
Elämän
 ihme, lapsen syntymä, on yksi monen aikuisikään kuuluvan tärkeimpiä 
tapahtumia. Pieni lapsi tarvitsee rakkauden, hellyyden ja huolenpidon 
lisäksi myös ravinteikasta ruokaa sekä fyysisen että henkisen kehityksen
 rakennusaineiksi. Lapsuudessa myös luodaan pohja myöhemmille aikuisiän 
ruokatottumuksille. 
Lasten ravitsemus vaihtelee suuresti eri 
ikäkausina. Lisäksi tähän vaikuttavat sukupuoli, pituus ja paino, 
aktiivisuus sekä muut yksilölliset tekijät. Kuitenkin lapsen ruokahalu 
on yleensä aina luotettava opas, jota tulisi kuunnella. Entinen 
”lautanen tyhjäksi” -käsitys on vanhanaikainen ja voi johtaa 
ruoansulatushäiriöihin ja sitä kautta aiheuttaa muita ikäviä oireita. 
Ruoan määrä ei kerro saadusta ravintoaineiden määrästä. Sen sijaan laatu
 ja elimistömme kyky imeyttää ravinteita mahdollisimman tehokkaasti ovat
 avainasemassa. 
Ensikosketus ravintoonSyntymä
 on elämän alkamisen lisäksi alku myös suolistobakteerien saamiselle ja 
kasvulle. Oikeanlaisen bakteerikannan muodostuminen on elintärkeää 
ravinteiden imeyttämiselle. Lisäksi ne osallistuvat joidenkin 
ravinteiden muodostamiseen. Näistä yksi mainitsemisen arvoinen on 
K-vitamiini sekä osa 
B-ryhmän vitamiineista.
Äidinmaito
 on täynnä elämän energiaa. Sen merkitys myös suolistobakteerien 
synnylle on valtava. On hyvä ymmärtää syvällisesti imetyksen merkitys 
vauvan hyvinvoinnille sekä ravinnon antajana että immuunipuolustuksen 
kasvattajana. Mikäli imetys ei kuitenkaan jostain syystä onnistu, ei 
äidin tule kantaa siitä syyllisyyttä. On vain hyvä tietää, miten voimme 
sen jälkeen parhaimmalla tavalla myötävaikuttaa lapsen terveen ja 
elinvoimaisen elimistön syntyyn.
Äidinmaito on paras ja riittävä 
ravinto yksistään aina ½ ikävuoteen asti. Siitä lapsi saa kaikki 
tarvittavat ravinteet D-vitamiinia lukuunottamatta, mikäli myös äiti on 
kiinnittänyt huomiota ravitsemukseensa. Äidinmaidon koostumus muokkautuu
 pitkälti äidin oman ravitsemuksen mukaan. Kuitenkin luonto on 
järjestänyt niin, että elämän kiertokulku säilyy, erittyy äidinmaitoon 
yleensä riittävästi ravinteita. Nämä kaikki otetaan äidin omista 
ravintovarastoista. Sen sijaan imettävän äidin oma tila saattaa 
huonontua puutteellisen ravitsemuksen johdosta. Puutoksen ensioireet 
voivat ilmetä synnytyksen jälkeisenä masennuksena, alakulona, 
ahdistuksena jne. 
Kiinteät ruoatVaikka
 äidinmaito riittää ainoaksi ravinnoksi jopa ½ ikävuoteen asti, haluaa 
moni aloittaa kiinteiden antamisen jo 4 kuukauden iästä lähtien. Myös 
omat maitovarat hupenevat monilta jo aikaisemmin ja tällöin on syytä 
harkita äidinmaitokorviketta. Hyvä ja luonnonmukainen vaihtoehto on 
Holle- äidinmaitokorvike,
 jota voi tarjota aina yhteen ikävuoteen asti. Myös rintamaitoa 
suositellaan jatkamaan 1 vuoteen asti kiinteiden ruokien ohella, mikäli 
se vain on mahdollista. Muita maidon korvikkeita ovat manteli- ja 
seesammaito, joita voi tarjota ½ ikävuodesta ylöspäin. Näiden totuttelu 
kannattaa aloittaa kuitenkin erittäin pienissä erissä, jotta vältytään 
ruoansulatusongelmilta. Pienten lasten raaka-aineissa kannattaa 
ehdottomasti suosia luomua, jolloin vältytään tai ainakin minimoidaan 
mahdolliset yliherkkyydet ja allergiat. Usein allergiat syntyvät 
tiettyihin raaka-aineisiin käytetyistä kemikaaleista, joista hyvinä 
esimerkkeinä mansikka, omena ja pähkinät. 
Ensimmäiseksi kiinteäksi ateriaksi kannattaa tarjota 
omatekoisia tuoreita marja- ja hedelmäsoseita.
 Ne ovat helpoimmin sulavia eivätkä tarvitse juuri elimistömme omia 
ruoansulatusnesteitä. Tämä hyöty kuitenkin saavutetaan vain tarjoamalla 
tuoreista marjoista ja hedelmistä vastasoseutettuja aterioita. 
Kaikki kaupan vauvansoseet ovat kuumennettu.
 Näin kaikki ruoan omat entsyymit ja suuri osa ravinteista, kuten 
C-vitamiini ja antioksidantit ovat tuhoutuneet. C-vitamiinia lisätään 
lasten soseisiin jälkikäteen, mutta sen imeytyminen ei ole verrattavissa
 luonnonmukaisista lähteistä saatuihin ravinteisiin. Myöskään vitamiinin
 alkuperää ei voida koskaan selvittää.
Kaikkiin soseisiin 
lisätään myös tärkkelystä, joka tekee soseista erittäin makeita, 
kuohkeita ja näin itse marjaa tai hedelmää tarvitsee käyttää paljon 
vähemmän. Tällaiset valmissoseet ja ateriat vääristävät lapsen oman 
luonnollisen makuaistin ja kosketuksen tuoreisiin, luonnonmukaisiin 
raaka-aineisiin. Tämä on myös usein syynä myöhemmällä iällä kasviksista,
 marjoista ja hedelmistä kieltäytymiseen, sillä liialliseen makeaan 
tottuminen saa marjat ja hedelmät maistumaan liian happamilta. 
Happamampien marjojen makeutukseen voi käyttää kypsää banaania, joka on 
luonnon makeimpia hedelmiä. Myös kuivatuista hedelmistä voi tehdä 
soseita liotuksen jälkeen, eivätkä ne tarvitse mitään lisättyä sokeria 
tai suurustetta. Totuttelu ruokiin kannattaa kuitenkin aloittaa 
tuoreilla hedelmillä ja jättää kuivatuista hedelmistä tehdyt soseet 
myöhempään vaiheeseen. 
Hedelmäsoseiden jälkeen voi pikkuhiljaa 
myös aloittaa kasvisten totuttelun. Parhaiten tähän soveltuvat porkkana,
 parsakaali, kukkakaali, bataatti ja erilaiset kurpitsat. Myös kurkkua, 
tomaattia ja avokadoa voi antaa tuoreeltaan raakasoseen muodossa. On 
tärkeää, että pieni lapsi saa myös tuoreravintoa kypsennettyjen 
kasvissoseiden lisäksi. Yleisesti paljon nitraattia sisältäviä kasviksia
 pyritään välttämään, mutta luomua tai biodynaamisesti viljeltyjä voi 
vallan hyvin käyttää. Näiden nitraattipitoisuudet ovat erittäin 
minimaaliset verrattuna tehotuotettuihin elintarvikkeisiin. 
Myös
 lounas- ja päivällisateriat suositellaan aina tekemään itse, sillä 
purkkiruoat ovat niin sanotusti ”kuollutta” ruokaa. Kotitekoiseen 
ruokaan totuttelu kannattaa, sillä varhaislapsuudessa annettu ruoka 
muokkaa ravitsemustottumuksia pitkälle aikuisuuteen asti. Mitä vähemmän 
kehomme tottuu keinotekoisiin makuihin ja aromeihin, sitä paremmat 
edellytykset meillä on tulevaisuuden ruokailutottumuksia ajatellen.  
Viljan rooli ravitsemuksessaVirallinen
 ravitsemusoppi tyrkyttää meille viljaa joka suunnasta ja painottaa sen 
olevan pohja päivittäiselle ravitsemukselle. Viljan ja liian 
tärkkelyksen vaaroista olen sivuuttanut muissa blogiteksteissäni 
aikaisemminkin. Kasvava lapsi tarvitsee energiaa, jota saadaan helposti 
tärkkelyspitoisista viljoista. Kuitenkin valtaosa väestöstä syö 
gluteiinipitoista viljaa liikaa ja suuri osa tästäkin nautitaan 
jalostetussa ja puhdistetussa muodossa. 
Moni aloittaa puurojen 
ja vellien antamisen jo 4-5 kuukauden jälkeen riippumatta lapsen 
kehityksestä. Kaikkien uusien raaka-aineiden totuttelun tulisi tapahtua 
lapsen kehitystä seuraten. Myös äidinmaidon riittävyys vaikuttaa 
kiinteiden ruokien tarpeellisuuteen. Mikäli pieni lapsi on 
täysimetyksellä, ei kiinteisiin siirtyminen ole niin tarpeellista ennen 
puolen vuoden ikää.
Tärkkelys, josta vilja pääosin koostuu, 
tarvitsee emäksisen ruoansulatusnesteen. Yksi tärkeimmistä emäksisistä 
ruoansulatusnesteistä sisältää syljessä, josta jopa 50 % koostuu 
erilaisista ruoansulatusentsyymeistä. Tämä tärkeä sylki yhdessä 
pureskelun kanssa aloittaa tärkkelyksen sulattamisen jo suussa. Vaikka 
vauva kuolaa jo syntymästään asti, ei oikeanlainen ruoansulatukseen 
tarvittava sylki ja pureskelu ole mahdollista muodostua vasta kun 
ensimmäiset hampaat ovat puhjenneet. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että 
vahvasti tärkkelyspitoisia raaka-aineita annetaan vasta hampaiden puhkeamisen jälkeen.
 Tämä säästää haimaa ja sen erittämiä ruoansulatusnesteitä, joita sen 
täytyy erityisen paljon erittää, mikäli se ei saa mitään tukea muista 
ravinnon tai elimistön muodostamista ruoansulatusnesteistä. 
Täysjyvinä kannattaa suosia gluteiinittomia vaihtoehtoja, kuten superravinteikasta 
quinoaa
 sekä hirssiä ja tattaria, joista itse asiassa vain hirssi lukeutuu 
viljoihin. Myös amarantti on herkullinen vaihtoehto. Quinoaa, hirssiä ja
 tattaria voi aluksi tarjota kevyesti haudutettuna puurona, mutta 
myöhemmin pureskelun kehittyessä kannattaa myös pienille lapsille 
tarjota tuorepuuroa. Tuorepuuroihin täysjyvien vaihtoehdoiksi kannattaa 
käyttää myös erilaisia luonnonmukaisesti tuotettuja ja käsittelemättömiä
 siemeniä, manteleita ja pähkinöitä. 
Näiden liotus ja jauhaminen on erityisen tärkeää hyvän ruoansulatuksen kannalta. Lehtivihreä tärkeää myös lapsilleVihreät lehtivihannekset ovat yksi ravinteikkaimmista raaka-aineryhmistä.
 Näiden puuttuminen ruokavaliosta voi johtaa vakaviin 
ravitsemuksellisiin puutoksiin ja heikkoon ravinteiden imeytymiseen. 
Lehtivihannekset on erityisen tärkeää tarjota luonnonmukaisesti 
tuotettuina, jolloin pystymme minimoimaan nitraattien määrän. Liian 
suuret määrät elimistöön kertynyttä nitraattia voivat häiritä pienen 
lapsen elimistön hapenkuljetusta. Lisäksi niiden suuret määrät saattavat
 muodostua elimistössä nitriitiksi ja siitä edelleen syöpää 
aiheuttaviksi nitrosoamiineiksi. Luonnonmukaisesti tuotetuista tai 
puhtaalta maaperältä kerätyistä villivihannesten nauttimisesta ei sen 
sijaan ole vaaraa, päinvastoin. Yleensä kasvisten sisältämiä nitraatteja
 pelätään liikaa. Samaan aikaan lapsille tarjotaan nitriittipitoisia 
makkaroita, leikkeleitä ja nakkeja. Moniko tulee ajatelleeksi, että 
jo puolikkaan nakin syöminen päivittäin ylittää turvallisen nitriitin saannin rajan. Hyvä
 keino lehtivihreän lisäämiseen on tarjota se viherpirtelön muodossa. 
Viherpirtelöissä voimakas lehtivihreä on jo laimennettu, eikä siten 
aiheuta yliannostuksen vaaraa isommille lapsille, mikäli muistaa 
vaihdella lehtivihreitä päivittäin. Sen sijaan pienten alle 
vuodenikäisten lasten päivittäiseen annosteluun riittää 1 tl 
laimennettua lehtivihreää eli viherpirtelöä. Tätä määrää voi kasvattaa 
vuoden jälkeen pikkuhiljaa suuremmaksi lapsen omaa vaistoa kunnioittaen.
 
Tutit kaupan hyllyjen koristeenaTutti
 tuo turvallisuutta niin pienelle lapselle kuin aikuisellekin. Usein 
lapselle tutin tuoma turvallisuus on kuitenkin vain vanhempien 
totuttamisen seuraamusta. Moni vanhempi kokee tutin pelastukseksi pienen
 lapsen mielenilmaukselle. Nämä mielenilmaukset ovat kuitenkin tärkeä 
viesti jostain vauvan tarpeesta. 
Tutti on tapa, johon ei kannata 
edes totutella. On tärkeää, ettei lasta totuteta jatkuvaan imeskelyn 
tarpeeseen. Suurin syy tuttien boikotoimiseen löytyy kuitenkin 
kemikaaleista. Jatkuva imeskely ja pureskelu liuottavat suuret määrät 
haitallisia kemiallisia aineita lapsen elimistöön. 
Vesi kallein voitehistaElimistö
 tarvitsee runsaasti vettä aineenvaihdunnan hoitamiseen ja 
kuona-aineiden kunnolliseen erittämiseen. Niukka veden juominen 
heikentää aineenvaihduntaa, eritystoimintaa ja energianmuodostusta. 
Puhdas huoneenlämpöinen vesi on paras juoma, jota tulisi nauttia pitkin 
päivää sekä ennen tai hieman jälkeen aterian.

Pienten
 lasten vedentarve kasvaa kiinteisiin siirryttäessä eikä äidinmaito enää
 sen jälkeen riitä ainoaksi nesteytykseksi. Vettä tulisi tarjota aina 
aterioiden välillä ja sen tulisi olla ainoa janojuoma. Mehut, maidot, 
limsat tai muut juomat eivät korvaa veden tarvetta. 
Tarjoa parastaLapsen
 kasvu on pyrähdysmäistä, mikä näkyy myös ruokahalun muutoksina. On 
täysin normaalia, että pienellä lapsella on yhtenä päivänä suunnaton 
ruokahalu, mutta seuraavana päivänä mikään ei maistu. 
Tarjoamalla luonnonmukaisista, jalostamattomista ja tuoreista raaka-aineista tehtyjä aterioita, voidaan parhaiten vaikuttaa tasaiseen verensokeriin, jaksamiseen ja välttää lapsen hillitsemättömien ruokahimojen syntyminen. 
Laatu on avainasemassa terveellistä ravitsemusta koostettaessa.
 Kaiken pohjana tulisi olla luonnonmukaisesti tuotetut kasvikset, marjat
 ja hedelmät. Näiden tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Myös kaikki 
kuitupitoiset ja ravinteikkaat siemenet, pähkinät, palkokasvit ja 
gluteenittomat täysjyvät antavat rakennusaineita pienen lapsen kasvulle 
ja kehitykselle. Vapaana kasvanutta kalaa, luomu kananmunia ja 
riistalihaa voi tarjota pieniä määriä päivittäin aina puolenvuoden iästä
 ylöspäin. Yksi eläinvalkuaista sisältävä ateria päivässä kuitenkin 
riittää. Muilla aterioilla kannattaa suosia kasvikunnanproteiinin 
lähteitä. 
Kuitenkaan liha ei ole kasvavalle lapselle pakollinen, 
kunhan muu ravitsemus on monipuolinen. Laadukas riistaliha ei kuitenkaan
 ole missään mielessä epäterveellistä, vaan on kuulunut ravitsemukseemme
 läpi historian. Lihasta tekee epäterveellistä sen tehotuotanto, 
eläimille syötetyt rehut sekä antibiootit ja muut lääkkeistä ja 
rokotteista saadut kemikaalit, jotka puolestaan kulkeutuvat lihan mukana
 ruokapöydällemme ja siitä elimistöömme. 
Myös rasvan lähteisiin 
kannattaa kiinnittää huomiota ja suosia kylmäpuristettuja luomuöljyjä. 
7-8 kuukauden iässä pieni lapsi tarvitsee usein rasvalisää lisättyjen 
kasviöljyjen muodossa. Tähän pätee kuitenkin sama sääntö, josta olen 
kirjoittanut aikaisemminkin aikuisten ravitsemuksen kohdalla; 
kasviöljyjä ei saa koskaan kuumentaa mikäli mielii hyötyä sen terveyttävistä vaikutuksista.
 Lisärasvan tarpeeseen vaikuttaa kuitenkin suuresti myös muu ravitsemus.
 Muita hyviä rasva ja proteiinilähteitä ovat avokado, siemenet, pähkinät
 ja rasvainen kala. 
Makeisten, sipsien ja muiden jalostettujen 
elintarvikkeiden tarjoamista kannattaa pitkittää mahdollisimman 
myöhäiseen ikävaiheeseen (tai välttää kokonaan). Niiden sisältämät 
kemikaalit, aromivahventeet, suola ja sokeri ovat myrkkyä elimistölle ja
 suora tie vääränlaisten nälkä- ja makuviestien saamiseen. Näiden 
tilalla kannattaa suosia itse tehtyjä elävän ravinnonherkkuja, tuore- 
tai kuivahedelmäpaloja.
Tie kohti ravinteikkaampaa ruokaa:Yleisesti käytetty ruoka-aine ensin ja perässä korvaava ravinteikkaampi vaihtoehto:                                 
• purkkisoseet -> tuoreista hedelmistä ja marjoista tehdyt sokeroimattomat soseet
• peruna, riisi, pasta -> bataatti, porkkana, punajuuri, lanttu, nauris, kaalit 
• tehotuotettu liha -> kala, kananmuna (luomu), riista, pähkinät, siemenet, palkokasvit
• maito -> pähkinä- ja siemenmaidot, kauramaito
• makeutettu jogurtti -> hapatetut pähkinä- ja siemenjogurtit
• leipä -> idätetty täysjyvä ja siitä tehty leipä, siemenleivät
• murot, sokeroidut myslit -> tuorepuuro, kotitekoiset ja sokerittomat myslit, (keitetty täysjyväpuuro)
• lehmänmaitojuustot -> vuohenjuustot, siemenjuustot
•
 sokeri -> ei tarvita lisätty sokeri. marjoissa, hedelmissä (etenkin 
kuivattu) ja kasviksissa riittävästi luonnon omia sokereita
• margariini, kevytlevitteet -> kylmäpuristettu öljy, pähkinä- ja siementahnat, avokado