”Kuuntele kehoasi”
on kommentti, jota kuulee sanottavan usein luontaislääketiedettä ja
ravintoterapiaa käsittelevissä asiayhteyksissä. Silti korostetaan,
ettemme saisi kuunnella mieltämme tai järjen ääntämme. Ei ihme, että
jokunen meistä on jo ihmeissään, miten meidän tulisi sitten oikein
tulkita itseämme. Tässä artikkelissa paneudun hallitsemattomiin
ruokahimoihin, sen seurauksiin ja alkusyihin. Sama kommentti kuitenkin
liittyy sekä itsensä kuuntelemiseen (intuitio ja sisäinen minä eli
henki) jokaisella elämänsaralla ja taajuudella.
Mitä on himo?
On tärkeää erottaa himot nautinnoista ja makumieltymyksistä sekä oikeista kehomme viesteistä. Himojen tunnuspiirre on sen hallitsemattomuus, jolloin seurauksena voi esiintyä hallitsematonta ahmimista ja pakonomaista tarvetta saada kyseistä ruokaa. Yleensä tästä muodostuu riippuvuus, sillä hallitsemattomat himot kasvavat sitä mukaa, miten paljon annamme keholle aivojen haluamaa ruokaa. Vaikka himojen tyydyttäminen antaa hetkellisen hyvänolon tunteen, se ei yleensä ole kestävää ja päinvastoin olotila ajautuu nopeasti toiseen ääripäähän eli pahanolon tunteeseen, ahdistukseen jne. Toisin kuin himot, antavat nautinnot pelkästään positiivisia ja yleensä myös pidempiaikaisia tuntemuksia. Ne tasapainottavat olotilaa ja antavat mielihyvää tuottamatta kuitenkaan riippuvuutta. Nautinnot antavat mielekkyyttä elämään ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Näiden asioiden erottaminen kehomme viesteistä on erityisen tärkeää matkalla kohti terveyttä, hyvää oloa ja tasapainoa.
Ruokahimot, mistä ne tulevat?
Himot ovat aina seurausta kehon epätasapainosta. Ruokahimot, joista yleisimmin esiintyy makeanhimo, kertovat puutteellisesta ravitsemuksesta. Pelkkä makeanhimo ei kerro meille, mikä puutos kehollamme vallitsee. Tämä johtuu siitä, että kaikki puutokset ja epätasapainotilat ilmenevät ensimmäiseksi juuri makeanhimona. Se, mistä puutoksesta tai epätasapainotilasta on kyse, löytyy yleensä tarkastelemalla henkilön ravitsemusta. Makeanhimon lisäksi yleisesti esiintyy myös himoa rasvaista ruokaa kohtaan.
Miksi puutteet ilmenevät aina yleensä makeahimona?
Makeanhimo on luonnollinen reaktio tutkiessamme hieman elimistömme rakennetta ja toimintoja. Äidinmaito on luonnostaan makeaa ja makea onkin ensimmäinen maku, johon olemme jo lapsuudestamme saakka tottuneet. Tämän seurauksena jokainen meistä pitää makeasta, sillä se muistuttaa meitä ravinnosta. Vauvan varttuessa muihin makuihin (karvas, hapan, suolainen, kitkerä) on totuteltava pikkuhiljaa.
Luonnolliseen makeaan tottumisen lisäksi kehomme käyttää polttoaineekseen glukoosia (eräs sokerin muoto), jonka vuoksi se on ihmiselle tärkeä. Kaikki ravinnosta saatavat hiilihydraatit muutetaan glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon ja varastoidaan tarpeen mukaan glykogeeniksi maksaan ja lihaksiin. Myös erilaisia rasvahappoja elimistö pystyy muuttamaan helposti polttoaineeksi. Itse asiassa käytämmekin suurimmaksi osaksi polttoaineeksemme rasvaa, sillä vasta sykkeen noustessa yli 50 %:n maksimisykkeestämme, alkaa keho käyttää polttoaineekseen suhteessa enemmän hiilihydraatteja kuin rasvaa. Näin ollen kestävyysliikunnassa (esim. maraton) on saatu hyviä tuloksia rasvatankkauksella perinteisen hiilihydraattitankkauksen sijaan.
Mitä yksinkertaisemmassa muodossa nautittu hiilihydraattilähde on, sitä nopeammin se nostaa verensokeriamme. Näin ollen valkoinen sokeri nostaa nopeimmin verensokeriamme. Hedelmäsokeri ei ole heti valmiina elimistön polttoaineeksi, vaan vaatii pilkkomista ja muuntumista, jonka vuoksi sen aiheuttama verensokerinnousu on 5 kertaa hitaampaa kuin valkoisen sokerin. Hedelmien ja marjojen sisältämä kuitu hidastaa osaltaan verensokerinnousua.
Myös tärkkelys on yhteen pakattuja sokereita. Näin ollen makeanhimo saattaa perinteisen sokerin lisäksi esiintyä myös leivän, pastan tai ranskalaisten himona, sillä nämä elintarvikkeet koostuvat pääasiassa pelkästä tärkkelyksestä. Vaikka täysjyväviljan käyttö hidastaa kuitujen vuoksi hieman verensokerinnousua, on tärkkelyksen määrä edelleen sama kuin puhdistetussakin viljassa. Viljaa, riisiä, maissia ja perunaa syödessämme syömme siis suurimmaksi osaksi sokereita, sillä usein näiden tärkkelyspitoisuus on vähintään 55 %, täysjyväriisissäkin jopa 70 %. Tämän lisäksi mikään edellä mainituista ei sisällä mainittavia määriä ravinteita. Näitä syömällä saadaan siis suurimmaksi osaksi tyhjää energiaa. Tietyissä tutkimuksissa on myös havaittu viljan sisältämien ainesosien aiheuttavan riippuvuutta, mutta kirjoitan joskus viljan vaaroista erikseen.
Tarkempi katsaus aivoihimme paljastaa myös viehtymyksemme makeaan tai rasvaiseen ruokaan. Aivomme koostuu 60 % rasvasta (kuivapainosta) ja se käyttää aina ensisijaisesti polttoaineekseen sellaista energianlähteen muotoa, joka on nopeimmin muunnettavissa glukoosiksi. Tällaisia ovat sokerin eri muodot, kuten mm. sakkaroosi, fruktoosi ja tärkkelys. Edellä mainitut aineet myös nostavat nopeimmin verensokeria. Aivojen kärsiessä puutostiloista, se antaa käskyn ”Anna minulle ruokaa”. Aivot vaativat ruokana yleensä jotain makeaa ja kenties lisäksi rasvaista, sillä sen antama energia on nopeimmin aivojen käytettävissä ja siten vaikuttamassa myös mielihyväkeskukseen. Toinen makeanhimoon liittyvä syy on makeanruoan aiheuttama lisääntynyt serotoniinin tuotanto, joka lisää hyvänolon tunnetta. Serotoniinin vajaus ilmenee alakulona, apatiana, väsymyksenä tai masennuksena. Erityisesti naiset ovat herkkiä serotoniinin vaihteluille ja se selittääkin osaltaan naisten suurta makeanhimoa.
Aivojen kärsiessä ravintoaineiden tai energian puutteesta, antaa se käskyn lisätankkauksesta. Vaikka aivot antavat käskyn makealle, se ei tarkoita, että se olisi sille kuitenkaan sopivaa ravintoa. Aivot osaavat vain erotella nopeimmat energian lähteet, mutta eivät ravitsevimpia. Tämä selittää sen, miksi ravintoaineiden tai energianvajeen kynnyksellä mielemme tekee mieli makeaa. Käskyllä ei ole mitään tekemistä oikean nälän kanssa, sillä jo tunnin aterian päästä me voimme kokea ”valenälkää”, mikäli aivomme ja kehomme eivät ole saaneet nauttimastaan ateriasta tarpeellisia ravinteita. Ravitsemuksellisesti huono ateria (tässä tapauksessa esim. runsaasti tärkkelystä ja sokereita sisältävä pasta ja leipä-ateria) nostaa nopeasti verensokerin ylös ja taas tipauttaa sen pohjalukemiin. Tämä raju vaihtelu tuo ruoanjälkeen väsymystä, jota aivomme tulkitsevat ravinnon puutteeksi. Näin vatsassa on edelleen sulamatonta ruokaa, mutta koemme silti nälkää tai muuten vaan kaipaamme jotain mitä syödä. Tämä on pohjaton kierre, josta ei ole ulospääsyä niin kauan kun syömme liikaa sokereita tai muuten ravitsemuksellisesti vajaata ruokaa.
Miten voimme estää ruokahimot?
Ruokahimot, joihin lukeutuu himo jotain tiettyä ruokaa kohtaan tai vain syömisen himo, poistuvat yleensä oikein koostetulla ravitsemuksella. Kun kehomme saa tarvittavat ravintoaineet, loppuvat myös hallitsemattomat himot. Ravinteikas ruoka, joka koostuu suurimmaksi osaksi kasviksista, hedelmistä ja marjoista (monipuolisesti) antaa meille riittävät määrät kuituja ja ravinteita. Kuitu lisää täyteyden tunnetta ja hidastaa verensokerinnousua. Täydentämällä kasviksia vielä ravintorikkailla pähkinöillä, siemenillä, palkokasveilla, kalalla, kananmunalla ja mahdollisesti pienellä määrällä laadukasta riistalihaa, saa elimistö riittävät määrät proteiinia, joka on paras kylläisyydentunteen säilyttäjä. Proteiini myös osaltaan hidastaa verensokerin nousua, joten se auttaa ehkäisemään väsymyspiikkejä sekä antaa kestävyyttä.
Oikein koostetun ravitsemuksen lisäksi ateriarytmeillä on suuri vaikutus ruokahimoihin. Mikäli olemme päivän vajaalla ravitsemuksella, iskee syömisen vimma taatusti iltaisin. Silloin tuntuu, kuin voisimme syödä jääkaapin tyhjäksi ruoasta riippumatta. Säännöllinen ateriarytmi sekä riittävät ruokamäärät totuttavat myös elimistömme tiettyihin ruoka-aikoihin, jolloin emme kaipaa erityisiä naposteluhetkiä aterioiden välillä. Tarpeellisella määrällä ruokaa pidämme myös ruoansulatuksemme aktiivisena ja tehokkaana. Haluan kuitenkin korostaa, ettei kenenkään tulisi syödä itseään liian täyteen. Kevyemmin voi myös syödä ahdistuneessa mielentilassa, suuressa surussa tai stressissä, sillä nämä voimakkaat negatiiviset tunteet heikentävät ruoansulatustamme.
Yksi tärkeä esille nostettava asia ovat myös aromivahventeet, joista yhdeksi vahvimmista lukeutuu natriumglutamaatti. Nämä voimakkaat aineet aiheuttavat ruokahimoja ja ovat tutkitusti yhteyksissä ahmimiseen ja muuhun hallitsemattomaan syömiseen. Ne myös koukuttavat, aiheuttavat riippuvuutta ja sotkevat aivojemme kyvyn tulkita kehomme viestejä. Poistamalla kaiken eines- ja valmisruoan, annamme aivoillemme mahdollisuuden kehon oikeaan tulkitsemiseen.
Kuuntele kehoasi
Nyt sen sitten kirjoitin; lause, jota on vaikea määritellä tai purkaa oikein ymmärretyksi lauseeksi.
Kehomme viestittää meitä heti, jos kehomme balanssi alkaa horjua. Kehomme antaa käskyn aivoille, joka tulkitsee viestin. Näin ollen varsinaisen aivojen välittämän viestin ja alun perin keholta tulleen viestin erottaminen voi olla haastavaa, sillä molemmat tulkitaan aivojen kautta. Poistamalla häiritsevät ja viestin estävät tekijät, voimme antaa itsellemme mahdollisuuden kehon omien hienovaraisten viestien tulkitsemiseen. Aromivahventeitakin voimakkaammin vaikuttavat kemialliset lääkkeet sekä muut kemiallisesti valmistetut aineet estävät täysin kehomme viestien kulkeutumisen aivoihin.
Kehomme saattaa antaa viestin jonkun tietyn ruoka-aineen lisätarpeesta, joka välittyy viestinä aivoille. Näin koemme tarvitsemamme jonakin aikana enemmän tiettyä raaka-ainetta. Kuten alussakin kirjoitin on tämän viestin ero himosta se, että sen syöminen antaa tasapainon kehollemme ja halu syödä kyseistä ruokaa hälvenee. Sen vuoksi en itse kutsuisi tätä viestiä himoksi. Hallitsemattomiin himoihin emme puolestaan saa tyydytystä (paitsi hetkellinen) sitä nauttimalla, vaan se lisää haluja ja riippuvuutta, mitä enemmän sitä syömme.
Loppuun haluan vielä korostaa, ettemme tarvitse lisättyä sokeria. Näin ollen sokerimakeisten himot ovat aina hallitsemattomia himoja ja elimistö puutostiloja.
Mitä on himo?
On tärkeää erottaa himot nautinnoista ja makumieltymyksistä sekä oikeista kehomme viesteistä. Himojen tunnuspiirre on sen hallitsemattomuus, jolloin seurauksena voi esiintyä hallitsematonta ahmimista ja pakonomaista tarvetta saada kyseistä ruokaa. Yleensä tästä muodostuu riippuvuus, sillä hallitsemattomat himot kasvavat sitä mukaa, miten paljon annamme keholle aivojen haluamaa ruokaa. Vaikka himojen tyydyttäminen antaa hetkellisen hyvänolon tunteen, se ei yleensä ole kestävää ja päinvastoin olotila ajautuu nopeasti toiseen ääripäähän eli pahanolon tunteeseen, ahdistukseen jne. Toisin kuin himot, antavat nautinnot pelkästään positiivisia ja yleensä myös pidempiaikaisia tuntemuksia. Ne tasapainottavat olotilaa ja antavat mielihyvää tuottamatta kuitenkaan riippuvuutta. Nautinnot antavat mielekkyyttä elämään ja tekevät elämästä elämisen arvoista. Näiden asioiden erottaminen kehomme viesteistä on erityisen tärkeää matkalla kohti terveyttä, hyvää oloa ja tasapainoa.
Ruokahimot, mistä ne tulevat?
Himot ovat aina seurausta kehon epätasapainosta. Ruokahimot, joista yleisimmin esiintyy makeanhimo, kertovat puutteellisesta ravitsemuksesta. Pelkkä makeanhimo ei kerro meille, mikä puutos kehollamme vallitsee. Tämä johtuu siitä, että kaikki puutokset ja epätasapainotilat ilmenevät ensimmäiseksi juuri makeanhimona. Se, mistä puutoksesta tai epätasapainotilasta on kyse, löytyy yleensä tarkastelemalla henkilön ravitsemusta. Makeanhimon lisäksi yleisesti esiintyy myös himoa rasvaista ruokaa kohtaan.
Miksi puutteet ilmenevät aina yleensä makeahimona?
Makeanhimo on luonnollinen reaktio tutkiessamme hieman elimistömme rakennetta ja toimintoja. Äidinmaito on luonnostaan makeaa ja makea onkin ensimmäinen maku, johon olemme jo lapsuudestamme saakka tottuneet. Tämän seurauksena jokainen meistä pitää makeasta, sillä se muistuttaa meitä ravinnosta. Vauvan varttuessa muihin makuihin (karvas, hapan, suolainen, kitkerä) on totuteltava pikkuhiljaa.
Luonnolliseen makeaan tottumisen lisäksi kehomme käyttää polttoaineekseen glukoosia (eräs sokerin muoto), jonka vuoksi se on ihmiselle tärkeä. Kaikki ravinnosta saatavat hiilihydraatit muutetaan glukoosiksi, joka imeytyy verenkiertoon ja varastoidaan tarpeen mukaan glykogeeniksi maksaan ja lihaksiin. Myös erilaisia rasvahappoja elimistö pystyy muuttamaan helposti polttoaineeksi. Itse asiassa käytämmekin suurimmaksi osaksi polttoaineeksemme rasvaa, sillä vasta sykkeen noustessa yli 50 %:n maksimisykkeestämme, alkaa keho käyttää polttoaineekseen suhteessa enemmän hiilihydraatteja kuin rasvaa. Näin ollen kestävyysliikunnassa (esim. maraton) on saatu hyviä tuloksia rasvatankkauksella perinteisen hiilihydraattitankkauksen sijaan.
Mitä yksinkertaisemmassa muodossa nautittu hiilihydraattilähde on, sitä nopeammin se nostaa verensokeriamme. Näin ollen valkoinen sokeri nostaa nopeimmin verensokeriamme. Hedelmäsokeri ei ole heti valmiina elimistön polttoaineeksi, vaan vaatii pilkkomista ja muuntumista, jonka vuoksi sen aiheuttama verensokerinnousu on 5 kertaa hitaampaa kuin valkoisen sokerin. Hedelmien ja marjojen sisältämä kuitu hidastaa osaltaan verensokerinnousua.
Myös tärkkelys on yhteen pakattuja sokereita. Näin ollen makeanhimo saattaa perinteisen sokerin lisäksi esiintyä myös leivän, pastan tai ranskalaisten himona, sillä nämä elintarvikkeet koostuvat pääasiassa pelkästä tärkkelyksestä. Vaikka täysjyväviljan käyttö hidastaa kuitujen vuoksi hieman verensokerinnousua, on tärkkelyksen määrä edelleen sama kuin puhdistetussakin viljassa. Viljaa, riisiä, maissia ja perunaa syödessämme syömme siis suurimmaksi osaksi sokereita, sillä usein näiden tärkkelyspitoisuus on vähintään 55 %, täysjyväriisissäkin jopa 70 %. Tämän lisäksi mikään edellä mainituista ei sisällä mainittavia määriä ravinteita. Näitä syömällä saadaan siis suurimmaksi osaksi tyhjää energiaa. Tietyissä tutkimuksissa on myös havaittu viljan sisältämien ainesosien aiheuttavan riippuvuutta, mutta kirjoitan joskus viljan vaaroista erikseen.
Tarkempi katsaus aivoihimme paljastaa myös viehtymyksemme makeaan tai rasvaiseen ruokaan. Aivomme koostuu 60 % rasvasta (kuivapainosta) ja se käyttää aina ensisijaisesti polttoaineekseen sellaista energianlähteen muotoa, joka on nopeimmin muunnettavissa glukoosiksi. Tällaisia ovat sokerin eri muodot, kuten mm. sakkaroosi, fruktoosi ja tärkkelys. Edellä mainitut aineet myös nostavat nopeimmin verensokeria. Aivojen kärsiessä puutostiloista, se antaa käskyn ”Anna minulle ruokaa”. Aivot vaativat ruokana yleensä jotain makeaa ja kenties lisäksi rasvaista, sillä sen antama energia on nopeimmin aivojen käytettävissä ja siten vaikuttamassa myös mielihyväkeskukseen. Toinen makeanhimoon liittyvä syy on makeanruoan aiheuttama lisääntynyt serotoniinin tuotanto, joka lisää hyvänolon tunnetta. Serotoniinin vajaus ilmenee alakulona, apatiana, väsymyksenä tai masennuksena. Erityisesti naiset ovat herkkiä serotoniinin vaihteluille ja se selittääkin osaltaan naisten suurta makeanhimoa.
Aivojen kärsiessä ravintoaineiden tai energian puutteesta, antaa se käskyn lisätankkauksesta. Vaikka aivot antavat käskyn makealle, se ei tarkoita, että se olisi sille kuitenkaan sopivaa ravintoa. Aivot osaavat vain erotella nopeimmat energian lähteet, mutta eivät ravitsevimpia. Tämä selittää sen, miksi ravintoaineiden tai energianvajeen kynnyksellä mielemme tekee mieli makeaa. Käskyllä ei ole mitään tekemistä oikean nälän kanssa, sillä jo tunnin aterian päästä me voimme kokea ”valenälkää”, mikäli aivomme ja kehomme eivät ole saaneet nauttimastaan ateriasta tarpeellisia ravinteita. Ravitsemuksellisesti huono ateria (tässä tapauksessa esim. runsaasti tärkkelystä ja sokereita sisältävä pasta ja leipä-ateria) nostaa nopeasti verensokerin ylös ja taas tipauttaa sen pohjalukemiin. Tämä raju vaihtelu tuo ruoanjälkeen väsymystä, jota aivomme tulkitsevat ravinnon puutteeksi. Näin vatsassa on edelleen sulamatonta ruokaa, mutta koemme silti nälkää tai muuten vaan kaipaamme jotain mitä syödä. Tämä on pohjaton kierre, josta ei ole ulospääsyä niin kauan kun syömme liikaa sokereita tai muuten ravitsemuksellisesti vajaata ruokaa.
Miten voimme estää ruokahimot?
Ruokahimot, joihin lukeutuu himo jotain tiettyä ruokaa kohtaan tai vain syömisen himo, poistuvat yleensä oikein koostetulla ravitsemuksella. Kun kehomme saa tarvittavat ravintoaineet, loppuvat myös hallitsemattomat himot. Ravinteikas ruoka, joka koostuu suurimmaksi osaksi kasviksista, hedelmistä ja marjoista (monipuolisesti) antaa meille riittävät määrät kuituja ja ravinteita. Kuitu lisää täyteyden tunnetta ja hidastaa verensokerinnousua. Täydentämällä kasviksia vielä ravintorikkailla pähkinöillä, siemenillä, palkokasveilla, kalalla, kananmunalla ja mahdollisesti pienellä määrällä laadukasta riistalihaa, saa elimistö riittävät määrät proteiinia, joka on paras kylläisyydentunteen säilyttäjä. Proteiini myös osaltaan hidastaa verensokerin nousua, joten se auttaa ehkäisemään väsymyspiikkejä sekä antaa kestävyyttä.
Oikein koostetun ravitsemuksen lisäksi ateriarytmeillä on suuri vaikutus ruokahimoihin. Mikäli olemme päivän vajaalla ravitsemuksella, iskee syömisen vimma taatusti iltaisin. Silloin tuntuu, kuin voisimme syödä jääkaapin tyhjäksi ruoasta riippumatta. Säännöllinen ateriarytmi sekä riittävät ruokamäärät totuttavat myös elimistömme tiettyihin ruoka-aikoihin, jolloin emme kaipaa erityisiä naposteluhetkiä aterioiden välillä. Tarpeellisella määrällä ruokaa pidämme myös ruoansulatuksemme aktiivisena ja tehokkaana. Haluan kuitenkin korostaa, ettei kenenkään tulisi syödä itseään liian täyteen. Kevyemmin voi myös syödä ahdistuneessa mielentilassa, suuressa surussa tai stressissä, sillä nämä voimakkaat negatiiviset tunteet heikentävät ruoansulatustamme.
Yksi tärkeä esille nostettava asia ovat myös aromivahventeet, joista yhdeksi vahvimmista lukeutuu natriumglutamaatti. Nämä voimakkaat aineet aiheuttavat ruokahimoja ja ovat tutkitusti yhteyksissä ahmimiseen ja muuhun hallitsemattomaan syömiseen. Ne myös koukuttavat, aiheuttavat riippuvuutta ja sotkevat aivojemme kyvyn tulkita kehomme viestejä. Poistamalla kaiken eines- ja valmisruoan, annamme aivoillemme mahdollisuuden kehon oikeaan tulkitsemiseen.
Kuuntele kehoasi
Nyt sen sitten kirjoitin; lause, jota on vaikea määritellä tai purkaa oikein ymmärretyksi lauseeksi.
Kehomme viestittää meitä heti, jos kehomme balanssi alkaa horjua. Kehomme antaa käskyn aivoille, joka tulkitsee viestin. Näin ollen varsinaisen aivojen välittämän viestin ja alun perin keholta tulleen viestin erottaminen voi olla haastavaa, sillä molemmat tulkitaan aivojen kautta. Poistamalla häiritsevät ja viestin estävät tekijät, voimme antaa itsellemme mahdollisuuden kehon omien hienovaraisten viestien tulkitsemiseen. Aromivahventeitakin voimakkaammin vaikuttavat kemialliset lääkkeet sekä muut kemiallisesti valmistetut aineet estävät täysin kehomme viestien kulkeutumisen aivoihin.
Kehomme saattaa antaa viestin jonkun tietyn ruoka-aineen lisätarpeesta, joka välittyy viestinä aivoille. Näin koemme tarvitsemamme jonakin aikana enemmän tiettyä raaka-ainetta. Kuten alussakin kirjoitin on tämän viestin ero himosta se, että sen syöminen antaa tasapainon kehollemme ja halu syödä kyseistä ruokaa hälvenee. Sen vuoksi en itse kutsuisi tätä viestiä himoksi. Hallitsemattomiin himoihin emme puolestaan saa tyydytystä (paitsi hetkellinen) sitä nauttimalla, vaan se lisää haluja ja riippuvuutta, mitä enemmän sitä syömme.
Loppuun haluan vielä korostaa, ettemme tarvitse lisättyä sokeria. Näin ollen sokerimakeisten himot ovat aina hallitsemattomia himoja ja elimistö puutostiloja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti