maanantai 19. marraskuuta 2012

ELONVOIMAA ELÄMÄN ALKUTAIPALEELLE



Elämän ihme, lapsen syntymä, on yksi monen aikuisikään kuuluvan tärkeimpiä tapahtumia. Pieni lapsi tarvitsee rakkauden, hellyyden ja huolenpidon lisäksi myös ravinteikasta ruokaa sekä fyysisen että henkisen kehityksen rakennusaineiksi. Lapsuudessa myös luodaan pohja myöhemmille aikuisiän ruokatottumuksille.

Lasten ravitsemus vaihtelee suuresti eri ikäkausina. Lisäksi tähän vaikuttavat sukupuoli, pituus ja paino, aktiivisuus sekä muut yksilölliset tekijät. Kuitenkin lapsen ruokahalu on yleensä aina luotettava opas, jota tulisi kuunnella. Entinen ”lautanen tyhjäksi” -käsitys on vanhanaikainen ja voi johtaa ruoansulatushäiriöihin ja sitä kautta aiheuttaa muita ikäviä oireita. Ruoan määrä ei kerro saadusta ravintoaineiden määrästä. Sen sijaan laatu ja elimistömme kyky imeyttää ravinteita mahdollisimman tehokkaasti ovat avainasemassa.



Ensikosketus ravintoon

Syntymä on elämän alkamisen lisäksi alku myös suolistobakteerien saamiselle ja kasvulle. Oikeanlaisen bakteerikannan muodostuminen on elintärkeää ravinteiden imeyttämiselle. Lisäksi ne osallistuvat joidenkin ravinteiden muodostamiseen. Näistä yksi mainitsemisen arvoinen on K-vitamiini sekä osa B-ryhmän vitamiineista.

Äidinmaito on täynnä elämän energiaa. Sen merkitys myös suolistobakteerien synnylle on valtava. On hyvä ymmärtää syvällisesti imetyksen merkitys vauvan hyvinvoinnille sekä ravinnon antajana että immuunipuolustuksen kasvattajana. Mikäli imetys ei kuitenkaan jostain syystä onnistu, ei äidin tule kantaa siitä syyllisyyttä. On vain hyvä tietää, miten voimme sen jälkeen parhaimmalla tavalla myötävaikuttaa lapsen terveen ja elinvoimaisen elimistön syntyyn.

Äidinmaito on paras ja riittävä ravinto yksistään aina ½ ikävuoteen asti. Siitä lapsi saa kaikki tarvittavat ravinteet D-vitamiinia lukuunottamatta, mikäli myös äiti on kiinnittänyt huomiota ravitsemukseensa. Äidinmaidon koostumus muokkautuu pitkälti äidin oman ravitsemuksen mukaan. Kuitenkin luonto on järjestänyt niin, että elämän kiertokulku säilyy, erittyy äidinmaitoon yleensä riittävästi ravinteita. Nämä kaikki otetaan äidin omista ravintovarastoista. Sen sijaan imettävän äidin oma tila saattaa huonontua puutteellisen ravitsemuksen johdosta. Puutoksen ensioireet voivat ilmetä synnytyksen jälkeisenä masennuksena, alakulona, ahdistuksena jne.



Kiinteät ruoat

Vaikka äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi jopa ½ ikävuoteen asti, haluaa moni aloittaa kiinteiden antamisen jo 4 kuukauden iästä lähtien. Myös omat maitovarat hupenevat monilta jo aikaisemmin ja tällöin on syytä harkita äidinmaitokorviketta. Hyvä ja luonnonmukainen vaihtoehto on Holle- äidinmaitokorvike, jota voi tarjota aina yhteen ikävuoteen asti. Myös rintamaitoa suositellaan jatkamaan 1 vuoteen asti kiinteiden ruokien ohella, mikäli se vain on mahdollista. Muita maidon korvikkeita ovat manteli- ja seesammaito, joita voi tarjota ½ ikävuodesta ylöspäin. Näiden totuttelu kannattaa aloittaa kuitenkin erittäin pienissä erissä, jotta vältytään ruoansulatusongelmilta. Pienten lasten raaka-aineissa kannattaa ehdottomasti suosia luomua, jolloin vältytään tai ainakin minimoidaan mahdolliset yliherkkyydet ja allergiat. Usein allergiat syntyvät tiettyihin raaka-aineisiin käytetyistä kemikaaleista, joista hyvinä esimerkkeinä mansikka, omena ja pähkinät.

Ensimmäiseksi kiinteäksi ateriaksi kannattaa tarjota omatekoisia tuoreita marja- ja hedelmäsoseita. Ne ovat helpoimmin sulavia eivätkä tarvitse juuri elimistömme omia ruoansulatusnesteitä. Tämä hyöty kuitenkin saavutetaan vain tarjoamalla tuoreista marjoista ja hedelmistä vastasoseutettuja aterioita. Kaikki kaupan vauvansoseet ovat kuumennettu. Näin kaikki ruoan omat entsyymit ja suuri osa ravinteista, kuten C-vitamiini ja antioksidantit ovat tuhoutuneet. C-vitamiinia lisätään lasten soseisiin jälkikäteen, mutta sen imeytyminen ei ole verrattavissa luonnonmukaisista lähteistä saatuihin ravinteisiin. Myöskään vitamiinin alkuperää ei voida koskaan selvittää.

Kaikkiin soseisiin lisätään myös tärkkelystä, joka tekee soseista erittäin makeita, kuohkeita ja näin itse marjaa tai hedelmää tarvitsee käyttää paljon vähemmän. Tällaiset valmissoseet ja ateriat vääristävät lapsen oman luonnollisen makuaistin ja kosketuksen tuoreisiin, luonnonmukaisiin raaka-aineisiin. Tämä on myös usein syynä myöhemmällä iällä kasviksista, marjoista ja hedelmistä kieltäytymiseen, sillä liialliseen makeaan tottuminen saa marjat ja hedelmät maistumaan liian happamilta. Happamampien marjojen makeutukseen voi käyttää kypsää banaania, joka on luonnon makeimpia hedelmiä. Myös kuivatuista hedelmistä voi tehdä soseita liotuksen jälkeen, eivätkä ne tarvitse mitään lisättyä sokeria tai suurustetta. Totuttelu ruokiin kannattaa kuitenkin aloittaa tuoreilla hedelmillä ja jättää kuivatuista hedelmistä tehdyt soseet myöhempään vaiheeseen.

Hedelmäsoseiden jälkeen voi pikkuhiljaa myös aloittaa kasvisten totuttelun. Parhaiten tähän soveltuvat porkkana, parsakaali, kukkakaali, bataatti ja erilaiset kurpitsat. Myös kurkkua, tomaattia ja avokadoa voi antaa tuoreeltaan raakasoseen muodossa. On tärkeää, että pieni lapsi saa myös tuoreravintoa kypsennettyjen kasvissoseiden lisäksi. Yleisesti paljon nitraattia sisältäviä kasviksia pyritään välttämään, mutta luomua tai biodynaamisesti viljeltyjä voi vallan hyvin käyttää. Näiden nitraattipitoisuudet ovat erittäin minimaaliset verrattuna tehotuotettuihin elintarvikkeisiin.

Myös lounas- ja päivällisateriat suositellaan aina tekemään itse, sillä purkkiruoat ovat niin sanotusti ”kuollutta” ruokaa. Kotitekoiseen ruokaan totuttelu kannattaa, sillä varhaislapsuudessa annettu ruoka muokkaa ravitsemustottumuksia pitkälle aikuisuuteen asti. Mitä vähemmän kehomme tottuu keinotekoisiin makuihin ja aromeihin, sitä paremmat edellytykset meillä on tulevaisuuden ruokailutottumuksia ajatellen.



Viljan rooli ravitsemuksessa

Virallinen ravitsemusoppi tyrkyttää meille viljaa joka suunnasta ja painottaa sen olevan pohja päivittäiselle ravitsemukselle. Viljan ja liian tärkkelyksen vaaroista olen sivuuttanut muissa blogiteksteissäni aikaisemminkin. Kasvava lapsi tarvitsee energiaa, jota saadaan helposti tärkkelyspitoisista viljoista. Kuitenkin valtaosa väestöstä syö gluteiinipitoista viljaa liikaa ja suuri osa tästäkin nautitaan jalostetussa ja puhdistetussa muodossa.

Moni aloittaa puurojen ja vellien antamisen jo 4-5 kuukauden jälkeen riippumatta lapsen kehityksestä. Kaikkien uusien raaka-aineiden totuttelun tulisi tapahtua lapsen kehitystä seuraten. Myös äidinmaidon riittävyys vaikuttaa kiinteiden ruokien tarpeellisuuteen. Mikäli pieni lapsi on täysimetyksellä, ei kiinteisiin siirtyminen ole niin tarpeellista ennen puolen vuoden ikää.

Tärkkelys, josta vilja pääosin koostuu, tarvitsee emäksisen ruoansulatusnesteen. Yksi tärkeimmistä emäksisistä ruoansulatusnesteistä sisältää syljessä, josta jopa 50 % koostuu erilaisista ruoansulatusentsyymeistä. Tämä tärkeä sylki yhdessä pureskelun kanssa aloittaa tärkkelyksen sulattamisen jo suussa. Vaikka vauva kuolaa jo syntymästään asti, ei oikeanlainen ruoansulatukseen tarvittava sylki ja pureskelu ole mahdollista muodostua vasta kun ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että vahvasti tärkkelyspitoisia raaka-aineita annetaan vasta hampaiden puhkeamisen jälkeen. Tämä säästää haimaa ja sen erittämiä ruoansulatusnesteitä, joita sen täytyy erityisen paljon erittää, mikäli se ei saa mitään tukea muista ravinnon tai elimistön muodostamista ruoansulatusnesteistä.

Täysjyvinä kannattaa suosia gluteiinittomia vaihtoehtoja, kuten superravinteikasta quinoaa sekä hirssiä ja tattaria, joista itse asiassa vain hirssi lukeutuu viljoihin. Myös amarantti on herkullinen vaihtoehto. Quinoaa, hirssiä ja tattaria voi aluksi tarjota kevyesti haudutettuna puurona, mutta myöhemmin pureskelun kehittyessä kannattaa myös pienille lapsille tarjota tuorepuuroa. Tuorepuuroihin täysjyvien vaihtoehdoiksi kannattaa käyttää myös erilaisia luonnonmukaisesti tuotettuja ja käsittelemättömiä siemeniä, manteleita ja pähkinöitä. Näiden liotus ja jauhaminen on erityisen tärkeää hyvän ruoansulatuksen kannalta.



Lehtivihreä tärkeää myös lapsille

Vihreät lehtivihannekset ovat yksi ravinteikkaimmista raaka-aineryhmistä. Näiden puuttuminen ruokavaliosta voi johtaa vakaviin ravitsemuksellisiin puutoksiin ja heikkoon ravinteiden imeytymiseen. Lehtivihannekset on erityisen tärkeää tarjota luonnonmukaisesti tuotettuina, jolloin pystymme minimoimaan nitraattien määrän. Liian suuret määrät elimistöön kertynyttä nitraattia voivat häiritä pienen lapsen elimistön hapenkuljetusta. Lisäksi niiden suuret määrät saattavat muodostua elimistössä nitriitiksi ja siitä edelleen syöpää aiheuttaviksi nitrosoamiineiksi. Luonnonmukaisesti tuotetuista tai puhtaalta maaperältä kerätyistä villivihannesten nauttimisesta ei sen sijaan ole vaaraa, päinvastoin. Yleensä kasvisten sisältämiä nitraatteja pelätään liikaa. Samaan aikaan lapsille tarjotaan nitriittipitoisia makkaroita, leikkeleitä ja nakkeja. Moniko tulee ajatelleeksi, että jo puolikkaan nakin syöminen päivittäin ylittää turvallisen nitriitin saannin rajan.

Hyvä keino lehtivihreän lisäämiseen on tarjota se viherpirtelön muodossa. Viherpirtelöissä voimakas lehtivihreä on jo laimennettu, eikä siten aiheuta yliannostuksen vaaraa isommille lapsille, mikäli muistaa vaihdella lehtivihreitä päivittäin. Sen sijaan pienten alle vuodenikäisten lasten päivittäiseen annosteluun riittää 1 tl laimennettua lehtivihreää eli viherpirtelöä. Tätä määrää voi kasvattaa vuoden jälkeen pikkuhiljaa suuremmaksi lapsen omaa vaistoa kunnioittaen.



Tutit kaupan hyllyjen koristeena

Tutti tuo turvallisuutta niin pienelle lapselle kuin aikuisellekin. Usein lapselle tutin tuoma turvallisuus on kuitenkin vain vanhempien totuttamisen seuraamusta. Moni vanhempi kokee tutin pelastukseksi pienen lapsen mielenilmaukselle. Nämä mielenilmaukset ovat kuitenkin tärkeä viesti jostain vauvan tarpeesta.
Tutti on tapa, johon ei kannata edes totutella. On tärkeää, ettei lasta totuteta jatkuvaan imeskelyn tarpeeseen. Suurin syy tuttien boikotoimiseen löytyy kuitenkin kemikaaleista. Jatkuva imeskely ja pureskelu liuottavat suuret määrät haitallisia kemiallisia aineita lapsen elimistöön.



Vesi kallein voitehista

Elimistö tarvitsee runsaasti vettä aineenvaihdunnan hoitamiseen ja kuona-aineiden kunnolliseen erittämiseen. Niukka veden juominen heikentää aineenvaihduntaa, eritystoimintaa ja energianmuodostusta. Puhdas huoneenlämpöinen vesi on paras juoma, jota tulisi nauttia pitkin päivää sekä ennen tai hieman jälkeen aterian.



Pienten lasten vedentarve kasvaa kiinteisiin siirryttäessä eikä äidinmaito enää sen jälkeen riitä ainoaksi nesteytykseksi. Vettä tulisi tarjota aina aterioiden välillä ja sen tulisi olla ainoa janojuoma. Mehut, maidot, limsat tai muut juomat eivät korvaa veden tarvetta.



Tarjoa parasta

Lapsen kasvu on pyrähdysmäistä, mikä näkyy myös ruokahalun muutoksina. On täysin normaalia, että pienellä lapsella on yhtenä päivänä suunnaton ruokahalu, mutta seuraavana päivänä mikään ei maistu. Tarjoamalla luonnonmukaisista, jalostamattomista ja tuoreista raaka-aineista tehtyjä aterioita, voidaan parhaiten vaikuttaa tasaiseen verensokeriin, jaksamiseen ja välttää lapsen hillitsemättömien ruokahimojen syntyminen.

Laatu on avainasemassa terveellistä ravitsemusta koostettaessa. Kaiken pohjana tulisi olla luonnonmukaisesti tuotetut kasvikset, marjat ja hedelmät. Näiden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Myös kaikki kuitupitoiset ja ravinteikkaat siemenet, pähkinät, palkokasvit ja gluteenittomat täysjyvät antavat rakennusaineita pienen lapsen kasvulle ja kehitykselle. Vapaana kasvanutta kalaa, luomu kananmunia ja riistalihaa voi tarjota pieniä määriä päivittäin aina puolenvuoden iästä ylöspäin. Yksi eläinvalkuaista sisältävä ateria päivässä kuitenkin riittää. Muilla aterioilla kannattaa suosia kasvikunnanproteiinin lähteitä.
Kuitenkaan liha ei ole kasvavalle lapselle pakollinen, kunhan muu ravitsemus on monipuolinen. Laadukas riistaliha ei kuitenkaan ole missään mielessä epäterveellistä, vaan on kuulunut ravitsemukseemme läpi historian. Lihasta tekee epäterveellistä sen tehotuotanto, eläimille syötetyt rehut sekä antibiootit ja muut lääkkeistä ja rokotteista saadut kemikaalit, jotka puolestaan kulkeutuvat lihan mukana ruokapöydällemme ja siitä elimistöömme.

Myös rasvan lähteisiin kannattaa kiinnittää huomiota ja suosia kylmäpuristettuja luomuöljyjä. 7-8 kuukauden iässä pieni lapsi tarvitsee usein rasvalisää lisättyjen kasviöljyjen muodossa. Tähän pätee kuitenkin sama sääntö, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin aikuisten ravitsemuksen kohdalla; kasviöljyjä ei saa koskaan kuumentaa mikäli mielii hyötyä sen terveyttävistä vaikutuksista. Lisärasvan tarpeeseen vaikuttaa kuitenkin suuresti myös muu ravitsemus. Muita hyviä rasva ja proteiinilähteitä ovat avokado, siemenet, pähkinät ja rasvainen kala.

Makeisten, sipsien ja muiden jalostettujen elintarvikkeiden tarjoamista kannattaa pitkittää mahdollisimman myöhäiseen ikävaiheeseen (tai välttää kokonaan). Niiden sisältämät kemikaalit, aromivahventeet, suola ja sokeri ovat myrkkyä elimistölle ja suora tie vääränlaisten nälkä- ja makuviestien saamiseen. Näiden tilalla kannattaa suosia itse tehtyjä elävän ravinnonherkkuja, tuore- tai kuivahedelmäpaloja.



Tie kohti ravinteikkaampaa ruokaa:
Yleisesti käytetty ruoka-aine ensin ja perässä korvaava ravinteikkaampi vaihtoehto:

• purkkisoseet -> tuoreista hedelmistä ja marjoista tehdyt sokeroimattomat soseet
• peruna, riisi, pasta -> bataatti, porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, kaalit
• tehotuotettu liha -> kala, kananmuna (luomu), riista, pähkinät, siemenet, palkokasvit
• maito -> pähkinä- ja siemenmaidot, kauramaito
• makeutettu jogurtti -> hapatetut pähkinä- ja siemenjogurtit
• leipä -> idätetty täysjyvä ja siitä tehty leipä, siemenleivät
• murot, sokeroidut myslit -> tuorepuuro, kotitekoiset ja sokerittomat myslit, (keitetty täysjyväpuuro)
• lehmänmaitojuustot -> vuohenjuustot, siemenjuustot
• sokeri -> ei tarvita lisätty sokeri. marjoissa, hedelmissä (etenkin kuivattu) ja kasviksissa riittävästi luonnon omia sokereita
• margariini, kevytlevitteet -> kylmäpuristettu öljy, pähkinä- ja siementahnat, avokado

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti