Olemme
jo oppineet, että ravintoaineisiin kuuluu muutakin kuin yleisimmin
tunnetut vitamiinit ja kivennäisaineet. Yksi tärkeä kategoria, joilla on
löydetty terveyttä edistäviä vaikutuksia, ovat raaka-aineiden omat
väriaineet. Hyvä ja helppo sääntö kuuluukin: syö jokaista 5 eri väriä päivittäin.
• sininen/purppura: esim. mustikka, mustaherukka, luumu, viikuna
• vihreä: esim. vihreä omena, kiivi, päärynä, parsa, vihreä paprika, parsakaali, vesikrassi, herneet, kesäkurpitsa, kaali, nokkonen
• valkoinen/ruskea: esim. banaani, taateli, kukkakaali, sipulit, sienet
• oranssi/keltainen: esim. aprikoosi, satsuma, mango, papaija, porkkana, keltainen paprika
• punainen: esim. mansikka, vadelma, tomaatti, kirsikka, punainen paprika, retiisi
Näistä vihreät
nousevat kuitenkin ylitse muiden. Erityisesti syvän tummanvihreät
lehtivihannekset on syytä nostaa jalustalle niiden huomattavien
terveysvaikutusten vuoksi.
Lehtivihreä eli klorofylli on kasvikunnantuotteissa esiintyvä orgaaninen yhdiste, jolla on samantapainen kemiallinen rakenne kuin hemoglobiinilla. Sitä kuulee usein kutsuttavankin kasvien vereksi. Veri ja klorofylli poikkeavatkin toisistaan vain keskusatomin osalta; veressä keskusatomina on rauta, kun lehtivihreässä se on magnesium.
Luonnossa lehtivihreällä on tärkeä merkitys osallistumalla fotosynteesiin eli hiilidioksidin yhteyttämiseen. Se on kuin varastoitunutta aurinkoenergiaa. Lehtivihreä, joka antaa kasveille vihertävän sävyn, on luonnonkiertokulun kautta tietysti elintärkeä myös ihmisille. Sen osuus ravitsemuksessamme on kuitenkin ajan saatossa vähentynyt radikaalisti, siitäkin huolimatta, että se lukeutuu kenties tärkeimmäksi ravintoaineeksi. Monet tutkijat ovatkin todenneet lehtivihreän tärkeäksi ja tehokkaaksi lääkkeeksi. Esimerkiksi tulehdussairauksissa lehtivihreä vaikuttaa parantavasti estämällä bakteerien lisääntymisen.
Lista lehtivihreän suotuisista vaikutuksista on vaikuttava, sillä se:
• edistää solujen aineenvaihduntaa
• edistää uuden, terveen kudoksen muodostumista
• parantaa tulehduksia
• lisää elimistön hapenottokykyä
• normalisoi happoisuutta
• normalisoi suolen bakteerikantaa
• lisää vastustuskykyä
• edistää verenmuodostusta
• mahdollistaa pysyvän terveyden sekä hyvän henkisen ja fyysisen suorituskyvyn
• palauttaa elimistön tasapainon
• poistaa myrkkyjä elimistöstä
• voimistaa sydämen toimintaa ja elvyttää verisuonia, sisäelimiä, kohtua ja keuhkoja
• suojaa säteilyltä
• ei haittavaikutuksia
Suurimpia klorofyllipitoisuuksia sisältävät villivihannekset, merilevät sekä tummanvihreät viljeltävät lehtivihannekset. Juuri nämä ruokaryhmät ovat kuuluneet entisaikoina runsaimpiin ja merkittävimpiin ravintoaineisiin ravitsemuksessamme. Viljojen yleistyessä luonnon omat superraaka-aineet ovat saaneet väistyä ja seurauksella on myös omat vaikutuksensa nykyihmisten terveyden tilaan. Merkittävimmät ravitsemukselliset erot entisaikoihin verrattuna ovat oikeanlaisen kalsiumin ja omega-3-rasvahappojen vähäisyys. Useimmat villivihannekset sisältävät kaksi kertaa enemmän omega-3:sta kuin 6:sta ja niiden kalsiumin imeytymistehokkuus on 80–90 % luokkaa, joka tekee niistä parhaimman kalsiumin lähteen.
Kuinka paljon ja missä muodossa näitä superaineita sitten kannattaa nauttia? Lehtivihanneksia tulisi nauttia päivittäin ja mielellään melkein joka aterialla. Vähimmäissuositus on kuitenkin 1 iso nippu soseutettuna tai 2 nippua salaatin muodossa päivittäin. Annoserot johtuvat siitä, että ihmiset pureskelevat huonosti ruokansa ja ilman kunnollista hienontamista lehtivihannekset ovat heikosti sulavaa ruokaa. Näin ollen ne helposti kulkeutuvat sellaisenaan ruoansulatuskanavan läpi. Hienontaminen esimerkiksi viherpirtelöihin tai elävän ravinnon keittoihin lisää imeytymistehokkuutta ja ravinteiden hyväksikäytettävyyttä. Tehokas tehosekoitin kykenee rikkomaan jopa solukalvot ja helpottaa näin omaa ruoansulatustamme. Tästä huolimatta ruoansulatuksemme tarvitsee sylkeä, joten soseutetutkin ruoat on syytä pureskella huolellisesti.
Vaikka itse lehtivihreä ei suurissakaan määrissä ole haitallinen, on sitä sisältävissä lehtivihanneksissa usein alkaloideja. Alkaloidit eli kasviemäkset ovat kasveissa esiintyviä typpipitoisia, emäksisiä, elimistön toimintoihin yleensä merkittävästi vaikuttavia orgaanisia yhdisteitä. Alkaloidit tunnistaa usein kitkerästä mausta ja ne ovatkin luonnon omia myrkkyjä.
Pienet määrät näitä myrkkyjä eivät ole vaarallisia, mutta suurina määrinä nautittuna niitä voi kerääntyä liikaa elimistöön. Tästä syystä on tärkeää kierrättää lehtivihanneksia. Hyvä ohje on varata erilaisia lehtivihreitä jokaiselle viikon päivälle. Näin myös voimme hyödyntää paremmin eri lehtivihanneksissa olevat pitoisuudet sen sisältämistä ravinteista.
Lehtivihreän nauttiminen voi aluksi tuottaa huonovointisuutta. Tämä johtuu kehon tottumattomuudesta alkaloidien tuottamiin myrkkyihin. Ajan kanssa tämä oire kuitenkin katoaa, kun elimistö on tottunut uuteen aineeseen ja pystyy muuttumaan sille vastustuskykyiseksi. Alkaloidien tuottamien myrkkyjen lisäksi myös lehtivihreän voimakkaasti puhdistava ominaisuus voi aluksi tuottaa pahoinvointia tai päänsärkyä, mutta tämä häviää puhdistusreaktion hidastuessa. Mikäli oireet ovat varsin voimakkaita, kannattaa lehtivihreää lisätä päivittäiseen ravitsemukseen pikku hiljaa.
Tehokas tapa nauttia lehtivihreää ovat viherpirtelöt ja -vanukkaat sekä keitot. Etenkin hedelmäpohjaiset pirtelöt maistuvat tottumattomallekin käyttäjälle peittäen kitkeryyden alleen. Viherpirtelöiden resepti on yksinkertainen: jotain tummanvihreää lehtivihannesta ja hedelmiä ja/tai marjoja. Vaihtoehtoja makuihin on rajattomasti. Lisäämällä joukkoon raikasta vettä, saat pirtelön. Jättämällä veden pois, saat pehmeän vanukkaan. Voit valita mieleisesi koostumuksen.
Esimerkkejä sopivista lehtivihanneksista:
• lehtikaali
• persilja
• nokkonen
• voikukka
• vuohenputki
• savikka
• apilat
• koivunlehdet
• viinimarjanlehdet
• naatit (esim. punajuuren)
• versot
• tummanvihreät salaattivihannekset (rooman-, tammenlehti-, tatsoisalaatti, vuonankaali)
• pinaatti
• lehtiselleri
Hedelmät ovat jo puoliksi sulanutta ruokaa, joka kulkeutuu nopeasti ruoansulatuskanavan läpi. Tästä syystä niihin ei ole hyvä yhdistellä runsaasti rasvaa, proteiinia tai tärkkelystä sisältäviä raaka-aineita, jotka hidastavat ruoansulatusta. Hidastamalla ruoansulatusta hedelmät eivät pääse kulkeutumaan riittävän nopeasti ruoansulatuskanavaa pitkin ja seurauksena saattaa ilmetä vatsan nipistelyä tai ilmavaivoja. Tästä syystä viherpirtelöt, jotka sisältävät hedelmiä, suositellaan juomaan omana aterianaan. Paras hetki päivälle on aamu, jolloin elimistö kaipaa tukea puhdistukseen ja kuona-aineiden poistoon. Lehtivihannekset sen sijaan sopivat yhdistettäväksi kaikkiin ruoka-aineisiin.
Viherpirtelöiden ohjeita löydät
Monia askarruttaa myös soseutetun ruoan säilyvyys. Hienontamisen jälkeen ruoka-aineet alkavat hapettua, joka heikentää ja tuhoaa tiettyjä tärkeitä ravinteita, kuten C-vitamiinia ja antioksidantteja. Tuoremehut suositellaankin nautittavan heti valmistuksen jälkeen. Myös pirtelöt ja keitot (kuten ruoka aina) olisi parasta nauttia heti valmistuksen jälkeen ravintoaineiden maksimoimiseksi. Tästä huolimatta pirtelöt ja keitot säilyvät hyvin ilmatiiviissä rasiassa jääkaappiolosuhteissa n. 2 vrk:tta. Tutkimusten mukaan pirtelöiden parempi säilyvyys johtuu kuiduista. Pirtelöt ja keitot, joissa hedelmät ja marjat käytetään kokonaan kuituineen päivineen säilyvät hyvin ilman suurempaa hapettumista. Tutkijat päättelevät tämän johtuvan siitä, että kuidut suojaavat voimakkaasti hapettumisreaktiolta. Myös tehokkaalla tehosekoittimella on mahdollista rikkoa jo tiettyjä solukalvoja ja vapauttaa antioksidantteja suojaamaan hapettumisreaktiolta.
• sininen/purppura: esim. mustikka, mustaherukka, luumu, viikuna
• vihreä: esim. vihreä omena, kiivi, päärynä, parsa, vihreä paprika, parsakaali, vesikrassi, herneet, kesäkurpitsa, kaali, nokkonen
• valkoinen/ruskea: esim. banaani, taateli, kukkakaali, sipulit, sienet
• oranssi/keltainen: esim. aprikoosi, satsuma, mango, papaija, porkkana, keltainen paprika
• punainen: esim. mansikka, vadelma, tomaatti, kirsikka, punainen paprika, retiisi
Näistä vihreät
nousevat kuitenkin ylitse muiden. Erityisesti syvän tummanvihreät
lehtivihannekset on syytä nostaa jalustalle niiden huomattavien
terveysvaikutusten vuoksi.Lehtivihreä eli klorofylli on kasvikunnantuotteissa esiintyvä orgaaninen yhdiste, jolla on samantapainen kemiallinen rakenne kuin hemoglobiinilla. Sitä kuulee usein kutsuttavankin kasvien vereksi. Veri ja klorofylli poikkeavatkin toisistaan vain keskusatomin osalta; veressä keskusatomina on rauta, kun lehtivihreässä se on magnesium.
Luonnossa lehtivihreällä on tärkeä merkitys osallistumalla fotosynteesiin eli hiilidioksidin yhteyttämiseen. Se on kuin varastoitunutta aurinkoenergiaa. Lehtivihreä, joka antaa kasveille vihertävän sävyn, on luonnonkiertokulun kautta tietysti elintärkeä myös ihmisille. Sen osuus ravitsemuksessamme on kuitenkin ajan saatossa vähentynyt radikaalisti, siitäkin huolimatta, että se lukeutuu kenties tärkeimmäksi ravintoaineeksi. Monet tutkijat ovatkin todenneet lehtivihreän tärkeäksi ja tehokkaaksi lääkkeeksi. Esimerkiksi tulehdussairauksissa lehtivihreä vaikuttaa parantavasti estämällä bakteerien lisääntymisen.
Lista lehtivihreän suotuisista vaikutuksista on vaikuttava, sillä se:
• edistää solujen aineenvaihduntaa
• edistää uuden, terveen kudoksen muodostumista
• parantaa tulehduksia
• lisää elimistön hapenottokykyä
• normalisoi happoisuutta
• normalisoi suolen bakteerikantaa
• lisää vastustuskykyä
• edistää verenmuodostusta
• mahdollistaa pysyvän terveyden sekä hyvän henkisen ja fyysisen suorituskyvyn
• palauttaa elimistön tasapainon
• poistaa myrkkyjä elimistöstä
• voimistaa sydämen toimintaa ja elvyttää verisuonia, sisäelimiä, kohtua ja keuhkoja
• suojaa säteilyltä
• ei haittavaikutuksia
Suurimpia klorofyllipitoisuuksia sisältävät villivihannekset, merilevät sekä tummanvihreät viljeltävät lehtivihannekset. Juuri nämä ruokaryhmät ovat kuuluneet entisaikoina runsaimpiin ja merkittävimpiin ravintoaineisiin ravitsemuksessamme. Viljojen yleistyessä luonnon omat superraaka-aineet ovat saaneet väistyä ja seurauksella on myös omat vaikutuksensa nykyihmisten terveyden tilaan. Merkittävimmät ravitsemukselliset erot entisaikoihin verrattuna ovat oikeanlaisen kalsiumin ja omega-3-rasvahappojen vähäisyys. Useimmat villivihannekset sisältävät kaksi kertaa enemmän omega-3:sta kuin 6:sta ja niiden kalsiumin imeytymistehokkuus on 80–90 % luokkaa, joka tekee niistä parhaimman kalsiumin lähteen.
Kuinka paljon ja missä muodossa näitä superaineita sitten kannattaa nauttia? Lehtivihanneksia tulisi nauttia päivittäin ja mielellään melkein joka aterialla. Vähimmäissuositus on kuitenkin 1 iso nippu soseutettuna tai 2 nippua salaatin muodossa päivittäin. Annoserot johtuvat siitä, että ihmiset pureskelevat huonosti ruokansa ja ilman kunnollista hienontamista lehtivihannekset ovat heikosti sulavaa ruokaa. Näin ollen ne helposti kulkeutuvat sellaisenaan ruoansulatuskanavan läpi. Hienontaminen esimerkiksi viherpirtelöihin tai elävän ravinnon keittoihin lisää imeytymistehokkuutta ja ravinteiden hyväksikäytettävyyttä. Tehokas tehosekoitin kykenee rikkomaan jopa solukalvot ja helpottaa näin omaa ruoansulatustamme. Tästä huolimatta ruoansulatuksemme tarvitsee sylkeä, joten soseutetutkin ruoat on syytä pureskella huolellisesti.
Vaikka itse lehtivihreä ei suurissakaan määrissä ole haitallinen, on sitä sisältävissä lehtivihanneksissa usein alkaloideja. Alkaloidit eli kasviemäkset ovat kasveissa esiintyviä typpipitoisia, emäksisiä, elimistön toimintoihin yleensä merkittävästi vaikuttavia orgaanisia yhdisteitä. Alkaloidit tunnistaa usein kitkerästä mausta ja ne ovatkin luonnon omia myrkkyjä.
Pienet määrät näitä myrkkyjä eivät ole vaarallisia, mutta suurina määrinä nautittuna niitä voi kerääntyä liikaa elimistöön. Tästä syystä on tärkeää kierrättää lehtivihanneksia. Hyvä ohje on varata erilaisia lehtivihreitä jokaiselle viikon päivälle. Näin myös voimme hyödyntää paremmin eri lehtivihanneksissa olevat pitoisuudet sen sisältämistä ravinteista.
Lehtivihreän nauttiminen voi aluksi tuottaa huonovointisuutta. Tämä johtuu kehon tottumattomuudesta alkaloidien tuottamiin myrkkyihin. Ajan kanssa tämä oire kuitenkin katoaa, kun elimistö on tottunut uuteen aineeseen ja pystyy muuttumaan sille vastustuskykyiseksi. Alkaloidien tuottamien myrkkyjen lisäksi myös lehtivihreän voimakkaasti puhdistava ominaisuus voi aluksi tuottaa pahoinvointia tai päänsärkyä, mutta tämä häviää puhdistusreaktion hidastuessa. Mikäli oireet ovat varsin voimakkaita, kannattaa lehtivihreää lisätä päivittäiseen ravitsemukseen pikku hiljaa.
Tehokas tapa nauttia lehtivihreää ovat viherpirtelöt ja -vanukkaat sekä keitot. Etenkin hedelmäpohjaiset pirtelöt maistuvat tottumattomallekin käyttäjälle peittäen kitkeryyden alleen. Viherpirtelöiden resepti on yksinkertainen: jotain tummanvihreää lehtivihannesta ja hedelmiä ja/tai marjoja. Vaihtoehtoja makuihin on rajattomasti. Lisäämällä joukkoon raikasta vettä, saat pirtelön. Jättämällä veden pois, saat pehmeän vanukkaan. Voit valita mieleisesi koostumuksen.
Esimerkkejä sopivista lehtivihanneksista:
• lehtikaali
• persilja
• nokkonen
• voikukka
• vuohenputki
• savikka
• apilat
• koivunlehdet
• viinimarjanlehdet
• naatit (esim. punajuuren)
• versot
• tummanvihreät salaattivihannekset (rooman-, tammenlehti-, tatsoisalaatti, vuonankaali)
• pinaatti
• lehtiselleri
Hedelmät ovat jo puoliksi sulanutta ruokaa, joka kulkeutuu nopeasti ruoansulatuskanavan läpi. Tästä syystä niihin ei ole hyvä yhdistellä runsaasti rasvaa, proteiinia tai tärkkelystä sisältäviä raaka-aineita, jotka hidastavat ruoansulatusta. Hidastamalla ruoansulatusta hedelmät eivät pääse kulkeutumaan riittävän nopeasti ruoansulatuskanavaa pitkin ja seurauksena saattaa ilmetä vatsan nipistelyä tai ilmavaivoja. Tästä syystä viherpirtelöt, jotka sisältävät hedelmiä, suositellaan juomaan omana aterianaan. Paras hetki päivälle on aamu, jolloin elimistö kaipaa tukea puhdistukseen ja kuona-aineiden poistoon. Lehtivihannekset sen sijaan sopivat yhdistettäväksi kaikkiin ruoka-aineisiin.
Viherpirtelöiden ohjeita löydät
Monia askarruttaa myös soseutetun ruoan säilyvyys. Hienontamisen jälkeen ruoka-aineet alkavat hapettua, joka heikentää ja tuhoaa tiettyjä tärkeitä ravinteita, kuten C-vitamiinia ja antioksidantteja. Tuoremehut suositellaankin nautittavan heti valmistuksen jälkeen. Myös pirtelöt ja keitot (kuten ruoka aina) olisi parasta nauttia heti valmistuksen jälkeen ravintoaineiden maksimoimiseksi. Tästä huolimatta pirtelöt ja keitot säilyvät hyvin ilmatiiviissä rasiassa jääkaappiolosuhteissa n. 2 vrk:tta. Tutkimusten mukaan pirtelöiden parempi säilyvyys johtuu kuiduista. Pirtelöt ja keitot, joissa hedelmät ja marjat käytetään kokonaan kuituineen päivineen säilyvät hyvin ilman suurempaa hapettumista. Tutkijat päättelevät tämän johtuvan siitä, että kuidut suojaavat voimakkaasti hapettumisreaktiolta. Myös tehokkaalla tehosekoittimella on mahdollista rikkoa jo tiettyjä solukalvoja ja vapauttaa antioksidantteja suojaamaan hapettumisreaktiolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti