
Elämän
ihme, lapsen syntymä, on yksi monen aikuisikään kuuluvan tärkeimpiä
tapahtumia. Pieni lapsi tarvitsee rakkauden, hellyyden ja huolenpidon
lisäksi myös ravinteikasta ruokaa sekä fyysisen että henkisen kehityksen
rakennusaineiksi. Lapsuudessa myös luodaan pohja myöhemmille aikuisiän
ruokatottumuksille.
Lasten ravitsemus vaihtelee suuresti eri
ikäkausina. Lisäksi tähän vaikuttavat sukupuoli, pituus ja paino,
aktiivisuus sekä muut yksilölliset tekijät. Kuitenkin lapsen ruokahalu
on yleensä aina luotettava opas, jota tulisi kuunnella. Entinen
”lautanen tyhjäksi” -käsitys on vanhanaikainen ja voi johtaa
ruoansulatushäiriöihin ja sitä kautta aiheuttaa muita ikäviä oireita.
Ruoan määrä ei kerro saadusta ravintoaineiden määrästä. Sen sijaan laatu
ja elimistömme kyky imeyttää ravinteita mahdollisimman tehokkaasti ovat
avainasemassa.
Ensikosketus ravintoonSyntymä
on elämän alkamisen lisäksi alku myös suolistobakteerien saamiselle ja
kasvulle. Oikeanlaisen bakteerikannan muodostuminen on elintärkeää
ravinteiden imeyttämiselle. Lisäksi ne osallistuvat joidenkin
ravinteiden muodostamiseen. Näistä yksi mainitsemisen arvoinen on
K-vitamiini sekä osa
B-ryhmän vitamiineista.
Äidinmaito
on täynnä elämän energiaa. Sen merkitys myös suolistobakteerien
synnylle on valtava. On hyvä ymmärtää syvällisesti imetyksen merkitys
vauvan hyvinvoinnille sekä ravinnon antajana että immuunipuolustuksen
kasvattajana. Mikäli imetys ei kuitenkaan jostain syystä onnistu, ei
äidin tule kantaa siitä syyllisyyttä. On vain hyvä tietää, miten voimme
sen jälkeen parhaimmalla tavalla myötävaikuttaa lapsen terveen ja
elinvoimaisen elimistön syntyyn.
Äidinmaito on paras ja riittävä
ravinto yksistään aina ½ ikävuoteen asti. Siitä lapsi saa kaikki
tarvittavat ravinteet D-vitamiinia lukuunottamatta, mikäli myös äiti on
kiinnittänyt huomiota ravitsemukseensa. Äidinmaidon koostumus muokkautuu
pitkälti äidin oman ravitsemuksen mukaan. Kuitenkin luonto on
järjestänyt niin, että elämän kiertokulku säilyy, erittyy äidinmaitoon
yleensä riittävästi ravinteita. Nämä kaikki otetaan äidin omista
ravintovarastoista. Sen sijaan imettävän äidin oma tila saattaa
huonontua puutteellisen ravitsemuksen johdosta. Puutoksen ensioireet
voivat ilmetä synnytyksen jälkeisenä masennuksena, alakulona,
ahdistuksena jne.
Kiinteät ruoatVaikka
äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi jopa ½ ikävuoteen asti, haluaa
moni aloittaa kiinteiden antamisen jo 4 kuukauden iästä lähtien. Myös
omat maitovarat hupenevat monilta jo aikaisemmin ja tällöin on syytä
harkita äidinmaitokorviketta. Hyvä ja luonnonmukainen vaihtoehto on
Holle- äidinmaitokorvike,
jota voi tarjota aina yhteen ikävuoteen asti. Myös rintamaitoa
suositellaan jatkamaan 1 vuoteen asti kiinteiden ruokien ohella, mikäli
se vain on mahdollista. Muita maidon korvikkeita ovat manteli- ja
seesammaito, joita voi tarjota ½ ikävuodesta ylöspäin. Näiden totuttelu
kannattaa aloittaa kuitenkin erittäin pienissä erissä, jotta vältytään
ruoansulatusongelmilta. Pienten lasten raaka-aineissa kannattaa
ehdottomasti suosia luomua, jolloin vältytään tai ainakin minimoidaan
mahdolliset yliherkkyydet ja allergiat. Usein allergiat syntyvät
tiettyihin raaka-aineisiin käytetyistä kemikaaleista, joista hyvinä
esimerkkeinä mansikka, omena ja pähkinät.
Ensimmäiseksi kiinteäksi ateriaksi kannattaa tarjota
omatekoisia tuoreita marja- ja hedelmäsoseita.
Ne ovat helpoimmin sulavia eivätkä tarvitse juuri elimistömme omia
ruoansulatusnesteitä. Tämä hyöty kuitenkin saavutetaan vain tarjoamalla
tuoreista marjoista ja hedelmistä vastasoseutettuja aterioita.
Kaikki kaupan vauvansoseet ovat kuumennettu.
Näin kaikki ruoan omat entsyymit ja suuri osa ravinteista, kuten
C-vitamiini ja antioksidantit ovat tuhoutuneet. C-vitamiinia lisätään
lasten soseisiin jälkikäteen, mutta sen imeytyminen ei ole verrattavissa
luonnonmukaisista lähteistä saatuihin ravinteisiin. Myöskään vitamiinin
alkuperää ei voida koskaan selvittää.
Kaikkiin soseisiin
lisätään myös tärkkelystä, joka tekee soseista erittäin makeita,
kuohkeita ja näin itse marjaa tai hedelmää tarvitsee käyttää paljon
vähemmän. Tällaiset valmissoseet ja ateriat vääristävät lapsen oman
luonnollisen makuaistin ja kosketuksen tuoreisiin, luonnonmukaisiin
raaka-aineisiin. Tämä on myös usein syynä myöhemmällä iällä kasviksista,
marjoista ja hedelmistä kieltäytymiseen, sillä liialliseen makeaan
tottuminen saa marjat ja hedelmät maistumaan liian happamilta.
Happamampien marjojen makeutukseen voi käyttää kypsää banaania, joka on
luonnon makeimpia hedelmiä. Myös kuivatuista hedelmistä voi tehdä
soseita liotuksen jälkeen, eivätkä ne tarvitse mitään lisättyä sokeria
tai suurustetta. Totuttelu ruokiin kannattaa kuitenkin aloittaa
tuoreilla hedelmillä ja jättää kuivatuista hedelmistä tehdyt soseet
myöhempään vaiheeseen.
Hedelmäsoseiden jälkeen voi pikkuhiljaa
myös aloittaa kasvisten totuttelun. Parhaiten tähän soveltuvat porkkana,
parsakaali, kukkakaali, bataatti ja erilaiset kurpitsat. Myös kurkkua,
tomaattia ja avokadoa voi antaa tuoreeltaan raakasoseen muodossa. On
tärkeää, että pieni lapsi saa myös tuoreravintoa kypsennettyjen
kasvissoseiden lisäksi. Yleisesti paljon nitraattia sisältäviä kasviksia
pyritään välttämään, mutta luomua tai biodynaamisesti viljeltyjä voi
vallan hyvin käyttää. Näiden nitraattipitoisuudet ovat erittäin
minimaaliset verrattuna tehotuotettuihin elintarvikkeisiin.
Myös
lounas- ja päivällisateriat suositellaan aina tekemään itse, sillä
purkkiruoat ovat niin sanotusti ”kuollutta” ruokaa. Kotitekoiseen
ruokaan totuttelu kannattaa, sillä varhaislapsuudessa annettu ruoka
muokkaa ravitsemustottumuksia pitkälle aikuisuuteen asti. Mitä vähemmän
kehomme tottuu keinotekoisiin makuihin ja aromeihin, sitä paremmat
edellytykset meillä on tulevaisuuden ruokailutottumuksia ajatellen.
Viljan rooli ravitsemuksessaVirallinen
ravitsemusoppi tyrkyttää meille viljaa joka suunnasta ja painottaa sen
olevan pohja päivittäiselle ravitsemukselle. Viljan ja liian
tärkkelyksen vaaroista olen sivuuttanut muissa blogiteksteissäni
aikaisemminkin. Kasvava lapsi tarvitsee energiaa, jota saadaan helposti
tärkkelyspitoisista viljoista. Kuitenkin valtaosa väestöstä syö
gluteiinipitoista viljaa liikaa ja suuri osa tästäkin nautitaan
jalostetussa ja puhdistetussa muodossa.
Moni aloittaa puurojen
ja vellien antamisen jo 4-5 kuukauden jälkeen riippumatta lapsen
kehityksestä. Kaikkien uusien raaka-aineiden totuttelun tulisi tapahtua
lapsen kehitystä seuraten. Myös äidinmaidon riittävyys vaikuttaa
kiinteiden ruokien tarpeellisuuteen. Mikäli pieni lapsi on
täysimetyksellä, ei kiinteisiin siirtyminen ole niin tarpeellista ennen
puolen vuoden ikää.
Tärkkelys, josta vilja pääosin koostuu,
tarvitsee emäksisen ruoansulatusnesteen. Yksi tärkeimmistä emäksisistä
ruoansulatusnesteistä sisältää syljessä, josta jopa 50 % koostuu
erilaisista ruoansulatusentsyymeistä. Tämä tärkeä sylki yhdessä
pureskelun kanssa aloittaa tärkkelyksen sulattamisen jo suussa. Vaikka
vauva kuolaa jo syntymästään asti, ei oikeanlainen ruoansulatukseen
tarvittava sylki ja pureskelu ole mahdollista muodostua vasta kun
ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että
vahvasti tärkkelyspitoisia raaka-aineita annetaan vasta hampaiden puhkeamisen jälkeen.
Tämä säästää haimaa ja sen erittämiä ruoansulatusnesteitä, joita sen
täytyy erityisen paljon erittää, mikäli se ei saa mitään tukea muista
ravinnon tai elimistön muodostamista ruoansulatusnesteistä.
Täysjyvinä kannattaa suosia gluteiinittomia vaihtoehtoja, kuten superravinteikasta
quinoaa
sekä hirssiä ja tattaria, joista itse asiassa vain hirssi lukeutuu
viljoihin. Myös amarantti on herkullinen vaihtoehto. Quinoaa, hirssiä ja
tattaria voi aluksi tarjota kevyesti haudutettuna puurona, mutta
myöhemmin pureskelun kehittyessä kannattaa myös pienille lapsille
tarjota tuorepuuroa. Tuorepuuroihin täysjyvien vaihtoehdoiksi kannattaa
käyttää myös erilaisia luonnonmukaisesti tuotettuja ja käsittelemättömiä
siemeniä, manteleita ja pähkinöitä.
Näiden liotus ja jauhaminen on erityisen tärkeää hyvän ruoansulatuksen kannalta. Lehtivihreä tärkeää myös lapsilleVihreät lehtivihannekset ovat yksi ravinteikkaimmista raaka-aineryhmistä.
Näiden puuttuminen ruokavaliosta voi johtaa vakaviin
ravitsemuksellisiin puutoksiin ja heikkoon ravinteiden imeytymiseen.
Lehtivihannekset on erityisen tärkeää tarjota luonnonmukaisesti
tuotettuina, jolloin pystymme minimoimaan nitraattien määrän. Liian
suuret määrät elimistöön kertynyttä nitraattia voivat häiritä pienen
lapsen elimistön hapenkuljetusta. Lisäksi niiden suuret määrät saattavat
muodostua elimistössä nitriitiksi ja siitä edelleen syöpää
aiheuttaviksi nitrosoamiineiksi. Luonnonmukaisesti tuotetuista tai
puhtaalta maaperältä kerätyistä villivihannesten nauttimisesta ei sen
sijaan ole vaaraa, päinvastoin. Yleensä kasvisten sisältämiä nitraatteja
pelätään liikaa. Samaan aikaan lapsille tarjotaan nitriittipitoisia
makkaroita, leikkeleitä ja nakkeja. Moniko tulee ajatelleeksi, että
jo puolikkaan nakin syöminen päivittäin ylittää turvallisen nitriitin saannin rajan. Hyvä
keino lehtivihreän lisäämiseen on tarjota se viherpirtelön muodossa.
Viherpirtelöissä voimakas lehtivihreä on jo laimennettu, eikä siten
aiheuta yliannostuksen vaaraa isommille lapsille, mikäli muistaa
vaihdella lehtivihreitä päivittäin. Sen sijaan pienten alle
vuodenikäisten lasten päivittäiseen annosteluun riittää 1 tl
laimennettua lehtivihreää eli viherpirtelöä. Tätä määrää voi kasvattaa
vuoden jälkeen pikkuhiljaa suuremmaksi lapsen omaa vaistoa kunnioittaen.
Tutit kaupan hyllyjen koristeenaTutti
tuo turvallisuutta niin pienelle lapselle kuin aikuisellekin. Usein
lapselle tutin tuoma turvallisuus on kuitenkin vain vanhempien
totuttamisen seuraamusta. Moni vanhempi kokee tutin pelastukseksi pienen
lapsen mielenilmaukselle. Nämä mielenilmaukset ovat kuitenkin tärkeä
viesti jostain vauvan tarpeesta.
Tutti on tapa, johon ei kannata
edes totutella. On tärkeää, ettei lasta totuteta jatkuvaan imeskelyn
tarpeeseen. Suurin syy tuttien boikotoimiseen löytyy kuitenkin
kemikaaleista. Jatkuva imeskely ja pureskelu liuottavat suuret määrät
haitallisia kemiallisia aineita lapsen elimistöön.
Vesi kallein voitehistaElimistö
tarvitsee runsaasti vettä aineenvaihdunnan hoitamiseen ja
kuona-aineiden kunnolliseen erittämiseen. Niukka veden juominen
heikentää aineenvaihduntaa, eritystoimintaa ja energianmuodostusta.
Puhdas huoneenlämpöinen vesi on paras juoma, jota tulisi nauttia pitkin
päivää sekä ennen tai hieman jälkeen aterian.

Pienten
lasten vedentarve kasvaa kiinteisiin siirryttäessä eikä äidinmaito enää
sen jälkeen riitä ainoaksi nesteytykseksi. Vettä tulisi tarjota aina
aterioiden välillä ja sen tulisi olla ainoa janojuoma. Mehut, maidot,
limsat tai muut juomat eivät korvaa veden tarvetta.
Tarjoa parastaLapsen
kasvu on pyrähdysmäistä, mikä näkyy myös ruokahalun muutoksina. On
täysin normaalia, että pienellä lapsella on yhtenä päivänä suunnaton
ruokahalu, mutta seuraavana päivänä mikään ei maistu.
Tarjoamalla luonnonmukaisista, jalostamattomista ja tuoreista raaka-aineista tehtyjä aterioita, voidaan parhaiten vaikuttaa tasaiseen verensokeriin, jaksamiseen ja välttää lapsen hillitsemättömien ruokahimojen syntyminen.
Laatu on avainasemassa terveellistä ravitsemusta koostettaessa.
Kaiken pohjana tulisi olla luonnonmukaisesti tuotetut kasvikset, marjat
ja hedelmät. Näiden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Myös kaikki
kuitupitoiset ja ravinteikkaat siemenet, pähkinät, palkokasvit ja
gluteenittomat täysjyvät antavat rakennusaineita pienen lapsen kasvulle
ja kehitykselle. Vapaana kasvanutta kalaa, luomu kananmunia ja
riistalihaa voi tarjota pieniä määriä päivittäin aina puolenvuoden iästä
ylöspäin. Yksi eläinvalkuaista sisältävä ateria päivässä kuitenkin
riittää. Muilla aterioilla kannattaa suosia kasvikunnanproteiinin
lähteitä.
Kuitenkaan liha ei ole kasvavalle lapselle pakollinen,
kunhan muu ravitsemus on monipuolinen. Laadukas riistaliha ei kuitenkaan
ole missään mielessä epäterveellistä, vaan on kuulunut ravitsemukseemme
läpi historian. Lihasta tekee epäterveellistä sen tehotuotanto,
eläimille syötetyt rehut sekä antibiootit ja muut lääkkeistä ja
rokotteista saadut kemikaalit, jotka puolestaan kulkeutuvat lihan mukana
ruokapöydällemme ja siitä elimistöömme.
Myös rasvan lähteisiin
kannattaa kiinnittää huomiota ja suosia kylmäpuristettuja luomuöljyjä.
7-8 kuukauden iässä pieni lapsi tarvitsee usein rasvalisää lisättyjen
kasviöljyjen muodossa. Tähän pätee kuitenkin sama sääntö, josta olen
kirjoittanut aikaisemminkin aikuisten ravitsemuksen kohdalla;
kasviöljyjä ei saa koskaan kuumentaa mikäli mielii hyötyä sen terveyttävistä vaikutuksista.
Lisärasvan tarpeeseen vaikuttaa kuitenkin suuresti myös muu ravitsemus.
Muita hyviä rasva ja proteiinilähteitä ovat avokado, siemenet, pähkinät
ja rasvainen kala.
Makeisten, sipsien ja muiden jalostettujen
elintarvikkeiden tarjoamista kannattaa pitkittää mahdollisimman
myöhäiseen ikävaiheeseen (tai välttää kokonaan). Niiden sisältämät
kemikaalit, aromivahventeet, suola ja sokeri ovat myrkkyä elimistölle ja
suora tie vääränlaisten nälkä- ja makuviestien saamiseen. Näiden
tilalla kannattaa suosia itse tehtyjä elävän ravinnonherkkuja, tuore-
tai kuivahedelmäpaloja.
Tie kohti ravinteikkaampaa ruokaa:Yleisesti käytetty ruoka-aine ensin ja perässä korvaava ravinteikkaampi vaihtoehto:
• purkkisoseet -> tuoreista hedelmistä ja marjoista tehdyt sokeroimattomat soseet
• peruna, riisi, pasta -> bataatti, porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, kaalit
• tehotuotettu liha -> kala, kananmuna (luomu), riista, pähkinät, siemenet, palkokasvit
• maito -> pähkinä- ja siemenmaidot, kauramaito
• makeutettu jogurtti -> hapatetut pähkinä- ja siemenjogurtit
• leipä -> idätetty täysjyvä ja siitä tehty leipä, siemenleivät
• murot, sokeroidut myslit -> tuorepuuro, kotitekoiset ja sokerittomat myslit, (keitetty täysjyväpuuro)
• lehmänmaitojuustot -> vuohenjuustot, siemenjuustot
•
sokeri -> ei tarvita lisätty sokeri. marjoissa, hedelmissä (etenkin
kuivattu) ja kasviksissa riittävästi luonnon omia sokereita
• margariini, kevytlevitteet -> kylmäpuristettu öljy, pähkinä- ja siementahnat, avokado