ELIMISTÖ KAIPAA PUHDISTAUTUMISTA

Moni haluaa aloittaa vuotensa puhdistautumisella. Toinen paastojen ja puhdistuskuurien suosittu ajankohta on kevät, jolloin ihmiset haluavat päästä bikinikuntoon ja vaatekerrosten vähenemisen myötä alkavat taas kiinnittää enemmän huomiota ulkonäköönsä.

Oikeassa kehon puhdistautumisessa ei ole kuitenkaan kyse viikon kuurista, vaan sen tulisi kuulua jokapäiväiseen elämäämme, mikäli haluamme saavuttaa pysyviä ja terveyttäviä tuloksia. Vaikka puhdistautumisen hyödyt näkyvät myös ulkoisesti, hiusten, kynsien ja ihon kunnossa, ovat sisäiset, syvät vaikutukset vielä merkittävämpiä. Jos keho on puhdas ja emäksinen, on se tie terveyteen, sillä sairaudet syntyvät vain happamaan kehoon.



RAVINNON SUURI VAIKUTUS

Kehon puhdistautumisen työkalut yksinkertaisuudessaan ovat puhdistavat ja ravitsevat ruoka-aineet sekä kehon puhdistuselinten aktivoiminen. Korvaamalla kehoa kuormittavat ruoat ravitsevilla ja puhdistavilla vaihtoehdoilla autat elimistöä myös voimauttamaan sen omia puhdistuselimiä, kuten munuaisia, maksaa ja suolistoa, maksimaaliseen suorituskykyyn.

Hedelmät, marjat, lehtivihannekset ja kasvikset ovat parhaita puhdistavia ruokia niiden suuren ravintopitoisuuden sekä kuitupitoisuuden ansiosta, joka on erityisen tärkeää säännöllisen suolen toiminnassa. Lisäksi ne ovat ruoansulatukselle helposti sulatettavaa ravintoa, joka säästää siten elimistöämme. Hedelmien, marjojen, lehtivihannesten ja kasvisten osuus tulisi olla vähintään 75 % päivittäisestä ruokavaliostamme oikean happo-emästasapainon, puhdistumisen ja oikean suoliston bakteerikannan ylläpitämiseksi.

Myös veden juominen on erittäin tärkeää. Vesi toimii kuin pesuvetenä, jota ilman kuonat eivät voi liikkua pois kehosta. Toki täytyy myös muistaa, että veden laadulla on merkitystä. Saastunut ja likainen vesi tuo kehoomme vain lisää kemikaaleja ja kuormittaa jo ennestään kuonaantunutta elimistöä. Puhtainta on lähdevesi, jota säilytetään lasipullossa. Vettä suositellaan päivittäin juotavaksi 1 litra 25 kiloa kohden. Kookkaammat ihmiset siis tarvitsevat enemmän vettä päivittäin tukeakseen ruoansulatuksen ja kehon toimintaa.

Ruokia, joita suositellaan välttämään, ovat kaikenlaiset jalosteet ja valmisteet, kemikaalit, tehotuotettujen eläinten liha, rasvaiset ja sokeriset/suolaiset ruoat, alkoholi, tupakka ja kaikki kofeiinia sisältävät tuotteet, kuten kahvi, teet ja erilaiset virvoitusjuomat. Suosi luomua aina kun mahdollista turhien kemikaalien välttämiseksi.



PIDÄ ITSESI AKTIIVISENA

Kehon luonnollinen puhdistus- ja kuonanpoistojärjestelmä toimii tehokkaammin, kun liikkuu ja polttaa kehon rasvaa. Myrkkyjen ensisijaisena varastointipaikkana toimivatkin juuri kehon rasvasolut. Myöhemmin ne siirtyvät yhä syvemmälle kehon soluihin aina sisäelimiin asti, jolloin yleensä ilmenee pikkuhiljaa yhä vakavampia sairauksia.

Kuonanpoiston lisäksi (hien ja paremman suolentoiminnan avulla) liikunta antaa parempaa oloa ja energisyyttä, sillä liikunta vapauttaa endorfiinia, mielihyvähormonia. Ideaalitilanteessa 75 % liikuntaan käytettävästä energiasta tulisi kohdistaa hengityksen, venyttelyn ja sisäisten lihasten harjoittamiseen, kuten pilateksessa, joogassa tai Qigongissa (Chi Kung). Loppu 25 % tulisi kohdistaa vahvistavaan ja kestävyyttä harjoittaviin lajeihin, kuten juoksu, vaellus, reipas kävely, hiihto tai uinti. Liikuntaa suositellaan päivittäin vähintään 30 minuuttia, mieluiten 1 tunti.

Kävely on ihmisen luontaisin liikuntamuoto, joka sopii yleensä kaikille. Pidemmillä vaelluksilla, joissa voimme yöpyä laavuissa, teltassa tai jopa makuupussiin kietoutuneena sammalmättäällä, pääsemme vielä ainutlaatuiseen yhteyteen luonnon kanssa ja moni kokee sen jopa hyvin meditatiivisena kokemuksena. Mitä lähemmäksi luontoa pääsemme ja mitä läsnä olevana pystymme olemaan, sitä vähemmän tarvitsemme tiedostettua meditatiivisen tilan aktivoimista.



PUHDISTA MIELESI

Puhdistautumisessa ei ole kyse vain fyysisestä kehosta, vaan myös mielen rentoutumisesta. Stressi, suru, katkeruus tai viha voivat olla yhtä myrkyttäviä tekijöitä kuin mitkä tahansa myrkylliset aineet. Itse asiassa suurin osa (jopa 80–90 %) kaikista oireistamme ja sairauksistamme ovat lähtöisin henkisten tekijöiden synnyttämistä fyysisistä oireista. Hyvinä mielen rentouttajina voivat toimia mm. musiikki, taide-elämykset, tanssi, kävely tai yksinkertaiset meditointiharjoitukset. On tärkeää myös päästää irti negatiivisista tunteista ja mielenhallitsijoista (kuten katkeruus, viha, kateus, riippuvuus, omistushalu jne.) ja keskittää ajatukset positiivisiin asioihin ja läsnä olevaan hetkeen. Yleensä mietimme liikaa mennyttä tai tulevaa ja unohdamme juuri tämän hetken. Kuitenkin vain tällä hetkellä on merkitystä.





ANNA AIKAA SYVÄLLE UNELLE

Voi syödä kuinka terveellisesti tahansa ja liikkua säännöllisesti, mutta jos keho ei saa tarpeeksi ja säännöllisesti laadukasta unta, ei voi koskaan saavuttaa optimaalista terveyttä ja hyvää oloa. Tämä johtuu siitä, että suuri joukko elimistön hyviä prosesseja tapahtuu meidän nukkuessamme. Unessa lihakset rentoutuvat, verenpaine laskee ja ruoansulatuksemme saa levähtää (edellyttäen, ettei henkilö ole syönyt raskaasti ennen nukkumaan menoa), jolloin elimistö voi keskittää energiansa välttämättömiin toimenpiteisiin, kuten ravinteiden imeyttämiseen, solujen korjaukseen ja niiden suvun jatkoon.

Salaisuus piilee niinkin yksinkertaisen seikan takana kuin 8 tunnin yöuni syvän unen aikaan, joka on klo: 21.00–6.00 välillä. Terveydellemme on parasta mennä joka päivä nukkumaan ja herätä samaan aikaan; myös viikonloppuisin. Toinen tärkeä asia on hengitysilmamme, joten kunnollinen makuuhuoneen tuuletus on hyvä tapa ennen nukkumaan menoa.




Tässä muutamia raaka-aineita, jotka vauhdittavat kehon puhdistautumista:

• sitruuna: sisältää yli 100 entsyymiä, huonoja bakteereita tappava, vahvasti emäksisöivä, puhdistava

• voikukka: puhdistaa maksaa, superravinteikas villivihannes (myös kaikki muut tummanvihreät lehtivihannekset)

• tuore inkivääri: laukaisee ruoansulatusjärjestelmän stressiä, sisältää ruoansulatusentsyymejä

• maa-artisokka: tehostaa sapen toimintaa ja ehkäisee ilmavaivoja

• vesikrassi: auttaa puhdistamaan verta, auttaa maksaa vapautumaan myrkyistä, sisältää hurjasti ravinteita

• hapankaali: sisältää luonnollisessa muodossa olevia hyviä suolistobakteereja, jotka tasapainottavat suolistoflooraa

TOMAATTI-SIPULISALAATTI, 1 annos lisukkeeksi

• 2 tomaattia tai kourallinen kirsikkatomaatteja
• 1 pieni sipuli tai ½ isosta sipulista (käytä mieleistäsi sipulilajiketta)
• pieni nippu tuoreita basilikan tai persiljan lehtiä
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• ripaus ruususuolaa

Viipaloi sipuli erittäin ohuiksi siivuiksi. Lisää öljy ja suola ja sekoita. Suikaloi samoin tomaatit ja basilikan lehdet ja lisää ne sipuleiden joukkoon. Sekoita. Voit antaa hetken makujen vetäytyä ja sipulien pehmentyä öljyssä.

Raakaruoka- ja elävän ravinnon ravintoloita metsästämässä

Olen alkanut tekemään listaa niin kotimaassa kuin maailmalla olevista raakaruoka- ja elävänravinnon ravintoloista.

Onko sinun paikkakunnallasi tai oletko maailmalla matkatessasi vieraillut ravintoloissa, joita voisit suositella listalleni?

Jotta saisin mahdollisimman kattavan listan, voit halutessasi lähettää ravintolan nimen ja osoitteen sähköpostiini miiasaastamoinen@hotmail.com tai suoraan kommenttiosuuteen. Lisäksi toivon saavani palautetta ravintola kokemuksestasi esim. ruoan tasosta, palvelusta, hintatasosta jne.

Kiitos jo etukäteen vastanneille! :)

Mahtavaa sunnuntaipäivää kaikille!

FLUORI

Olemme tottuneet kuulemaan, kuinka fluori on tärkeä hampaillemme. Hammastahnat on nykyään kyllästetty yhä suuremmilla fluoripitoisuuksilla ja lapsille syötetään fluoritabletteja. Lisäksi fluoria on yleisesti suuvesissä, hammaslangoissa, lääkkeissä, virvokejuomissa, oluissa, hedelmämehuissa, teollisuuden saasteissa ja erilaisissa tuhoaineissa. Myös pohjavedessä on fluoria alueittain vaihtelevia määriä. Mitä jos tämä ylenpalttinen fluorin saanti ei olisikaan elimistöllemme hyväksi, ei edes hampaillemme?


Fluori on myrkky, ei ravintoaine. Pohjaveden luonnollinen fluori on ihmiselle harmittomampaa kuin tuotettu, mutta myös luonnollinen fluori on suurina pitoisuuksina toksista, joka voi johtaa selkärangan epämuodostumiin, lihasten surkastumiseen ja halvauksiin. Hammastahnoissa käytetty fluori on natriumfluoridia, alumiiniteollisuuden jätettä. Fluorin onkin todettu olevan myrkyllisempää kuin lyijyn ja vain hiukan vähemmän myrkyllistä kuin arsenikki.


Fluorin pieni fluoriini-ioni on hyvin aggressiivinen ja pystyy tunkeutumaan kehon jokaiseen soluun. Se häiritsee myös kalsiumin ja fosforin aineenvaihduntaa, mutta yhdistyy herkästi magnesiumin ja mangaanin ioneihin, joiden kautta se pääsee vahingoittamaan monen sadan entsyymin toimintaa. Entsyymijärjestelmien murtuminen häiritse puolestaan hiilihydraattien aineenvaihduntaa, luun muodostumista ja lihasten toimintaa.


Kaikki kehon elintoiminnat ovat riippuvaisia erilaisista entsyymeistä. Fluorin vaikutuksesta toiset entsyymit aktivoituvat, toiset estyvät, osa tuhoutuu kokonaan. Lipaasit, jotka ovat tärkeitä rasvan ruoansulatuksessa, sekä fosfataasit ovat fluorille erityisen herkkiä. Fluori aiheuttaa myös luuston fluoroosia. Tämä on tila, jossa ilmenee selkäkipua, ja josta kehittyy osteoporoosia ja niveltulehduksia. Entsyymien häiriintyminen voi johtaa myös lihasten heikkouteen, jopa surkastumiseen. Toisten entsyymien häiriintyminen vahingoittaa hermostoa, luuston kasvua ja maksan toimintaa, kun taas joidenkin aiheuttaa syöpää ja muita vakavia sairauksia. Fluorin toiminta kehossa haittaa lisäksi proteiinien muodostumista.


Kun fluori tunkeutuu pehmytkudoksiin, se johtaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. Tästä ensimmäinen oire on huomattava väsymys. Kilpirauhanen tarvitsee jodia tuottaakseen tyroksiini-hormonia, joka pitää yllä aineenvaihduntaa. Fluori puolestaan estää jodin saapumisen kilpirauhaseen, jolloin se ei voi toimia normaalisti. Lisäkilpirauhanen, joka säätelee kalsiumin ja fosforin jakelua, on myös herkkä fluorille ja voi sen johdosta joutua liikatoimintatilaan. Käpyrauhanen sen sijaan säätelee vanhenemista ja melatoniinin tuotantoa, jonka tehtävänä on huolehtia uni/valverytmistä. Fluorin on huomattu laskevan melatoniinin tuotantoa, joka saattaa aiheuttaa unihäiriöitä.


Pitkään luultiin, että fluori poistuu ihmisen elimistöstä muutamassa tunnissa. Nyttemmin tutkimukset antavat osoittaa, että fluorilla on taipumus kerääntyä etenkin luustoon ja pehmytkudoksiin. Muita kertymispaikkoja ovat sydän, munuaiset ja virtsarakko. Onkin arveltu, että noin puolet päivittäisestä fluoriannoksesta jää kehoon, koska terveetkään munuaiset eivät pysty eliminoimaan sitä sen enempää. Kun fluorin kasaantuminen alkaa lapsuudesta, se saavuttaa toksisen rajan 38 vuodessa, jolloin se alkaa vahingoittaa luustoa.


Fluori ja raskaus ovat myös yksi kyseenalainen yhdistelmä. Keskushermosto kehittyy koko sikiökauden ajan sekä vielä varhaisina elinkuukausina. Fluori pystyy tunkeutumaan istukasta sikiöön ja siellä läpäisemään lapsen veriaivo-esteen. Sikiön aivojen ja älykkyyden vaurioituminen tapahtuu jo hyvin pienillä fluoripitoisuuksilla (määrillä, jotka eivät ole äidille vielä haitallisia). Älykkyyden ja oppimishäiriöiden ohella fluori aiheuttaa sekä lapsille että aikuisille anemiaa ja ruoansulatuskanavan limakalvojen vaurioita.


Tarvitsemmeko sitten lisättyä fluoria mihinkään? Emme, sillä fluori ei estä hampaiden reikiintymistä. Hammasmädän aiheuttaa huono ruoka. Karieksen yleistyminen johtuu ruokatottumusten muutoksista, jotka painottuvat nykypäivänä puhdistettuihin viljatuotteisiin, sokeriin eri muodoissa ja jalosteisiin, jotka pursuavat erilaisia kemikaaleja. Paras keino välttää kariesta onkin tarjota lapsille ja aikuisille täysipainoista, kuitupitoista ja puhtaasti kasvatettua ravintoa.
Vaihtoehtoja perinteisille hammastahnoille löytyy. Fluorittomia hammastahnoja on yleisesti saatavilla ekokaupoista ja muista terveyskaupoista.

VALON VOIMA

Miten aika ja valo vaikuttavat kehomme toimintoihin ja mieleemme? Ja miten oikein määritämme ajan? Tätä kysymystä pohtivat niin fyysikot kuin tiedemiehetkin, enkä puolestani voi antaa siihen yksiselitteistä vastausta. Sen sijaan tarkastelen aikaa sisäisen kellomme näkökulmasta, jonka rytmiin oleellisesti valo vaikuttaa.

Valo ja aika vaikuttavat elimistömme toimintoihin monin tavoin. Elollisilla on niin kutsuttu sisäinen kello, jonka tarkoitus on mitata aikaa ja antaa elintoiminnoille järjestysmuoto. Jos sisäinen aika pysähtyy, katoaa sen myötä vallitseva järjestys.

Yksi sisäistä aikaa mittaava muoto on valo. Päivän ja yön vaihtelu on toistuva stressin lähde elimistöllemme, joka yrittää tasapinoilla kunkin vallitsevan tilanteen mukaan. Valon ja pimeän, mutta myös ulkoilman lämpötilan, erot luovat ääripäisyydellään suuren haasteen. Jotta yksilölle elintärkeät toiminnot myös pysyisivät tiukasti mutta joustavasti hallinnassa, tarvitsemme monta sisäistä kelloa.






KESKUSKELLO TOIMII PÄÄTAHDITTAJANA

Osa elimistön sisäisistä kelloista laskee tietyssä hetkessä kulunutta aikaa, osa puolestaan mittaa säännöllisesti toistuvia jaksoja. Ihmiselle tärkein sisäinen kello sijaitsee aivoissa näköhermojen risteyksen yläpuolella olevissa hermosolujen tiivistymissä, josta 10 000 solua mittaavat aikaa. Ne yhdessä muodostavat elimistön keskuskellon, joka määrähetkinä tahdistaa kehon jokaisen solun. Keskuskello muokkaa elimistön toimintoja synnyttämällä sinne eripituisia jaksoja. Lukuisat elintoiminnot, kuten kehon lämpötila ja verenpaine muuttuvat säännöllisesti näiden jaksojen mukaisesti.

Aikaa mittaavissa soluissa sisäisen kellon jakson pituutta tai muita ominaisuuksia muokkaavat erityiset proteiinit, jotka ovat kellogeenien tuotteita. Kellogeenit osallistuvat yksilön elonpiiristä tulevien viestien käsittelyyn. Nämä aikaan ja valoon reagoivat perintötekijät auttavat elimistöä seuraamaan luonnon antamia aikamerkkejä ja sopeuttamaan elintoimintoja vallitseviin olosuhteisiin. Mikäli niissä ilmenee virheitä, ne muuttavat vuorokausirytmiä tai vuorokausirytmin joustavuutta.



LAITAKELLOT HIENOSÄÄTÄVÄT

Keskuskellon lisäksi aivoissa toimii muitakin sisäisiä kelloja, kuten laitakelloja. Kun keskuskello mittaa vuorokauden aikaa, seuraavat muut kellot aineenvaihdunnan tapahtumia ja ennakoivat tulevia aterioita keskuskellon määräämää tahtia seuraten. Laitakelloja on aivojen lisäksi monessa muussakin elimessä, kuten suun limakalvoissa, suolessa, haimassa, luurankolihaksissa, keuhkoissa, sydämessä, verisuonten seinämissä ja maksassa. Sisäiset kellomme ovat niin tärkeitä, että henkilöt, joilla on sisäisen kellon rytmihäiriöitä, kokevat terveytensä huonommaksi ja sairastuvat useammin kuin muut. Jos häiriöt ovat suuria, lyhentävät ne myös elinikää.

Laitakelloille merkittävin aikamerkki on ateriointi. Esimerkiksi paasto voi tahdistaa laitakellon vuorokausirytmin maksasoluissa ja siirtää sen vaihetta jopa 10 tunnilla aivojen keskuskellon toiminnasta riippumatta. Ateriakeskeinen aikataulu johtaakin kehon niin sanotun tiimalasin käyttöön keskuskellon sijaan. Tällöin aikaa mitataan vain seuraavaan ateriaan saakka.



Sisäisen tiimalasin avulla pystymme arvioimaan tarkasti myös unen aikana kulunutta aikaa. Tällaiset henkilöt voivat havahtuvat hereille halutulla hetkellä jopa ilman herätyskelloa. Henkilöt myös kokevat itsensä virkeämmiksi, joka johtuu sisäisen herätyskellon aktivoimista hormoneista; noradrenaliinista ja kortisolista.

Kellot tarvitsevat myös tahdistusta, muutoin ne käyvät kukin omaa tahtiaan. Valo on elimistön sisäisille kelloille aikamerkki ja voimakkain tahdistin. Ihminen voi tasoittaa talven ja kesän sekä yön ja päivän välisiä eroja osittain valaisemalla ja lämmittämällä. Valon jälkeen voimakkaimmat tahdistimet ovat ateriat, lepo ja liike sekä herääminen ja nukkumaanmeno. Näiden säännöllisen rytmityksen avulla henkilö voi pysytellä tiukasti 24 tunnin mukaisessa aikataulussa.



SISÄISEN KELLON RYTMIHÄIRIÖT

Kiireisen elämäntavan, kaupungistumisen ja vuorotyön yleistymisen takia ihminen on menettämässä kosketuksen luonnon aikamerkkeihin. Myös epäsäännöllinen elämänrytmi, masennus ja niukat sosiaaliset suhteet voivat altistaa sisäisen kellon rytmihäiriöille.

Etenkin masennuksen syntyyn vaikuttavat luonnossa tavattavat ilmiöt. Masennuksesta kärsivillä valo estää herkästi melatoniinin tuotantoa ja nostaa mielialaa. Valo voi estää melatoniinin tuotantoa myös sokeilla henkilöillä, jos vain silmän verkkokalvon ja käpyrauhasen välinen hermorata on vaurioitumaton. Tällöin valo voi vaikuttaa myös keskuskelloon. Valosta voi siten olla apua säännöllisen uni-valverytmin ylläpitoon, vaikka henkilöt eivät silmillään näe valoa eikä heidän näkökuorilleen synny siitä aistihavaintoa.




VUODENAJAT

Vuodenajat ovat tärkeitä jaksoja ajan kulun seuraamiseksi. Eräillä ihmisillä masennustila ilmaantuu samaan aikaan, kun syksy saapuu ja ruska puhkeaa. Tällaista masennustilaa kutsutaan ruskareaktioksi. Ruskareaktiota potevat ihmiset kärsivät ilottomuudesta ja mielihyvän menetyksestä sekä hylätyksi tulemisen pelosta. He kokevat ruskan signaalina valoisan jakson ja elämän loppumisesta kesän jälkeen, mutta toipuvat täysin seuraavaan kesään mennessä.

Luonnon ohella myös ihminen sopeutuu talven tuloon, jolloin talven rasitukset muuttavat paitsi aivojen myös kehon toimintoja. Kehon lämpötila on talvipäivinä n. 0,3 astetta korkeampi kuin kesällä. Talviöinä kehon lämpötila pysyy puolestaan pidempään matalana kuin kesällä. Kortisolin tuotanto lisämunuaisten kuorikerroksesta voimistuu talviaamuina, sydämen syke hidastuu ja verenpaine laskee. Talven aikana ihminen pyrkii yöllä säästämään energiaa, jotta lämpimänä päivällä.

Vuodenajat vaikuttavat myös käyttäytymiseen ja hyvinvointiin. Sosiaalisten käyttäytymisten ohella valo vaikuttaa myös kehomme ravinnontarpeeseen ja ruoansulatukseen. Pimeän aikaan runsaana kehossa virtaava melatoniini aiheuttaa lisäksi makeannälän ja makeasta pitävät juovat myös tutkimusten mukaan mielellään alkoholia.



YÖHORMONIMME MELATONIINI

Ihminen tuottaa yöllä runsaasti melatoniinia, jonka tuotanto tapahtuu lähes kokonaan käpyrauhasessa. Pieniä määriä tuotetaan kuitenkin myös sen ulkopuolella, kuten suolen peittosoluissa ja silmän verkkokalvolla. Käpyrauhanen alkaa erittää melatoniinia klo: 20.00–21.00 ja sen eritys hiipuu klo: 6.00 mennessä. Suurinta melatoniinin eritys on kello 2.00–4.00 välillä. Melatoniini siirtyy käpyrauhassoluista suoraan verenkiertoon ja veren mukana ympäri kehoa. Melatoniinin suodattimia sijaitsee aivojen lisäksi silmien verkkokalvoilla, suolessa, verisuonten seinämissä ja munasarjoissa.

Melatoniin tuotannossa yksilöiden välillä on suuria eroja, jotka johtuvat osittain jo perinnöllisistä tekijöistä. Keskellä päivää melatoniinin eritys on hyvin niukkaa huolimatta siitä, miten valoisassa tilassa henkilö oleskelee tai onko hän hereillä vai nukkuuko. Melatoniin tuotanto on siis runsasta vain öisin. Melatoniini toimiikin eräänlaisena yösignaalina; yöhormonina. Tämän signaalin kuunteleminen ja uni juuri yöaikaan ovat yksi tärkeimmistä asioista terveydellemme. Ilman riittävää melatoniinin tuotantoa ihminen ei kykene nukkumaan tarpeeksi syvää unta vaikka tunteja kertyisikin tarpeeksi, joka puolestaan vaikuttaa hereilläoloaikamme virkeystilaan, keskittymiskykyyn, aktiivisuuteen, oppimiseen ja positiivisten tunteiden kokemiseen.

Melatoniinilla on myös heikentävä vaikutus munasarjojen toimintaan, jonka vuoksi sitä on harkittu ehkäisypilleriksi. Veressä runsaana kiertävän melatoniinin takia munasolu voi jäädä irtoamatta kuukautiskierrossa talven aikana, mikä heikentää hedelmöittymisen mahdollisuuksia. Koska valo estää melatoniinin tuotantoa, voi vuoteen vieressä palavan lampun valo vaikuttaa kuukautiskierron mittaan niillä, joilla kierto on pitkä ja epäsäännöllinen. Viitenä peräkkäisenä yönä kuukautiskierron päivinä 13–17 annettu valo lyhentää ja säännöllistää kuukautiskierron keskimäärin 45:stä 33 vuorokauteen. Tämä puolestaan voimistaa hedelmöittymismahdollisuuksia.





D-VITAMIINI ON KESÄHORMONI

Keho muuntaa auringonvaloa D-vitamiiniksi, mutta tämä tapahtuu vain jatkuvassa ja runsasenergisessä auringonpaisteessa. D-vitamiinin tuotanto alkaa soluissa, joissa muokataan aluksi provitamiinia. Auringonpaisteen sisältämä ultraviolettisäteily (290–315 nanometriä) muuttaa provitamiinin previtamiiniksi. Tämän jälkeen lämpö muuttaa previtamiinin parissa vuorokaudessa kolekalsiferoliksi, joka on yksi D-vitamiinin muoto. Ylenpalttinen auringossa oleskelu voi tosin hidastaa D-vitamiinin rakentamista. sillä melaniini (väriaine, joka suojaa ihoa liialliselta auringolta) kilpailee provitamiinin kanssa auringonsäteistä, mikä rajoittaa previtamiinin muodostumista.

Ihossa rakennettu ja ravinnon mukana saatu D-vitamiini yhdistyvät kehossa. Ne muuttavat molekyylimuotoaan kahdesti: ensin maksassa, sitten munuaisissa. Maksassa muokkaaman D-vitamiinin (kalsidioli) määrä verenkierrossa on suurimmillaan kesällä, ja sen määrään vaikuttaa sekä auringonpaiste että ravinto. Munuaisissa muokatun D-vitamiinin (kalsitrioli) pitoisuus on sitä vastoin suurimmillaan talven aikana eikä vaihtele vuosikierron aikana auringonpaisteen tai ravinnon vaikutuksesta. D-vitamiinia ei voi varastoida kuitenkaan kehon tarpeisiin koko talveksi, vaan sen saannin tulee olla tasaista ympäri vuoden.




Jokainen meistä kaipaa talven jälkeen jo valoa ja aurinkoa ja näin kevään mittaan päivä onkin pidentynyt jo huimasti. Moni huomaa tämän varmasti jo virkeys ja energiatilassaan. Tämän valoaiheisen artikkelin myötä uskon valon merkityksen korostuvan jokaisen mieleen entisestään. Ammennetaan nyt taas tätä ihanaa kesähormonia itseemme, kun vihdoin kohta aurinko alkaa lämmittää ja lataa energiatasomme huippuunsa.

ASPARTAAMI

Kaikki tietävät sokerin epäterveelliset vaikutukset ja pyrkivät korvaamaan perinteiset sokeriherkut ”terveellisemmillä” vaihtoehdoilla, kuten esimerkiksi light-tuotteilla. Moni ei kuitenkaan tiedä, että kyseisissä tuotteissa käytetyt keinotekoiset makeutusaineet ovat myrkkyjä, jotka vaikuttavat epäsuotuisasti terveyteen monin verroin tavallista sokeria pahemmin.

Yksi hyvin yleisesti käytetty makeutusaine, niin meillä Suomessa kuin maailmallakin, on aspartaami. Aspartaami on myrkky, joka koostuu kahdesta aminohaposta, fenyylialaniinista ja aspargiinista sekä metanolista. Aspartaamin puolustajat väittävät, että kaksi ensimmäistä komponenttia ovat täysin samanlaisia kuin ne, joita elimistössä syntyy proteiinipitoisen ruoan jälkeen, ja että ne hajoavat ja katoavat itse nopeasti. Niitä esiintyy myös luonnonmukaisina, joten aspartaamikin on väitteen mukaan luonnollinen aine ja vaarallinen vain niille, jotka sairastavat fenylketonuriaa. Siksi aspartaamista on mainittava tuoteselosteessa (E951). Tosin etenkin vitamiinivalmisteissa aspartaami saatetaan jättää mainitsematta.

Aspartaami on joistakin väitteistä huolimatta synteettinen valmiste ja käyttäytyy elimistössä aivan omalla tavallaan. Synteettisellä fenylalaniinilla on taipumus muuttua metanoliksi, joka tunnetusti aiheuttaa mm. sokeutta ja maksavaurioita. USA:n ympäristösuojeluvirasto suosittelee metanolin päivittäisen saannin rajoittamista 7,8 mg/vrk, mutta jo yksi tölkki kevytvirvokejuomaa sisältää metanolia kaksinkertaisesti tämän määrän. Aspartaamia käyttävä diabeetikko saattaa päivän aikana saada jopa yli 30 kertaa tämän annoksen.
Aspartaamin ADI-arvo on 40 mg/kg/vrk. Tämän mukaan 60 kg painava henkilö voi juoda päivittäin 4 L kevytjuomaa, jonka metanolin saanti nousee tällöin jo 300 mg. Suomen elintarvikevirasto on myös tämän ADI:n kannalla.

Aspartaamin metanoli muuttuu jo yli 30 asteessa karsinogeeniksi, formaldehydiksi. Tämä on voimakas myrkky, joka jo pieninä määrinä voi aiheuttaa geneettisiä ja immuunijärjestelmän vaurioita. Formaldehydi puolestaan muuttuu muurahaishapoksi, joka aiheuttaa verisuonten laajentumista ja estää kudosten hapensaantia.

Aspartaamimyrkytyksen yleisiä oireita ovat jatkuva väsymys, ruoansulatusvaivat kuten turvotus, pahoinvointi, vatsakipu ja ripuli, muistin ja ajattelukyvyn huomattava heikentyminen, persoonallisuusmuutokset, käsien- ja jalkojen tunnottomuus ja nipistely, näköhäiriöt ja tajuttomuus. Muita tavallisia oireita ovat allergiat, kouristukset, fibromyalgia, nivelsäryt, äkilliset kivut, lihominen, huimaus, päänsärky/migreeni, tinnitus, ahdistus, masennus, paniikkihäiriöt, sydämen verisuonten sairaudet, verenpaineen nousu, puhehäiriöt ja parkinsonismi. Suurin vahingoittava vaikutus aspartaamilla on aivoihin. Mitä kauemmin aspartaamilla makeutettu tuote seisoo kaupanhyllyllä, sitä suuremmaksi kasvavat myrkyllisten aineiden pitoisuudet.

Vaikka aspartaamia (lähes energiaton makeute) käytetään yleisesti laihdutus- ja kevytvalmisteissa, se itse asiassa lisää sokerin ja makeanhimoa. Lisäksi aspartaami on addiktoiva aine, joka aiheuttaa herkästi riippuvuutta.
Myös diabeetikoille suositellaan yleisesti aspartaamia. Etenkin kun diabeetikot pyrkivät välttämään sokeria ja muita hiilihydraatteja, voi nautitun aspartaamin määrä kohota pilviin. Ristiriitaista onkin, että myös aspartaamin tiedetään aiheuttavan diabetesta.

Äidin nauttima aspartaami hedelmöityksen ja raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle synnytysvaurioita. Myrkky siirtyy lapsen myös imetyksen välityksellä. Aspartaamin haittavaikutukset korostuvatkin juuri lapsilla, jotka eivät kykene aikuisten tahtiin poistamaan myrkyllisiä aineosia. Lapsilla tällä aspartaamin liikasaannilla on suurta merkitystä koulumenestykseen, sillä aspartaami vaikuttaa erityisesti siihen aivojen osaan jossa oppiminen tapahtuu. Aspartaamilla on myös vakavia vaikutuksia näköön sekä MS-taudin kehittymisen.

Vaikka aspartaamia sisältäviä tuotteita tulee koko ajan lisää kauppojen hyllyille, on sille olemassa luonnollisia hyviä vaihtoehtoja. Kuumentamaton eli raaka hunaja on tavallista sokeria makeampaa ja sopii kaikenlaisten ruokien makeuttamiseen. Myös kuivatut hedelmät, etenkin taateli, ovat yllättävän makeita jo luonnostaan ja ovat täynnä kehon tarvitsemia kivennäisaineita. Täysruokosokeri on tavallista valkoista sokeria parempi vaihtoehto, mutta suosittelen senkin korvaamista kuivatuilla hedelmillä tai hunajalla. Emme kuitenkaan tarvitse ylenpalttista sokeria ravitsemuksessamme, joten erikseen lisättyä sokeria tulisi välttää. Mitä luonnonmukaisemmin syömme, sitä vähemmän kehomme kaipaa makeutta.

JÄÄTELÖLEIVOS, 10 leivosta

Limejäätelö:
• 5 dl cashewpähkinöitä
• 1 dl puristettua limenmehua (n. 4 -5 limeä)
• reilu ½ dl taatelisiirappia
• reilu ½ dl kookosöljyä
• 1 dl vettä (tai sen verran että saat tahmean kerman)

Carob keksi:
• 2,5 dl rusinoita
• 3 dl saksanpähkinöitä
• reilu ½ dl carobjauhetta
• ripaus ruususuolaa

Mansikkahillo:
• 5 dl luomu pakastemansikoita
• 1-2 rkl hunajaa


Jauha cashewpähkinät jauhoksi. Lisää muut jäätelön aineet ja soseuta tehosekoittimella paksuksi kermaksi. Kaada alumiiniseen muffinssivuokaan tasaisiin annoksiin (n. 10 kpl) noin 2-3 cm paksuudelle. Pakasta 2-3 tuntia.

Soseuta kaikki keksin ainekset tehosekoittimessa tasaiseksi keksitaikinaksi. Levitä ½ - 1 cm paksuiseksi levyksi leivinpaperoidulle pellille ja jäädytä n. ½ tuntia.

Ota keksipohja ja jäätelö muotteineen pakastimesta. Leikkaa sopivankokoista muottia apuna käyttäen oikean kokoisia ympyröitä, jotka painelet muffinssivuokiin jäätelön päälle. Näin saat jäätelöön keksipohjan. Pakasta vielä vähintään ½ tuntia.

Kun haluat tarjoilla jäätelön, ota muotti huoneenlämpöön 15 minuutiksi. Kumoa jäätelöt muffinssivuoasta ja tarjoile esimerkiksi mansikkahillon kanssa. Mansikkahillon teet soseuttamalla puolijäiset mansikat hunajan kanssa. Tarkista makeus ja lisää hunajaa pikkuhiljaa, ettei hillosta tule liian makeaa.

Jäätelö säilyy pakkasessa muutamia viikkoja.

PASTA in PINK, 1 annos

Kurpitsapasta:
• 20 cm pala kesäkurpitsaa
• 1 punajuuri
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• ½ rkl sitruunanmehua
• ripaus ruususuolaa

Raasta (kuorimaveitsellä) kesäkurpitsa pitkiksi suikaleiksi lautaselle. Raasta punajuuri hienoksi raasteeksi. Sekoita pastan ainekset keskenään ja anna marinoitua 10 minuuttia.


Pähkinäkastike:
• 2 rkl parapähkinöitä (liota muutama tunti)
• 3/4 dl saksanpähkinöitä (liota muutama tunti)
• ripaus ruususuolaa
• pastan marinadiliemi

Kaada pähkinöiden liotusvesi pois. Soseuta kaikki kastikkeen raaka-aineet sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Kurpitsan marinoituessa jää lientä yleensä 1-2 rkl, joka käytetään kastikkeeseen. Tällä saadaan väriä ja makua.


Parsakaalisalaatti:
• 200 g parsakaalia
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• ½-1 rkl sitruunanmehua
• ripaus ruususuolaa

Pilko parsakaali hienoksi ja kaada kulhoon. Lisää joukkoon suola, öljy ja sitruunanmehu. Pusertele kaalia sormilla ja kämmenillä muutaman minuutin ajan, jotta saat nesteen irtoamaan kaalista ja kaalin pehmenemään. Tällä menetelmällä kaali on helpommin sulavaa ja ikään kuin raakakypsennettyä. Mikäli et pidä voimakkaasta sitruunan mausta, käytä mehua vähemmän tai jätä pois kokonaan.


Asettele kurpitsapasta lautaselle ja kaada päälle kastike. Tarjoile parsakaalisalaatin tai mieleisesi vihersalaatin kanssa.

KURPITSAPASTAA HAMPPUKASTIKKEELLA, 1 annos

Kurpitsapasta:
• 20 cm pala kesäkurpitsaa

Hamppukastike:
• 2 tomaattia
• ½ punainen paprika
• 5 isoa aurinkokuivattua tomaattia
• 1 pieni nippu tuoretta persiljaa
• ½ rkl kylmäpuristettua hamppuöljyä
• 3 rkl hampunsiemeniä
• ripaus ruususuolaa

• 2 rkl pinjansiemeniä (liota siemeniä muutama tunti)

Pilko kastikkeen raaka-aineet pieneksi. Soseuta kaikki sauvasekoittimella tasaiseksi kastikkeeksi. Raasta (kuorimaveitsellä) kesäkurpitsa pitkiksi suikaleiksi lautaselle. Kaada päälle kastike. Päälle voit ripotella 2 rkl liotettuja pinjansiemeniä. Tarjoile.


Hampunsiemenet voi myös halutessaan korvata myös muilla siemenillä ja pähkinöillä.

GREEN SOUP

• 1 puntti tammenlehteä tai mangoldin lehteä (tai jotain muuta tummanvihreää lehtivihannesta)
• 1 pieni nippu tuoretta persiljaa
• 1 lehtisellerin varsi
• 1 avokado
• 1 sitruunan mehu
• n. 15 g kuivattua Wakame-merilevää
• 3 dl vettä (tai sen verran, että saat sopivan notkeuden)

Liota wakamea kylmässä vedessä n. 15–20 minuuttia. kaada liotusvesi pois ja huuhtele.
Pilko muut raaka-aineet paitsi avokado pieniksi palasiksi ja soseuta. Lisää avokado ja soseuta tasaiseksi samettimaiseksi keitoksi.

Lisää valmiiseen keittopohjaan tuoreita kasvissuikaleita, kuten raastettua porkkanaa, parsakaalia tai ituja. Nauti sellaisenaan tai siemenleivän kanssa!

KERMAINEN PARSAKAALIKEITTO

• 6 dl pilkottua parsakaalia
• 7 dl vettä (tai sen verran että saat sopivan koostumuksen)
• 2,5 dl manteleita
• 1 tl sipulia hienonnettuna
• 1 tl hunajaa
• ½- 1 valkosipulin kynttä
• 1 avokado
• 1 tl ruusu- tai merisuolaa
• ½ tl kuminaa
• 1/8 tl mustapippuria valinnainen

Tehosekoita mantelit, vesi ja hunaja tasaisen pehmeäksi. Soseuta samettiseksi. Lisää joukkoon loput raaka-aineet ja soseuta samettimaiseksi keitoksi. Nauti!

AURINKOPATEE HAPANKAALISALAATILLA

Aurinkopatee:
• 1 porkkana
• 2 rkl kurpitsansiemeniä
• 2 rkl parapähkinöitä
• 3/4 dl saksanpähkinöitä
• 1 lehtisellerinvarsi
• 1 kourallinen basilikan lehtiä
• ripaus ruususuolaa
• 1 valkosipulinkynsi (valinnainen)

Hapankaalisalaatti:
• 1 iso Romaine-salaattinippu
• ½ kurkku
• 1,5 dl hapankaalia
• 2 rkl hamppuöljyä

Liota pähkinöitä ja siemeniä muutama tunti. Kaada liotusvesi pois.

Raasta porkkana hienoksi raasteeksi. Pilko myös sellerin varsi ja sipuli. Soseuta kaikki raaka-aineet tehosekoittimella/sauvasekoittimella tahnaksi.

Huuhdo kurkku sekä salaatinlehdet ja paloittele. Sekoita kurkun palat, salaatti, öljy ja hapankaali keskenään. Tarjoile pateen kanssa.

Tahdotko auttaa?

Ensimmäiseksi tahdon kiittää kaikkia teitä lukijoitani, jotka olette olleet niin innostuneita Victoria Boutenkon saapumisesta Suomeen! Luennolle on jo paljon ilmoittautuneita, mutta mukaan vielä mahtuu! :)

Victorian Suomen vierailu kuuluu yhtenä osana hänen laajaan Euroopan kiertueeseensa. Mikäli, joku ei pääse hänen Suomen luennolleen, voi muiden maiden kiertueaikataulun katsoa täältä.


Olen miettinyt, miten saisin markkinoitua Victorian luentoa laajemmin ja myös muuallepäin Suomea kuin pääkaupunkiseudulle sekä blogini lukijoille. Olen tehnyt Victorian luennosta julisteen (A3), jonka voi ladata tai tulostaa täältä.

Haluatko sinä auttaa tiedon välittämisessä?

Nyt pyydänkin niitä lukijoita, joilla on innostusta auttaa, jakamaan eteenpäin tietoa Victorian luennosta. Mikäli olet halukas, on sinulla nyt myös mahdollisuus tulostaa juliste ja laittaa se oman paikkakuntasi ilmoitustauluille, ekokauppoihin, harrastuspaikkoihin tai työpaikalle.

ISO KIITOS JO ETUKÄTEEN KAIKILLE AVUSTAJILLE!

Voikaa hyvin ja nähdään viimeistään luennolla!

HAPANKAALI

Ann Wigmoren 7-päivän hapankaali:
• 2 isoa valko- tai punakaalia
• (lisäksi esim. porkkanaa, punajuurta, selleriä, paprikaa)
• 2 tl merileväjauhetta tai 10 cm pätkä wakamelevää

Raasta kaali ja muut ainekset. Survo voimakkaasti puunuijalla, kunnes kaali mehustuu ja lisää merilevä. Aseta painoksi lautanen päällyslehtien päälle Pidä pimeässä 5-7 vuorokautta (mitä korkeampi lämpötila, sitä lyhyempi valmistusaika). Poista paino ja päällyslehdet. Laita kylmään. Hapankaali säilyy 3-4 viikkoa jääkaapissa.



Frantsilan hapankaali:
• 10 kg kaalia suikaleina
• 50–150 g merisuolaa (vastaa n. ½ dl - 1 ½ dl eli 0,5 – 1,5 %)
• 10 porkkanaa raasteena
• 2 omenaa raasteena
• 1 dl kokonaisia kuminansiemeniä
• maun mukaan katajanmarjoja, meiramia, mäkimeiramia, korianterinsiemeniä, voikukan lehtiä

Käytä mieluiten luomukaalia. Suikaloi ensin 1 kaali ja taita se 25 litran lasiastian pohjalle. Kaali pitäisi käyttää mahdollisimman nopeasti suikaloinnin jälkeen. Nuiji suikaleita sen verran, että mehu irtoaa ja lisää niiden päälle 1-2 tl suolaa. Laita kaalin päälle hieman porkkanaraastetta ja kuminaa. Jatka kerrosten tekemistä samalla tavoin: suikaloi kaalia ja laita suikaleet sitä mukaa lisukkeiden kanssa kerroksittain astiaan. Lisää kerroksiin myös omanraastetta ja mausteita, mikäli haluat niitä käyttää.

Kun astia on täynnä, nuiji kaalia perusteellisesti. On tärkeää, että mehua irtoaa runsaasti. Laita lopuksi kaalien päälle paino. Paino täytyy olla melko raskas, jotta kaali jää painon ja oman mehunsa alle ilmattomaan tilaan. Toisaalta painon tulee olla sen verran pieni, että kaaliastian reunoille jää pieni rako, josta hapattamisreaktiossa syntyvä hiilidioksidi pääsee pois.

Peitä astia pyyhkeellä ja jätä muutamaksi päiväksi n. 18–20 asteen lämpötilaan. Siirrä astia 2 viikoksi 16 asteen lämpötilaan, minkä jälkeen hapankaali on valmista.

ELONVOIMAA ELÄMÄN ALKUTAIPALEELLE

Elämän ihme, lapsen syntymä, on yksi monen aikuisikään kuuluvan tärkeimpiä tapahtumia. Pieni lapsi tarvitsee rakkauden, hellyyden ja huolenpidon lisäksi myös ravinteikasta ruokaa sekä fyysisen että henkisen kehityksen rakennusaineiksi. Lapsuudessa myös luodaan pohja myöhemmille aikuisiän ruokatottumuksille.

Lasten ravitsemus vaihtelee suuresti eri ikäkausina. Lisäksi tähän vaikuttavat sukupuoli, pituus ja paino, aktiivisuus sekä muut yksilölliset tekijät. Kuitenkin lapsen ruokahalu on yleensä aina luotettava opas, jota tulisi kuunnella. Entinen ”lautanen tyhjäksi” -käsitys on vanhanaikainen ja voi johtaa ruoansulatushäiriöihin ja sitä kautta aiheuttaa muita ikäviä oireita. Ruoan määrä ei kerro saadusta ravintoaineiden määrästä. Sen sijaan laatu ja elimistömme kyky imeyttää ravinteita mahdollisimman tehokkaasti ovat avainasemassa.



Ensikosketus ravintoon

Syntymä on elämän alkamisen lisäksi alku myös suolistobakteerien saamiselle ja kasvulle. Oikeanlaisen bakteerikannan muodostuminen on elintärkeää ravinteiden imeyttämiselle. Lisäksi ne osallistuvat joidenkin ravinteiden muodostamiseen. Näistä yksi mainitsemisen arvoinen on K-vitamiini sekä osa B-ryhmän vitamiineista.

Äidinmaito on täynnä elämän energiaa. Sen merkitys myös suolistobakteerien synnylle on valtava. On hyvä ymmärtää syvällisesti imetyksen merkitys vauvan hyvinvoinnille sekä ravinnon antajana että immuunipuolustuksen kasvattajana. Mikäli imetys ei kuitenkaan jostain syystä onnistu, ei äidin tule kantaa siitä syyllisyyttä. On vain hyvä tietää, miten voimme sen jälkeen parhaimmalla tavalla myötävaikuttaa lapsen terveen ja elinvoimaisen elimistön syntyyn.

Äidinmaito on paras ja riittävä ravinto yksistään aina ½ ikävuoteen asti. Siitä lapsi saa kaikki tarvittavat ravinteet D-vitamiinia lukuunottamatta, mikäli myös äiti on kiinnittänyt huomiota ravitsemukseensa. Äidinmaidon koostumus muokkautuu pitkälti äidin oman ravitsemuksen mukaan. Kuitenkin luonto on järjestänyt niin, että elämän kiertokulku säilyy, erittyy äidinmaitoon yleensä riittävästi ravinteita. Nämä kaikki otetaan äidin omista ravintovarastoista. Sen sijaan imettävän äidin oma tila saattaa huonontua puutteellisen ravitsemuksen johdosta. Puutoksen ensioireet voivat ilmetä synnytyksen jälkeisenä masennuksena, alakulona, ahdistuksena jne.



Kiinteät ruoat

Vaikka äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi jopa ½ ikävuoteen asti, haluaa moni aloittaa kiinteiden antamisen jo 4 kuukauden iästä lähtien. Myös omat maitovarat hupenevat monilta jo aikaisemmin ja tällöin on syytä harkita äidinmaitokorviketta. Hyvä ja luonnonmukainen vaihtoehto on Holle- äidinmaitokorvike, jota voi tarjota aina yhteen ikävuoteen asti. Myös rintamaitoa suositellaan jatkamaan 1 vuoteen asti kiinteiden ruokien ohella, mikäli se vain on mahdollista. Muita maidon korvikkeita ovat manteli- ja seesammaito, joita voi tarjota ½ ikävuodesta ylöspäin. Näiden totuttelu kannattaa aloittaa kuitenkin erittäin pienissä erissä, jotta vältytään ruoansulatusongelmilta. Pienten lasten raaka-aineissa kannattaa ehdottomasti suosia luomua, jolloin vältytään tai ainakin minimoidaan mahdolliset yliherkkyydet ja allergiat. Usein allergiat syntyvät tiettyihin raaka-aineisiin käytetyistä kemikaaleista, joista hyvinä esimerkkeinä mansikka, omena ja pähkinät.

Ensimmäiseksi kiinteäksi ateriaksi kannattaa tarjota omatekoisia tuoreita marja- ja hedelmäsoseita. Ne ovat helpoimmin sulavia eivätkä tarvitse juuri elimistömme omia ruoansulatusnesteitä. Tämä hyöty kuitenkin saavutetaan vain tarjoamalla tuoreista marjoista ja hedelmistä vastasoseutettuja aterioita. Kaikki kaupan vauvansoseet ovat kuumennettu. Näin kaikki ruoan omat entsyymit ja suuri osa ravinteista, kuten C-vitamiini ja antioksidantit ovat tuhoutuneet. C-vitamiinia lisätään lasten soseisiin jälkikäteen, mutta sen imeytyminen ei ole verrattavissa luonnonmukaisista lähteistä saatuihin ravinteisiin. Myöskään vitamiinin alkuperää ei voida koskaan selvittää.

Kaikkiin soseisiin lisätään myös tärkkelystä, joka tekee soseista erittäin makeita, kuohkeita ja näin itse marjaa tai hedelmää tarvitsee käyttää paljon vähemmän. Tällaiset valmissoseet ja ateriat vääristävät lapsen oman luonnollisen makuaistin ja kosketuksen tuoreisiin, luonnonmukaisiin raaka-aineisiin. Tämä on myös usein syynä myöhemmällä iällä kasviksista, marjoista ja hedelmistä kieltäytymiseen, sillä liialliseen makeaan tottuminen saa marjat ja hedelmät maistumaan liian happamilta. Happamampien marjojen makeutukseen voi käyttää kypsää banaania, joka on luonnon makeimpia hedelmiä. Myös kuivatuista hedelmistä voi tehdä soseita liotuksen jälkeen, eivätkä ne tarvitse mitään lisättyä sokeria tai suurustetta. Totuttelu ruokiin kannattaa kuitenkin aloittaa tuoreilla hedelmillä ja jättää kuivatuista hedelmistä tehdyt soseet myöhempään vaiheeseen.

Hedelmäsoseiden jälkeen voi pikkuhiljaa myös aloittaa kasvisten totuttelun. Parhaiten tähän soveltuvat porkkana, parsakaali, kukkakaali, bataatti ja erilaiset kurpitsat. Myös kurkkua, tomaattia ja avokadoa voi antaa tuoreeltaan raakasoseen muodossa. On tärkeää, että pieni lapsi saa myös tuoreravintoa kypsennettyjen kasvissoseiden lisäksi. Yleisesti paljon nitraattia sisältäviä kasviksia pyritään välttämään, mutta luomua tai biodynaamisesti viljeltyjä voi vallan hyvin käyttää. Näiden nitraattipitoisuudet ovat erittäin minimaaliset verrattuna tehotuotettuihin elintarvikkeisiin.

Myös lounas- ja päivällisateriat suositellaan aina tekemään itse, sillä purkkiruoat ovat niin sanotusti ”kuollutta” ruokaa. Kotitekoiseen ruokaan totuttelu kannattaa, sillä varhaislapsuudessa annettu ruoka muokkaa ravitsemustottumuksia pitkälle aikuisuuteen asti. Mitä vähemmän kehomme tottuu keinotekoisiin makuihin ja aromeihin, sitä paremmat edellytykset meillä on tulevaisuuden ruokailutottumuksia ajatellen.



Viljan rooli ravitsemuksessa

Virallinen ravitsemusoppi tyrkyttää meille viljaa joka suunnasta ja painottaa sen olevan pohja päivittäiselle ravitsemukselle. Viljan ja liian tärkkelyksen vaaroista olen sivuuttanut muissa blogiteksteissäni aikaisemminkin. Kasvava lapsi tarvitsee energiaa, jota saadaan helposti tärkkelyspitoisista viljoista. Kuitenkin valtaosa väestöstä syö gluteiinipitoista viljaa liikaa ja suuri osa tästäkin nautitaan jalostetussa ja puhdistetussa muodossa.

Moni aloittaa puurojen ja vellien antamisen jo 4-5 kuukauden jälkeen riippumatta lapsen kehityksestä. Kaikkien uusien raaka-aineiden totuttelun tulisi tapahtua lapsen kehitystä seuraten. Myös äidinmaidon riittävyys vaikuttaa kiinteiden ruokien tarpeellisuuteen. Mikäli pieni lapsi on täysimetyksellä, ei kiinteisiin siirtyminen ole niin tarpeellista ennen puolen vuoden ikää.

Tärkkelys, josta vilja pääosin koostuu, tarvitsee emäksisen ruoansulatusnesteen. Yksi tärkeimmistä emäksisistä ruoansulatusnesteistä sisältää syljessä, josta jopa 50 % koostuu erilaisista ruoansulatusentsyymeistä. Tämä tärkeä sylki yhdessä pureskelun kanssa aloittaa tärkkelyksen sulattamisen jo suussa. Vaikka vauva kuolaa jo syntymästään asti, ei oikeanlainen ruoansulatukseen tarvittava sylki ja pureskelu ole mahdollista muodostua vasta kun ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että vahvasti tärkkelyspitoisia raaka-aineita annetaan vasta hampaiden puhkeamisen jälkeen. Tämä säästää haimaa ja sen erittämiä ruoansulatusnesteitä, joita sen täytyy erityisen paljon erittää, mikäli se ei saa mitään tukea muista ravinnon tai elimistön muodostamista ruoansulatusnesteistä.

Täysjyvinä kannattaa suosia gluteiinittomia vaihtoehtoja, kuten superravinteikasta quinoaa sekä hirssiä ja tattaria, joista itse asiassa vain hirssi lukeutuu viljoihin. Myös amarantti on herkullinen vaihtoehto. Quinoaa, hirssiä ja tattaria voi aluksi tarjota kevyesti haudutettuna puurona, mutta myöhemmin pureskelun kehittyessä kannattaa myös pienille lapsille tarjota tuorepuuroa. Tuorepuuroihin täysjyvien vaihtoehdoiksi kannattaa käyttää myös erilaisia luonnonmukaisesti tuotettuja ja käsittelemättömiä siemeniä, manteleita ja pähkinöitä. Näiden liotus ja jauhaminen on erityisen tärkeää hyvän ruoansulatuksen kannalta.



Lehtivihreä tärkeää myös lapsille

Vihreät lehtivihannekset ovat yksi ravinteikkaimmista raaka-aineryhmistä. Näiden puuttuminen ruokavaliosta voi johtaa vakaviin ravitsemuksellisiin puutoksiin ja heikkoon ravinteiden imeytymiseen. Lehtivihannekset on erityisen tärkeää tarjota luonnonmukaisesti tuotettuina, jolloin pystymme minimoimaan nitraattien määrän. Liian suuret määrät elimistöön kertynyttä nitraattia voivat häiritä pienen lapsen elimistön hapenkuljetusta. Lisäksi niiden suuret määrät saattavat muodostua elimistössä nitriitiksi ja siitä edelleen syöpää aiheuttaviksi nitrosoamiineiksi. Luonnonmukaisesti tuotetuista tai puhtaalta maaperältä kerätyistä villivihannesten nauttimisesta ei sen sijaan ole vaaraa, päinvastoin. Yleensä kasvisten sisältämiä nitraatteja pelätään liikaa. Samaan aikaan lapsille tarjotaan nitriittipitoisia makkaroita, leikkeleitä ja nakkeja. Moniko tulee ajatelleeksi, että jo puolikkaan nakin syöminen päivittäin ylittää turvallisen nitriitin saannin rajan.

Hyvä keino lehtivihreän lisäämiseen on tarjota se viherpirtelön muodossa. Viherpirtelöissä voimakas lehtivihreä on jo laimennettu, eikä siten aiheuta yliannostuksen vaaraa isommille lapsille, mikäli muistaa vaihdella lehtivihreitä päivittäin. Sen sijaan pienten alle vuodenikäisten lasten päivittäiseen annosteluun riittää 1 tl laimennettua lehtivihreää eli viherpirtelöä. Tätä määrää voi kasvattaa vuoden jälkeen pikkuhiljaa suuremmaksi lapsen omaa vaistoa kunnioittaen.



Tutit kaupan hyllyjen koristeena

Tutti tuo turvallisuutta niin pienelle lapselle kuin aikuisellekin. Usein lapselle tutin tuoma turvallisuus on kuitenkin vain vanhempien totuttamisen seuraamusta. Moni vanhempi kokee tutin pelastukseksi pienen lapsen mielenilmaukselle. Nämä mielenilmaukset ovat kuitenkin tärkeä viesti jostain vauvan tarpeesta.
Tutti on tapa, johon ei kannata edes totutella. On tärkeää, ettei lasta totuteta jatkuvaan imeskelyn tarpeeseen. Suurin syy tuttien boikotoimiseen löytyy kuitenkin kemikaaleista. Jatkuva imeskely ja pureskelu liuottavat suuret määrät haitallisia kemiallisia aineita lapsen elimistöön.



Vesi kallein voitehista

Elimistö tarvitsee runsaasti vettä aineenvaihdunnan hoitamiseen ja kuona-aineiden kunnolliseen erittämiseen. Niukka veden juominen heikentää aineenvaihduntaa, eritystoimintaa ja energianmuodostusta. Puhdas huoneenlämpöinen vesi on paras juoma, jota tulisi nauttia pitkin päivää sekä ennen tai hieman jälkeen aterian.



Pienten lasten vedentarve kasvaa kiinteisiin siirryttäessä eikä äidinmaito enää sen jälkeen riitä ainoaksi nesteytykseksi. Vettä tulisi tarjota aina aterioiden välillä ja sen tulisi olla ainoa janojuoma. Mehut, maidot, limsat tai muut juomat eivät korvaa veden tarvetta.



Tarjoa parasta

Lapsen kasvu on pyrähdysmäistä, mikä näkyy myös ruokahalun muutoksina. On täysin normaalia, että pienellä lapsella on yhtenä päivänä suunnaton ruokahalu, mutta seuraavana päivänä mikään ei maistu. Tarjoamalla luonnonmukaisista, jalostamattomista ja tuoreista raaka-aineista tehtyjä aterioita, voidaan parhaiten vaikuttaa tasaiseen verensokeriin, jaksamiseen ja välttää lapsen hillitsemättömien ruokahimojen syntyminen.

Laatu on avainasemassa terveellistä ravitsemusta koostettaessa. Kaiken pohjana tulisi olla luonnonmukaisesti tuotetut kasvikset, marjat ja hedelmät. Näiden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Myös kaikki kuitupitoiset ja ravinteikkaat siemenet, pähkinät, palkokasvit ja gluteenittomat täysjyvät antavat rakennusaineita pienen lapsen kasvulle ja kehitykselle. Vapaana kasvanutta kalaa, luomu kananmunia ja riistalihaa voi tarjota pieniä määriä päivittäin aina puolenvuoden iästä ylöspäin. Yksi eläinvalkuaista sisältävä ateria päivässä kuitenkin riittää. Muilla aterioilla kannattaa suosia kasvikunnanproteiinin lähteitä.
Kuitenkaan liha ei ole kasvavalle lapselle pakollinen, kunhan muu ravitsemus on monipuolinen. Laadukas riistaliha ei kuitenkaan ole missään mielessä epäterveellistä, vaan on kuulunut ravitsemukseemme läpi historian. Lihasta tekee epäterveellistä sen tehotuotanto, eläimille syötetyt rehut sekä antibiootit ja muut lääkkeistä ja rokotteista saadut kemikaalit, jotka puolestaan kulkeutuvat lihan mukana ruokapöydällemme ja siitä elimistöömme.

Myös rasvan lähteisiin kannattaa kiinnittää huomiota ja suosia kylmäpuristettuja luomuöljyjä. 7-8 kuukauden iässä pieni lapsi tarvitsee usein rasvalisää lisättyjen kasviöljyjen muodossa. Tähän pätee kuitenkin sama sääntö, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin aikuisten ravitsemuksen kohdalla; kasviöljyjä ei saa koskaan kuumentaa mikäli mielii hyötyä sen terveyttävistä vaikutuksista. Lisärasvan tarpeeseen vaikuttaa kuitenkin suuresti myös muu ravitsemus. Muita hyviä rasva ja proteiinilähteitä ovat avokado, siemenet, pähkinät ja rasvainen kala.

Makeisten, sipsien ja muiden jalostettujen elintarvikkeiden tarjoamista kannattaa pitkittää mahdollisimman myöhäiseen ikävaiheeseen (tai välttää kokonaan). Niiden sisältämät kemikaalit, aromivahventeet, suola ja sokeri ovat myrkkyä elimistölle ja suora tie vääränlaisten nälkä- ja makuviestien saamiseen. Näiden tilalla kannattaa suosia itse tehtyjä elävän ravinnonherkkuja, tuore- tai kuivahedelmäpaloja.



Tie kohti ravinteikkaampaa ruokaa:
Yleisesti käytetty ruoka-aine ensin ja perässä korvaava ravinteikkaampi vaihtoehto:

• purkkisoseet -> tuoreista hedelmistä ja marjoista tehdyt sokeroimattomat soseet
• peruna, riisi, pasta -> bataatti, porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, kaalit
• tehotuotettu liha -> kala, kananmuna (luomu), riista, pähkinät, siemenet, palkokasvit
• maito -> pähkinä- ja siemenmaidot, kauramaito
• makeutettu jogurtti -> hapatetut pähkinä- ja siemenjogurtit
• leipä -> idätetty täysjyvä ja siitä tehty leipä, siemenleivät
• murot, sokeroidut myslit -> tuorepuuro, kotitekoiset ja sokerittomat myslit, (keitetty täysjyväpuuro)
• lehmänmaitojuustot -> vuohenjuustot, siemenjuustot
• sokeri -> ei tarvita lisätty sokeri. marjoissa, hedelmissä (etenkin kuivattu) ja kasviksissa riittävästi luonnon omia sokereita
• margariini, kevytlevitteet -> kylmäpuristettu öljy, pähkinä- ja siementahnat, avokado

Victoria Boutenko Suomessa maaliskuussa!

Victoria Boutenkon saapuminen Suomeen on varmistunut!

Victoria odottaa mielenkiinnolla ja ilolla tulevaa Suomen vierailuaan. Victorian suurimpana syynä vierailulleen on hänen kyltymätön halunsa jakaa tietoa terveydestä. Hänen luentonsa ja kirjansa ovat saavuttaneet suurta menestystä maailmalla ja niiden kautta ihmiset ovat saaneet apua oman terveytensä hoitamiseen. Victoria jakaa mitä ihmeellisimpiä parantumistarinoita!

Maailman ravinteikkaimpiin raaka-ainesiin kuuluvat lehtivihreät on Victorian Suomen vierailun pääluentoaihe. Luentopaikka ja aika ovat nyt myös varmistuneet. Tässä pieni tietopaketti tulevasta tapahtumasta.

Tapahtuma-luento: Victoria Boutenko - The Miracle of Greens

Aika: tiistai 9.3. klo: 18.30-21.30

Paikka: Balderinsali, Aleksanterinkatu 12, Helsinki

Sisäänpääsymaksu: 25 €



Mikäli haluaa varmistaa paikkansa luennolle, voi kyseiseen tapahtumaan ilmoittautua sähköpostitse osoitteeseen miia@siqri.com. Ilmoittautumisen jälkeen paikkavarauksensa voi varmistaa maksamalla pääsylippuun oikeuttavan maksun tilisiirtona.

Myös ovelta on mahdollisuus saada lippuja luentoa ennen, jos tilaa vielä on. Lipunmyynti alotetaan puoli tuntia ennen varsinaisen tapahtuman alkua eli klo: 18.00. Etenkin pidemmältä saapuvien kannattaa siis kuitenkin varata lippunsa ajoissa, sillä paikkamäärä on rajallinen.


Luentonsa lisäksi Victoria antaa vierailullaan (9.-10.3.) mielellään myös haastatteluja.
Haastattelupyynnöt voi myös lähettää osoitteeseen miia@siqri.com.

Toivomme teidän lähettävän tätä viestiä eteenpäin kaikille tahoille, joiden uskotte olevan kiinnostuneita kyseisestä tapahtumasta.

Ilolla, Victoria ja Miia

Victoria Boutenkon luento

Hei kaikille lukijoilleni ja hyvää alkanutta vuotta!

Uusi vuosi näyttää alkavan innostavilla ja mielenkiintoisilla yhteydenotoilla. Olen nimittäin saanut yhteydenoton Victoria Boutenkolta, jossa hän tiedusteli luentomahdollisuutta Suomessa. Tiedustelen nyt alustavasti blogini kautta, kuinka paljon luennolle osallistujia voisimme saada kasaan. Mikäli halukkaita tuntuisi olevan, voisimme Victorian kanssa ryhtyä järjestämään hänen luentoaan Suomeen. Luennon ajankohta olisi näillä näkymin maaliskuussa Helsingissä.


Kuka sitten on Victoria Boutenko?

Victoria on pitkän linjan ravintoluennoitsija ja kirjailija. Häneltä ovat ilmestyneet mm. teokset Green for Life, 12-steps to raw foods sekä joukko muita reseptikirjoja. Victoria on luennoinut ympäri maailmaa lehtivihreän merkityksestä terveydellemme sekä raaka- ja elävän ravinnon eduista ja tärkeydestä osana terveellistä ravitsemusta.

Victoria on parantanut itsensä sekä perheensä muut jäsenet vakavista sairauksista raakaravinnolla. Suurimmaksi parantavaksi tekijäksi hän mainitsee tummanvihreät lehtivihannekset, jotka ovat yksi maailman ravintorikkaimmista raaka-aineista. Hän on tehnyt itse tutkimuksia lehtivihreän eduista ja parantavista ominaisuuksista sekä toimii yhteistyössä monien tutkijoiden kanssa.


Victoria Boutenkon luentoaihe Suomessa keskittyisi ilmeisimmin lehtivihreän terveyttäviin vaikutuksiin. Luennollaan hän jakaa osittain hänen kirjoihinsa kirjoittamaa tietoa sekä tuloksia viimeisimmistä tutkimuksistaan. Tarkempaa luentosisältöä emme ole vielä sopineet, mutta keskimäärin hänen luentonsa ovat 3 tunnin mittaisia, joissa osallistujat pääsevät lopuksi esittämään kysymyksiään.

Mikäli teillä on esittää luentopaikka ehdotuksia, otan niitä mielelläni vastaan.

DARK PASSION CAKE, n. 6-8 palaa

Kakku pohja:
• 7,5 dl saksanpähkinöitä
• 1,7 dl carob-jauhetta
• ¼ t ruususuolaa
• 2,5 dl kuivattuja taateleita + 0,5 dl vettä liotukseen (liota 6-8 tuntia välillä taateleita vedessä käännellen, jolloin vesi imeytyy ja pehmittää kaikki taatelit)

Täyte:
• 1,5 dl vadelmia
• 1,5 dl mustikoita

Kuorrute:
• ¾ dl taateleita + ¾ dl vettä liotukseen (liota 8 tuntia, jolloin kaikki taatelit ovat pehmenneet)
• 1 kypsä avokado (keskikokoinen)
• 0,8 dl carob-jauhetta

Tehdäksesi kakkupohjan, lado saksanpähkinät, suola ja carob-jauhe monitoimikoneeseen ja jauha tasaiseksi. Vältä ylijauhamista. Lisää liotetut taatelit ja jauha tasaiseksi massaksi. Jaa annos kahteen yhtä isoon palaan ja aseta sivuun.

Tehdäksesi kuorrutteen, kaada liotetut taatelit liotusvesineen monitoimikoneeseen ja jauha tahmeaksi siirapiksi. Lisää avokado ja soseuta pehmeäksi. Lisää vielä carob-jauhe ja jauha samettiseksi kuorrutteeksi.

Painele toinen osa kakkupohjaa mieleiseesi kakkupohjamuottiin. Levitä päälle vajaa puolet kuorrutteesta. Tämän jälkeen lisää jäiset tai tuoreet marjat. Marjojen päälle painellaan toinen kakkupohjakerros. Kuorruta koko kakku lopulla kuorrutteella ja koristele mieleiseksesi. Tarjoile heti tai anna vetäytyä muutama tunti jääkaapissa. Jäiset marjat sulavat juuri sopiviksi muutamassa tunnissa jääkaappiolosuhteissa.

Kakkupohja säilyy jääkaapissa useita viikkoja. Täyte erikseen säilytettynä säilyy n. 1 viikon jääkaapissa. Täytetty kakku marjoineen säilyy puolestaan n. 3 päivää jääkaapissa.

NACHOS WITH AVOCADO SALSA

Nachos: Herkullinen peruspohja sellaisenaankin ilman tulisia mausteita!
• 3 rkl pellavansiemeniä + ¾ dl vettä
• 2 rkl kurpitsansiemeniä
• 2 rkl auringonkukansiemeniä
• ripaus ruususuolaa
• ½ sitruunan mehu, n. 2 rkl

Perusraaka-aineiden lisäksi voi taikinaan lisätä mm. seuraavia raaka-aineita antamaan makua ja meksikolaisia vaikutteita:
• valkosipuli
• sipuli
• chili
• curry
• kuivattu tomaatti
• selleri
• cayennepippuri

Liota pellavansiemeniä ¾ dl:ssä vettä n. 8 tuntia. Pellavansiemenet imevät veden itseensä ja muodostavat kiinteää limaa, joka sitoo taikinan raaka-aineet yhteen.
Liota myös auringonkukan- ja kurpitsansiemenet omassa vedessään n. 8 tuntia. Kaada auringonkukan- ja kurpitsansiementen liotusvesi pois.
Kaada kaikki raaka-aineet tehokkaaseen monitoimikoneeseen (voit käyttää myös tehokasta sauvasekoitinta). Jauha kaikki raaka-aineet tasaiseksi massaksi niin että siemenet ovat rikkoontuneet. Lado taikina leivinpaperoidulle pellille ja tee siitä lusikkaa apuna käyttäen iso pellin kokoinen pyöreä lätty paksuudeltaan n. 1-2 mm. Kuivata kuivurissa tai uunissa 35 asteessa uuninluukku hieman raollaan n. 6 tuntia. Aseta kuivuneen taikinapinnan päälle puhdas leivinpaperi ja sen päälle toinen pelti ylösalaisin. Käännä peltisetti ympäri ja poista päällimmäinen pelti. Näin taikina on kääntynyt ympäri. Poista varovasti vetäen päällimmäinen leivinpaperi ja jatka kuivattamista toiselta puolelta vielä n. 2 tuntia tai niin kauan, että taikina on täysin kuivunut rapea levy. Katko sormin sopivan kokoisia paloja (nachoja) annosta varten.

Samasta taikinapohjasta voi tehdä myös tortilloja, jolloin kannattaa jättää levy hieman paksummaksi ja kuivattaa sen verran vähemmän aikaa, jotta levyn pinnat ovat kuivuneet, mutta levy on vielä taiteltavissa.


Avokadokastike:
• 1 kypsä avokado
• pieni loraus vettä, jotta saat sopivan notkean kastikkeen
• ripaus ruususuolaa

Sekoita kaikki samettiseksi kermamaiseksi kastikkeeksi sauvasekoittimella.


Salsa:
• 2 tomaattia
• 2 lehtisellerin vartta
• ½ punaista paprikaa
• 15 pätkä kurkkua
• ½ pieni sipuli
• oman maun mukaan voit myös lisätä joukkoon tulisempia raaka-aineita, kuten tuoretta chiliä, jalopenoja jne.

Paloittele kaikki salsan raaka-aineet kuutioiksi. Sekoita valmis avokadokastike joukkoon. Tarjoile heti nachojen kanssa.

VÄLIMEREN SALAATTI

• 150 g lehtikaalta
• 1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• 1/5 tl ruususuolaa
• ½ rkl sitruunan mehua

• 1 punainen paprika
• 1-2 tomaattia
• 2 rkl pinjansiemeniä

Liota pinjansiemeniä muutama tunti vedessä. Kaada liotusvesi pois.

Huuhdo lehtikaali ja revi lehdet irti ruodista. Suikaloi kaali hienoksi ja lado isoon kulhoon. Mittaa suola, öljy ja sitruunanmehu kaalin päälle. Survo sormin kaalia niin kauan, että neste alkaa irrota kaalista. Näet kuinka kaali pehmenee ja ikäänkuin kypsyy. Myös kaalin määrä pienenee valtavasti.

Paloittele paprika ja tomaatit kuutioiksi ja lisää ne pinjansiementen kanssa salaattiin. Tarjoile.

Salaatista saa täyttävän lounaan, kun sen tarjoilee esim. täytettyjen siemenleipien kanssa.

CAESAR-SALAATTI

• 150 g erilaisia salaatinlehtiä (esim. tatsoi, vuonakaali, romaine-, tai tammenlehti-salaatti)
• 1 punainen paprika
• 1 dl sinimailasen ituja
• 2 palaa siemenleipää
• 1-2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• (ripaus ruususuolaa)

Huuhdo salaatit ja revi palasiksi isolle lautaselle. Paloittele paprika ja siemenleipä kuutioiksi. Lisää paprikat, idut ja öljy salaatin joukkoon ja sekoita. Halutessasi voit myös lisätä salaatin joukkoon ripauksen ruususuolaa. Leipä tuo kuitenkin suolaisuutta, joten vältä liiallista suolankäyttöä. Päälle vielä siemenleipäkuutiot ja tarjoile.

SIEMEN LEIPÄ

• 1 dl kurpitsansiemeniä
• 1 dl auringonkukansiemeniä
• 4 rkl kuorellisia seesaminsiemeniä
• 4 rkl pellavansiemeniä kokonaisina + 1 dl vettä liotukseen

Liota seesamin-, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä 6-8 tuntia. Kaada liotusvesi pois ja idätä ½ vrk:tta. Liota pellavansiemenet omassa vedessään 8 tuntia. Älä kaada pellavansiementen liotusvettä pois, sillä se muodostaa terveellisen liman joka käytetään taikinassa.


• 2,5 dl pellavansiemeniä

Jauha siemenet hienoksi rouheeksi tehosekoittimella.


• 2,5 dl vettä
• ½ tl ruususuolaa


• 1 valkosipulinkynsi
• ½ sipulia
• 2 lehtisellerinvartta
• 15 aurinkokuivatun tomaatin puolikasta

Silppua sipulit, selleri ja tomaatit. Tehosekoita tahnaksi pienessä pellavansiementen limamäärässä.


Kaada jauhetut pellavansiemenet isoon kulhoon ja lisää idätetyt siemenet sekä liotetut pellavansiemenet joukkoon. Lisää soseutetut kasvikset, suola ja vesi. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina leivinpaperilla päällystetylle pellille ja levitä taikina koko pellinlevyiseksi ohueksi levyksi.

Kuivaa leipää 35 asteisessa uunissa uuninluukku raollaan yön yli tai n. 10 tuntia. Sen jälkeen ota toinen leivinpaperilla leivitetty pelti ja aseta toisen pällin päälle. Käännä levy ympäri, jotta leipä kääntyy ylösalaisin. Nosta päällimmäinen pelti ja poista varovasti leivinpaperi. Jatka uuden puolen kuivattamista vielä toiset 10 tuntia. Mitä pidempään kuivatat leipää, sen näkkärimäisemmäksi se muuttuu ja säilyy pidempään. Mikäli leipä jää hieman pehmeäksi, säilyy se n. 1 ½ viikkoa jääkaapissa suljetussa rasiassa.

Leikkää valmis leipä 12 samankokoiseksi leipäkuutioksi.

Lämmintä ja Iloista Joulua Kaikille Lukijoilleni!

Kiitos kaikille lukijoilleni kuluneesta puolesta vuodesta, jonka aikana olen blogiani kirjoittanut. Toivotan teille kaikille erityisen lämmintä, rauhallista ja rakkauden täyteistä joulun aikaa!

Loppu vuosi näyttäytyi minulle varsin kiireisenä, enkä ole ehtinyt vähään aikaan uusia artikkeleita kirjoittamaan. Mutta jatkamme taas ensi vuonna!
Ensi vuosi tuokoon uusia tuulia, iloa, hyvää oloa ja vapautta Teille kaikille! :)

COCO MOUSSE 1-2 annosta

• 1 dl cashewpähkinöitä
• 4 tuoretta taatelia (Jos käytät kuivattuja, voit liottaa niitä muutaman tunnin ja käyttää liotusvesineen.)
• 2,5 dl vettä (Jos haluat pirtelömäisemmän koostumuksen, lisää vielä 0,5-1 dl vettä.)
• 1 kypsä banaani
• 1 rkl aitoa 100 % raakakaakaojauhetta (Voit käyttää myös kokonaisia raakakaakaopapuja.)
• ¼ tl aitoa luonnon vaniljaa


Jauha pähkinät tehosekoittimessa. Lisää ensin 1 dl vettä pikkuhiljaa, jotta saat samettisen kermamaidon. Lisää taatelit, banaani, kaakaojauhe, vanilja ja loput vedestä ja tehosekoita. Voit jäähdyttää moussen hetken aikaa jääkaapissa ja tarjoilla viileänä. Nauti!


Coco Mousse on herkullista sellaisenaan tai tuoreiden hedelmien ja marjojen kastikkeena!
Erityisesti makuyhdistelmiin sopivat tuore ananas ja mansikat.

Roskaruoka muuttaa suoliston bakteerikannan

Artikkeleitani lukeneet tuntevatkin jo kasvikunnantuotteiden, kuitujen ja hyvien bakteerien merkityksen terveydellemme. Kasvipainotteinen ruokavalio, joka koostuu 50 % kasviksista ja 25 % marjoista ja hedelmistä, muokkaa suoliston bakteerikantaa elimistölle suotuisaksi. Oikea bakteerikanta ei auta pelkästään ruoansulatusprosessissa, vaan osallistuu myös tiettyjen ravinteiden muodostumiseen ja imeyttämiseen. Tällä kaikella on puolestaan suora yhteys paremman immuniteetin kehittymiseen, virkeyteen ja ylipäätään kaikkeen terveyteemme liittyviin tekijöihin. Vaikka söisimme kuinka terveellisesti, emme hyödy ruoan sisältämistä ravinteista, ellei elimistömme kykene imeyttämään kehon tarvitsemia ravintoaineita. Kuten sanonta kuuluu: Emme ole sitä mitä syömme, vaan sitä mikä meihin imeytyy. Kuitenkin nämä kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä ja juuri oikea ja ravinteikas ruoka muokkaa suoliston bakteerikannan elimistölle suotuisaksi.



Science Translational Medicine on julkaissut tuoreen tutkimuksen, jossa tutkittiin ruokavalion vaikutusta suolistoflooran syntymiseen. Jo aikaisemmissa tutkimuksissa on huomattu, kuinka ylipainoisten suolistofloora poikkeaa normaalipainoisten floorasta. Ylipainoisten ihmisten suolistosta on löydetty enemmän Firmicutes-ryhmän bakteereja, jotka lisääntyvät rasvaisesta ja sokeripitoisesta ruoasta. Firmicutes-bakteerien lisääntyminen heikentää puolestaan Bacteroidetes-bakteerikantaa, joka vallitsee yleensä normaalipainoisten ihmisten suolistossa.

Firmicutes- ja Bacteroidetes-bakteerikannan ylivallalla on merkittävä ero, ei pelkästään terveyteemme vaan myös ylipainon kertymiseen. Tämä johtuu siitä, että Firmicutes-ryhmän bakteerit sulattavat suoliston läpi kulkevan ruoan tehokkaammin kuin Bacteroidetes-ryhmän bakteerit, ja saavat siitä sen vuoksi enemmän kaloreita irti. Jos suolisto on täynnä Firmicutes-bakteereita, ne irrottavat kaloreita tehokkaasti myös vähäkalorisesta ruoasta. Näin ollen roskaruoka ei lihota ainoastaan suuren kaloripitoisuuden vuoksi, vaan se myös lisää Firmicutes-ryhmän bakteerien muodostusta.


Luonnostaan kaikilla eläimillä ja ihmisillä on valtava bakteerikanta elimistössään. Normaalisti ihmisessä on 10 potenssiin 14 bakteerisolua ja 10 potenssiin 13 ihmissolua. Niin sanottu normaalifloora vaikuttaa merkittävästi elämään ja terveyteen. On kuitenkin mahdollista kasvattaa eläimiä niin, että niissä ei ole lainkaan mikrobiflooraa. Tällaisia eläimiä kutsutaan gnotobiootisiksi eläimiksi. Gnotobiootiset eläimet ovat erittäin herkkiä patogeeneille, sillä näiden immuniteetti ei ole päässyt kehittymään vahvaksi suolistobakteerien puuttumisen vuoksi.

Science Translational Medicinen julkaisemassa tutkimuksessa suolistoflooran muuttumista ja sen yhteyttä ylipainoon tutkittiin käyttämällä tutkimuksessa nimenomaisia gnotobioottisia hiiriä, joiden suolistossa ei ole lainkaan bakteereja. Hiiret jaettiin kahteen ryhmään, joista ensimmäiselle ryhmälle siirrettiin ylipainoisten hiirten suolistobakteereita ja toiselle normaalipainosten hiirten bakteerikantaa. Molemmille testiryhmille tutkijat antoivat saman verran ravintoa. Tutkimuksen lopussa ylipainoisten hiirten bakteereja kantavat gnotobioottiset hiiret painoivat kaksi kertaa enemmän kuin toinen testiryhmä.

Tutkimusta jatkettiin vielä toiseen vaiheeseen, jossa gnotobioottisten hiirten suolistoon siirrettiin normaalipainoisen ihmisen suolistobakteereita ja niitä ruokittiin kasvipainotteisella ja vähärasvaisella ravinnolla. Tutkimuksen lopussa suoliston bakteerikanta tutkittiin, joka osoitti suurimmaksi vallalla olevaksi bakteerikannaksi Bacteroidetes-ryhmän bakteerit. Tämän jälkeen tutkijat alkoivat ruokkia hiiriä rasvaisella ja sokeripitoisella ruoalla, jonka seurauksena bakteerien voimasuhteet vaihtuivat ja Firmicutes-ryhmän bakteerit ottivat vallan vain yhden vuorokauden sisällä.

Lämmin kasvisherkku

• 1,5 dl keitettyjä kikpapuja (Myös muut pavut käyvät. Kuvan annoksessa käytetty myös tuoreita härkäpapuja.) (miehille 2,5 dl)
• 2 porkkanaa
• lanttua samassa suhteessa porkkanan kanssa
• 150 g nokkosta (myös pinaattia sopii hyvin)
• 1-2 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
• ruususuolaa maun mukaan


Kuori ja paloittele porkkana ja lanttu. Höyrytä kasvikset pehmeiksi. Älä höyrytä liian kauaa, sillä se vie maun kasviksista. Nokkosen voi käyttää tuoreena tai erittäin pikaisesti höyrytettynä (esim. 15 sekuntia). Höyrytä nokkosta vain sen verran, että se hiukan pehmeää tai sulaa, mikäli käytät pakasteena.
Nokkosen tilalla voi vaihtoehtoisesti käyttää valmiiksi hienonnettua pakastepinaattia. Tällöin anna pinaatin sulaa huoneenlämmössä reilu tunti. Älä käytä mikroa sulatukseen! Pakastepinaattia ei tarvitse höyryttää, vaan voit kaataa lämpimät kasvikset ja kikherneet päälle, jolloin pinaattikin hieman lämpenee.
Sekoita kaikki aineet keskenään ja lisää ruususuolaa sekä laadukasta oliiviöljyä maun mukaan. Tarjoile.


Nokkonen on superruokaa, jota kannattaa kerätä pakasteeseen läpi kesän. Tarkempaa tietoa nokkosesta löydät

Graavilohi

Valmistusaineet 15:lle:

• 1000 g Tuoretta lohifileetä, mielellään keskipala
• 2 rkl karkeaa ruususuolaa
• 1 kpl tuore tillinippu


Valmistusohjeet:
Ripota hiukan suolaa sopivaan astiaan, voipaperille tai foliolle. Leikkaa filee kahdeksi palaksi ja ripota leikkuupinnoille suolaa. Pane toinen paloista astiaan nahkapuoli alaspäin. Pätki pinnalle tillikerros. Aseta päälle toinen pala lihapinta tilliä vasten ja niin, että toisen fileen paksu lihapuoli tulee toisen ohutta kylkilihaa vasten. Peitä kelmulla tai voipaperilla ja aseta päälle kevyt paino; lautanen, työlauta tms.

Pidä jääkaapissa noin vuorokauden ajan.
Jos käytät voipaperia tai foliota, suolaa kala kuten edellä. Tee tiivis paketti ja pujota se muovipussiin. Näin voit käännellä pakettia suolautumisen aikana. Graavatun lohen voi myös pakastaa. Pane tuore, suojattu lohi heti pakasteeseen, sulatettaessa se samalla graavautuu. Kun tarjoat graavikalan, raaputa pinnalta maustekerros pois ja leikkaa ohuita viipaleita poikittain ja viistoon.


Vinkki:
Käytä mahdollisimman tuoretta kalaa. Kotimainen merilohi, meritaimen tai kirjolohi sopii erinomaisesti, mutta muutkin kalat kelpaavat. Parhaiten graavaukseen sopii lohen fileen keskiosa.

Kala säilyy n. viikon jääkaapissa graavauksen jälkeen!
Suositellaan myös 3 päivän pakastusta ennen tai jälkeen graavauksen pöpöjen tuhoamiseksi.

MAITOHAPPOBAKTEERIVALMISTEET

Vatsan turvotus, ilmavaivat, ummetus, ruoansulatusongelmat, huono immuniteetti? Kenties monelle tuttuja oireita. Näiden hoitoon moni on saanut apua maitohappobakteereista.

Ennen maitohappobakteerivalmisteita syötäessä on selvitettävä henkilön taustaa ja sitä, missä kunnossa hänen suolistonsa on. On myös perehdyttävä oikeaan ruokavalioon, joka on tärkein elementti oikean suolistobakteerikannan saavuttamisessa. Ennen valmisteiden hankkimista, kehoitan tutustumaan aikaisempaan artikkeliini täältä.

Mikäli suoliston hyvä bakteerikanta on kuitenkin tuhottu, on syytä turvautua maitohappobakteerivalmisteisiin oikean bakteerikannan synnyttämiseksi. Harvoin kuitenkaan missään kerrotaan, mitä sinun tulisi tietää maitohappobakteerivalmisteista.

Ennen kuin ostat maitohappobakteerivalmistetta, tarkista:

1:- Bakteerien alkuperä: Ovatko ne ihmisspesifistisiä vai meijeriteollisuudesta?

2:- Vahvuus. Vähintään 10E9 cfu/g/kanta.
- Prosenttimäärä (esim. 1,5%) ei kerro mitään, jos vahvuutta ei paljasteta.
- 10E11 cfu/g ei ole mahdollista, koska bakteerit eivät tällöin ole stabiileja (ei fyysisesti, eikä taloudellisesti mahdollista).
- Jos vahvuus on alle 10E8 cfu/g, on parempi ostaa jogurttia.

3:- Stabiilisuus.
- Liian tiiviit (yli 10E9) bakteerit eivät ole stabiileja, paitsi alle –30C
- Bakteerit alle 10E8 ovat stabiileja, mutta tarpeeksi tehokkaita vasta, jos ottaa enemmän kuin 10 grammaa päivässä.
- Jos seoksessa on E-aine, voit olla varma siitä, että bakteerit eivät ole stabiileja ilmoitetussa pitoisuudessa. Tämä koskee useimpia meijeribakteereja.
- Tabletin valmistuksessa 95% bakteereista tuhoutuu puristuksen ja lämpötilan takia.
- Pakkaaminen blistereihin tuhoaa 80% bakteereista prosessissa syntyvän kuumuuden takia.

4:- Kantaja (prebiootti.)
- Kantajan pitää olla sekoitettu mahdollisimman yksinkertaisesti.
- Jos seoksessa on liian montaa ainesta, puskurivaikutus lisääntyy ja tuotteen teho heikkenee.
- Bakteerin ja kantajan yhteisvaikutus täytyy tarkistaa tuotteen pH-rvon ja tehon suhteen.
- Vitamiinit ja bakteerit eivät sovellu yhteen.
- Sekoituksessa ei tarvita tärkkelystä in vivo, pelkästään in vitro.
- Suhteellisen kosteuden on oltava alle 4%, muuten bakteerit eivät säily kauan.
- Inuliini ei ole suositeltavaa, koska se lisää sekä patogeenisten bakteerien, että bifidoakteerien kasvua.

5:- Onko valmistajalla puolueettomia testituloksia, jotka osoittavat:
a) - Bakteerien vaikutuksen kantajaan in vivo ja in vitro.
b) - Stabiilisuuden in vivo ja in vitro.
c) - Bakteerien kyvyn tuottaa maitohappoa, interferonia, interleukinia, vetyperoksidia, luonnollisia antibiootteja jne.
d) - Huomaa, että monet valmistajat viittaavat testeihin, joissa on käytetty vahvoja seoksia, mutta myyntiin tulevat seokset laimennetaan.
e) - Stabiilisuutta täytyy seurata prosessin alusta loppuun.

6:- Ovatko bakteerit rekisteröity Budapestin sopimuksen mukaisesti, kuten laki edellyttää?

MANGO-PUOLUKKAHERKKU

• 40 g (n. reilu dl paloiteltuna) kuivattua luomu mangoa + 1,5 dl vettä liotukseen
• 2 dl puolukoita
• 1,5 dl maustamatonta soijajogurttia

Paloittele mangolastut sormenpäänkokoisiksi palasiksi ja liota vedessä muutama tunti.

Soseuta mango liotusvesineen sauvasekoittimella samettimaiseksi soseeksi. Sekoita joukkoon puolukat ja maustamaton soijajogurtti. Nauti!

ROKOTUKSET

Rokotukset puhuttavat valtamediassa edelleen eikä loppua tunnu näkyvän. On jokaisen oma päätös, miten haluaa kehoaan käsiteltävän ja millä tavoin ennaltaehkäistä ja hoitaa sairauksia. Tällä viestillä haluan kuitenkin jakaa tietoa, jonka sain juuri henkilökohtaisesti tutkija Yves Delattelta.

Tutkija Yves Delatte on tutkinut maitohappobakteereita, entsyymeitä ja ravitsemuksen vaikutusta terveyteemme, joista hän myös luennoi ympäri maailmaa. Maitohappobakteerien ja suoliston hyvinvoinnin lisäksi hän on tutkinut rokotteita ja tutkimustulosten pohjalta hän on julkaissut teoksen ”ROKOTUKSET”. Kirja sisältää karua tekstiä rokotuksista ja niiden vaikutuksista.

Tässä vielä tietoa tutkijasta:
Yves Delatte on syntynyt 1943 miehitetyssä Ranskassa lääkäri-isän ja sairaanhoitajaäidin poikana. Lapsuuttaan hän eli Vietnamissa ja kouluikäisenä Ranskan Algeriassa. Äitinsä Yves menetti kolmivuotiaana. Yves on opiskellut University of Algeriassa luonnontieteellisessä tiedekunnassa ja humanististen tieteiden tiedekunnassa Helsingin Yliopistossa.

Yves Delatte on tehnyt tutkimustöitään biologina eri maissa: Australiassa ja Johannesburgissa Etelä-Afrikassa 70-luvulla tutki eläinten aineenvaihduntaa ja ravitsemusta. Ruotsissa hän on ollut luomassa probioottivalmisteita eläimille. Vuodesta 1986 Yves on luonut erilaisia probioottivalmisteita sekä ihmisille että eläimille. Hän on osallistunut ja toiminut luennoitsijana erilaisissa tieteellisissä konferensseissa, joissa on käsitelty erilaisia lääketieteellisiä kysymyksiä. Yves on julkaissut erilaisia tutkimuksiaan kirjoina ja artikkeleina myös Ranskassa ja Iso-Britanniassa.

Haluan julkaista nyt kokonaisuudessaan kirjeen, jonka Delatte on kirjoittanut ja lähettänyt suoraan peruspalveluministeri Paula Risikolle. Pyysin kirjeen julkaisemiseen lupaa Delattelta ja vastaukseksi hän sanoi nimenomaan toivovansa, että kyseistä tietoa levitettäisiin eteenpäin. Kirje on hätähuuto tutkijalta, jolle rokotukset ovat näyttäneet todellisen luonteensa. Tästä huolimatta en tiedotteellani halua luoda propagandaa, vaan saattaa esille myös toisen puolen rokotusten maailmasta.

Tässä kirje kokonaisuudessaan:



AVOIN KIRJE PERUSPALVELUMINISTERI PAULA RISIKOLLE
SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖ
HELSINKI

A-H1N1 EPIDEMIA JA ROKOTUSKAMPANJA SITÄ VASTAAN


Arvoisa ministeri!

Kaikella kunnioituksella Teitä kohtaan koemme välttämättömäksi nostaa esiin joitakin seikkoja, joihin haluamme saada julkisen ja selkeän selityksen:

1:- ”Fogerty International Center Proceedings -julkaisussa (nro 15) suositellaan suorittamaan geneettisiä ihmiskokeita ”ehkäisevien rokotteiden” varjolla (s. 1102–1103). Yksi tämän dokumentin allekirjoittaneista on nobelisti Jean Dausset.

2:- 9.3.2009, kaksi kuukautta ennen kuin nk. A-H1N1 epidemia puhkesi, rokotevalmistaja Sanofi-Aventis alkoi rakentaa uutta, 100 miljoonan arvoista tehdasta Meksikoon. Siinä valmistettaisiin ”uutta rokotetta uutta pandemiaa vastaan, kun uusi virus ensin on tunnistettu…”. Tämä viittaa siihen, että ”epidemia” oli etukäteen suunniteltu ja tarkoitus on tällä rahoittaa koko projekti.

3:- WHO:n kokouksessa Roomassa vuonna 2006, kun kausi-influenssaa ja muita influenssoja oli tutkittu 37 vuotta, COCHRANE-raportissa todettiin, että rokotuksista ei ollut minkäänlaista hyötyä influenssaa vastaan. Rokotteet eivät pysty estämään sitä eivätkä vähentämään iäkkäiden ihmisten kuolleisuutta.

4:- Koska tämä uusi virus sisältää sian, linnun ja ihmisen influenssavirusgeenejä, on mahdotonta, että se olisi luonnollinen. Se ei voi olla mitään muuta kuin laboratoriossa luotu virus (teoria, jonka venäläisen tiedeakatemian professori Leonid IVACHOV on vahvistanut), uusi virusantigeeni, jota todennäköisesti on levitetty eri väestöryhmiin eri paikoissa hepatiitti-B-rokotuskampanjan varjolla (mikä esim. Fogerty-julkaisun mukaan on mahdollista).

5:- Yhtäkään tutkimusta rokotteiden tehoa voimistavien aineiden (adjuvanttien) myrkyllisyydestä ei ole tehty, tai jos on tehty, tuloksia ei ole koskaan julkaistu. Minkä tahansa rokotteen adjuvantti voi olla lasten diabeteksen, leukemian, autismin tai jopa sekä lasten että aikuisten psyykkisten ja fyysisten sairauksien aiheuttaja.
Runsaasti mediatilaa saaneet, rokotuksen ottaneet julkisuuden henkilöt, ovat rokotteen sijasta lähes poikkeuksetta saaneet plaseboja.

6:- Suomen ja 140 muun nk. sivistysvaltion allekirjoittamassa vuoden 1948 Nürnbergin sopimuksessa on kansanmurhan (genocide) kieltävä laki, jossa sanotaan: ”minkäänlaisia lääketieteellisiä toimenpiteitä ei saa tehdä kertomatta potilaalle kaikista mahdollisista sivuvaikutuksista ja haitoista eikä ilman potilaan tai hänen edustajansa kirjallista suostumusta”.

VAADIMME, että käynnistetään välittömästi julkinen, puolueeton ja kansainvälinen tutkinta, jossa selvitetään tämä ”pandemia” juuria myöten. Vastuussa olevat, olivat he keitä tahansa, täytyy asettaa kansainvälisen tuomioistuimen eteen ja heille on annettava asianmukainen rangaistus väärinkäytöstä, väärien tietojen antamisesta, korruptiosta, julkisten varojen ja veronmaksajien rahojen väärinkäytöstä sekä kansanmurhasta.

Lasten ja äitien terveyttä ja lääketeollisuuden intressejä ei saa sekoittaa keskenään.