Paha, paha aromi

Ruoka on yksi elämän suurimmista nautinnoista. Tämän lisäksi se on myös jokapäiväinen rutiini, jolla pyrimme ravitsemaan kehoamme. Ruoan maukkaus on yksi valintakriteerimme ruoka-aineita tai aterioita valitessamme. Jo evoluution alkuvaiheessa maukkauden aistiminen oli mielekästä, sillä se ohjasi syömistä kypsien hedelmien, vihannesten ja proteiinipitoisen ravinnon suuntaan. Maukkauden tärkein tehtävä onkin ollut meidän luontainen ohjaaminen ravinteikkaampiin ja tuoreisiin raaka-aineisiin. Luottamalla tuotteen ulkonäköön, kuin myös haju- ja makunystyröihimme, pystymme erottamaan jo pilaantuneet ja syötäväksi kelpaamattomat raaka-aineet.

Näin oli siis ennen, mutta nykyisin tilanne on toinen. Nykypäivänä ei kaupan hyllyiltä tai ravintoloista löydä lisä- ja torjunta-aineista vapaita tuotteita ellemme valitse luomua. Melkein jokainen käsitelty tuota sisältää jotakin E-ainetta (kirjain numerosarjan edessä), joka on siis eurooppalainen merkintätapa sellaisille lisäaineille, joiden on katsottu olevan kyseenalaisia aineita. Ruoan maukkauteen vaikutetaan aromeilla, joita läheskään kaikkia ei tarvitse erikseen mainita tuoteselosteessa. Monet tuotteiden valmistajat ovat hakeneet elintarvikkeilleen ja eineksilleen reseptien salassapito-oikeutta, jolloin aine saatetaan ilmoittaa pelkkänä aromina..

Nykypäivän ruoan todennäköisesti sisältämä natriumglutamaatti (E621) on yksi kiistanalaisimpia ja silti käytetyimpiä aineita. Sitä käytetään yleisesti elintarviketeollisuudessa, etenkin lihajalosteissa. Sitä lisätään myös einesruokiin ja säilykkeisiin korostamaan lihaisaa ja täyteläistä makua. Elintarvikkeiden säilyvyyttä natriumglutamaatti ei paranna, vaan sen yksinomaisena tarkoituksena on saada ruoka maistumaan paremmalta. Luontaisesti glutamaattia esiintyy maitojalosteissa ja tuoreissa vihanneksissa, kuten tomaatissa. Ravinnosta luontaisesti saatava glutamaatti on aminohappo, mutta kemiallisessa valmistuksessa siihen lisätään vielä yksi natriumatomi. Glutamaatti kuitenkin on myös laajalti esimerkiksi hermostossa esiintyvä välittäjäaine ja on mahdollista, että elimistö ei kykene kunnolla säännöstelemään vapaan glutamaatin määrää verenkierrossa, mikäli sitä on ravinnossa vapaana eikä osana aminohappoketjua kuten luonnollisista lähteistä saatava glutamaatti. Kemiallinen prosessointi saa siis luontaisesti vaarattomasta aineesta erittäin kyseenalaisen sopivuudeltaan ihmisten käyttöön.



Joillekin ihmisille E621 voi aiheuttaa päänsärkyä, sydämen tykytystä, pahoinvointia ja huimausta. Tieteellisesti ei ole todistettu, että natriumglutamaatti olisi ihmiselle vaarallinen, joten sitä saadaan edelleen käyttää yleisesti elintarvikkeissa. Tieteellisistä todisteista huolimatta suuri joukko ihmisistä on saanut siitä ikäviä ja osin jopa vaarallisia oireita.

Vaikka ainetta ei olisikaan testattu suoraan ihmisellä, eläinkokeista tiedetään, että kun natriumglutamaattia annetaan suurina pitoisuuksina, niin se aiheuttaa vaurioita hypotalamuksen nucleus arcuatassa, joka säätelee ruokahalua leptiinin avulla. Samaisissa kokeissa on saatu myös vauriota raskauden aikana emolle annetulla natriumglutamaatilla ja imeväisille rotille annetulla natriumglutamaatilla. Vaurioita todetaan myös kasvuhormonia vapauttavaa hormonia tuottavissa neuroneissa. Eräässä tutkimuksessa näitä vaurioita on saatu annoksilla, jotka ovat huolestuttavan lähellä niitä annoksia, joita elintarviketeollisuus lisää yleisesti ruokaan Euroopassa. Noin viisinkertaisilla annoksilla ruoan lisäaineisiin nähden rottasikiöt ja imeväiset saavat kasvuhäiriön ja ahmimishäiriön tyyppisen oireiston.

Suomen lääkärilehti kirjoitti (11.9.2008), kuinka kiinassa tehdyissä tutkimuksissa havaittiin, että ruokaansa natriumglutamaattia lisänneet henkilöt olivat merkitsevästi useammin ylipainoisia kuin henkilöt, jotka eivät käyttäneet tätä aromivahvennetta. Samaista huomiota käytetään myös hyödyksi muissa tutkimuksissa, joissa natriumglutamaattia käytetään laboratoriokokeissa kun halutaan saada aikaan ylipainoisia rottia.

Keväällä 2009 Hufvudstadsbladet kirjoitti natriumglutamaatin käytöstä kouluruoassa. Kouluaterioissa sitä laitetaan esimerkiksi keittoihin, kastikkeisiin ja joihinkin laatikkoruokiin ja lihapulliin. Sitä on myös aromisuolassa. On valitettavaa, että pienten lasten luontaista makuaistimusta sotketaan jo varhaisessa vaiheessa. Ruokavalinnoista päättävät tahot puolustavat E621:n puoltavaa päätöstä seuraavasti: ” Kun makuparanteilla kohennettuun ruokaan tottuu, perinteisen suomalaisesti maustettu ruoka tuntuu todella mauttomalta.”

Natriumglutamaatti nousi otsikoihin, kun Espoo päätti lopettaa E621:n käytön kouluruoassa ensi lukukauden alusta eli syksystä 2009 lähtien. Kielteiseen päätökseen on ilmeisesti päädytty vanhempien painostuksesta johtuen. Tämä kiihdytti keskustelua myös naapurikunnissa.
- Jos Espoo pystyy poistamaan lisäaineen kouluruoastaan, sen pitää olla mahdollista myös Helsingissä, sanoo kaupunginvaltuutettu Maria Björnberg-Enckell (sfp) Hufvudstadsbladetissa.

Tämän artikkelin saatteeksi toivonkin jokaisen kiinnittävän huomiota tuoteselosteisiin. Etenkin pienten lasten vanhemmat voivat vaatia selvitystä oman kuntansa päiväkoti- ja kouluruokiin käytetyistä lisäaineista.