Syö itsellesi ihannepaino

Jokainen meistä haluaisin saavuttaa ihannepainonsa. Mutta mikä on ihannepaino? Länsimainen lääketiede kategorisoi ihmiset usein turhan tiukkojen raamien mukaan. Vaikka joustonvaraa toki ”normaaliin” painoon on annettu, ei se kerro koko totuutta. Ihmisten painon sijaan katse pitäisi kääntää terveyttä kohti, aivan samoin kuin ruoan energiamäärä ravintoaineita ja laatua kohti.


Kaloreiden sijaan ravinteita

Perinteisen ajattelun mukaan kalori on aina kalori. Tietyn kokoinen ihminen tarvitsee tietyn määrän kaloreita, jotta hänen päivittäinen energiantarpeensa tulisi tyydytettyä. Kaloreiden lisäksi huomio on oikein jaotelluissa energiaravinteissa, kuten rasvat, hiilihydraatit ja proteiinit. Mikä näiden ihanteellinen saantisuhde sitten on, vaihtelee aikakausittain ja koulukunnittain. Näiden ihanteellinen tasapaino ei kuitenkaan kerro vielä mitään ravitsemustilastamme. Suurin osa länsimaiden ihmisistä elääkin aliravittuina siitä huolimatta, että heidän energiansaantinsa hipoo korkeuksia. Aliravitsemus on tila, jossa henkilö ei saa tarpeeksi ravinteita, joka mahdollistaisi hänelle tasapainoisen hyvän olon sekä terveyden.

Kalorit eivät myöskään ole niin yksiselitteinen asia kuin yleisesti annetaan ymmärtää, sillä eri ruoka-aineet käyttäytyvät elimistössä eri tavoin. Myös eri henkilöt reagoivat eri tavoin ruoka-aineisiin. Tämän lisäksi tietyn raaka-aineen käyttäytymiseen vaikuttaa se, minkä kanssa raaka-aine nautitaan. Raaka-aineella, sen kanssa nautituilla muilla ruoka-aineilla sekä ruoanvalmistustavalla on merkitystä niin eri ravinteiden imeytymistehokkuuteen, ruoansulatukseen, energian lähteen käyttämiseen kuin energian varastoitumiseenkin. Joissakin uusissa tutkimuksissa on huomattu, kuinka saman energiamäärän saaminen pähkinöistä ja siemenistä käyttäytyy eri tavalla kuin pastasta ja leivästä saatuna. Esimerkkitutkimus mm. osoitti, kuinka tärkkelyspitoinen ruoka lihotti helpommin. Vaikka kyseisiä ruoka-aineita syötiin tutkimukseen osallistuneiden ihmisten kesken niin paljon, että se ylitti heidän energiantarpeensa, varastoitui ylimääräinen energia varastorasvana aivan eri paikkoihin. Tärkkelystä nauttineiden rasva varastoitui vyötärölle, joka on terveydelle erityisen vaarallista muodostaen rasvakertymiä myös sisäelintemme ympärille. Sen sijaan pähkinöistä ja siemenistä saatu lisäenergia varastoitui lantiolle ja reisiin, joka puolestaan ei ole terveydelle niin vaarallista. Myös rasvanlaadulla on selvä yhteys terveyteen ja sen varastoitumisominaisuuksiin. Kerta- ja monityydyttymättömät rasvahapot, joita saadaan pähkinöistä, siemenistä, kylmäpuristetuista kasviöljyistä, avokadosta, kalasta ja muista merenantimista, ovat terveydelle edullisia ja jopa välttämättömiä. Perinteisen kaloreihin tuijottamisen sijaan toivoisin ihmisten kiinnittävän huomionsa ruoka-aineiden suojaravinteisiin, kuten vitamiini- ja kivennäisaineisiin ja antioksidantteihin. Suosikaa siis vain LAATURUOKAA ja oikeat ravinteet ja energiamäärät tulevat kyllä sitten itsestään, mikäli määrät ja suhteet ovat kohdallaan.


Syökää ihmiset SYÖKÄÄ

Usein laihdutettaessa ihmiset alkavat nipistää ruokamääristään. Laihdutusohjelmissa laskeskellaan syödyn aterian kaloreita ja määrästä tingitään juuri kaloreiden vähentymisen toivossa. Ruoan vähentäminen on joissain ylensyömisen tapauksissa suotavaa, mutta toisinaan se saattaa viedä väärille urille, sillä liian niukasti syöminen vain hidastuttaa aineenvaihduntaamme. Tämän lisäksi ravinteiden määrä sen kuin vähenee samassa suhteessa ruoanvähenemisen kanssa. Vähentämisen sijaan tulisi suosia huonolaatuisen ruoan korvaamista ravinteikkaammalla vaihtoehdolla.

Työssäni kohtaan mitä erilaisimpia ihmisiä ja jokaisella on oma syynsä ravintoneuvojan luokse saapumiseen. Yksi yleinen syy on kuitenkin laihdutus, sillä runsas ylipaino alkaa jo tuottaa joukon mitä erilaisimpia oireita ja sairauksia. Huolimatta ylipainosta olen suurimmassa osassa henkilöiden ravitsemuksessa tehnyt huomion, että he syövät määrällisesti liian vähän. Ylipaino onkin kertynyt vääränlaisista ruoka-aineista itse määrän sijaan.

Olipa kyse sitten ali- tai ylipainosta, yritän korostaa, ettei kenenkään pitäisi koskaan laihduttaa tai lihottaa itseään. Sanoilla on negatiivinen kaiku, joka vaikuttaa väistämättä psyykkeeseemme. Tämän negaation koemme usein rajaavana ja kahlitsevana, eikä sellaisten tunteiden kanssa eläminen voi koskaan olla kovin terveyttävää.



Sen sijaan kehotan kaikkia SYÖMÄÄN TERVEELLISESTI! Suositukseni kuuluukin: SYÖKÄÄ ITSENNE TERVEIKSI! Terveellinen ruokavalio ei ole myöskään väliaikainen dieetti, vaan elämänmuutos.

Oikean määrän syödylle ruoalle jokainen tunnistaa, mikäli oppii kuuntelemaan kehonsa hienovaraisia viestejä. Liika ajatteleminen onkin usein yliarvostettua. Ajattelemisen ja järkeilemisen sijaan voisimme jokainen yrittää kuunnella sisäistä ääntämme. Se on usein jo ”ajatellut” asiat puolestamme ja antaa valmiita vastauksia, kunhan osaamme tulkita niitä.

Terveellisten ja laadukkaiden raaka-aineiden listaa löydät pitkin matkaa blogini muista artikkeleista. Oikeita raaka-aineita ja oikeassa suhteessa nauttiessaan ihminen voi syödä niin paljon kuin haluaa vaarantamatta kuitenkaan terveyttään. Itse asiassa tämän jälkeen ei enää tarvitse laskeskella ruoka-aineiden ravintosisältöjä, vaan elimistö saa oikeat määrät ravinteita huomaamattaan. Myös painomme ajautuu meille luonnollisiin lukemiin kuin itsestään. Se, onko paino virallisten suositusten ylä- tai alarajoissa ei ole merkitystä, niin kauan kuin ihminen on terve. On kuitenkin huomioitava, että meidän jokaisen ruumiinrakenteemme on erilainen ja toimii pohjana kehonmallillemme.

Papu-kasvissekoitus 1 annos

• 1 dl valmiiksi keitettyjä adukipapuja tai adukipavun ituja
• 1 dl valmiiksi keitettyjä kikpapuja tai kikpavun ituja
(voit käyttää myös muita keitettyjä papuja makumieltymystesi mukaan)
• 1 iso tai 2 keskikokoista porkkanaa
• 200 g parsakaalia
• ½ punaista paprikaa
• 10 cm kesäkurpitsaa

Yrttikastike: (kastikkeesta riittää useaan annokseen)
• 2 nippua persiljaa
• 1 nippu basilikaa
• 3 valkosipulinkynttä
• 1 dl auringonkukansiemeniä tai kurpitsansiemeniä (myös muut pähkinät ja mantelit käyvät)
• 2 rkl kylmäpuristettua rypsiöljyä
• (2 rkl lämmintä vettä)

• ruususuolaa


Soseuta kaikki yrttikastikkeen ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi.

Puhdista ja huuhdo vihannekset. Paloittele. Höyrytä porkkana ja parsakaali aivan hetken verran, jotta solukalvot hieman pehmenevät (mutta älä kypsennä liikaa). Sekoita höyrytetyt kasvikset, tuore paprika, kesäkurpitsa, pavut sekä suola. Lisää joukkoon iso nokare yrttikastiketta ja sekoita. Lopun yrttikastikkeen voi myös pakastaa tai säilyttää jääkaapissa 2 vrk:ta.


Jos haluat ateriasta elävän ravinnon ruoan, käytä keitettyjen papujen tilalla ituja ja kasvikset tuoreeltaan ilman höyrytystä.

HALLITSEMATTOMAT HIMOT

”Kuuntele kehoasi” on kommentti, jota kuulee sanottavan usein luontaislääketiedettä ja ravintoterapiaa käsittelevissä asiayhteyksissä. Silti korostetaan, ettemme saisi kuunnella mieltämme tai järjen ääntämme. Ei ihme, että jokunen meistä on jo ihmeissään, miten meidän tulisi sitten oikein tulkita itseämme. Tässä artikkelissa paneudun hallitsemattomiin ruokahimoihin, sen seurauksiin ja alkusyihin. Sama kommentti kuitenkin liittyy sekä itsensä kuuntelemiseen (intuitio ja sisäinen minä eli henki) jokaisella elämänsaralla ja taajuudella.


Mitä on himo?

On tärkeää erottaa himot nautinnoista ja makumieltymyksistä sekä oikeista kehomme viesteistä. Himojen tunnuspiirre on sen hallitsemattomuus, jolloin seurauksena voi esiintyä hallitsematonta ahmimista ja pakonomaista tarvetta saada kyseistä ruokaa. Yleensä tästä muodostuu riippuvuus, sillä hallitsemattomat himot kasvavat sitä mukaa, miten paljon annamme keholle aivojen haluamaa ruokaa. Vaikka himojen tyydyttäminen antaa hetkellisen hyvänolon tunteen, se ei yleensä ole kestävää ja päinvastoin olotila ajautuu nopeasti toiseen ääripäähän eli pahanolon tunteeseen, ahdistukseen jne. Toisin kuin himot, antavat nautinnot pelkästään positiivisia ja yleensä myös pidempiaikaisia tuntemuksia. Ne tasapainottavat olotilaa ja antavat mielihyvää tuottamatta kuitenkaan riippuvuutta. Nautinnot antavat mielekkyyttä elämään ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Näiden asioiden erottaminen kehomme viesteistä on erityisen tärkeää matkalla kohti terveyttä, hyvää oloa ja tasapainoa.


Ruokahimot, mistä ne tulevat?

Himot ovat aina seurausta kehon epätasapainosta. Ruokahimot, joista yleisimmin esiintyy makeanhimo, kertovat puutteellisesta ravitsemuksesta. Pelkkä makeanhimo ei kerro meille, mikä puutos kehollamme vallitsee. Tämä johtuu siitä, että kaikki puutokset ja epätasapainotilat ilmenevät ensimmäiseksi juuri makeanhimona. Se, mistä puutoksesta tai epätasapainotilasta on kyse, löytyy yleensä tarkastelemalla henkilön ravitsemusta. Makeanhimon lisäksi yleisesti esiintyy myös himoa rasvaista ruokaa kohtaan.


Miksi puutteet ilmenevät aina yleensä makeahimona?

Makeanhimo on luonnollinen reaktio tutkiessamme hieman elimistömme rakennetta ja toimintoja. Äidinmaito on luonnostaan makeaa ja makea onkin ensimmäinen maku, johon olemme jo lapsuudestamme saakka tottuneet. Tämän seurauksena jokainen meistä pitää makeasta, sillä se muistuttaa meitä ravinnosta. Vauvan varttuessa muihin makuihin (karvas, hapan, suolainen, kitkerä) on totuteltava pikkuhiljaa.

Luonnolliseen makeaan tottumisen lisäksi kehomme käyttää polttoaineekseen glukoosia (eräs sokerin muoto), jonka vuoksi se on ihmiselle tärkeä. Kaikki ravinnosta saatavat hiilihydraatit muutetaan glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon ja varastoidaan tarpeen mukaan glykogeeniksi maksaan ja lihaksiin. Myös erilaisia rasvahappoja elimistö pystyy muuttamaan helposti polttoaineeksi. Itse asiassa käytämmekin suurimmaksi osaksi polttoaineeksemme rasvaa, sillä vasta sykkeen noustessa yli 50 %:n maksimisykkeestämme, alkaa keho käyttää polttoaineekseen suhteessa enemmän hiilihydraatteja kuin rasvaa. Näin ollen kestävyysliikunnassa (esim. maraton) on saatu hyviä tuloksia rasvatankkauksella perinteisen hiilihydraattitankkauksen sijaan.
Mitä yksinkertaisemmassa muodossa nautittu hiilihydraattilähde on, sitä nopeammin se nostaa verensokeriamme. Näin ollen valkoinen sokeri nostaa nopeimmin verensokeriamme. Hedelmäsokeri ei ole heti valmiina elimistön polttoaineeksi, vaan vaatii pilkkomista ja muuntumista, jonka vuoksi sen aiheuttama verensokerinnousu on 5 kertaa hitaampaa kuin valkoisen sokerin. Hedelmien ja marjojen sisältämä kuitu hidastaa osaltaan verensokerinnousua.

Myös tärkkelys on yhteen pakattuja sokereita. Näin ollen makeanhimo saattaa perinteisen sokerin lisäksi esiintyä myös leivän, pastan tai ranskalaisten himona, sillä nämä elintarvikkeet koostuvat pääasiassa pelkästä tärkkelyksestä. Vaikka täysjyväviljan käyttö hidastaa kuitujen vuoksi hieman verensokerinnousua, on tärkkelyksen määrä edelleen sama kuin puhdistetussakin viljassa. Viljaa, riisiä, maissia ja perunaa syödessämme syömme siis suurimmaksi osaksi sokereita, sillä usein näiden tärkkelyspitoisuus on vähintään 55 %, täysjyväriisissäkin jopa 70 %. Tämän lisäksi mikään edellä mainituista ei sisällä mainittavia määriä ravinteita. Näitä syömällä saadaan siis suurimmaksi osaksi tyhjää energiaa. Tietyissä tutkimuksissa on myös havaittu viljan sisältämien ainesosien aiheuttavan riippuvuutta, mutta kirjoitan joskus viljan vaaroista erikseen.

Tarkempi katsaus aivoihimme paljastaa myös viehtymyksemme makeaan tai rasvaiseen ruokaan. Aivomme koostuu 60 % rasvasta (kuivapainosta) ja se käyttää aina ensisijaisesti polttoaineekseen sellaista energianlähteen muotoa, joka on nopeimmin muunnettavissa glukoosiksi. Tällaisia ovat sokerin eri muodot, kuten mm. sakkaroosi, fruktoosi ja tärkkelys. Edellä mainitut aineet myös nostavat nopeimmin verensokeria. Aivojen kärsiessä puutostiloista, se antaa käskyn ”Anna minulle ruokaa”. Aivot vaativat ruokana yleensä jotain makeaa ja kenties lisäksi rasvaista, sillä sen antama energia on nopeimmin aivojen käytettävissä ja siten vaikuttamassa myös mielihyväkeskukseen. Toinen makeanhimoon liittyvä syy on makeanruoan aiheuttama lisääntynyt serotoniinin tuotanto, joka lisää hyvänolon tunnetta. Serotoniinin vajaus ilmenee alakulona, apatiana, väsymyksenä tai masennuksena. Erityisesti naiset ovat herkkiä serotoniinin vaihteluille ja se selittääkin osaltaan naisten suurta makeanhimoa.

Aivojen kärsiessä ravintoaineiden tai energian puutteesta, antaa se käskyn lisätankkauksesta. Vaikka aivot antavat käskyn makealle, se ei tarkoita, että se olisi sille kuitenkaan sopivaa ravintoa. Aivot osaavat vain erotella nopeimmat energian lähteet, mutta eivät ravitsevimpia. Tämä selittää sen, miksi ravintoaineiden tai energianvajeen kynnyksellä mielemme tekee mieli makeaa. Käskyllä ei ole mitään tekemistä oikean nälän kanssa, sillä jo tunnin aterian päästä me voimme kokea ”valenälkää”, mikäli aivomme ja kehomme eivät ole saaneet nauttimastaan ateriasta tarpeellisia ravinteita. Ravitsemuksellisesti huono ateria (tässä tapauksessa esim. runsaasti tärkkelystä ja sokereita sisältävä pasta ja leipä-ateria) nostaa nopeasti verensokerin ylös ja taas tipauttaa sen pohjalukemiin. Tämä raju vaihtelu tuo ruoanjälkeen väsymystä, jota aivomme tulkitsevat ravinnon puutteeksi. Näin vatsassa on edelleen sulamatonta ruokaa, mutta koemme silti nälkää tai muuten vaan kaipaamme jotain mitä syödä. Tämä on pohjaton kierre, josta ei ole ulospääsyä niin kauan kun syömme liikaa sokereita tai muuten ravitsemuksellisesti vajaata ruokaa.


Miten voimme estää ruokahimot?

Ruokahimot, joihin lukeutuu himo jotain tiettyä ruokaa kohtaan tai vain syömisen himo, poistuvat yleensä oikein koostetulla ravitsemuksella. Kun kehomme saa tarvittavat ravintoaineet, loppuvat myös hallitsemattomat himot. Ravinteikas ruoka, joka koostuu suurimmaksi osaksi kasviksista, hedelmistä ja marjoista (monipuolisesti) antaa meille riittävät määrät kuituja ja ravinteita. Kuitu lisää täyteyden tunnetta ja hidastaa verensokerinnousua. Täydentämällä kasviksia vielä ravintorikkailla pähkinöillä, siemenillä, palkokasveilla, kalalla, kananmunalla ja mahdollisesti pienellä määrällä laadukasta riistalihaa, saa elimistö riittävät määrät proteiinia, joka on paras kylläisyydentunteen säilyttäjä. Proteiini myös osaltaan hidastaa verensokerin nousua, joten se auttaa ehkäisemään väsymyspiikkejä sekä antaa kestävyyttä.

Oikein koostetun ravitsemuksen lisäksi ateriarytmeillä on suuri vaikutus ruokahimoihin. Mikäli olemme päivän vajaalla ravitsemuksella, iskee syömisen vimma taatusti iltaisin. Silloin tuntuu, kuin voisimme syödä jääkaapin tyhjäksi ruoasta riippumatta. Säännöllinen ateriarytmi sekä riittävät ruokamäärät totuttavat myös elimistömme tiettyihin ruoka-aikoihin, jolloin emme kaipaa erityisiä naposteluhetkiä aterioiden välillä. Tarpeellisella määrällä ruokaa pidämme myös ruoansulatuksemme aktiivisena ja tehokkaana. Haluan kuitenkin korostaa, ettei kenenkään tulisi syödä itseään liian täyteen. Kevyemmin voi myös syödä ahdistuneessa mielentilassa, suuressa surussa tai stressissä, sillä nämä voimakkaat negatiiviset tunteet heikentävät ruoansulatustamme.

Yksi tärkeä esille nostettava asia ovat myös aromivahventeet, joista yhdeksi vahvimmista lukeutuu natriumglutamaatti. Nämä voimakkaat aineet aiheuttavat ruokahimoja ja ovat tutkitusti yhteyksissä ahmimiseen ja muuhun hallitsemattomaan syömiseen. Ne myös koukuttavat, aiheuttavat riippuvuutta ja sotkevat aivojemme kyvyn tulkita kehomme viestejä. Poistamalla kaiken eines- ja valmisruoan, annamme aivoillemme mahdollisuuden kehon oikeaan tulkitsemiseen.



Kuuntele kehoasi

Nyt sen sitten kirjoitin; lause, jota on vaikea määritellä tai purkaa oikein ymmärretyksi lauseeksi.

Kehomme viestittää meitä heti, jos kehomme balanssi alkaa horjua. Kehomme antaa käskyn aivoille, joka tulkitsee viestin. Näin ollen varsinaisen aivojen välittämän viestin ja alun perin keholta tulleen viestin erottaminen voi olla haastavaa, sillä molemmat tulkitaan aivojen kautta. Poistamalla häiritsevät ja viestin estävät tekijät, voimme antaa itsellemme mahdollisuuden kehon omien hienovaraisten viestien tulkitsemiseen. Aromivahventeitakin voimakkaammin vaikuttavat kemialliset lääkkeet sekä muut kemiallisesti valmistetut aineet estävät täysin kehomme viestien kulkeutumisen aivoihin.

Kehomme saattaa antaa viestin jonkun tietyn ruoka-aineen lisätarpeesta, joka välittyy viestinä aivoille. Näin koemme tarvitsemamme jonakin aikana enemmän tiettyä raaka-ainetta. Kuten alussakin kirjoitin on tämän viestin ero himosta se, että sen syöminen antaa tasapainon kehollemme ja halu syödä kyseistä ruokaa hälvenee. Sen vuoksi en itse kutsuisi tätä viestiä himoksi. Hallitsemattomiin himoihin emme puolestaan saa tyydytystä (paitsi hetkellinen) sitä nauttimalla, vaan se lisää haluja ja riippuvuutta, mitä enemmän sitä syömme.

Loppuun haluan vielä korostaa, ettemme tarvitse lisättyä sokeria. Näin ollen sokerimakeisten himot ovat aina hallitsemattomia himoja ja elimistö puutostiloja.

HAPPO-EMÄSTASAPAINO

pH-tasapaino ja sen merkitys terveydelle

Kehomme muodostuu soluista ja jokaisella solulla on omat itsenäiset toimintonsa. Jokainen solu pyrkii harmoniaan, tasapainoon ja jokaisella solulla on myös kyky parantaa itsensä jos niiden ympäristö vain sallii sen. Samanaikaisesti jokainen solu ja kehomme kaikki toiminnot tuottavat elämämme myötä happamia kuona-aineita.

Happo-emästasapaino on kehon oma säätelymekanismi. Sillä on keskeinen osa monissa elimistön toiminnoissa mm. aineenvaihdunta-prosessissa. Esimerkiksi liian happamassa suolistossa, ravinnosta saatavien, elimistölle tärkeiden ravinteiden ja kivennäisaineiden imeytyminen heikkenee. Happo-emästasapaino huolehtii myös siitä, että veren pH arvo pysyy vakaana 7,35 – 7,45. Jos tähän arvoon tulee kymmenesosayksikön poikkeama suuntaan tai toiseen, olemme hengenvaarassa.



Vain harvoilla on nykyään ihanteellinen happo-emästasapaino kehossaan, useimpien kehot ovat ylihapettuneita. Nykyinen elinympäristömme on täynnä happoja, niitä kartuttavat:

1. Ilmansaasteet ja erilaiset elinympäristöömme lisätyt kemikaalit ja myrkyt (tekstiilit, vaatteet, puhdistusaineet, maalit, kosmetiikka – tuotteet jne.).

2. Ravinto, jonka laatu on heikentynyt esim. kasvikset sisältävät vähemmän kivennäisaineita keinolannoitetun maaperän johdosta. Nykyinen lihan tuotanto, kalojen viljely, siipikarjan kasvatus jne. tuottaa kemiallisia lisäaineita sisältävää ravintoa. Ruoka-aineiden pakkausmenetelmät ja pitkät kuljetukset heikentävät myös ravinnon laatua. Niihin lisätyt säilöntä-, aromi, väri – ja muut lisäaineet ovat ihmiskeholle vieraita happoja ja myrkkyjä.

3. Ruokailutottumukset ovat huonontuneet, itse valmistettu kunnon kotiruoka ei ole enää itsestäänselvyys. Lisäainepitoisten ja ravinneköyhien valmisruokien ja pikaruokien käyttö on jokapäiväistä. Sokeri ja vaaleat vehnäjauhotuotteet, kovetetut rasvat, makeiset, limpsat, leivonnaiset – kuuluvat päivittäiseen ruokavalioon, vaikka ne ovat kehon pahimpia ”likaajia”.

4. Nautintoaineet, alkoholi, tupakka, kahvi, musta tee – aiheuttavat runsaasti happoja elimistöön. Myös lääkkeet synnyttävät happoja, ja kuinka välinpitämättömästi esim. särkylääkkeitä käytätetään.

5. Liikumme liian vähän ja teemme yhä vähemmän ruumiillista työtä. Hikoilu on terveellistä, sen mukana poistuu kehosta kuona-aineita. Mutta me käytämme jopa hikoilua estäviä aineita ja hien hajun peittäviä aineita! Näissä tuotteissa käytetään paljon kemiallisia aineita, jopa keholle myrkyllisiä aineita kuten alumiinia!

6. Myös toinen äärimmäisyys on meille haitaksi, osa ihmisistä urheilee liikaa, liian rasittava liikunta aiheuttaa lihaksiin maitohappoja.

7. Stressi, suorituspaineet, masennus, ärtymys jne. lisäävät myös kehoon happoja, suolahappoa. Rauha, hiljaisuus ja rentoutuminen sitä vastoin tuottavat emästä.

Aineenvaihdunnassa kivennäisaineet eli mineraalit neutraloivat hapot vaarattomiksi. Näitä neutraloituja happoja kutsutaan kuona-aineiksi. Vesi kuljettaa kuona-aineet pois kehosta, siksi vettä on juotava riittävästä. Hiilihapollinen kivennäisvesi tai kahvi, teet ja muut nesteet, jotka sisältävät vettä eivät sido kuona-aineita itseensä. Veden on oltava puhdasta, parasta on lähdevesi tai keitetty, kemikaaleista puhdistettu vesijohtovesi.



Saamme kuitenkin kehomme enemmän happoja kuin niitä neutraloivia mineraaleja. Mineraaleja saadaan vihanneksista, kasviksista, marjoista, hedelmistä, joita tulisi syödä päivittäin vähintään kilo. Mielellään luomuviljeltyjä kasviksia, sillä niiden mineraalipitoisuudet ovat suuremmat kuin keinolannoitetussa maaperässä kasvatettujen kasvisten ja vihannesten. Suomen talvi hankaloittaa tätä suositusta. Kunnollisia, auringon kypsyttämiä, myrkyttömiä, hedelmiä ja kasviksia on lähes mahdoton saada, varsinkin pienemmillä paikkakunnilla. Esi-isämme söivät talvella marjoja ja paljon juureksia.

Ihon tehtävä on poistaa ylimääräisiä kuona-aineita kehosta. Jos keho on liian hapan, syntyy finnejä, näppyjä, syyliä, luomia jne. Keho varastoi ne liikahapot ja kuona-aineet, joita se ei pysty neutraloimaan tai poistamaan kehosta. Se aloittaa varastoinnin rasvakudoksista: lantio, reidet, käsivarret ja pakarat. Kun nämä varastopaikat ovat täynnä, otetaan käyttöön lisävarastopaikat: sidekudokset, rustot, nivelet, verisuonet. Erilaisien elintasosairauksien syntyminen on tässä vaiheessa tavallista esim. migreeni, astma, reuma, kihti, korkea verenpaine, korkea kolesteroli. Viimeisenä varastotilana käytetään sisäelimiä.

Mineraalit neutraloivat happoja. Jos keho ei saa tarvitsemiaan mineraaleja ravinnosta, se irrottaa niitä kehon omista mineraalivarastoista.

Kehon mineraalivarastot:
• hiukset ja hiuspohja
• kynnet
• iho
• hampaat ja luusto
• verisuonet ja laskimot
• rustot, kapselit, jänteet, veri


Jo näiden ”varastojen” kunnosta voi päätellä, onko kehossa liikaa happoja.

Mahdollisia oireita:
Päänsärky, närästys, verta vuotavat ikenet, karies, ienkato, hiustenlähtö, sienitaudit, ilmavaivat, peräpukamat, alttius allergioihin, iho-ongelmat, reuma, kihti, nivelrikko, osteoporoosi, migreeni, selluliitti, korkea verenpaine, korkea kolesteroli, verenkiertohäiriöt, suonikohjut, välilevyongelmat, lihassäryt, kolotukset, vatsa- ja suolisto-ongelmat, sappi- ja munuaiskivet, vihreä – ja harmaa kaihi, tinnitus, turvotus, apaattisuus, masennus, ärtyisyys.

Terveellinen, ravintopitoinen ruoka on koko terveytemme perusta. Siksi on äärettömän tärkeää syödä hyvää, laadukasta ravintoa. Keho tarvitsee molempia; niin happoja kuin emästäkin.

Hyvä ravinto koostuu lautasella 80 % emäksestä ja 20 % happoja synnyttäviä elintarvikkeita.
Riittävästi puhdasta vettä n. 2 l päivässä. Raitis ilma, lepo ja kohtuullinen liikunta ovat itsestäänselvyys.



Emäkset

Happoa muodostavien aineiden vastakohta ovat emästä muodostavat tai emäksiset aineet. Nämä ruoka-aineet sisältävät ns. emäksistä kivennäis- ja hivenaineita. Niitä ovat myös aineenvaihduntaan liittyvät happi sekä kivennäisaineista alumiini, rauta, kalium, kalsium, kupari, magnesium, natrium jne. Tärkein niistä on kalsium. Kalsiumin puutteen haitalliset seuraukset on tunnettu jo kauan. Niitä on riisitauti, hammaskaries sekä erilaiset muut luiden epämuodostumat ja vajaakehittyminen. Kalkinpuutos voi johtua joko ravinnon kalkkiköyhyydestä, elimistön kyvyttömyydestä käyttää ravinnon sisältämää kalkkia hyväkseen tai siitä, että elimistö joutuu luovuttamaan kalsiumia omista varastoistaan. Näin käy kehon ollessa liian hapan, syötäessä liikaa eläinvalkuaista tai nautittaessa liikaa kofeiinipitoisia aineita.
Emäkset poikkeavat epäorgaanisista hapoista ennen kaikkea siinä, että niiden ylimäärästä ei ole haitallisia vaikutuksia. Keho muodostaa jatkuvasti happoja joiden neutraloimiseen tarvitaan kaksikymmenkertainen määrä emästä.

Emäksisyyden kannalta tärkeää:
• Syö rauhassa ja pureskele hitaasti. Ruuansulatus alkaa jo suussa, sylki on emäs ja sen sekoittuminen ruoka-aineisiin valmistelee ruuan sulamista suolistossa.
• Älä juo vettä tai muita nesteitä ruokailun aikana, vesi laimentaa hyödyllisiä ruuansulatusnesteitä. Veden voi nauttia noin 1⁄2 tuntia ennen tai jälkeen ruokailun. Maito on vain imeväisten ja lasten juoma.
• Kohtuudella nautintoaineita, esim. kahvia aamupäivällä, silloin keho pystyy parhaiten neutraloimaan happoja. Kun kahvin kanssa muistaa juoda aina lasillinen vettä, hapot poistuvat helpommin.
• Jos on syönyt paljon happoja aiheuttavia ruokia, on hyvä lisätä kehoon neutraloivia emäksiä
• Kasvisten keitinlientä ei saisi heittää pois, keittäessä suurin osa kasvisten mineraaleista liukenee keitinveteen. Veden voi käyttää keittoihin, kastikkeisiin tai vaikka juoda sellaisenaan.
• Jos jonain päivänä tulee syötyä paljon happoja synnyttävää ruokaa, niin seuraavana päivänä on hyvä pitää kasvis- tai keittopäivä.


Jotta elimistö voisi säilyttää happo-emästasapainon, tulisi päivittäisessä ruuassa olla seitsemän kertaa enemmän emästä kuin happoja muodostavia ruoka-aineita.



Epäorgaaniset ja orgaaniset hapot

"Hapot" voidaan jakaa kahteen eri ryhmään, joiden vaikutuskin on täysin erilainen. Kysymyksessä ovat orgaaniset ja epäorgaaniset hapot.

Epäorgaaniset hapot

Tärkeimmät epäorgaaniset hapot syntyvät valkuaisaineista eli proteiineista. Happoja muodostuu sekä eläinkunnasta että kasvikunnasta peräisin olevista valkuaisaineista niiden hajotessa aineenvaihduntatapahtumissa.

Toisen happojen ryhmän muodostavat mineraalihapot. Parhaiten niistä tunnetaan suolahappo, rikkihappo, fosforihappo ja typpihappo. Virtsahappoa muodostuu elimistössä aineenvaihdunnan seurauksena. Elimistölle tarpeettomat epäorgaaniset hapot poistetaan elimistöstä erilaisina suoloina (mm. virtsahapon suoloina), joita syntyy hapon ja erilaisten emäksisten kivennäisaineiden yhtyessä (kalium, kalsium, natrium, magnesium).

Orgaaniset hapot

Orgaanisia happoja ovat mm. hedelmähapot kuten sitruunahappo, omenahappo, askorbiini- ja maitohappo. Hedelmähapot eivät happonimitystä edes ansaitsisi. Ne maistuvat kyllä erittäin happamilta mutta epäorgaanisten happojen kanssa niillä ei ole mitään yhteistä. Hedelmät ja marjat, joissa on runsaasti erilaisia hedelmähappoja, ovat parhaita elimistömme emäslähteitä.



Epäorgaaniset hapot joutuvat elimistössämme aivan toisenlaisen aineenvaihduntaprosessin kohteeksi kuin orgaaniset hapot.

Orgaanisista hapoista muodostuu elimistössä lähes aina hiilidioksidia ja vettä. Tapahtumasarjaa kutsutaan hapettumiseksi, koska se vaatii happea. Sitä kutsutaan myös palamiseksi, koska muodostuu lämpöä. Syntynyt hiilidioksidi poistuu uloshengityksessä.

Hapettumisen yhteydessä vapautuvat hedelmien emäksiset aineet. Ne neutraloivat (tekevät tehottomiksi) elimistön epäorgaanisia happoja, joita on muodostunut mm. valkuaisainepitoisista ruoka-aineista.



Mihin Hapot joutuvat?

Elimistön toimintoja kuvattaessa käytetään usein sanaa aineenvaihdunta. Aineenvaihdunnalla tarkoitetaan kaikkia niitä tapahtumia, joiden kohteeksi ravinto ruuansulatuskanavassa joutuu. Aineenvaihdunnassa erilaisten ruuansulatusnesteiden, kuten syljen, mahanesteen, sapen ja suolinesteen vaikutuksesta ruuasta vapautuvat ravinneaineet elimistön rakennusaineiksi, elintoimintojen ylläpitoon ja kuluneiden solunosien korjaamiseen. Käytettävät aineet palavat eli hapettuvat aineenvaihdunnassa.

Solujen hajoamistuotteet ja happamat aineenvaihdunnan kuona-aineet kuljetetaan verenkierron avulla niiden erittämispaikoille: munuaisiin, iholle, keuhkoihin ja suolistoon, joista ne poistuvat, kunhan ne on ensin tehty emästen avulla haitattomiksi.

Heikot hapot kuten virtsahappo, sitruunahappo ja askorbiinihappo voivat poistua erittymällä suoraan virtsaan (ellei niitä ole enempää kuin munuaiset pystyvät erittämään). Aineenvaihdunta hajottaa niitä myös hiilidioksidiksi ja vedeksi.

Voimakkaat hapot sitä vastoin harvoin poistuvat sellaisenaan elimistöstä. Elimistön on ne ensin neutraloitava emäksillä. Tähän tarkoitukseen käytetään munuaisten muodostamaa ammoniumia. Se on erittäin voimakas emäs. Neutraloinnin jälkeen muodostuvat neutraalit suolat poistuvat elimistöstä virtsan mukana. Kuitenkin munuaisilla on tietty kapasiteetti tuottaa ammoniumia. Ammonium syntyy glitamiiniaminohaposta sen pilkkoutuessa.

Elimistön kyky muodostaa ammoniumia on rajallinen. Siksi myös neutraloinnin teho on rajallinen.
Jos neutralointikyky ylitetään nauttimalla runsaasti ruokia, jotka tuottavat happamia aineenvaihduntatuotteita, alkavat happamat aineet kertyä elimistöön.



Happojen varastoituminen

Elimistö pyrkii kaikin keinoin pitämään veren happamuuden vakiona. Elimistön kyky hajottaa ja poistaa elimistöön tulleita happoja vaihtelee. Se on erilainen eri ihmisillä eri ikäkausina. Munuaisilla on aina yläraja kyvyssä käsitellä happoja.

Jos ravinto tuo elimistöön happoja enemmän kuin mitä keuhkot, munuaiset ja hiki voivat tehdä tehottomiksi, käsitellään happojen ylimäärä elimistön puskurijärjestelmässä. Näin säilytetään suunnilleen vakio kudosnesteiden ja veren happamuudessa. Kaikki ylimääräiset hapot elimistö varastoi tavalla, joka ei enää johda veren happamuuden muutoksiin.

Happamien aineenvaihduntatuotteiden pääasiallisia varastopaikkoja ovat sidekudokset. Sidekudos (kollageeni) kärsii happamista aineista ja sen normaali toiminta häiriintyy. Sidekudoksen degeneraatiota, rappeutumista, voitaneen pitää happovarastoinnin seurauksena (esim. ateroskleroosi).

Toinen varastointipaikka on luusto. Happojen varastointi johtaa luuston haurastumiseen ja osteoporoosiin kalsiumkadon seurauksena.

Teoreettisena varastona voidaan pitää myös soluja. Niiden pH on luonnostaan melko matala ja niissä on paikkoja, joihin happamia aineita voitaisiin varastoida. On myös olemassa teoreettinen riski, että kyseinen varastointi sekoittaa solujen normaalia toimintaa.

Elimistön eräs hätäkeino ylimääräisten happamien aineiden varastoimiseksi on muodostaa niistä munuais-, sappi- tai virtsarakon kiviä.



Ovatko happovarastot terveyden uhka?

Mikäli ruoka ei sisällä riittävästi happoja neutraloivia emäksisiä aineita, tekevät happamia jäämiä tuottavat ruuat elimistön aikaa myöten happamaksi.

Elimistön happoylimäärän haittavaikutuksista ei yleensä ilmene oireita pitkään aikaan. Happoja kertyy verenkiertoon niin kauan kuin mahdollista. Itävaltalainen professori Ebbinger tuli tutkimuksissaan siihen tulokseen, että sekaruokaa syövän ihmisen elimistö on saavuttanut noin 35 vuoden iässä pisteen, jossa happamuus ei voi enää lisääntyä. Hän kutsui tätä tilaa verireumaksi, useimpien aineenvaihduntasairauksien esiasteeksi. Erilaiset aineenvaihduntasairaudet lisääntyvät voimakkaasti yli 40-vuotiaiden keskuudessa.

Biologinen lääketiede tuntee lukuisia eri sairauksia, joiden se katsoo aiheutuvan nimenomaan pitkäaikaisesta elimistön happamuudesta. Niitä ovat reumaattiset sairaudet, vanhuuteen liittyvät kalkkeutumissairaudet ja sidekudossairaudet.

Sidekudos joutuu varastoimaan ja käsittelemään happoylimäärät, jotka eivät voi poistua elimistöstä normaalilla tavalla. Happoylimäärät rasittavat myös munuaisia. Mahahaavan epäillään olevan seurausta kyseisen happamuuden noususta, samoin luuston kalkkikadon (osteoporoosi). Osteoporoosi on nykyisin erittäin yleinen sairaus, varsinkin vaihdevuodet ohittaneiden naisten keskuudessa. Liiallinen happamuus voi olla erilaisten kipu- ja särkytilojen, rappeutumissairauksien ja erilaisten aineenvaihduntavaivojen kuten erilaisten reumatilojen, maksa-, vatsa-, munuais- ja sydänvaivojen sekä diabeteksen, kohonneen verenpaineen, verenkiertohäiriöiden syy. Elimistön liiallinen happamuus heikentää myös hampaiden ja ikenien terveyttä johtaen hampaiden reikiintymiseen, heilumiseen ja irtoamiseen sekä ikenien turpoamiseen.

On paikallaan todeta, että useimmat lääkärit ja fysiologit tuntevat paremmin happo-emästasapainon akuutit häiriöt. Happo-emästasapainon kroonisiin häiriöihin liittyvät tutkimukset ovat vaikeita, osin mahdottomia suorittaa. Tästä syystä monet teoriaan liittyvät seikat eivät edusta absoluuttista tieteellistä totuutta, vaan ovat vielä teoriaa.



Mitkä ruoat ovat happamia ja mitkä emäksisiä?


Emäs ylijäämäiset ruuat:

• vihannekset, juurekset
• marjat, hedelmät
• idut
• maito ja hapanmaitotuotteet
• sienet
• idätetyt siemenet, pähkinät ja vilja


Neutraalit ruuat:

• tattari, hirssi
• mantelit
• hasselpähkinä


Emäs- ja neutraalipitoiset ruoka-aineet tulisi olla 80 % syödystä ruuasta.



Happoylijäämäiset ruuat:

• liha, kala, kananmunat
• idättämätön vilja ja viljatuotteet
• sokeri
• pähkinät
• juustot
• kaikki rasvat
• puolukka


Happopitoiset ruoka-aineet tulisi olla enintään 20 % syödystä ruuasta.
Viljat voivat vaikutukseltaan olla jopa voimakkaampia kuin liha.


Emäsryövärit

Nykyinen ruokavalio sisältää aineksia, jotka ovat elimistön terveydelle suuri vaara. Emäsryöväreiksi kutsutaan sellaisia ruoka-aineita, joista ei itsestään varsinaisesti muodostu happoja, mutta, jotka vaikuttavat happamuutta lisäävästi, jolloin elimistö joutuu turvautumaan omiin emäsvarastoihinsa.

Happamuutta lisäävistä aineista vaarallisimpia ovat:
1. sokeri
2. valkoiset ydinvehnäjauhot, niistä valmistetut ruoat ja leivonnaiset
3. kovetetut tai pitkälle jalostetut ruokarasvat

Laskennallisesti voidaan päätellä, että sokerista 97 % vaikuttaa elimistöön happamuutta lisäävästi. Emästen kuluttajana vehnäjauhot ovat sokerin luokkaa. Sokeri ja valkoiset vehnäjauhot yhdessä muodostavat kokonaisuuden, jossa happoylimäärän vaikutus ja haitallisuus kaksinkertaistuu. Yhtä haitallisia ovat kovetetut ja raffinoidut (jalostetut) rasvat ja öljyt; margariinit ja tavalliset ruokaöljyt. Kyseiset kolme ruoka-ainetta muodostavat elimistöä ajatellen todellisen ryöväritrion. Näin selittyy myös, että monien vegaanien elimistö on yhtä hapan kuin lihansyöjien, koska vegaanitkaan eivät syö riittävän täysipainoista ja käsittelemätöntä ruokaa.



Mitä emäsvoittoinen ruoka aiheuttaa?

Syötäessä joko raakaa tai kypsennettyä emäsvoittoista ruokaa, alkaa elimistö muuttua neutraalimmaksi. Myös erilaisten kiputilojen lieventyminen on suorassa yhteydessä elimistön happovarastoihin. Kivut lievenevät ja poistuvat samalla kuin emäsylimäärä kasvaa ja happamat aineenvaihdunta-aineet vähenevät kudoksista.

Kaikki kivut eivät kuitenkaan lopu sillä, että elimistö vapautuu hapoista, sillä krooninen happoylimäärä on saattanut vaurioittaa soluseinämiä ja heikentää verenkiertoa eikä elimistön alkalisoituminen vaikuta siihen. Elimistön emäsylimäärän ei tiedetä aiheuttavan mitään vastaavanlaisia seurauksia.



Onko happo- emästasapaino sama kuin kivennäistasapaino?

Kyseessä on kaksi eri asiaa, vaikka emäsvoittoinen ruoka sisältääkin yleisesti runsaasti kivennäis- ja hivenaineita. Oikeasuhteinen ja riittävä kivennäisaineiden saanti kulkee käsi kädessä emäsvoittoisen ruoan kanssa (juureksia, vihanneksia, marjoja ja hedelmiä).



Vaikuttaako ruuan valmistustapa happo-emästasapainoon?

Happo-emästasapainoon voimakkaammin vaikuttaviin epäorgaanisiin happoihin eivät ruuan valmistustavat vaikuta. Tasapainon säilyttäminen edellyttää, ettei keitto- tai liotusvesiä heitetä pois. Liotus- ja keitinvedessä on emäksisiä aineita. Happamat aineet säilyvät keitetyssä ruoka-aineessa. Esimerkiksi keitetyt kasvikset, joiden keitinvesi heitetään pois, muodostavat happoylimäärän, vaikka raakana tuote on emäsylimäärää tuottava.

Kasviksia ei koskaan pitäisi keittää suolavedessä, sillä silloin ne menettävät parhaan ravintoarvonsa - elimistön happamuutta alentavan ominaisuutensa.



Vielä ei ole pystytty kehittämään mittaustapaa, jolla pystyisimme selvittämään elimistön tarkkaa happo-emästasapainoa.


Elimistössä olevien happamien aineenvaihduntajäämien poistaminen onnistuu ainoastaan kasvispainotteista ruokavaliota noudattamalla.

Talven lämmittävät reseptit

Seuraavassa on pari lämmittävää ruokareseptiä kylmiin talvipäiviin. Nauti ateriasi lisukkeena aina myös tuoreita kasviksia!


PAISTETUT MUIKUT JA YRTTIJUUREKSET
1 annos

• 120 g tuoreita muikkuja (paista uunissa kypsiksi n. 15–20 min 150-180 asteessa) (miehille 150–200 g)

• 1 iso porkkana kuutioituna
• 1 iso punajuuri kuutioituna
• 1,5 dl lanttua kuutioituna
• 1 rkl kylmäpuristettua oliivi- tai rypsiöljyä
• ripaus ruususuolaa
• tuoretta basilikaa, oreganoa ja timjamia runsaasti (iso kourallinen)

Höyrytä paloitellut juurekset. Älä kypsennä liikaa. Lisää suola ja öljy ja paloitellut yrtit. Tarjoile paistettujen muikkujen ja tuoreiden kasvisten (tuoresalaatti) kanssa.

Yrttijuuresten kanssa käy myös muut kalat, kuten lohi ja silakat.



JUURESLAMMASPATA
2 annosta

• 2 pientä sipulia
• 2 punajuurta
• 2 porkkanaa
• 1 bataatti
• pieni pala lanttua
• 2 rkl oliiviöljyä
• 200g lammaspaistia (lihaa voi annostella naisille 100 g ja miehille 150 g per annos)
• ripaus ruususuolaa
• mustapippuria, basilikaa, timjamia, meiramia, kirveliä

Ruskista liha kevyesti pannulla (älä polta). Kuori ja pilko kasvikset kuutioiksi. Voitele pata öljyllä ja lisää sinne kasvikset, öljy, mausteet ja ruskistetut lampaanpaistikuutiot. Sekoita kaikki keskenään ja laita kansi padan päälle. Hauduta 150 asteessa n. 1 tunti tai kunnes juurekset ovat pehmenneet.

Lämpöä keholle

Elämme vuodenaikaa, jolloin sää kylmenee ja keho tarvitsee lämpöä säilyttääkseen balanssinsa. Sen lisäksi, että pidämme itsemme lämpiminä kunnollisella vaatetuksella, myös ruoan vaikutus kehomme lämpötilaan on merkittävä. Myöhään syksyllä ja talvella tulisi suosia kehoa lämmittävää ruokaa. Myös tuuli ja kosteus lisäävät kylmyyttä. Näin ollen myös kesällä voi ajoittain nostaa lämmittävän ruoan osuutta. Henkilöiden, joiden energiataso on matala ja jotka kokevat itsensä kylmiksi, on syytä lisätä lämmittävän ruoan osuutta. Siten heikot, laihat ja kuivat kehotyypit tarvitsevat enemmän lämpöä tuottavaa ravintoa kuin jykevämmät ja korkean energiatason omaavat.

Kiinalaisessa lääketieteessä (sekä muualla Idässä) ruoka-aineet jaetaan niiden erilaisen lämpöä tuottavan vaikutuksen ja ominaismakujen mukaan. Eri ruoka-aineet ja niiden lämpötilat sekä maut vaikuttavat meidän kehomme eri toimintoihin joko aktivoimalla tai heikentämällä sitä. Tämä tieto saadaan tarkastelemalla kehon käytöstä ruoan kulutuksen jälkeen. Lämpötilalla ei mitata sitä, kuinka kuumalta tai kylmältä ruoka tuntuu, vaan ruoan lämpötila on mitta sen vaikutuksesta kehoon ruoansulatuksen jälkeen. Yksinkertaisesti, lämmittääkö vai viilentääkö se meitä.

Viilentävät ruoka-aineet pyrkivät johtamaan energian sisäänpäin ja alaspäin, viilentäen ylemmät ja uloimmat kehon osat ensin. Lämmittävät ruoat nostavat puolestaan energian ylöspäin ja ulospäin keskustasta, lämmittäen meidät sisältä ulospäin. Lämmittävät ruoat nopeuttavat meitä ja viilentävät hidastavat.
Hyvin kuumat ja tuliset ruoka-aineet, kuten chili, lämmittävät meidät ensin voimakkaasti ja sitten viilentävät hikoilun avulla. Tuliset ja kuumat ruoka-aineet myös kuivattavat kehoa, jonka vuoksi niiden liiallista käyttöä tulisi välttää.



Ei ole yhtä absoluuttista sääntöä, joka määrää onko ruoka lämmittävää vai viilentävää. Seuraavat ohjeet ovat kuitenkin melko luotettavia:
• Kasvit, joiden kasvamiseen kuluu enemmän aikaa (esim. juurekset, inkivääri), ovat yleensä lämmittävämpiä kuin nopeasti kasvava ruoka (salaatit).
• Ruoka-aineet, joissa on korkea vesipitoisuus, ovat yleensä viilentäviä (esim. meloni, kurkku).
• Kuivatut ruoka-aineet ovat lämmittävämpiä kuin vastaavat tuoreet (esim. kuivatut hedelmät)
• Kemiallisesti lannoitetut ruoat, jotka on pakotettu kasvamaan nopeasti, ovat yleensä viileämpiä kuin vastaavat luonnollisesti kasvaneet.
• Jotkut ruokiin lisätyt kemikaalit voivat aiheuttaa Kuumuutta, kuten myös keinotekoisesti kypsytetyt ruoat.



Ruoan lämpötilaan vaikutetaan myös valmistustavalla. Valmistustavoissa tulisi suosia neutraaleja tai lämmittäviä. Höyrytys on paras tapa ruuanvalmistuksessa, sillä se ei muuta juurikaan ruuan omaa luonnetta, ainoastaan tasapainottaa liian kylmiä tai kuumia ruokia.
• Raaka -> Viilentävä
• Höyrytetty -> Neutraali
• Keitetty (keittoruoka)-> Neutraali/Lämmittävä
• Hauduttaminen -> Lämmittävä
• Uunissa paistettu -> Lämmittävä
• Syväpaistettu -> Kuumentava
• Paistettu -> Kuumentava
• Grillattu -> Kuumentava
• Paahdettu -> Kuumentava

Tieto ruoka-aineiden lämpötilasta auttaa meitä tasapainottamaan ateriamme yleisvaikutusta ja sopeuttamaan sen kehomme tarpeisiin. Kylmätilan omaavat tarvitsevat enemmän lämmittävää ravintoa ja päinvastoin.

Vaikka edellä on esitetty viitteitä siitä millainen ruoanvalmistustapa lämmittää kehoamme, on tuoreruoan osuus myös talvella erittäin tärkeää. Yleensä suosittelen tuoreruoan osuudeksi 50–80 % päivittäisestä ruoastamme. Osuuden suuruus on yksilöllistä huomioiden kehon tarpeet. Tämän lisäksi siihen vaikuttaa vuodenaika ja maantieteellinen sijainti. Kylmempään vuodenaikaan mentäessä monen keho kaipaa lämmittävämpää ruokaa ja on myös luonnollista, että kypsennetyn ruoan osuutta lisätään. Tietyt henkilöt voivat hyvin syömällä ympärivuotisesti 100 %:sti elävää ravintoa (ruokaa, jota ei ole kuumennettu yli 42 asteen), mutta tällainen valinta on jokaisen tehtävä kuunnellen kehoaan.

Oman kehon kuuntelulla ei tarkoiteta mielen ja järjen kuuntelemista, sillä näitä ohjailevat yleensä himot tai aatteet. Tiukkojen aatteiden mukaan eläminen voi olla vahingollista kehollemme. Olen valitettavan usein joutunut todistamaan nuoria naisia, jotka haluavat elää vegaanisella ravinnolla huolimatta siitä, että heidän kehonsa oireilee jatkuvasti. Yleensä tähän on johtanut vääränlailla koostettu vegaaniravinto, joka ei tue kehomme tarpeita. Haluan korostaa, että oikein koostettu vegaaninen ravitsemus voi olla huipputerveellinen, mutta oma näkemykseni on, ettei tiukka vegaaninen ravinto ole välttämättä se kaikkein terveellisin ja paras vaihtoehto. Pieni laadukkaan eläinproteiinin osuus (kala, äyriäiset, kananmuna, riista) ravitsemuksessamme täydentää ravitsemustamme valtavasti.

Himot puolestaan kertovat aina jostain kehon epätasapainotilasta. Tämä ei tarkoita, ettemmekö voisi tuntea nautintoa ja mieltymystä eri asioita kohtaan. Juuri nautinnot tekevät elämästä elämisen arvoista. Himot sen sijaan ovat voimakkaita haluja, joita emme kykene hallitsemaan. Yleensä niistä muodostuu riippuvuuksia ja ne ajavat sisäisen balanssimme päälaelleen. Näiden asioiden erottaminen kehomme viesteistä on erityisen tärkeää matkalla kohti terveyttä, hyvää oloa ja tasapainoa.



Kuten edellä jo mainitsin, voi elävällä ravinnolla elää myös talvella huomioimalla raaka-aineiden omat lämpövaikutukset. Myös kehon tasapaino on tärkeää. Tällä tarkoitan, että vain yhdenlämpöisille ja makuisille raaka-aineille itsemme altistaminen saa kehomme balanssin järkkymään. Vuodenaikojen mukaisessa syömisessä siis ruoka-aineiden suhteita muutetaan, muttei poisteta jotain ryhmää käytöstä kokonaan. Myös talvella on lehtivihreän osuus siis erittäin tärkeää.

Vaikka talvella suositaan lämmittäviä ruokia, tulisi ruokavalioon sisällyttää vuodenajasta ja sen ominaislämpötilasta riippumatta monipuolisesti erilaisia ruoka-aineita.

Toinen huomioitava asia on nautittavan ruoan fyysinen lämpötila. Nautittavan ruoan tulisi olla aina celsiusasteeltaan vähintään huoneenlämpöistä. Paras ruoan lämpötila on n. 35–38 astetta, joka on lähellä kehon omaa lämpötilaa. Näin säästämme kehoamme, jonka ei tarvitse uudelleen jäähdyttää tai vastaavasti lämmittää ravintoa ruoansulatukselle sopivaksi. Liian kylmänä nautitut ruuat eivät ole hyväksi elimistölle. Tämä on asia, joka on erityisen tärkeää elävän ravinnon syöjille, jotteivät he turhaan viilentäisi kehoaan.


Seuraavassa on esimerkkejä tiettyjen ruoka-aineiden lämpövaikutuksesta.

VIILEÄT tai KYLMÄT:
• viljat; tattari, hirssi, ohra, villiriisi, speltti, vehnä
• palkokasvit, pähkinät ja siemenet; soijapapu, mungpapu, tofu
• vihannekset; kaalit, lehtisalaatti, pinaatti, nokkonen, amarantti, selleri, parsa, kesäkurpitsa, tomaatti, kurkku, munakoiso, bambunversot, sienet, raparperi, hapankaali
• hedelmät, marjat; mansikka, sitrushedelmät, papaija, vesimeloni, mango, banaani, päärynä, persikka
• eläinkunnantuotteet; jogurtti, juustot, piimä, viili, kuha, hauki, ravut, merilevät
• mausteet; meirami, sitruunamelissa, suola
• juomat; vihreä tee, soijamaito, kylmä tai viileä vesi

NEUTRAALIT:
• viljat; täysjyväriisi, ruis
• palkokasvit, pähkinät ja siemenet; herne, seesaminsiemen, hasselpähkinä
• vihannekset; punajuuri, porkkana, lanttu
• hedelmät, marjat; omena, mustikka, viinirypäle, luumu, viikuna, ananas, taateli
• eläinkunnantuotteet; kananmuna, ahven, silli, tonnikala
• mausteet; hunaja
• juomat; kuuma vesi

LÄMPIMÄT:
• viljat; kaura
• palkokasvit, pähkinät ja siemenet; useat pavut, manteli, saksanpähkinä, kurpitsansiemen, pinjansiemen, käynyt papujuusto, auringonkukansiemen
• vihannekset; sipuli, ruohosipuli, kurpitsa, bataatti, oliivi
• hedelmät, marjat; kirsikka, ruusunmarja, mustaherukka, rusina, musta luumu, vadelma, aprikoosi
• eläinkunnantuotteet; nauta, lammas, kana, kalkkuna, silakka, katkaravut, lohi (höyrytetty, haudutettu, uunissa miedolla lämmöllä paistettu)
• mausteet; persilja, rosmariini, tuore inkivääri, fenkoli, sahrami, mausteneilikka, muskotti, kardemumma, sinapinsiemen, tilli, ruskea sokeri
• juomat; viinit

KUUMAT: VÄLTÄ LIIALLISTA KUUMIEN RUOKIEN NAUTTIMISTA! SE SAA ELIMISTÖN EPÄTASAPAINOTILAAN!
• viljat; -
• palkokasvit, pähkinät ja siemenet; -
• vihannekset; valkosipuli, piparjuuri, shalottisipuli, paprika
• hedelmät, marjat; -
• eläinkunnantuotteet; lohi (pannulla paistettu)
• mausteet; basilika, kuivattu inkivääri, chili, pippurit, kaneli, curry
• juomat; kahvi, vahva alkoholi


Edellä esitettyä listaa seuraamalla voimme huomata, kuinka suosittelemani tuorepuurokin voi olla lämmittävä tai viilentävä riippuen käytettävistä raaka-aineista. Lämmittävän tuorepuuron saamme käyttämällä raaka-aineina esimerkiksi mustaherukkaa, vadelmaa, ruusunmarjaa, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä ja siemeniä ja nauttimalla sen vähintään huoneenlämpöisenä. Vastaava puuro valmistettuna ainoastaan viilentävistä raaka-aineista, kuten mansikoista, banaanista, hirssistä ja jogurtista, olisi puolestaan viilentävä.
Hyviä lämmittäviä lounas- ja päivällisruokia ovat esimerkiksi lämmittävä juureskeitto ja aurinkoinen sosekeitto tai höyrytetyt kasvikset ja lohi maustettuna isolla nipulla persiljaa tai muita tuoreita yrttejä.

Lopuksi haluan vielä nostaa esille tärkeän asian; RUOANSULATUSPROSESSI TARVITSEE LÄMPÖÄ. Pitkäaikainen tai liiallinen kylmien ruokien syöminen heikentää vakavasti ruoansulatustamme ja johtaa pernan toiminnan romahtamiseen. Sisäelimistämme juuri pernalla on valtava vaikutus siinä, miten kehomme kykenee hyödyntämään syömämme ravinnon. Mitä vahvempi pernamme toiminta on, sitä paremmin se kykenee imemään ravintoa mistä tahansa ruoasta ja tukemaan kehomme tarpeita.

Ruusuinen hedelmäpöperö

• 1 annos viikunatahinia (katso ohje täältä)
• 4 kuivattuja luomuaprikoosia
• 3 rkl kuivattua ruusunmarjaa (käytä mieluummin paloja kuin jauhetta)
• 1,5 dl vettä liotukseen
• 1 iso luomu omena


Liota paloitellut aprikoosit ja ruusunmarjat 1,5 desissä vettä 4-6 tuntia.

Soseuta lionneet kuivahedelmät (älä kaada kuivahedelmien vettä pois) tasaiseksi massaksi viikunatahinin kanssa. Raasta omena kuorineen karkeaksi raasteeksi ja sekoita pöperön joukkoon.

Makua tahnoilla ja levitteillä

Siementahnat ovat puhdasta nautintoa!
Tahnoja voi käyttää levitteenä esimerkiksi täysjyvä- ja siemenleipien kanssa tai maustaa kasviksia ja muita salaattiruokia.


KURPITSANSIEMENTAHNA

• 200 g kurpitsansiemeniä
• 1 ½ - 2 dl kylmäpuristettua oliivi- rypsi- camelinaöljyä

Jauha kurpitsansiemenet hyvin hienoksi. Pane jauhe kulhoon ja lisää siihen teelusikoittain öljyä, kunnes saat hyvän levitteen rakenteen. Tahnan tulee muistuttaa maapähkinävoita. Pidä tahnaa kannellisessa lasitölkissä jääkaapissa, jotta se pysyy tuoreena. Säilyy jääkaapissa noin 1 viikon.


Kurpitsansiemenet ovat yksi parhaista sinkinlähteistä,
ja ne on kauan yhdistetty immuunisuojaan, eturauhasen terveyteen ja hedelmällisyyteen. Siemenissä on myös runsaasti välttämättömiä omega-6-rasvahappoja.



LINSSITAHNA

• 3 dl keltaisia linssejä
• 8 dl vettä
• (pieni pala punasipulia tai ½ dl ruohosipulia)
• ripaus ruususuolaa
• 3-4 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 2 rkl sitruunamehua
• tuoretta persiljaa tai basilikaa

Huuhtele linssit huolellisesti ja hauduta niitä miedolla lämmöllä n. puolisen tuntia. Nosta lämpötila kiehumispisteeseen ja kuori mahdollinen vaahto pois. Hauduta n. 30 minuuttia tai, tai kunnes linssit ovat täysin pehmenneet (lisää vettä tarvittaessa). Lisää suola ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää pilkottu sipuli, oliiviöljy, sitruunamehu ja mausteet ennen tarjoilua.



TUOREHERNETAHNA

• 150 g tuoreita herneitä
• ½ dl kylmäpuristettua oliivi- rypsi- camelinaöljyä
• 2-3 rkl sitruunamehua
• 1-2 dl tuoretta basilikaa tai persiljaa
• 1 dl manteleita
• 1-2 valkosipulinkynttä
• 1 tl ruususuolaa

Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi tahnaksi. Syö sellaisenaan leivän päällä tai kasviksiin sekoitettuna.




PERSILJAKEVYTLEVITE

• 125 g voita
• n. 1 ¼ dl vettä
• ¾ dl kylmäpuristettua oliivi- rypsi- camelinaöljyä
• 1 dl tuoretta persiljaa pilkottuna

Sekoita huoneenlämpöinen voi kylmään veteen ja sekoita öljy ohuena nauhana joukkoon. Lisää persilja. Laita jääkaappiin kovettumaan.



HUMMUS

• 4 dl keitettyjä kikherneitä
• 2 rkl tahinia eli seesaminsiementahnaa ja loraus vettä
• 1 dl vettä
• 2-3 rkl kylmäpuristettua oliivi- rypsi- camelinaöljyä
• 1-2 rkl sitruunamehua
• 1-2 tl ruususuolaa
• 2-3 rkl persiljaa
• (1 pilkottu valkosipulinkynsi)

Soseuta kikherneet tehosekoittimessa. Vatkaa tahinia ja vettä sauvasekoittimella tai käsin, niin että tahini sekoittuu veteen. Lisää kaikki ainekset kikherneisiin ja sekoita huolellisesti. Lisää vettä, jos tahna on liian sakeaa. Anna vetäytyä muutama tunti ja tarjoile lisukkeena tai sellaisenaan leivän päällä. Säilyy jääkaapissa n. 3 vuorokautta. Osan voi myös pakastaa.

Ruusuinen unelma

• 2 dl tuoreita perattuja ruusunmarjoja (perkaaminen tarkoittaa kovien siementen poistamista)
• 3 tuoretta taatelia
• vettä (sopivan notkeuden saamiseksi)

Seesamkerma:
• 2 rkl kuorellisia seesaminsiemeniä
• 1 kuivattu viikuna + 1 dl vettä liotukseen
• (voit lisätä vaniljaa halutessasi)

Liota seesaminsiemenet omassa vedessään 6 tuntia, jonka jälkeen idätä siemeniä muutama tunti. Samoin liota paloiteltu viikuna omassa vedessään.
Soseuta seesaminsiemenet ja viikunat viikunoiden liotusvettä pikkuhiljaa lisäten (käytä koko liotusvesi).

Soseuta ruusunmarjat ja taatelit tasaiseksi soseeksi lisäten vettä sopivan notkeuden saamiseksi. Jos kaipaat makeampaa ruusunmarjavanukasta, voi taateleiden määrää lisätä. Lado isoon lasikulhoon vuorotellen ruusunmarjavanukasta ja seesamkermaa. Tarjoile.

Lohi aurinkosalaatilla

• 150 g tuoretta lohta (miehille 200 g)
• 1 iso porkkana
• kurpitsaa samassa suhteessa porkkanan kanssa
• iso kourallinen sinimailasen ituja
• iso kourallinen mieleisiäsi versoja
• iso kourallinen vuonankaalia
• iso kourallinen pilkottua mangoldia

Avokadokastike:
• 1 avokado
• ruususuolaa (oman maun mukaan)
• vettä (sopivan notkeuden saamiseksi)

Höyrytä tai hauduta uunissa tuore kala kypsäksi.
Huuhdo versot sekä salaatinlehdet ja revi palasiksi. Raasta porkkana hienoksi ja kurpitsa hieman isommaksi raasteeksi. Kumoa kasvikset isolle lautaselle ja kaada päälle avokadokastike. Tarjoile lohen kanssa.

Kasvispeti

• 100 g tofua (miehille 150 g)
• 1 iso porkkana
• lanttua samassa suhteessa porkkanan kanssa
• ½ paprikaa (keltaista tai punaista)
• 100 g vuonankaalia
• 2 rkl saksanpähkinöitä
• 2 rkl kurpitsansiemeniä
• 1-2 dl pilkottua tuoretta persiljaa
• aurinkokuivattuja tomaatteja maun mukaan
• 1 rkl kylmäpuristettua oliivi- tai rypsiöljyä
• ripaus ruususuolaa

Liota siemeniä muutama tunti.
Paloittele tofu viipaleiksi, suolaa ja hauduta uunissa kullanruskeiksi.
Kuori ja paloittele porkkanat sekä lanttu. Höyrytä porkkanat ja lanttu nopeasti kypsiksi. Höyrytys on nopea kypsennystapa, joten muutama minuutti riittää. Tunnet kun kasvikset ovat puolipehmeitä. Älä hauduta liikaa, sillä se vie kasvisten maun.
Pilko persilja silpuksi. Kuutioi aurinkokuivatut tomaatit. Kaada höyrytetyt kasvikset kulhoon ja lisää päälle ripaus suolaa. Lisää joukkoon persilja ja paloitellut paprikat, tomaatit, vuonankaali, tofu sekä kurpitsansiemenet ja saksanpähkinärouhe. Lisää öljy ja sekoita. Tarjoile heti.

Kalaa ja höyrytetyt kasvikset

• 130 g tuoretta tonnikalaa tai lohta (miehille 150-200 g)
• 200g parsakaalia
• 2 porkkanaa
• 1 dl herneitä
• 1-2 dl pilkottua tuoretta persiljaa
• aurinkokuivattuja tomaatteja
• 1 rkl kylmäpuristettua oliivi- tai rypsiöljyä
• ruususuolaa

Paloittele tonnikala kuutioiksi ja höyrytä nopeasti kypsäksi. Kuutioidut palaset kypsyvät jopa parissa minuutissa. Älä kypsennä liikaa, vain sen verran, että liha hyytyy.
Huuhtele ja pilko parsakaali. Kuori ja paloittele porkkanat. Höyrytä porkkanat ja parsakaali nopeasti kypsiksi. Huomaa, että porkkanat vievät hiukan kauemmin aikaa kypsyäkseen, joten lisää parsakaalin nuput hieman myöhemmin. Höyrytys on nopea kypsennystapa, joten muutama minuutti riittää. Tunnet kun kasvikset ovat pehmeitä. Älä hauduta liikaa, sillä se vie kasvisten maun.
Pilko persilja silpuksi. Kuutioi aurinkokuivatut tomaatit. Kaada höyrytetyt kasvikset kulhoon ja lisää päälle ripaus ruususuolaa. Lisää joukkoon persilja ja paloitellut tomaatit, herneet sekä öljy. Sekoita. Tarjoile heti kalakuutioiden kanssa kanssa.

Vanilja-omenapiirakka

Pohja:
• 1 dl auringonkukansiemeniä
• 2 dl manteleita
• 10 liotettuja taatelia

Jauha mantelit ja auringonkukansiemenet. Lisää joukkoon taatelit ja tee monitoimikoneella pohja-aineista paksu massa ja levitä vuokaan, johon on ripoteltu auringonkukansiemenrouhetta. Laita pohja jääkaappiin 2 tunniksi.


Täyte:
• 5-6 makeaa omenaa raastettuna (luomu omenat kuorineen)
• 2 rkl sitruunamehua
• 1-2 rkl kanelia

Sekoita päällysteen ainekset keskenään. Kumoa täyte pohjalle.


Vaniljakerma-päällys:
• 3 dl cashewpähkinöitä (ei lioteta)
• reilu ½ tl luonnonvaniljaa
• 8 taatelia (tuoreet sellaisenaan mutta kuivattuja voi liottaa muutaman tunnin)
• vettä

Hienonna pähkinät tehosekoittimessa. Lisää mausteet ja vesi, soseuta. Lisää vettä vain sen verran, että saat kiinteän kastikkeen. Levitä paksu kerros kastiketta omenatäytteen päälle. Koristele omenasiivuilla sekä saksanpähkinärouheella. Viilennä piirakka jääkaapissa ½-1 tunti ennen tarjoamista.
Säilytä piirakka jääkaapissa.

Hedelmäkakku

Pohja:
• 2 dl manteleita
• 2 dl saksanpähkinöitä
• 1 dl kivettömiä liotettuja taateleita

Rouhi mantelit ja saksanpähkinät tehosekoittimessa. Lisää taatelit pienissä erissä jatkaen tehosekoittamista. Levitä rouhemassa piirakkavuokaa, jonka pohjalle on ripoteltu pähkinärouhetta. Anna seistä vähintään 2 tuntia jääkaapissa.


Täyte:
• n. 2 dl kuivattuja viikunoita
• n. 2 dl kuivattuja aprikooseja (ehdottomasti luomu)
• 2 dl cashewpähkinöitä
• vettä

Paloittele kuivahedelmät sormenpään kokoisiksi paloiksi. Liota kuivahedelmiä vedessä 4-6 tuntia. Lisää vettä sen verran, että hedelmät peittyvät.
Jauha cashewpähkinät. Tehosekoita liotetut hedelmät liotusvesineen tasaiseksi massaksi. Tehosekoita joukkoon pähkinäjauhe. Levitä täyte pohjalle.


Päällyskoristeet:
• 100 % raakakaakaojauhetta
• saksanpähkinärouhetta
• luumuja

Ripottele pinnalle kaakaojauhetta ja koristele luumuilla. Pidä kylmässä 2 tuntia ennen tarjoilua, jotta täyte hieman kovettuu.
Säilyy jääkaapissa hyvin parikin viikkoa.

Viherpirtelöt

Viherpirtelöiden resepti on yksinkertainen: jotain tummanvihreää lehtivihannesta ja hedelmiä ja/tai marjoja. Vaihtoehtoja makuihin on rajattomasti. Lisäämällä joukkoon raikasta vettä, saat pirtelön. Jättämällä veden pois, saat pehmeän vanukkaan. Voit valita mieleisesi koostumuksen.

Esimerkkejä sopivista lehtivihanneksista: Lehtivihreitä on vaihdeltava päivittäin! Mieluiten jokaisena viikonpäivänä eri lajia!
• lehtikaali
• persilja
• nokkonen
• voikukka
• vuohenputki
• savikka
• apilat
• koivunlehdet
• viinimarjanlehdet
• naatit (esim. punajuuren)
• versot
• tummanvihreät salaattivihannekset (rooman-, tammenlehti-, tatsoisalaatti, vuonankaali)
• pinaatti
• lehtiselleri



VIHERPIRTELÖ 01
1 annos

• ½ ananas
• 2,5 dl mansikoita
• 4 lehtikaalin lehteä (leikkaa kova keskuskanta pois)
• (½ kypsä banaani)
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 02
1 annos

• 2 dl tuoreita nokkosenlehtiä
• 2 dl mustaherukoita
• 1 omena
• 1 päärynä
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 03
1 annos

• kourallinen pinaattia
• 2 dl mustikoita
• 1 päärynä
• 1 omena
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 04
1 annos

• nippu voikukanlehtiä
• 1 omena
• 1 persikka
• 2 dl vadelmia
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 05
1 annos

• 3-4 lehtikaalin lehteä (leikkaa kova keskuskanta pois)
• 1 banaani
• 2 dl mansikoita
• 2 kiiviä
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 06
1 annos

• nippu persiljaa
• 1 banaani
• 1 päärynä tai omena
• 2 dl mustikoita
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 07
1 annos

• kourallinen voikukanlehtiä
• 1 sellerin varsi
• 1 banaani
• 1 päärynä
• 1 omena
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 08
1 annos

• kourallinen puna- tai valkoapilaa
• 2 dl mansikoita
• 1 omena
• ½ banaani
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 09
1 annos

• kourallinen mustaherukanlehtiä
• 2 dl mustaherukoita
• 1 banaani
• 1 päärynä
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 010
1 annos

• iso kourallinen jauhosavikanlehtiä
• 3 dl marjoja
• peukalonpään kokoinen pala inkivääriä
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 011
1 annos

• iso kourallinen pinaattia
• 2,5 dl mansikkaa
• 1 banaani
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 012
1 annos

• kourallinen mieleisiäsi versoja
• 1 banaani
• 1 persikka
• 1 omena/päärynä
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.


VIHERPIRTELÖ 013
1 annos

• 4 lehtikaalin lehteä (leikkaa kova keskuskanta pois)
• 1 banaani
• 1 päärynä
• 1 omena
• raikasta vettä sopivan notkeuden saamiseksi

Soseuta tehosekoittimessa kaikki ainekset tasaiseksi pirtelöksi ja tarjoile.

Terveellinen LEHTIVIHREÄ

Olemme jo oppineet, että ravintoaineisiin kuuluu muutakin kuin yleisimmin tunnetut vitamiinit ja kivennäisaineet. Yksi tärkeä kategoria, joilla on löydetty terveyttä edistäviä vaikutuksia, ovat raaka-aineiden omat väriaineet. Hyvä ja helppo sääntö kuuluukin: syö jokaista 5 eri väriä päivittäin.

• sininen/purppura: esim. mustikka, mustaherukka, luumu, viikuna
• vihreä: esim. vihreä omena, kiivi, päärynä, parsa, vihreä paprika, parsakaali, vesikrassi, herneet, kesäkurpitsa, kaali, nokkonen
• valkoinen/ruskea: esim. banaani, taateli, kukkakaali, sipulit, sienet
• oranssi/keltainen: esim. aprikoosi, satsuma, mango, papaija, porkkana, keltainen paprika
• punainen: esim. mansikka, vadelma, tomaatti, kirsikka, punainen paprika, retiisi

Näistä vihreät nousevat kuitenkin ylitse muiden. Erityisesti syvän tummanvihreät lehtivihannekset on syytä nostaa jalustalle niiden huomattavien terveysvaikutusten vuoksi.

Lehtivihreä eli klorofylli on kasvikunnantuotteissa esiintyvä orgaaninen yhdiste, jolla on samantapainen kemiallinen rakenne kuin hemoglobiinilla. Sitä kuulee usein kutsuttavankin kasvien vereksi. Veri ja klorofylli poikkeavatkin toisistaan vain keskusatomin osalta; veressä keskusatomina on rauta, kun lehtivihreässä se on magnesium.

Luonnossa lehtivihreällä on tärkeä merkitys osallistumalla fotosynteesiin eli hiilidioksidin yhteyttämiseen. Se on kuin varastoitunutta aurinkoenergiaa. Lehtivihreä, joka antaa kasveille vihertävän sävyn, on luonnonkiertokulun kautta tietysti elintärkeä myös ihmisille. Sen osuus ravitsemuksessamme on kuitenkin ajan saatossa vähentynyt radikaalisti, siitäkin huolimatta, että se lukeutuu kenties tärkeimmäksi ravintoaineeksi. Monet tutkijat ovatkin todenneet lehtivihreän tärkeäksi ja tehokkaaksi lääkkeeksi. Esimerkiksi tulehdussairauksissa lehtivihreä vaikuttaa parantavasti estämällä bakteerien lisääntymisen.

Lista lehtivihreän suotuisista vaikutuksista on vaikuttava, sillä se:
• edistää solujen aineenvaihduntaa
• edistää uuden, terveen kudoksen muodostumista
• parantaa tulehduksia
• lisää elimistön hapenottokykyä
• normalisoi happoisuutta
• normalisoi suolen bakteerikantaa
• lisää vastustuskykyä
• edistää verenmuodostusta
• mahdollistaa pysyvän terveyden sekä hyvän henkisen ja fyysisen suorituskyvyn
• palauttaa elimistön tasapainon
• poistaa myrkkyjä elimistöstä
• voimistaa sydämen toimintaa ja elvyttää verisuonia, sisäelimiä, kohtua ja keuhkoja
• suojaa säteilyltä
• ei haittavaikutuksia


Suurimpia klorofyllipitoisuuksia sisältävät villivihannekset, merilevät sekä tummanvihreät viljeltävät lehtivihannekset. Juuri nämä ruokaryhmät ovat kuuluneet entisaikoina runsaimpiin ja merkittävimpiin ravintoaineisiin ravitsemuksessamme. Viljojen yleistyessä luonnon omat superraaka-aineet ovat saaneet väistyä ja seurauksella on myös omat vaikutuksensa nykyihmisten terveyden tilaan. Merkittävimmät ravitsemukselliset erot entisaikoihin verrattuna ovat oikeanlaisen kalsiumin ja omega-3-rasvahappojen vähäisyys. Useimmat villivihannekset sisältävät kaksi kertaa enemmän omega-3:sta kuin 6:sta ja niiden kalsiumin imeytymistehokkuus on 80–90 % luokkaa, joka tekee niistä parhaimman kalsiumin lähteen.

Kuinka paljon ja missä muodossa näitä superaineita sitten kannattaa nauttia? Lehtivihanneksia tulisi nauttia päivittäin ja mielellään melkein joka aterialla. Vähimmäissuositus on kuitenkin 1 iso nippu soseutettuna tai 2 nippua salaatin muodossa päivittäin. Annoserot johtuvat siitä, että ihmiset pureskelevat huonosti ruokansa ja ilman kunnollista hienontamista lehtivihannekset ovat heikosti sulavaa ruokaa. Näin ollen ne helposti kulkeutuvat sellaisenaan ruoansulatuskanavan läpi. Hienontaminen esimerkiksi viherpirtelöihin tai elävän ravinnon keittoihin lisää imeytymistehokkuutta ja ravinteiden hyväksikäytettävyyttä. Tehokas tehosekoitin kykenee rikkomaan jopa solukalvot ja helpottaa näin omaa ruoansulatustamme. Tästä huolimatta ruoansulatuksemme tarvitsee sylkeä, joten soseutetutkin ruoat on syytä pureskella huolellisesti.

Vaikka itse lehtivihreä ei suurissakaan määrissä ole haitallinen, on sitä sisältävissä lehtivihanneksissa usein alkaloideja. Alkaloidit eli kasviemäkset ovat kasveissa esiintyviä typpipitoisia, emäksisiä, elimistön toimintoihin yleensä merkittävästi vaikuttavia orgaanisia yhdisteitä. Alkaloidit tunnistaa usein kitkerästä mausta ja ne ovatkin luonnon omia myrkkyjä.
Pienet määrät näitä myrkkyjä eivät ole vaarallisia, mutta suurina määrinä nautittuna niitä voi kerääntyä liikaa elimistöön. Tästä syystä on tärkeää kierrättää lehtivihanneksia. Hyvä ohje on varata erilaisia lehtivihreitä jokaiselle viikon päivälle. Näin myös voimme hyödyntää paremmin eri lehtivihanneksissa olevat pitoisuudet sen sisältämistä ravinteista.

Lehtivihreän nauttiminen voi aluksi tuottaa huonovointisuutta. Tämä johtuu kehon tottumattomuudesta alkaloidien tuottamiin myrkkyihin. Ajan kanssa tämä oire kuitenkin katoaa, kun elimistö on tottunut uuteen aineeseen ja pystyy muuttumaan sille vastustuskykyiseksi. Alkaloidien tuottamien myrkkyjen lisäksi myös lehtivihreän voimakkaasti puhdistava ominaisuus voi aluksi tuottaa pahoinvointia tai päänsärkyä, mutta tämä häviää puhdistusreaktion hidastuessa. Mikäli oireet ovat varsin voimakkaita, kannattaa lehtivihreää lisätä päivittäiseen ravitsemukseen pikku hiljaa.



Tehokas tapa nauttia lehtivihreää ovat viherpirtelöt ja -vanukkaat sekä keitot. Etenkin hedelmäpohjaiset pirtelöt maistuvat tottumattomallekin käyttäjälle peittäen kitkeryyden alleen. Viherpirtelöiden resepti on yksinkertainen: jotain tummanvihreää lehtivihannesta ja hedelmiä ja/tai marjoja. Vaihtoehtoja makuihin on rajattomasti. Lisäämällä joukkoon raikasta vettä, saat pirtelön. Jättämällä veden pois, saat pehmeän vanukkaan. Voit valita mieleisesi koostumuksen.

Esimerkkejä sopivista lehtivihanneksista:
• lehtikaali
• persilja
• nokkonen
• voikukka
• vuohenputki
• savikka
• apilat
• koivunlehdet
• viinimarjanlehdet
• naatit (esim. punajuuren)
• versot
• tummanvihreät salaattivihannekset (rooman-, tammenlehti-, tatsoisalaatti, vuonankaali)
• pinaatti
• lehtiselleri

Hedelmät ovat jo puoliksi sulanutta ruokaa, joka kulkeutuu nopeasti ruoansulatuskanavan läpi. Tästä syystä niihin ei ole hyvä yhdistellä runsaasti rasvaa, proteiinia tai tärkkelystä sisältäviä raaka-aineita, jotka hidastavat ruoansulatusta. Hidastamalla ruoansulatusta hedelmät eivät pääse kulkeutumaan riittävän nopeasti ruoansulatuskanavaa pitkin ja seurauksena saattaa ilmetä vatsan nipistelyä tai ilmavaivoja. Tästä syystä viherpirtelöt, jotka sisältävät hedelmiä, suositellaan juomaan omana aterianaan. Paras hetki päivälle on aamu, jolloin elimistö kaipaa tukea puhdistukseen ja kuona-aineiden poistoon. Lehtivihannekset sen sijaan sopivat yhdistettäväksi kaikkiin ruoka-aineisiin.

Viherpirtelöiden ohjeita löydät
Monia askarruttaa myös soseutetun ruoan säilyvyys. Hienontamisen jälkeen ruoka-aineet alkavat hapettua, joka heikentää ja tuhoaa tiettyjä tärkeitä ravinteita, kuten C-vitamiinia ja antioksidantteja. Tuoremehut suositellaankin nautittavan heti valmistuksen jälkeen. Myös pirtelöt ja keitot (kuten ruoka aina) olisi parasta nauttia heti valmistuksen jälkeen ravintoaineiden maksimoimiseksi. Tästä huolimatta pirtelöt ja keitot säilyvät hyvin ilmatiiviissä rasiassa jääkaappiolosuhteissa n. 2 vrk:tta. Tutkimusten mukaan pirtelöiden parempi säilyvyys johtuu kuiduista. Pirtelöt ja keitot, joissa hedelmät ja marjat käytetään kokonaan kuituineen päivineen säilyvät hyvin ilman suurempaa hapettumista. Tutkijat päättelevät tämän johtuvan siitä, että kuidut suojaavat voimakkaasti hapettumisreaktiolta. Myös tehokkaalla tehosekoittimella on mahdollista rikkoa jo tiettyjä solukalvoja ja vapauttaa antioksidantteja suojaamaan hapettumisreaktiolta.

Omena-pellavansiemenpöperö

• 1 omena (käytä luomu omenat kuorineen ja siemenineen)
• 3 kuivattua viikunaa tai aprikoosia tai luumua
• ½ dl rusinoita
• 1 rkl pellavansiemeniä
vettä liotukseen

Käytä kotimaisia luomu pellavansiemeniä. Huuhtele siemenet ja kuivatut hedelmät. Liota siemeniä ja paloiteltuja kuivattuja hedelmiä 8 tuntia. Liotusvettä sen verran, että raaka-aineet peittyvät.
Soseuta kaikki ainekset tehosekoittimessa tahnaksi ja lisää vielä raastettu omena. Voit nauttia pöperön sellaisenaan tai soija-, pähkinä-, siemen- tai kauramaidon kanssa.

Viher-marjapuuro

• 2 dl tuoretta tai pakastettua nokkosta (nokkosen tilalla voi myös käyttää vaihdellen muita lehtivihanneksia, kuten mustaherukanlehdet, voikukka, pinaatti, savikka, vesikrassi, apila, vuohenputki, persilja)
Jos et löydä talvella mieleisiäsi lehtivihreitä, voit käyttää kuivattua nokkosta n. 2 rkl tai merileväjauhetta 1 tl.
• 1 annos pähkinäjogurttia
Jos et halua/jaksa hapattaa jogurttia, voit käyttää yhden annoksen pähkinät pelkästään liotettuina.
Eli tällöin yhteen annokseen tulee:
- 1 rkl manteleita
- 1 rkl kurpitsansiemeniä
- 2 rkl saksanpähkinöitä
- 1 parapähkinä
• 1 luomu omena
• 2 dl mustaviinimarjoja
• 1 dl mansikoita


Soseuta kaikki aineet tasaiseksi puuroksi sauvasekoittimella tai tehosekoittimella.


Pähkinäjogurtti: 2 annosta
• 2 rkl manteleita
• 2 rkl kurpitsan- tai auringonkukansiemeniä
• 6-8 saksanpähkinän puolikasta
• 2 parapähkinää
• 2,5 dl vettä

Liota pähkinöitä ja siemeniä vedessä n. 8 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja jauha hienoksi. Lämmitä vesi 40 asteiseksi kattilassa (tarvitset ruokalämpömittarin). Lisää vähitellen vettä pähkinäseokseen koko ajan jauhaen sauvasekoittimella niin että saat tasaisen seoksen. Laita seos ilmatiiviiseen lasiastiaan. Anna seistä pimeässä 10–12 tuntia huoneenlämmössä, jonka jälkeen siirrä jääkaappiin jäähtymään.

Vadelma-aprikoosipuuro

• 4 kpl kuivattuja luomu aprikooseja + 0,5 dl vettä liotukseen
• 2 dl pakastettuja vadelmia
• 2 dl pähkinäjogurttia (katso ohje nokkos-marjapuurosta)
• 1 luomu omena siemenineen ja kuorineen

Liota aprikooseja 5-8 tuntia. Sekoita kaikki aineet keskenään (myös aprikoosien liotusvesi) tehosekoittimessa puuroksi.

Voimakeitto

• 2 porkkanaa
• 3 dl raastettua kurpitsaa
• 2 dl tuoretta tai pakastettua nokkosta
• ½ avokado
• 4 dl vettä
• 1 rkl kurpitsasiemeniä
• 3 rkl kuorittuja hampunsiemeniä
• ruususuolaa

Liota siemeniä muutama tunti. Kaada tämän jälkeen liotusvesi pois. Raasta porkkana hienoksi raasteeksi. Lado tehosekoittimeen raaka-aineet seuraavassa järjestyksessä: vesi, raastetut vihannekset, nokkonen. Soseuta samettiseksi. Lisää vielä joukkoon siemenet, suola, avokado. Soseuta kovimmalla teholla samettimaiseksi keitoksi. Ripottele pinnalle vielä hampunsiemeniä.

Raikas parsakaalikeitto

• 2,5 dl pilkottua parsakaalia
• 20 cm kurkkua
• 1 dl vettä
• 1 cm siivu sipulia pilkottuna
• 1 dl persiljaa silputtuna
• ½ - 1 avokadoa
• 1 luomu kananmuna
• ruususuolaa

Lado tehosekoittimeen raaka-aineet seuraavassa järjestyksessä: vesi, paloiteltu kurkku, parsakaali, persilja, sipuli. Soseuta samettiseksi. Lisää vielä joukkoon kananmuna, suola, avokado. Soseuta kovimmalla teholla samettimaiseksi keitoksi.



LÄMMIN PARSAKAALIKEITTO 1 annos

• 300 g pilkottua parsakaalia
• 2,5 dl vettä
• ½ sipulia pilkottuna
• ruususuolaa
• ½ avokadoa
• 1 luomu kananmuna

Keitä parsakaali 2,5 dl:ssä vettä miedolla lämmöllä melko pehmeäksi. Kaada se keitinvesineen tehosekoittimeen, lisää sipuli ja suola. Soseuta pienellä nopeudella. Lisää avokado ja kananmunat ja sekoita pehmeäksi.

Hehkuva juuressosekeitto

• 1 punajuuri
• 1 ½ porkkanaa
• 2-3 dl vettä
• 2 dl mieleisiäsi vihreitä lehtivihanneksia (versot, voikukka, apila, tatsoi jne.)
• 1 parapähkinä
• 1 rkl saksanpähkinöitä
• 2 rkl manteleita
• ruususuolaa

Liota pähkinöitä muutama tunti. Kaada tämän jälkeen liotusvesi pois. Raasta punajuuri ja porkkana hienoksi raasteeksi. Lado tehosekoittimeen raaka-aineet seuraavassa järjestyksessä: vesi, raastetut juurekset, versot, pähkinät. Soseuta samettiseksi keitoksi kovalla teholla. Lisää vielä joukkoon suola ja soseuta.




LÄMMIN JUURESSOSEKEITTO 1 annos

• 1 punajuuri sekä samassa suhteessa muita juureksia: porkkanaa, lanttua ja bataattia
• ½ sipulia
• 2 dl vettä
• ripaus ruususuolaa

• 1,25 dl mantelimaitoa
• 2-3 rkl saksanpähkinöitä (liota pähkinöitä muutama tuntia vedessä ja kaada liotusvesi sitten pois)

Kuori ja silppua sipuli pieneksi. Kuori ja paloittele juurekset. Kiehauta vesi ja lisää punajuuret. Hetken päästä lisää myös muut juurekset, suola ja sipuli. Keitä hiljalleen, kunnes juurekset ovat pehmenneet. Soseuta keitto sauvasekoittimella.
Tämän jälkeen lisää mantelimaito ja soseuta. Lisää vielä saksanpähkinät ja soseuta pehmeäksi keitoksi.