. Luomu maitoa ei ole homogenoitu.

Pastörointi puolestaan tarkoittaa maidon lämmittämistä noin 70 asteeseen. Tällä prosessilla halutaan estää haitallisten mikrobien kasvua. Kuumentaminen kuitenkin tappaa haitallisten mikrobien lisäksi myös niin sanotut hyvät mikrobit ja entsyymit, jotka helpottavat ruuansulatusta. Kuumennuksessa myös proteiinin laatu muuttuu sekä suurin osa ravinteista tuhoutuu.

OIREITA OLAN TAKAA

Imeväisvaiheessa vauvan ohutsuolenseinämän soluissa toimii laktaasi-entsyymi, joka pilkkoo laktoosin glukoosiksi ja galaktoosiksi. Kun lapsi kasvaa ja ryhtyy syömään kiinteää ravintoa perheen yhteisillä aterioilla, alkaa laktaasi-entsyymi hävitä ohutsuolen seinämän soluista. Tämä on ollut täysin luonnollinen prosessi evoluutiossa, jonka mukaan laktaasi-entsyymi on meille tarpeeton äidinmaidon loputtua.

Aikojen kuluessa ja maatalouden kehittyessä maitotuotteista on kuitenkin tullut osa ihmisten päivittäistä ravitsemusta. Luonnontilasta poiketen osa ihmisistä on ajan saatossa tottunut maitotuotteisiin ja kykenee pilkkomaan maitosokeria sekä -proteiinia. Valtaosa maailman väestöstä ei kuitenkaan siedä maitosokeria. Myös ne maitotuotteiden käyttäjät, joilla ei ole varsinaisesti todettu laktoosi-intoleranssia reagoivat lehmänmaitoon. Tämä puolestaan johtuu kyvyttömyydestä pilkkoa maitoproteiinia. Yleisimpiä oireita ovat turvotus, ilmavaivat, ripuli tai ummetus, vatsakivut, väsymys, stressioireet, vilustumiset, keuhkoputkentulehdukset, yskät, nuhat, allergiat, hilseily, angiinat, astmat, luuston haurastuminen, hampaiden reikiintyminen ja limakalvojen ärsytys.

Ravintoaineiden vaikutus suolistossa kestää keskimäärin kaksi vuorokautta ja verenkierrossa kaksi viikkoa. Näin ollen jo parin viikon mittainen maidoton ruokavalio helpottaa tai jopa poistaa oireet, mikäli ne johtuvat kyvyttömyydestä pilkkoa maitotuotteiden ainesosia. On kuitenkin huomioitava, että sulamaton ruoka rasittaa ja tuhoaa koko ajan terveitä soluja sekä suoliston limakalvoja ja järkyttää suoliston omaa bakteerikantaa. Suoliston epiteelisolujen ja limakalvon korjaantuminen vie aikaa ja vaatii terveellistä ja tasapainoista ravitsemusta tasapainottaakseen mikrobikantansa oikeanlaiseksi.

LUUSTO LUJAKSI

Kalsium on yksi tärkeimmistä ravintoaineista, jota tarvitaan muun muassa luiden ja hampaiden rakennusaineeksi, immuunijärjestelmän ylläpitoon, viestien välittymiseen hermostossa sekä lihasten supistustyöhön. Maitotuotteiden korostaminen kalsiumin lähteenä on kuitenkin saanut megalomaanisia piirteitä, joiden puuttumisella ruokavaliosta pelotellaan osteoporoosilla eli luuston haurastumisella. Vaikka suomalaiset ovat amerikkalaisten ohella eniten maitotuotteita kuluttava kansa, on meidän osteoporoositilastomme maailman kärkiluokkaa. Jo tämä kertoo asioiden olevan jollain tavalla pielessä.

Kalsiumin tarpeeseen, imeytymiseen ja kehosta poistumiseen vaikuttaa monta asiaa. Tärkeimmäksi itse kalsiumin rinnalle nousee D-vitamiini, jota ilman kalsium ei voi imeytyä. Tämä on etenkin meitä pohjolassa asuvia ihmisiä askarruttava asia, sillä talvisaikaan emme saa riittävästi auringonvaloa, joka on tärkein D-vitamiinin lähteemme. Syyskuusta toukokuuhun auringonvalo on liian matalalla synnyttääkseen iholla D-vitamiinin valmistukseen tarvittavaa prosessia. Myös kesällä käytettävät yli 8-suojakertoimen aurinkovoiteet estävät täysin D-vitamiinin synnyn. Jo 20 minuutin auringonotto ilman aurinkovoiteita kolme kertaa viikossa riittää takaamaan tarvittavan D-vitamiinin määrän. Myös tuoreet kalat ovat hyvä D-vitamiinin lähde, josta saamme hyvin elimistön hyväksikäytettävää D3-vitamiinimuotoa. Runsas D-vitamiinin määrä vähentää myös kalsiumin tarvetta, sillä elimistö käyttää saatavilla olevaa kalsiumia paremmin hyväkseen.

D-vitamiinin lisäksi kalsiumin oikeaan tasapainoon ja luuston vahvuuteen vaikuttaa monta tekijää. Seuraavaa listaa tarkastelemalla huomaamme, ettei yksin kalsium riitä takaamaan vahvaa luustoa, vaan koko ruokavalion on oltava tasapainoinen. Lisäksi ilman liikuntaa luustomateriaalit eivät voi lujittua. Täten myös riittävä liikunta on tärkeä osa osteoporoosin ehkäisyssä.

Vitamiinit:
• B6-vitamiini: tärkeä luun kehittymiselle
• Foolihappo: alentaa homokysteiinitasoa (homokysteiini on luuaineksen muodostusta haittaava aminohappo)
• C-vitamiini: vahvistaa kollageenia, tukiproteiinia, jota tarvitaan myös luissa
• D-vitamiini: edistää kalsiumin imeytymistä
• K-vitamiini: edistää kalsiumin kertymistä luustoon

Kivennäisaineet:
• Kalsium: keskeinen luustomateriaali
• Magnesium: yhdessä kalsiumin kanssa ylläpitää luun tiheyttä
• Kupari: tärkeä luuston terveydelle
• Mangaani: vahvistaa luustoa
• Fosfori: yhdessä kalsiumin kanssa vahvistaa luustoa
• Boori: ehkäisee kalsiumin puutetta
• Sinkki: tärkeä luuston terveydelle

Muut:
• Omega-3: edistää kalsiumin kertymistä luustoon
• Omega-6: voi ehkäistä kalsiumhukkaa
• Aminohapoista lysiini: edistää kalsiumin imeytymistä
• flavonoidit: tehostaa C-vitamiinin vaikutusta

KALSIUM KARKUTEILLÄ

Kalsiumin tarve on riippuvainen ravitsemuksesta. Vaikka saisimme kaikkia tarvittavia ravinteita edellä mainitusta listasta, voi kehoamme vaivata kalsiumin puutos. Puutos johtuu yleensä liiallisesta kalsiumin poistumisesta kehosta.

Yksi suurimpia kalsiumin kuluttajia on elimistön liikahappoisuus, joka johtuu liiallisesta eläinvalkuaisen ja viljatuotteiden käytöstä. Kun keho yrittää palauttaa oikean happo-emästasapainon, on yksi keino käyttää elimistön kalsiumia, joka on emäksinen aine. Ylimääräinen valkuainen ei myöskään jää elimistöön, vaan erittyy pois munuaisten kautta, jolloin mukana liukenee kalsiumia. Tästä syystä myöskään maitotuotteet eivät ole erityisen hyvä kalsiumin lähde, sillä maidon proteiini kuluttaa samalla luuston kalsiumvaroja. Tarvitsemme hyvää valkuaista monipuolisista lähteistä, mutta länsimaiden suureen eläinkunnan- ja viljatuotteiden kulutukseen tulisi kiinnittää huomiota ja korvata ne osin kasviksilla sekä kasvikunnanproteiineilla.

Lehmänmaidon sekä ravintolisien liian suuret kalsiummäärät sekoittavat myös kehon kalsiumtasapainoa. Lisäkilpirauhaset säätelevät kehoon imeytyvän kalsiumin määrää veressä olevasta kalsiumista. Jos veren kalsiummäärä on korkea liiallisen maitotaloustuotteiden tai ravintolisien käytön jälkeen, antavat lisäkilpirauhaset määräyksen poistaa liian kalsiumin kehosta. Kalsium poistuu kuitenkin vain luustosta, ei verestä, ja näin luuston kalsiumpitoisuus laskee ja luut haurastuvat.

Kofeiini ja allopaattisetlääkkeet ovat myös yksi suurimpia kalsiumin sekä muiden ravintoaineiden kuluttajia. Kofeiinipitoisia elintarvikkeita ovat muun muassa kahvi, tee, virvoitusjuomat ja suklaa. Tästä syystä myöskään lapsille ei suositella suuria määriä virvoitusjuomia sekä makeisia.

Myös raudan ja fosforin liikasaanti heikentää kalsiumin imeytymistä ja hyväksikäytettävyyttä. Päinvastoin kuin liiallinen kalsiumin saanti heikentää puolestaan raudan imeytymistä.

MAITOTUOTTEET PROTEIININ LÄHTEENÄ

Maitotuotteita pidetään muun eläinvalkuaisen ohella täydellisinä proteiinin lähteinä. On kuitenkin virheellinen tieto, että jostakin ruoka-aineesta puuttuisi jotain aminohappoa. Kaikissa elävissä organismeissa esiintyy kaikkia tarvittavia aminohappoja, suhteet vain vaihtelevat. Näitä suhteita täytyy täydentää vaihtelemalla aterioiden proteiinin lähteitä. Elimistön oma aminohappobooli pitää huolen tarvittavien proteiinien varastoinnista ja edelleen välittämisestä, kunhan saamme jokaista välttämätöntä aminohappoa riittävästi päivittäin. Näin ollen myös kasvikunnan valkuaiset voivat antaa meille täydellistä proteiinia.

Maidon yhdistäminen kasvisruokavalioon on proteiinien saannin kannalta ymmärrettävää, mutta myös ongelmallista. Maito takaa helposti sen, ettei välttämättömistä aminohapoista tule pulaa, mutta toisaalta runsas maitoproteiinin käyttö vaikuttaa haitallisesti kolesteroliaineenvaihduntaan ja maidosta saadaan helposti liikaa ja todennäköisesti liian hyvin imeytyvää metioniinia, joka on yksi välttämättömistä aminohapoista. Nopea imeytyminen ja liian suuri metioniinin määrä taas on toksista eli myrkyllistä. Maidon aminohappokoostumus on muutenkin täysikasvuiselle epäedullinen sisältäen mm. vähän koliinia suhteessa metioniiniin. Sen sijaan, jos ruokavalion proteiinit saadaan siemenistä, soijasta, pähkinöistä tai muista kasviperäisen proteiinin lähteestä niin metioniini ongelmaa ei esiinny. Lisäksi tällöin yleensä saadaan myös runsaasti glysiiniä ja arginiinia, aminohappoja, joilla on terveyttä edistäviä ominaisuuksia.

Imeytymisnopeuden kannalta ilmeisesti maito, maitojauhe, jogurtti ja herajauhe ovat kaikkein ongelmallisimpia. Liha tai kala ei ole niin ongelmallisia kuin maito vaikka sisältävätkin kohtuullisen paljon metioniinia, sillä se on hitaammin imeytyvässä muodossa. Kananmunissa on myös paljon metioniinia, mutta valmistustapa usein hidastaa sen imeytymistä. Kaikkein hitaiten metioniini imeytyy kasvikunnan tuotteista.
Tarvitsemme metioniinia ja se on tärkeimpiä aminohappoja. Kuitenkin terveydellisesti ajatellen se tulisi saada hitaasti imeytyvässä muodossa, jota on esimerkiksi kuorellisissa seesaminsiemenissä. Asia on helppo ymmärtää jos on tutustunut Glykeemi indeksiin. Sillä mitataan hiilihydraatin aiheuttamaa verensokerin nousua ja sen vaikutusta terveyteen. Metioniinin imeytymisen nopeus voidaan ymmärtää samalla periaatteella. Nyt ei puhuta verensokerinnoususta, vaan samantyyppisestä vaikutuksesta terveyteemme. Mitä hitaammin hiilihydraatti imeytyy, sen parempi se on terveyttä ajatellen. Sama asia on metioniinin imeytymisen suhteen.

Ongelma metioniinin liikasaannista kohdistuu selvimmin niihin väestöihin, joiden perinteiseen ruokavalioon kuuluu runsaasti meijerituotteita. Maito on hyvä metioniinin lähde varhaisen kasvun aikaan, jolloin sen tarve on suurin, mutta iäkkäämmillä metioniinista eroon pääseminen kuormittaa turhaan elimistöä. Tämä korostuu jos ihminen ei ole kasvissyöjä, vaan syö eläinkunnantuotteita muutenkin paljon.

MITÄ MAIDON TILALLE?

Suomalaisen ravitsemuslautakunnan mukaan aikuisen kalsiumin tarve on 800 mg/vrk:ssa. Tämän tarpeen jokainen saa tyydytettyä ilman, että se sisältää lainkaan maitotuotteita. Parhaita kalsiumin lähteitä ovat vihreät vihannekset (mm. parsakaali, lehtikaali, nokkonen, vihanneskrassi sekä muut tummanvihreät lehtivihannekset), kuorelliset seesaminsiemenet, mantelit, soijatuotteet, kuivatut viikunat, kuivattu ruusunmarja, muut pähkinät ja siemenet sekä ruotoineen syötävät pikkukalat. Lisäksi kalsiumia kertyy muistakin kasviksista, kunhan muistamme syödä niitä runsaasti päivittäin.

Ruuan valmistustapa vaikuttaa kalsiumin imeytymiseen. Etenkin seesaminsiementen kalsiumpitoisuus on korkea, mutta siementen jyvien oksalaatit ja fytiinihappo estävät imeytymisen suolistossa. Siementen liotus auttaa fytiinihapon hajottamisessa. Seesaminsiemenet tuleekin aina liottaa, jolloin oksalaatti liukenee veteen. Liotusvesi kaadetaan pois ja siemeniä idätetään huoneenlämmössä 1 tunnista vuorokauteen, jolloin fytiinihappo häviää. Myös hapattaminen ja hidas kypsentäminen purkavat viljan ja siementen fytiinihapon.

Liotetuista ja idätetyistä siemenistä ja pähkinöistä voi tehdä kasvismaitoja, pirtelöitä, jogurtteja, jäätelöitä, juustoja tai käyttää raaka-aineena tuorepuuroissa. Erityisesti manteli, seesamin- ja hampunsiemen sopivat kasvimaitojen tekoon sekä makunsa että loistavan ravintopitoisuutensa vuoksi. Myös hyvinvarustetuissa ruoka- ja ekokaupoissa on saavilla valmiita manteli- ja pähkinämaitoja. Kasvimaidot ja jogurtit kannattaa aina ostaa maustamattomina, joihin on korkeintaan lisätty kalsiumia, mikäli epäilee sen riittämättömyyttä. Maustetuissa kasvimaidoissa, jogurteissa ja jäätelöissä on suuret määrät sokeria sekä muita säilöntä- ja lisäaineita. Myös valmiita kasvipohjaisia kermoja ja juustoja kannattaa välttää niiden suurista lisäaineista johtuen. Tuotteet sisältävät myös usein karrageenia, joka on luomu-tuotteissakin sallittu aine. Osa ihmisistä saa oireita karrageenista. Myös soija- ja kaurajäätelöiden kovetetut kasvirasvat eli transrasvat ovat rasvoista kaikkein epäterveellisimpiä.

Riistasalaatti 1 annos

2009-08-15T08:42:00.003+03:00

• 100 g riistalihaa (miehet 150 g)
• 1 iso punajuuri
• 150 g parsa- tai lehtikaalta
• 200 g erilaisia pinaatin ja salaatinlehtiä revittynä
• 1 rkl kylmäpuristettua oliivi-, camelina- tai rypsiöljyä
• kourallinen tuoreita persiljan lehtiä silputtuna
• ripaus ruususuolaa

Huuhdo salaatti ja revi palasiksi. Kypsennä riista mieleiselläsi tavalla (höyrytys, uunihaudutus tai pannu). Raasta punajuuri. Höyrytä nopeasti parsakaalin palaset. Älä myöskään höyrytä liian kauaa. Kaada höyrytetyt kasvikset isolle lautaselle. Anna hetken jäähtyä, jonka jälkeen lisää salaatit, punajuuri, persilja, suola ja öljy. Sekoita. Päälle kypsennetyt riistalihan palaset ja tarjoile.

Merellinen salaatti 1 annos

2009-08-05T08:10:00.002+03:00

• 100 g puna-ahventa
• kourallinen Arame-merilevää
• 10 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 2 tomaattia
• ½-1 luomu avokadoa
• 100 g mieleistäsi tummalehtistä salaattia
• tuoretta silputtua tilliä maun mukaan
• ripaus ruususuolaa

Liota merilevää kylmässä vedessä 15 minuuttia. Kaada liotusvesi pois. Höyrytä puna-ahvenen palaset kypsiksi. Raasta kesäkurpitsa, pilko tomaatit ja salaatti sekä survo avokado tahnaksi. Sekoita kaikki aineet keskenään ja lisää suola sekä tuore tilli.

Pähkinäjäätelö 4 annosta

2009-08-02T19:51:00.008+03:00

• 2 dl cashew- ja/tai hasselpähkinöitä
• 4 dl vettä

Lisää maun mukaan:
• 3 rkl kylmäpuristettua öljyä (esim. kookos)
• 1 rkl luomu hunajaa
• muutama liotettu taateli
• aitoa luonnon vaniljaa
• kuivattuja marjoja

Tehosekoita pähkinät ja vesi. Lisää öljy ja mieleisesi mausteet. Jäädytä.
Sulata vähän ennen käyttöä.

Kuvan jäätelö makeutettiin liotetuilla taateleilla ja maustettiin pilkotuilla gojimarjoilla.

Kokeile myös manteli-saksanpähkinä seosta!

Lisää jäätelö ja herkkureseptejä löydät täältä!

Viikunakinuski 1 annos

2009-08-02T19:49:00.003+03:00

• 1 rkl kuorellisia seesaminsiemeniä
• 2 kuivattua viikunaa
• 3 kuivattua luomu aprikoosia
• 1 dl vettä liotukseen
• 1 dl maustamatonta mantelimaitoa

Liota seesaminsiemenet omassa vedessään 8 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja idätä siemeniä ½ vrk:tta.
Liota paloitellut viikunat ja aprikoosit desissä vettä samoin ½ vrk:tta.

Soseuta itäneet siemenet ja lionneet kuivahedelmät hedelmien liotusvedessä tasaiseksi vaahdoksi. Lisää mantelimaito ja vaahdota vielä hyvin. Kinuski on hyvin makeaa ja voit tarjoilla sen sellaisenaan makeanälkään tai tuoreiden marjojen ja hedelmien kanssa.

Kinuskin voi myös pakastaa pieniin muotteihin, jolloin saat siitä toffeejäätelöä!

Sieni-pähkinäsalaatti 1 annos

2009-07-28T21:24:00.003+03:00

• 2 rkl saksanpähkinöitä (miehille 3-4 rkl)
• 1, 5 dl bataattia kuutioituna
• 1 porkkana kuutioituna
• 80 g kantarelleja (kypsennetty pannulla)
• 200 g erilaisia pinaatin ja salaatinlehtiä revittynä
• 1 rkl kylmäpuristettua rypsi- tai oliiviöljyä
• ripaus ruususuolaa
•(mustapippuria halutessa)

Huuhdo pinaatti ja salaatti. Höyrytä bataatin ja porkkanan suikaleet. Aseta revityt salaatit isolle lautaselle. Päälle bataatit ja porkkanat. Sekoita joukkoon suola ja öljy. Päälle sienet ja saksanpähkinät.

Banaanijäätelö 1 annos

2009-07-28T18:43:00.007+03:00

• 1 pakastettu banaani

Lisää maun mukaan:
• marjoja
• pähkinöitä
• luonnon vaniljaa
• ananasta
• piparminttua/minttua

Jos banaanit on pakastettu kuorineen, pidä niitä hetki kuumassa vedessä, jotta kuoret irtoavat. Kuori, paloittele ja soseuta sauvasekoittimella nopeasti. Mausta maun mukaan. Tarjoile tuoreiden marjojen ja vaniljakastikkeen kanssa.

Vaniljakastike: 2 annosta

• 1 dl cashewpähkinöitä (ei lioteta)
• 1/4 tl luonnonvaniljaa tai 1 vaniljatanko
• 2 liotettua taatelia
• vettä

Hienonna pähkinät tehosekoittimessa. Lisää mausteet ja vesi, sekoita.

Kalapihvit ja parsakaalisalaatti

2009-07-28T18:35:00.003+03:00

Kalapihvit: 4 annosta (voit pakastaa ylimääräiset pihvit tai säilyttää 1-2 vrk:tta jääkaapissa)
• 400 g tuoretta kalafileetä (sardiini, makrilli, puna-ahven, silakka tai muikku)
• 1 sipuli
• 20–25 cm pätkä kesäkurpitsaa
• 1 luomu kananmuna
• ripaus ruususuolaa

Ota ¼ pihveistä (miehille 1/3 tai ½ osa) annokseesi salaatin kanssa.

Parsakaalisalaatti: 1 annos
• 150 g parsakaalia
• 2 tomaattia
• ½ punaista tai keltaista paprikaa
• 150 g erilaisia tummanvihreitä salaatinlehtiä revittynä (esim. vihanneskrassi, rucola, tammenlehti, pinaatti)
• 1 rkl kylmäpuristettua oliivi- tai rypsiöljyä
• ripaus ruususuolaa

Paloittele kala, silppua sipuli ja raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi. Soseuta kaikki kalapihvin ainekset sauvasekoittimella tahnaksi. Levitä leivinpaperille pihveiksi. Paista pihvejä 220 asteessa n. 15 minuuttia.

Huuhdo salaatti ja revi palasiksi. Höyrytä parsakaalin nuput. Älä höyrytä liian kauaa. Koita kun ovat puolipehmeitä. Kaada höyrytetyt parsakaalit isolle lautaselle. Anna hetken jäähtyä, jonka jälkeen lisää salaatit, tomaattikuutiot, paloitellut paprikat, ripaus ruususuolaa ja öljy. Sekoita. Tarjoile kalapihvien ja tuoreen tillin kanssa.

Itsetehty jogurtti ja juusto

2009-07-27T07:38:00.018+03:00

Jogurtteja voi tehdä itse kaikenlaisista siemenistä, pähkinöistä, soijasta tai viljasta. Maitohappoa muodostava erityinen käyminen syntyy, kun hapattaminen täyttää seuraavat ehdot: määrätty lämpötila, hapeton ympäristö, biologisesti viljellyt raaka-aineet, puhtaat astiat ja joissakin tapauksissa tarvitaan sopiva määrä merisuolaa. Terveydelle suotuisia maitohappobakteereja sisältäviä tuotteita kannattaa suosia päivittäisissä aterioissaan.

AURINGONKUKANSIEMENJOGURTTI

• 2 kpp auringonkukansiemeniä (voit myös käyttää muita pähkinöitä tai siemeniä)
• 2 kpp lämmintä uudistavaa juomaa (40 astetta)

Lisää maun mukaan:
• marjoja, hedelmäpaloja, ruusunmarjajauhetta
• 1 tl aitoa luonnon vaniljaa

Jauha siemenet hienoksi tehosekoittimessa. Lisää uudistava juoma vähitellen. Laita seos ilmatiiviiseen lasipurkkiin pimeään. Anna seistä 6-10 tuntia huoneenlämmössä. Jäähdytä ja tarjoile hedelmäpalojen tai marjojen kera.

UUDISTAVA JUOMA

Uudistava juoma on maitohappopitoinen, puhdistava ja virkistävä juoma. Se sisältää paljon entsyymejä, kaikkia B-ryhmän vitamiineja ja runsaasti E- ja C-vitamiinia. Juoma maistuu miedosti happamalle, sitruunaiselle. Valmistus tapahtuu puhtaasti viljellyistä idätetyistä rukiinjyvistä.

• 4 L vettä
• 8 dl jyviä

1. Pese jyvät.
2. Liota jyvä puhtaassa lasipurkissa 8 tuntia (kiinnitä harso purkin suulle).
3. Kaada liotusvesi pois tai kaada kukille.
4. Idätä jyviä pimeässä 2 vrk:tta
5. Huuhtele jyviä itämisen aikana 2 krt/pv:ssä.
6. Riko n. 1/3 jyvistä vähässä vedessä tehosekoittimessa.
7. Kaada puhdas vesi jyvien päälle.
8. Laita purkkiin tiivis kansi ja siirrä purkki vuorokaudeksi kylmään.
9. Ota kylmästä ja peitä purkki tai laita pimeään komeroon huoneenlämpöön 3 vuorokaudeksi.
10. Jos juomaan tulee pintahiivaa, kuori se pois.
11. Nosta valmis juoma takaisin jääkaappiin ja säilytä siellä.
12. Lisää päivittäin käyttämäsi juoman tilalle sama määrä vettä.
13. Samaa juomaerää voi käyttää n. 2 viikkoa. Uudistavan juoman avulla voit valmistaa mm. siemenjuustoja, murekkeita ja jogurtteja.

MARJAJOGURTTI

• annos pähkinäjogurttia
• 2 dl mustaherukoita
• 1 dl mansikoita
• 1 banaani

Pähkinäjogurtti: 1-2 annosta
• 2 rkl manteleita
• 2 rkl kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä
• 6-8 saksanpähkinän puolikasta
• 2 parapähkinää
• 2,5 dl vettä

Liota pähkinöitä ja siemeniä vedessä n. 8 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja jauha hienoksi. Lämmitä vesi 40 asteiseksi kattilassa (tarvitset ruokalämpömittarin). Lisää vähitellen vettäa pähkinäseokseen koko ajan jauhaen sauvasekoittimella niin että saat tasaisen seoksen. Laita seos ilmatiiviiseen lasiastiaan. Anna seistä pimeässä 10–12 tuntia huoneenlämmössä, jonka jälkeen siirrä jääkaappiin jäähtymään.

Ota annos valmista jogurttia, marjat ja banaani ja soseuta tasaiseksi marjajogurtiksi. Tarjoile heti.

Valmiiseen jogurttipohjaan voit käyttää mitä vain mieleisiäsi marjoja ja hedelmiä! Näin saat aina uusia makujogurtteja.

HIRSSI-MARJAJOGURTTI
4-5 annosta hirssijogurttia

• 5 dl hirssi
• 3 dl vettä

Ota 1 annos jogurttia johon sekoitat:
• 2 dl marjoja valinnan mukaan (suosi mustaviinimarjoja tai mustikoita)
• 1 banaani

Hirssi suurimo huuhdellaan hyvin moneen kertaan eri vedellä ja jätetään likoamaan vuorokaudeksi veteen. Vettä runsaasti. Poista vesi ja jauha tehosekoittimella veden kera (3 dl) samettimaiseksi massaksi kuten pirtelöt. Massa kaadetaan kannelliseen hyvin puhdistettuun lasipurkkiin, joka suljetaan tiiviisti ja annetaan hapantua huoneenlämmössä 2 vuorokautta. Tämän jälkeen purkki siirretään jääkaappiin, jossa hapantuminen jatkuu hitaammin. Marjat ja hedelmät lisätään ennen nauttimista. Jogurtti säilyy jääkaapissa n. viikon.

SEESAMJUUSTO

• 1 dl kuorimattomia, aktivoituja seesaminsiemeniä (aktivointi tarkoittaa liottamista 8 tuntia ja idättämistä)
• 3 dl auringonkukan siemeniä
• 2 dl uudistusjuomaa

Tehosekoita. Laita seos ilmatiiviiseen lasiastiaan. Anna seistä 4-6 tuntia huoneenlämmössä pimeässä tai 12 tuntia jääkaapissa. Laita kostea leivinpaperi tiiviisti juuston päälle ja vielä kansi astiaan. Juusto säilyy n. viikon jääkaapissa.

AURINGONKUKANSIEMENJUUSTO

• 2 dl liotettuja manteleita
• 2 dl auringonkukan siemeniä
• 2 dl uudistusjuomaa

Tehosekoita kaikki puuromaiseksi massaksi. Laita seos ilmatiiviiseen lasiastiaan. Anna seistä 4-6 tuntia huoneenlämmössä pimeässä tai 12 tuntia jääkaapissa. Laita kostea leivinpaperi tiiviisti juuston päälle ja vielä kansi astiaan. Juusto säilyy n. viikon jääkaapissa.

Vahva immuunipuolustus oikealla ravitsemuksella

2009-07-26T07:52:00.014+03:00

Terveys; sana, jonka melkein jokainen mainitsee kysyttäessä elämän tärkeimpiin kuuluvista asioista. Mikä sitten luo pohjan hyvälle ja kestävälle terveydelle? Vastaus on hyvä immuunipuolustus. Ilman sitä kehomme ei kykene torjumaan haitallisia bakteereita tai viruksia saati pitämään kunnossa omia solujamme, joista kaikki sisäelimemme, verisuonistomme, luustomme ja lihaksemme koostuvat.

Hyvään immuunipuolustukseen vaikuttaa kokonaisvaltainen terveydestä huolehtiminen, johon kuuluu ravitsemus, lepo, liikunta ja rentoutus. Kuitenkin suurin vaikutus on suoliston kunnolla. Jopa 70 % immuunipuolustuksesta on nimenomaan suoliston hyvinvoinnin varassa. Ainoa keino, jolla voimme vaikuttaa suolistomme hyvinvointiin, on antaa sille sen kaipaamaa ravintoa.

KANSALLE KUITUJA

Jo Raamatun ajoista lähtien on ilmeisesti tiedetty kuidun suotuisista vaikutuksista. 1900-luvun alussa puolestaan tiedetään jo tutkittaneen maitohappobakteereja Ranskassa Pasteur tutkimuslaitoksessa. Tästä huolimatta valtaväestön tietoisuuteen kuidut ja maitohappobakteerit saapuivat vasta 80- ja 90-luvulla ja suursuosion ne saavuttivat vain muutamia vuosia sitten.

Kuitua on vain kasvikunnan tuotteissa: marjoissa, hedelmissä, kasviksissa, pähkinöissä, siemenissä, palkokasveissa ja täysjyvässä. Viljakuidusta suurin osa on jyvän uloimmassa kerroksessa, joka kuitenkin poistetaan viljaa puhdistettaessa. Myös marjoissa, hedelmissä ja kasviksissa kuituja sekä ravinteita on eniten kuorikerroksessa. Varsinkin marjojen kuitupitoisuus on suuri niiden suuren kuoripinta-alan sekä pienten siementen johdosta.

Kuitutyyppejä on kahdenlaista; liukenevaa – ja liukenematonta kuitua. Näillä kahdella on erilainen vaikutus ja tehtävä suolistossa ja molempia tarvitaan hyvän suolistokannan eli bakteeriston sekä suoliston toiminnan saavuttamiseen. Yleensä näitä molempaa kuitutyyppiä esiintyy kaikissa kasvikunnantuotteissa. Poikkeuksena on kuitenkin vilja, joka kauraa lukuun ottamatta sisältää pääsääntöisesti liukenematonta kuitua.

HYÖDYLLINEN SUOLISTOBAKTEERI

Suolistossa on sekä haitallisia että terveydelle välttämättömiä bakteereja. Haitalliset suolistobakteerit voivat aiheuttaa tai edesauttaa monien tautien syntymistä saamalla ylivallan hyvistä suolistobakteereista. Suolistokannan ystävällisellä bakteerikannalla onkin erittäin tärkeä merkitys bakteeritasapainolle ja haitallisten bakteerien hillitsemiselle. Maitohappobakteerit suojaavat elimistöä ja suolistoa muodostamalla hyvien bakteerien suojakalvon. Bakteerit elävät kuiduissa, joten hyvien kuitujen saaminen on elintärkeää. Vain silloin maitohappobakteerit voivat tuottaa suojaavia yhdisteitä, joilla on voimakas myrkkyaineita neutraloiva vaikutus. Maitohappobakteerit stimuloivatkin voimakkaasti immuunijärjestelmää ja edesauttavat näin terveyden palautumista ja ylläpitämistä. Ihmisen suolistoalueella on paljon immuunijärjestelmän soluja, jonka vuoksi suolistoaluetta voidaankin pitää immuunijärjestelmän tärkeimpänä osana.

Maitohappobakteereita kutsutaan probiooteiksi. Prebiootti on puolestaan probioottien ravintoa eli liukenevaa kuitua. Mikäli probiootit eivät saa tarvitsemaansa ravintoa, ne kuolevat eivätkä voi jatkaa kasvuaan. Koska vilja ei sisällä liukenevaa kuitua, sen mainostaminen välttämättömänä kuidunlähteenä on harhaanjohtavaa. Viljan sisältämä liukenematon kuitu lisää kuitenkin ulostemassaa, joka nopeuttaa suoliston tyhjemistiheyttä. Sen sijaan marjojen, hedelmien, kasvisten, pähkinöiden, siementen ja palkokasvien sisältämä liukeneva kuitu antaa hyville suolistobakteereille oikeanlaista ravintoa. Myös näitä riittävästi syömällä saadaan runsaasti liukenematonta kuitua, jolla saadaan suolisto toimimaan ilman, että ulosteesta tulee liian kovaa. Näin pystytään estämään hyvin ummetusta.

Kasvien kalsium, kalsiumkarbonaatti ja maitohappobakteerit muodostavat yhdessä suotuisan bakteerikannan. Elimistö tarvitsee suotuisaa bakteerikantaa vitamiinien imeytymisen lisäksi myös monien vitamiinien valmistukseen. Näitä ovat mm. K-vitamiini sekä B12-vitamiini. Myös kivennäisaineista kalsium, rauta ja sinkki ovat kemiallisreagoivia aineita, joiden on hajottava bakteerien avulla. Muita maitohappobakteerien tehtäviä ovat elimistön suotuisan pH:n - ja vastustuskyvyn ylläpitäminen, ruoansulatukseen osallistuminen ja syöviltä suojaaminen. Lisäksi ne auttavat estrogeenihormonin kierrättämisessä, mikä vähentää mahdollisia vaihdevuosivaivoja ja osteoporoosia.

SUOLISTOBAKTEERISTON SYNTY

Syntymä on elämän alkamisen lisäksi alku myös suolistobakteerien saamiselle ja kasvulle. Normaalissa synnytyksessä vauva saa mikrobeja äidin synnytyskanavasta ja keisarinleikkauksella syntyvä vauva saa mikrobit lähinnä ympäristöstä. Jo synnytystilanne siis vaikuttaa tulevan lapsen mahdollisiin allergioihin, yliherkkyyksiin ja immuunipuolustukseen. Normaali synnytyskään ei kuitenkaan takaa hyvää suolistobakteerikantaa vauvalle, jos äidillä itsellään ei ole ollut hyvää maitohappobakteerikantaa. Raskaana olevan äidin suoliston maitohappobakteerikannalla onkin erittäin tärkeä merkitys sekä äidin että syntyvän vauvan terveydelle.

Hormonitoiminnasta johtuen hiivan liikakasvu lisääntyy raskauden aikana. Raskaana olevien äitien olisikin huolehdittava suoliston maitohappobakteerikannan tasapainosta koko raskausajan. Keskosuus ja keisarinleikkaus hidastavat vastasyntyneen bakteerikannan muodostusta, sillä ympäristö ei voi antaa suolistoon oikeanlaista bakteerikantaa. Tällöin suositellaan nimenomaan vauvoille tarkoitettua maitohappobakteerijauheen sekoittamista äidinmaitoon suotuisan bakteerikannan edesauttamiseksi.

Myös imetys edesauttaa hyödyllisten bakteerien muodostuksessa. Bifidobakteereja pidetään vauvojen suolistobakteereista tärkeimpänä. Rintaruokitulla, täysiaikaisilla vauvoilla bifidobakteerit muodostavat 99 % suolistobakteerikannasta, kun taas pulloruokituilla niitä on huomattavasti vähemmän. Vastikeruokittujen vauvojen bakteerikanta muistuttaa enemmän tyypillistä aikuisten bakteerikantaa. Tällä saattaa olla suuri merkitys siihen, etteivät kaikki vauvat kykene sulattamaan ja imeyttämään äidinmaitokorvikkeita, sillä maitohappobakteerit muodostavat myös osaltaan laktaasia, joka edesauttaa laktoosin imeytymistä.

TERVEYDEN SALAISUUS

Liukenevan kuidun merkitys terveydellemme on valtava. Suolistoon päätyessään se alkaa imeä itseensä vettä ja paisuu paksuksi hyytelöksi. Tämä hyytelö pidättelee ravintoaineita, jotta niillä on aikaa imeytyä. Kun hyvät suolistobakteerit käyttävät liukenevaa kuitua ravinnokseen, alkaa liukoinen kuitu fermentoitua eli käydä paksusuolessa. Tällöin muodostuu butyraattia, joka on syöpää ehkäisevä kemiallinen aine. Liukenematon kuitu ei hyytelöidy veteen eikä fermentoidu, vaan kulkeutuu sellaisenaan elimistön läpi. Sen tärkeä tehtävä on kuitenkin kasvattaa ulostemassaa, pitää suoli avoimena ja estää kouristuksia.

Ulostemassan lisääntyminen nopeuttaa ruoan kulkua suoliston läpi ja pienentää suolen painetta. Näiden vaikutusten ansioista kuitu ehkäisee suolistovaivoja, kuten ummetusta, peräpukamia ja umpipussitautia. Myös paksusuolen syövän kehittymiseen kuidulla on ehkäisevä vaikutus. Tämä johtuu eri kuitujen kyvystä imeä itseensä erilaisia kuona-aineita, rasvajätteitä, vierasaineita, eliöitä, myrkkyjä, raskasmetalleja ja solujätteitä. Erityisesti liukeneva kuitu imee tehokkaasti myrkkyjä suolistostamme. Kuitujen imemä ylijäänyt rasva ja muut vieraat aineet poistuvat lopulta suolen kautta ulosteena. Jos kuituja ei ole riittävästi, rasva ja myrkyt lähtevät takaisin elimistön kiertoon ja aiheuttavat erilaisia sairauksia. Elimistö tarvitsee vähintään viittä eri kuitutyyppiä päivittäin toimiakseen täydellisesti. Jokainen kuitutyyppi vaikuttaa hieman eri osissa suolistossa ja niillä kullakin on oma tehtävänsä. Kaikki eri kuitutyypit ovat saatavissa nauttimalla monipuolisesti kasvikunnan tuotteita.

Runsaskuituinen ruoka suojaa myös sydän- ja verisuonitaudeilta. Liukeneva kuitu kerää itseensä sappinesteestä tulevaa kolesterolia ja sitoo ruoansulatuskanavassa itseensä ruoan kolesterolia. Siten osa kolesterolista poistuu ulosteen mukana sen sijaan, että se imeytyisi elimistöön, minkä seurauksena veren kolesterolipitoisuus alenee.

Kuitupitoisen ruoan pureskelu pitää hampaat ja ikenet terveinä. Pureskelu lisää syljen eritystä, mikä on hyväksi hampaiden ja ikenien verenkierrolle. Liukeneva kuitu hidastaa myös mahalaukun tyhjenemistä ja glukoosin imeytymistä ohutsuolesta verenkiertoon. Näin se hillitsee veren sokeritason nousua, johon erityisesti diabeetikoiden on kiinnitettävä huomiota.

Osa tutkijoista arvelee, että juuri liukenevan kuidun määrän vähentyminen länsimaisessa ruokavaliossa on osaltaan vaikuttanut liikapainon, aikuistyypin diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien sekä suolistovaivojen yleistymiseen.

KAAOKSEN TILA

Mikä sitten oikein ajaa suolistomme kaaoksen tilaan, jos oletamme, että olemme saaneet suotuisan bakteerikannan jo synnytyksessä. Jälleen kerran joudumme palaamaan ruokavalioon. Mikäli hyödylliset bakteerit eivät saa niiden tarvitsemaa ravintoa (kasviksia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä ja palkokasveja), ne eivät kykene lisääntymään. Sen sijaan moni ruokkii tietämättään juuri huonoja bakteereja, jotka elävät sokereissa. Länsimainen ruokavalio onkin erinomaista ravintoa haitallisille bakteereille, kuten mädättäjä- ja kolikobakteereille sekä erilaisille haitallisille ameboille, suurine sokeri- eläinvalkuais- ja tärkkelyspitoisuuksineen. Moni ei miellä viljaa, maissia, riisiä, perunaa tai pastaa sokerinlähteeksi, mutta kaikki nämä muodostuvat suurimmaksi osaksi tärkkelyksestä. Tärkkelys on puolestaan yhteenpakattuja sokerihiukkasia. Tärkkelys muuttuu elimistössä glukoosiksi, joka on nopeasti imeytyvää sokeria.

Muita altistavia tekijöitä bakteerikannan epätasapainotilaan ovat ruoan kemikaalit (ympäristömyrkyt ja lisäaineet), teollisesti käsitellyt valmisruoat, aliravitsemus- ja puutostilat, raskasmetallisaasteet (elohopea, lyijy, kadmium), amalgaamipaikat, ympäristön säteilysaasteet, lääkkeet, E-pillerit, kortisonilääkitys, solumyrkyt, suolistoloiset, sokeritauti, suolistosairaudet, syöpä sekä erilaiset muut sairaudet, stressi, alkoholin väärinkäyttö sekä antibiootit. Antibiootit tuhoavat kaiken, sekä hyvän että pahan, bakteerikannan suolistosta jopa puoleksi vuodeksi. Antibioottien yhteydessä, kuten muidenkin altistavien tekijöiden, on käytettävä maitohappobakteerivalmisteita tasapainotilan palauttamiseksi suolistoomme.

LISÄÄ MAITOHAPPOBAKTEEREJA

Maitohappobakteereilla on kyky lisääntyä itsestään. Jos maitohappobakteerit saavat niille ominaista ravintoa eli liukenevaa kuitua riittävästi, niitä ei tarvitse lisätä erityisillä valmisteilla. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus päivittäiseksi kuitumääräksi on 30–35 g vuorokaudessa. Harva kuitenkaan pääsee näihin lukemiin länsimaisella ruokavaliolla. Lisäksi ravitsemusneuvottelukunta ei erittele liukenevan ja liukenemattoman kuidun eroja ja suosituksia.

Eräät lähteet kertovat esi-isämme saaneen ruokavaliostaan n. 70–100 g kuituja. Runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä, pähkinöitä, siemeniä ja palkokasveja syömällä voimme yltää hyvin 50–70 g:n vuorokausiannokseen. Tämä sisältää yleensä jo pelkästään liukenevaa kuitua yli 35 g, jolloin voimme puhua jo terveyttä edistävistä vaikutuksista. Monet ravitsemusartikkelit jakavat virheellistä tietoa kertomalla, ettei ilman viljaa voi saada riittävästi kuituja. Yksi osa-alue työnkuvastani ravintoneuvojana koostuu juuri ravintoaineiden tarkastamisesta laatimistani ruokavalioista. Näissä päästään juuri mainitsemaani 50–70 g kuitupitoisuuksiin myös täysin viljattomalla ruokavaliolla suosimalla liukenevan kuidun lähteitä.

Kuidun lisäksi on hyvä suosia myös maitohappobakteeripitoisia ruoka-aineita. Suurin maitohappobakteeripitoisuus on hapankaalimehulla ja hapankaalilla. Myös muut hapatetut vihannekset ja mehut sisältävät runsaasti hyödyllisiä bakteereja. Näiden lisäksi elävä jogurtti, viili ja piimä on hyvä maitohappobakteerien lähde. Jogurtteja voi valmistaa myös itse hirssistä sekä muista viljoista, pähkinöistä ja siemenistä tai soijamaidosta.

Maitohappobakteerit ovat eläviä olioita, jotka kuolevat, kuten kaikki elävä, yli 42 asteeseen joutuessaan. Suurin osa kaupassa myytävistä hapankaaleista ja muista hapatetuista tuotteista on pastöroitu. Pastöroinnissa lämpötilaa nostetaan vähintään 70 asteeseen ja sen tarkoitus on nimenomaan tappaa kaikki elimistölle haitalliset bakteerit. Prosessi hävittää kuitenkin myös hyödylliset bakteerit, jolloin ei voida saada enää maitohappobakteerien terveysvaikutuksia. Myös jogurtit, jotka on jälkipastöroitu, eivät sisällä enää elimistölle hyödyllisiä bakteerikantoja. Maitohappobakteeripitoisia tuotteita ei saisi myöskään säilöä muovisiin rasioihin, sillä maitohappobakteerien voimakkuus liuottaa muovista kemikaaleja. Oikein säilytyt tuotteet ovat lasipurkeissa ja valolta suojattuina. Maitohappobakteereita saa myös ravintolisävalmisteina.

SUOLISTON TOIMINNAN TÄRKEYS

Liian pitkään suolistossa viipyvä ruoka-massa mätänee ja kehittää toksisia eli myrkyllisiä aineita aiheuttaen ruuansulatusvaivoja sekä myrkyttäen kehoa. Suolen toiminta ja kunnostaminen on ensiarvoisen tärkeää terveydelle. Optimaalinen tyhjenemisaika on vähintään 1 kerta vuorokaudessa. Nykypäivänä moni kuitenkin kärsii ummetuksesta, eikä optimaalinen suolentyhjennys ole itsestään selvyys.

Liukoinen kuitu pehmentää ulostemassaa sitomalla vettä. Liukenematon kuitu sen sijaan ei sido itseensä yhtä paljon vettä, jonka vuoksi kuituja nautittaessa on muistettava aterioiden välillä juoda runsaasti vettä. Muutoin voi seurauksena olla kuona-aineiden kuivuminen ja takertuminen suolistoon. Myös C-vitamiinilla ja hyvillä rasvahapoilla, kuten kerta- ja monityydyttymättömillä, on ulostetta pehmentävää vaikutus. Kalsium ja magnesium puolestaan säätelevät lihasten pumppausliikkeitä. Tähän pumppausliikkeeseen kuuluu myös suoliston tyhjennys. Runsaasti kuituja nautittaessa on siis myös muistettava kalsiumin ja magnesiumin riittävä saanti ja oikea suhde.

Edellä mainittujen lisäksi erilaisilla elektrolyyteillä eli suoloilla on suuri merkitys suolen normaalille toiminnalle. Elektrolyytit pidättävät nestettä suolistossa ja jos niitä ei ole riittävästi, uloste kovettuu. Liikunnalla on myös merkitystä suolen toiminnalle. Liikunta lisää suolen peristaltiikkaa ja jouduttaa ruokasulan liikkumista. Lisäksi tietyt ruoka-aineet saattavat kiihdyttää aineenvaihduntaa ja suoliston liikkeitä.

Tiivistettynä vielä loppuun: Suoliston toimintaa huonontaa ja ulostetta kovettaa liian runsas tärkkelyksen saanti, vähäinen liukoisen kuidun määrä, vähäinen liikunta, tietyt lääkeaineet (varsinkin opioidit ja niiden johdannaiset), niukka rasvan määrä, niukka ja yksipuolinen elektrolyyttien määrä sekä vähäinen veden juominen.

Pehmeä tomaattisosekeitto 1 annos

2009-07-24T11:54:00.005+03:00

• 4 luomu tomaattia
• 1 luomu punainen paprika
• 5 cm luomu kesäkurpitsaa
• 1 dl pastöroimatonta luomu hapankaalia
• hieman hapankaalin mehua (n. 1-2 rkl)
• 1 iso tai 1 ½ keskikokoista luomu avokadoa

Paloittele tomaatti ja paprika kuutioiksi. Raasta kesäkurpitsa karkeaksi. Soseuta ensin kaikki muut ainekset paitsi avokado keitoksi. Käytä tehosekoittimen täyttä tehoa. Lisää tämän jälkeen kypsä avokado ja soseuta tasaisen samettiseksi. Jos haluat keitosta löysempää, voit lisätä vielä 1-2 tomaattia.

Tofusalaatti 1 annos

2009-07-24T11:51:00.003+03:00

• 100 g tofua (miehet 150 g)
• 2 rkl kurpitsansiemeniä
• 1 iso porkkana
• 10 cm kesäkurpitsaa
• ½ paprikaa
• 100 g tammenlehtisalaattia revittynä
• 1 rkl kylmäpuristettua oliivi-, camelina- tai rypsiöljyä
• ripaus ruususuolaa

Liota kurpitsansiemeniä vedessä 8 tuntia. Kaada liotuksen jälkeen vesi pois. Voit vielä halutessasi idättää pari tuntia. Liotus ja idätys rikastuttavat ja pehmentävät siemeniä, jonka vuoksi myös ravinteet imeytyvät paremmin.

Viipaloi tofu ja ripottele hieman ruususuolaa päälle. Paista tofun palasia 180 asteisessa uunissa n. 10 minuuttia tai sen verran että pinta saa hieman väriä.

Huuhdo salaatti ja revi palasiksi. Raasta kesäkurpitsa karkeaksi raasteeksi ja porkkana hienoksi raasteeksi. Sekoita salaatit, paprikat, raastettu porkkana ja kesäkurpitsa, kurpitsansiemenet, tofu ja öljy. Ripaus suolaa päälle ja sekoita. Tarjoile.

Tuorepuuro

2009-07-15T07:52:00.016+03:00

Tuorepuurossa on arvokkaita luonnollisia ravintoaineita,
jotka vahvistavat elimistön tasapainoa ja edistävät terveyttä!

Marjat ovat täynnä super-ravintoaineita, joten käytä niitä runsaasti tuorepuuroissa. Suosi etenkin mustaviinimarjaa, jonka C-vitamiini ja flavonoidipitoisuus on suuri sekä mustikkaa, joka on todellinen terveysmarja.

PÄHKINÄINEN TUOREPUURO
1 annos

• 1 rkl kurpitsansiemeniä
• 1 rkl manteleita (ruskea kuorinen)
• 1 rkl saksanpähkinöitä
• 1,5 dl maustamatonta soijajogurttia
• 3 dl marjoja valinnan mukaan
• 1 banaani

Siemenet ja pähkinät liotetaan vedessä yön yli.
Poista aamulla liotusvesi. Jauha tehosekoittimella kaikki aineet samettimaiseksi massaksi. Nauti!

RAVITSEVA TUOREPUURO
1 annos

• ¾ dl kokonaisia tattarisuurimoita
• 2 rkl manteleita (ruskea kuorinen) (tai muita pähkinöitä tai auringonkukansiemeniä)
• 1 rkl pellavansiemeniä + 2 rkl vettä liotukseen
• 1,5 dl maustamatonta soijamaitoa tai maustamatonta soijajogurttia
• 3 dl marjoja valinnan mukaan
• 1 banaani

Tattarisuurimot huuhdellaan hyvin moneen kertaan eri vedellä ja jätetään likoamaan yöksi veteen manteleiden kanssa(8 tuntia). Vettä runsaasti. Samoin pellavansiemenet liotetaan omassa vedessään yön yli.
Poista tattareiden ja manteleiden liotusvesi. Jauha tehosekoittimella pellavansiemenet liotusvesineen samettimaiseksi massaksi. Lisää tattarit tai mantelit ja jatka soseuttamista. Sitten soijamaito, marjat sekä banaani ja soseuta pehmeäksi puuroksi. Nauti!

PUHDISTAVA TUOREPUURO
1 annos

• ½ dl manteleita
• 1 rkl kuorellisia seesaminsiemeniä
• 1 rkl pellavansiemeniä + 2 rkl vettä liotukseen
• 1 banaani
• 3 dl kotimaisia marjoja

Liota mantelit ja seesamin siemenet omassa kipossaan yön yli ja kaada aamulla vesi pois. Liota pellavansiemenet (muodostaa liman) ja kaada limavesineen aamulla muiden siementen joukkoon. Jauha tehosekoittimella samettimaiseksi massaksi. Lisää banaani ja marjat ja soseuta vielä tasaiseksi.

KEVYT TUOREPUURO
1 annos

• 10 mantelia
• 6 saksanpähkinän puolikasta
• 1 rkl pellavansiemeniä + 2 rkl vettä liotukseen
• 1 dl maustamatonta mantelimaitoa
• 3 dl marjoja valinnan mukaan
• 1 banaani

Liota manteleita ja saksanpähkinöitä vedessä yön yli (8 tuntia). Pellavansiemenet liotetaan omassa vedessään eikä liotusvettä kaadeta aamulla pois (muodostaa suolistoa hellivän liman).
Poista pähkinöiden ja manteleiden liotusvesi. Jauha tehosekoittimella pellavansiemenet liotusvesineen. Lisää pähkinät, mantelit, mantelimaito, banaani ja marjat. Soseuta samettimaiseksi massaksi ja puuro on valmis. Nauti!

RAVITSEVA TUOREPUURO 2
1 annos

• ¾ dl kokonaisia hirssisuurimoita
• 3 rkl saksanpähkinöitä
• 1 rkl pellavansiemeniä + 2 rkl vettä liotukseen
• 1,5 dl maustamatonta mantelimaitoa
• 3 dl marjoja valinnan mukaan
• 1 banaani

Hirssisuurimot huuhdellaan hyvin moneen kertaan eri vedellä ja jätetään likoamaan yöksi veteen saksanpähkinöiden kanssa(8 tuntia). Vettä runsaasti. Samoin pellavansiemenet liotetaan omassa vedessään yön yli.
Poista hirssin ja saksanpähkinöiden liotusvesi. Jauha sauvasekoittimella pellavansiemenet liotusvesineen samettimaiseksi massaksi. Lisää hirssit, pähkinät, mantelimaito, marjat sekä banaani ja soseuta tasaiseksi samettimaiseksi puuroksi. Nauti!

MANTELI-RUSINAPUURO
1 annos

• ½ dl luomu rusinoita tai aprikooseja
• 1 rkl manteleita
• 3 rkl auringonkukansiemeniä
• 1-2 dl vettä liotukseen
• 1 omena

Liota hedelmiä, manteleita ja siemeniä yön yli. Soseuta ainekset (liotusvesineen) tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Raasta omena ja lisää se puuroon.

OMENA-SIEMENPUURO
1 annos

• 1 kuivattua luomu viikuna + liotusvesi 0,25 dl
• 1 rkl manteleita
• 1 rkl saksanpähkinöitä
• 1 rkl kurpitsansiemeniä
• 1 luomu omena
• 2 dl mustaviinimarjoja
• 1 dl mansikoita

Liota pähkinöitä ja siemeniä yön yli; samoin paloiteltu viikuna omassa vedessään. Kaada aamulla pähkinöiden liotusvesi pois. Soseuta pähkinät ja siemenet sekä viikuna liotusvesineen tasaiseksi massaksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella. Raasta omena ja lisää se puuroon. Tarjoile marjojen kanssa.

TATTARI-SIEMENPUURO
1 annos

• ½ dl auringonkukansiemeniä
• 1 rkl kuorellisia seesaminsiemeniä
• ½ dl kuivattuja luomu hedelmiä (esim. viikuna, aprikoosi, luumu, taateli, rusina)
• 1 rkl tattarisuurimoita
• 5 kpl cashewpähkinöitä
• 1-2 dl vettä hedelmien liotukseen

Huuhtele tattarisuurimot hyvin. Liota niitä ja siemeniä yön yli. Samoin liota kuivattuja hedelmiä omassa vedessään yön yli.

Kaada aamulla tattareiden ja siementen liotusvesi pois. Soseuta hedelmät (liotusvesineen), tattarit ja siemenet massaksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää puuroon oman valinnan mukaan marjoja ja tuoreita hedelmiä.

IDÄTETTY VILJA-HEDELMÄPUURO
1-2 annosta

• 2 dl idätettyä ruista
• 1 dl vettä tai hedelmien liotusvettä
• 5-8 luomu aprikoosia tai muita kuivahedelmiä liotettuna
• 1-2 omenaa

Hienonna idätetty vilja sauvasekoittimella nesteen kanssa. Lisää loput ainekset ja tehosekoita puuroksi. Nauti marjojen tai hedelmien ja seesammaidon tai marjapirtelön kanssa.

HAPANKAURAPUURO

• 3 dl hapatettuja kaurasuurimoita
• ½ - ¾ dl idätettyä ruista
• kauran liotusvettä
• 4-8 liotettua luumua tai muita kuivahedelmiä
• 1 banaani
• 1 omena tai marjoja

Pane kaura lasitölkkiin idätetyn viljan kanssa ja kaada päälle puhdasta vettä n. kaksi kertaa kauran määrä. Sulje kannella ja anna hapantua pimeässä huoneenlämmössä 1-2 vrk:tta. Sekoita hapatettu kaura ja idätetty vilja tehosekoittimessa hienoksi nesteen kera. Lisää muut ainekset ja sekoita tasaiseksi puuroksi. Mikäli haluat jogurttimaisen ruuan, käytä enemmän nestettä.
Kaurasuurimoita voi hapattaa kerralla myös useampaa ateriaa varten. Ne säilyvät jopa viikon suljetussa purkissa jääkaapissa.

Huom! Aikuiselle sopiva määrä pellavansiemeniä on 1-3 rkl/vrk:ssa.
Älä käytä pienille lapsille tai raskaana ollessasi pellavansiemeniä.